Andalusian appelsiininkukat, osa 4/5
Aamuaurinko kurkisteli valkoisten ikkunaluukkujen raosta. Jostain kuului valuvan suihkuveden lorina ja hiljainen hyräily. Sanni raotteli silmiään. Paikka hänen vieressään oli tyhjä. Edellisenä iltana lattialle heitetyt vaatekappaleet oli laskostettu siististi seinustalla olevalle tuolille, pitsiset alusvaatteet päällimmäisinä. Sanni punastui, kun mieleen palautui huuman hetket illalla ja uudestaan aamuyöllä. Hän punasteli kovasti vielä kun kylpyhuoneen ovi kävi ja alaston Lasse käveli huoneeseen, hieroen hiuksiaan isolla kylpypyyhkeellä.
"Huomenta! Miten nukuit?" Mies kumartui antamaan suukon Sannille, joka yritti vältellä katsomasta alastonta miestä. Himputin siveyden sipuli, hän kirosi itseään. Nyt olisi pitänyt katsoa ja kunnolla, kun oli kerran tilaisuus!
"Hyvin…" Sanni sanoi tavoitellen ääneensä hunajaisuutta, joka olisi kutsu jatkoleikkeihin. Lassella oli kuitenkin muuta mielessä.
"Minun pitää tänään tehdä töitä", hän totesi pahoitellen. "Ei voi mitään, yksi deadline on huomenna, ja töistä laittoivat viestin ja pyysivät apua. Netin kautta se hoituu."
Tunnelma oli rikkoutunut. Käydessään nopeasti suihkussa Sanni mietti, että Lasse oli hänen kanssaan vain silloin kuin tälle itselle sopi. Sanni oli kuin ajankulua, viihdykettä silloin kun ei ollut muuta tekemistä. Oliko Sanni oikeasti sellainen nainen, joka kipittäisi paikalle heti kun komea mies vähän koukisti pikkurilliään?
Kyllä, hänen oli pakko myöntää, että oli. Ilkan kanssa oli ollut ihan sama tilanne. Paitsi että Ilkka ei ollut läheskään niin charmikas kuin Lasse. Ehei, ihan eri maata.
Hän palasi hotellille ilman tietoa seuraavasta tapaamisesta.
Myöhemmin päivällä Sanni hakeutui Marbellan Appelsiiniaukiolle lounastamaan yksin. Edellisenä iltana pienellä patiolla huumannut appelsiininkukkien tuoksu tuntui nyt aavistuksen verran kitkerältä, sardiinit mauttomilta ja valkoviini lattealta. Tältä se nyt tuntui yhden illan jutun jälkeen, mietti Sanni itsekseen. Viheliäiseltä. Miksi ihmeessä ihmiset harrastivat tällaista? Tietämättään Sanni kuitenkin hehkui. Niin paljon, että häntä tarjoillut nuori mies alkoi juttusille ja pyysi häntä lopulta kahville illansuussa. Sanni suostui, ei siksi, että nuori tarjoilija olisi häntä kiinnostanut vaan ihan vain siksi, että saisi jotain muuta ajateltavaa kuin Lasse.
Sanni lähti pitkälle kävelylle, käveli rantaa pitkin niin pitkälle kuin jaksoi ja takaisin. Hän oli hikinen ja hiekkainen, tuulen tuivertama ja auringon paahtama. Ei ollut kuitenkaan aikaa käydä hotellilla siisriytymässä, sillä sovittu tapaaminen oli jo käsillä.
Nuori tarjoilija, nimeltään tietenkin Pedro, osoittautui mukavaksi mieheksi, joka opiskeli lakia. Hänellä oli isosisko, joka etäisesti muistutti Sannia, sekarotuinen koira nimeltä Diego ja vanha kolhiintunut Fiat. Hän puhui loistavaa englantia, kertoi kavereistaan ja joistakin kummista asiakkaistaan saaden Sannin nauramaan. He istuivat hotellin lähellä olevan baarin terassilla, joka levittäytyi kävelykadulle isoine tynnyripöytineen ja korkeine tuoleineen. Sanni oli pyytänyt piña coladan ja oli ryystänyt sen ennätysvauhdilla kovaan janoonsa. Toista oltiin jo tuomassa.
Pedro oli kertomassa hauskaa tarinaa, ja Sanni nauroi hersyvästi juuri kun Lasse käveli ohi. Mies pysähtyi, tuijotti Sannia ja jatkoi nopeasti matkaansa. Sannin nauru hyytyi kun hän näki miehen. Hän olisi halunnut juosta tämän perään, mutta tämä oli jo kadonnut väkijoukkoon.
"Uno amigo?" kysyi Pedro vaihteeksi espanjaksi. Sanni nyökkäsi hiljaa, ja anteeksi pyytäen sanoi haluavansa palata hotellille.
Kävellessään hotellille Sanni manasi itsekseen. Ensinnäkin A) Lasse ei ollut sopinut mitään hänen kanssaan ja B) Sannilla oli oikeus tavata muitakin ihmisiä, olkoot sitten vaikka miehiä. Sitä paitsi C) se murhaava katse, jonka Lasse oli Pedroon luonut, oli aivan asiaton.Silti Sannia harmitti vietävästi, ja harmitti vielä enemmän kun avainta pyytäessään vastaanottovirkailija ojensi hänelle paperilapun. Siihen oli kirjoitettu:
”Kävin hotellilla, mutta et ollut paikalla. Nähdäänkö hotellin edessä klo 19? Halaus, Lasse”
Miksi ihmeessä he eivät olleet vaihtaneet puhelinnumeroitaan? Ai niin, koska kyseessä oli lomaromanssi. Niihin ei Sannin tietääkseen kuulunut yhteystietojen vaihtaminen eikä edes koko nimen kertominen.
Sanni kävi nopeasti suihkussa ja vaihtoi vaatteet. Hän käveli Lassen kummitädin talolle ja kolkutti oveen. Leijonanpääkolkuttimen lyönnit kaikuivat autiolla kadulla. Ikkunaluukut oli suljettu ja talo vaikutti pimeältä ja tyhjältä. Lasse ei ollut paikalla. Ei auttanut muu kuin palata hotellille.
Levottoman yön jälkeen Sanni palasi aamulla takaisin talolle. Nytkään ei kukaan vastannut kolkutukseen. Missä Lasse oli? Golfaamassa? Ajelemassa jossain? Jonkun toisen naisen luona uutta lomaromanssia aloittelemassa? Vai oliko hänen pitänyt palata yllättäen kotiin?
Sanni käveli lähimpään kahvilaan ja kaivoi käsilaukustaan muistivihon ja kynän. Hän alkoi pohtia sopivaa viestiä Lasselle:
”Sain viestisi vasta illalla kun palasin hotellille. Anteeksi. Kävin täällä talolla jo toistamiseen. Odotan sinua hotellilla, tule kun voit. Halaus ja suukko, Sanni”
Ei hyvä. Liian epätoivoinen. Anteeksi ei tarvitse pyydellä jos ei ole mitään anteeksipyydettävää. Yritetäänpä uudestaan:
”Sain viestisi vasta illalla. Haluaisin nähdä sinut vielä. Halaus, Sanni”
Se sai luvan kelvata, vaikka olikin turhan suoraa puhetta. Sanni taittoi paperilapun, maksoi kahvinsa ja kävi tipauttamassa lapun talon postiluukusta. Hän palasi hotellille miettien mitä nyt tekisi. Odottaisiko hotellilla vai lähtisikö rannalle? Hän oli lomalla, joten hän päätti lähteä rannalle.
”Minäkin haluaisin nähdä sinut vielä. Halaus, Lasse”
Paperilapuilla viestittely alkoi jo vaikuttaa vähän koomiselta. Kirjekyyhkykin olisi nopeampi tapa, Sanni murisi hypätessään suihkuun. Pukeuduttuaan hän istuutui pienen pöydän ääreen kirjoittamaan vielä yhtä viestiä:
”Puhelinnumeroni on …. Soittele. Halaus, Sanni”
Hän kiiruhti valkoiselle talolle eikä tällä kertaa vaivautunut kolkuttamaan ovelle, vaan tipautti lappunsa postiluukusta. Se sulkeutui kovalla kolahduksella. Sanni oli ehtinyt muutaman metrin päähän, kun ovi avautui. Hän kääntyi ympäri. Valkoiseen kauluspaitaan ja vaaleisiin farkkuihin pukeutunut Lasse seisoi oviaukossa.
"Meidän täytyy lopettaa tämä viestilappujen jättäminen", mies totesi suu virneessä. Sanni juoksi hänen syliinsä.
Puolta tuntia myöhemmin, kun hengitys oli vähän tasaantunut, Sanni kuljetti sormeaan Lassen vatsaa pitkin. Oli kuuma, ikkunaluukut olivat kiinni ja huoneessa oli hämärää. He olivat potkineet lakanan sivuun ja makasivat alastomina vierekkäin. Mies tuntui kuumalta ja nahkealta, rennolta ja levolliselta. Tuntui siltä, että sanat olivat tarpeettomia, silti tuntui, että olisi pitänyt sanoa jotain.
"Tiedätkö, en minä odota sinulta mitään", sanoi Sanni lopulta. "Ollaan yhdessä tässä ja nyt, eikä muulla ole väliä."
Vastaukseksi kuului vain pientä tuhinaa. Lasse oli nukahtanut.
Pienen kangertelun jälkeen lomaromanssi sai kun saikin siis jatkoa. Mutta miten käy loman jälkeen? Lopahtaako romanssi vai jatkuuko se arjen keskelläkin? Opetteleeko Sanni vihdoin neulomaan sukkia? Siitä kertoo kesäjatkiksen päätösosa maanantaina.
© Anu Patrakka
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti