Puutarhahaaveita ja haasteita

Meillä päin ei ole satanut yli kuukauteen, joten pihaa ja hedelmätarhaa kasvimaineen saa kastella päivittäin. Letkuja on, mutta mieluiten kastelen ihan kastelukannulla, saanpahan samalla päivittäisen voimailutuokion kun kahta 10 litran kanikkaa kannan yhdellä kertaa. Katsotaanpa taas vähän kuvien kera miltä hyötykasvipuolella nyt näyttää:

Viikunat ovat nyt tällaisia pieniä nystyjä, ja niitä tulee tänä vuonna ihan mukavasti. Se mitä ei jakseta syödä, säilön hunajan kanssa hilloksi.

Appelsiinit ovat melkein pingispallon kokoisia. Kaksi puuta näyttää tekevän satoa vuorovuosina; toinen lepää ja toinen tulee taas vuorostaan notkuttamaan oksiaan hedelmistä. Appelsiinit kasvavat ja kypsyvät hitaasti, vasta ensi vuoden puolella päästään näitä syömään.

Limettipuun kanssa oli huonompi tuuri; siinä oli paljon pikkuruisia, vähän nuppineulan päätä suurempia alkuja, ja olin jo vesi kielellä etsimässä limettipiiraan reseptiä. Melkein kaikki alut ovat kuitenkiin pudonneet. Veikkaan että joku ötökkä söi ne tai ehkä tuuli pudotti ne. Olen harmissani, mutta tällaista se on kun ei myrkkyjä käytä. Puu on kyllä hengissä ja tekee uutta kukkaa, mutta satoa ei vähään aikaan saada.

Avomaalle istutetut salaatintaimet kasvoivat nopeasti, mutta kuumalla ilmalla näitä saisi kastella kahdesti päivässä. Viimeisimmät taimet istutinkin taas sisäpihan puolelle ja vesikanikoista tehtyihin ruukkuihin. Linnut ovat jo käyneet napsimassa niitä, eikun kasvuharsoa suojaksi.

Mustan suojakankaan alla möyrii myyrä tai tod.näk. useampi. Muun muassa pensaspapujen juuret on usemman kerran nostettu ilmaan. Ne tekisivät nyt toista satoa, mutta heikolta näyttää kun juuristossa möyritään.

Couve galego, isolehtinen kaali kasvatti pitkän varren ja herkesi kukkimaan. Nyt se on siementänyt, jännityksellä seuraamme löytyykö heinikon seasta taimia sitten kun sateet alkavat. On näitä toki istutettu lisää, sillä käytämme kaalia paljon.

Taustalla näkyvä kuiva alue on laidunta. Ilman kastelua se kuivuu mutta ei hätää, naudat saavat tuoretta ruohoa muualta tuotuna. Laiduntaminen on niille lähinnä ajanvietettä.

Kesäkurpitsat ovat muuten pyöräyttäneet ensimmäiset pamppunsa. Tänä vuonna ne ovat kasvaneet hitaasti, joten ei varmaan pääse käymään kuten viime vuonna jolloin ihan pelotti käydä kasvimaalla, kun sinne oli putkahtanut aina uusi pesäpallomailan kokoinen kesäkurpitsa ja söimme niitä kunnes ne alkoivat tunkea korvista ulos.

Sisäpihan puolella kahdesta passionhedelmäköynnöksestä toinen kärsii, ja todennäköisesti jälleen myyrät ovat asialla. Lehdet kuivuvat ja hedelmät, joita ei ole ihan vähän, alkavat kurtistua. Olen ihan neuvoton mitä tehdä. Myrkkyjä ei voi käyttää koirien takia, muuten kyllä turvautuisin niihin. Loukkua on kokeiltu, sillä saatiin kokonaista yksi pieni hiiri.

Mutta nämä kasvavat hyvin: koiranmuonasäkkeihin istutetut avomaankurkut. Ne ovat pihan perällä kuumassa paikassa (tummunut sementti kerää lämpöä), ja päiväsaikaan peitän ne kasvuharsolla. Eilen siirrettiin ne vähemmän paisteiseen paikkaan, siinä oli oma operaationsa. Maton päälle säkit ja sitten vedettiin.

Kastella pitää välillä kahdesti päivässä, mutta on se vaivan arvoista. Minulla ei ole ikinä mikään rehottanut näin hyvin. Ensi vuonna taidan laittaa koko kasvimaan istutussäkkeihin!

Avomaankurkkua syön mieluiten kuorittuna ja viipaloituna voileivän päällä. Ei siihen muuta tarvita. Tein tsatsikiakin, mutta siitä tuli aika kamalaa. Muistin sitten, etten ole koskaan oikein pitänyt tsatsikista.

Laitetaan näitä tietysti salaatteihinkin. Saatanpa jonkun kurkun säilöäkin jos näitä tähän tahtiin kertyy eli 2-4 kurkkua päivässä.

Laventelisatoakin on päässyt korjaamaan. Varovainen pitää vaan olla, sillä kukissa pörrää paljon ampiaisia.

Lisäsin laventelia pistokkaista, ne eivät tuota vielä paljoa kukkia, mutta emokasvi on valtava. Kuivaan laventelit lasipurkissa ettei tuuli veisi niitä mennessään. Se kun puhaltelee välillä aikamoisen navakasti.

Jos raaskisin, kokeilisin värjätä lankaa laventelilla, mutta kyllä nämä nyt menevät tuoksupussien täytteeksi.

Erään pensaan alta löytyi taannoin ruukunpuolikas. Se pääsi kukkapenkkiin laventelin kodiksi. Anoppi kertoi, että ruukussa on aikoinaan säilytetty oliiveja. Ikää sillä on arviolta sata vuotta.

Kuten kuvasta voi arvailla, nurmikko on vettä vailla. Kasteltu on, mutta auringon paahde on armoton. Sateiden alkaessa se alkaa taas vihertää, kesä mennään näillä. Eipähän tarvitse leikkailla kovin usein, voi senkin ajan käyttää muuhun.

P.S. Pihalaatoitukselta löytyi tänä aamuna myyrä koivet oikosenaan. Koirat ovat siis urakoineet yön aikana, eivät kai saaneet nukuttua kun kylällä juhlittiin fado-konsertin ja rakettien myötä. Ansaitsevat tänään luun!