Pelargoniasta väriä puutarhaan ja lankaan

Casa Vivan pihalla tulipunaiset pelargoniat ovat kukkineet runsaasti. Ihan kokeilumielessä aloin pistää kuihtuvat kukinnot talteen ja kuivasin ne. Lähtisiköhän niistä väriä?

Lähtihän niistä. Pistin kattilaan 50 g kuivattua pelargoniankukintoa ja 1,5 l vettä. Annoin seisoa seuraavaan päivään ja heitin sekaan 100 g alunalla esipuretettua luonnonvalkoista Aapo-lankaa. Oli aika herkun väristä, mutta kuten arvata saattaa, ei se punainen väri sellaisenaan lankaan tartu. Kaksi päivää annoin langan liota, välillä sekoitellen, ennen kuin pistin huuhdellen.

Pelargonialanka varjossa...

Aika mitäänsanomaton väri. Mietinnässä onkin
nyt mahdollinen jatkokäsittely joko uudella pelargoniakylvyllä tai jollain muulla. Tosin luin äskettäin mainiolta Coloria-sivustolta, ettei pelargonin väri ole kovin kestävää. No, kuluvathan sukatkin.

Jo aiemmin olin värjännyt kahta erilaista villalankaa hennalla ja teellä ja värit oli molemmissa yhtä yök. Heitin langat sittemmin sipulinkuoriliemeen josko väri hiukan kirkastuisi, mutta ei se juuri muuttunut vaan oli yhä ihan yäh. Mitä niistä voisi neuloa, välihousut talveksi? Lanka vaan oli mennyt ihan karkeaksi käsittelyssä, joten ei niitä housuja raapimatta pitäisi. Päätin pestä vyyhdet ihan tavallisella pesupulverilla kylmässä vedessä. Väriä lähti vähän, toiseen huuhteluveteen laitoin lorauksen etikkaa ja kolmanteen pyykinhuuhteluainetta. Kas kummaa, väri kirkastui ja tuli keltaisemmaksi. Ehkä sieltä pohjalta lähti hennat pois? Langankin pehmoisuus palautui, joten kyllä näistä nyt saa tehtyä jotain. Ainakin raapimattomat välihousut.

...ja alinna pelargonialanka auringonvalossa. 

Kuvassa ylimpänä musta tee + pesu, keskellä henna + pesu, alimpana pelargonia.

Pesin muuten myös Maija Mehiläisen mekon, jonka langat on värjätty teellä ja jonkin rikkaruohona kasvavan pensaan mustilla marjoilla. Puretteita en muistaakseni käyttänyt koska ei vielä ollut. Teellä värjätyt osuudet säilyivät kutakuinkin ennallaan pesun jälkeen, mutta marjalangoilla raidoitetun helman hunajainen väri tasoittui eli eri värjäyseriä ei enää juuri erota. Aika hyvä. Kunhan marjoja taas tulee syys-lokakuussa, loikin pellonpientareille keräämään niitä aimo satsin ja värjäilen villatakkilangat. Vaikkei väri ikuisesti kestäisikään, niin kestänee ainakin sen aikaa mitä villatakkikin, eihän sitä viikottain pestä.

P.S. Värien toisto tietokoneella on hurjan vaikeaa ja viimeistään kännykällä katsoessa ne heittävät varmasti häräntakamusta.