 |
| Iik, se tuijottaa mua! |
Sen verran kauan olen Portugalissa jo kulkenut ja asunut, että lautaselle on päätynyt kaikenlaista kummaa. Jos perinneruoka
cozido á Portuguesasta jätänkin siansorkat ja -korvat heille, jotka niitä osaavat paremmin arvostaa, niin sitäkin paremmin kurkusta alas luistaa erilaiset merenelävät ja mustekalat. Tällä kertaa Isäntä laittoi
choco-nimistä mustekalaa, jota on niin isoja kuin pieniäkin. Me söimme pieniä. Vasta lautasella minulle selvisi, että tällä turilaisella on selkäpanssari. No, se lähti veitsellä pois. Kerran löysin rannalta ison läpyskän, enkä osannut kuvitellakaan että se on kotoisin
chocosta. Nyt tiedän, eli oppia ikä kaikki.
Näyttää vähän alienilta, eikö vaan? Lonkerot ovat jänskän näköisiä ja hauskoja pureskella.
Chocoa pitää keittää aika kauan, jopa puolisen tuntia, että liha pehmenee. Maustekastikkeeseen tuli muun muassa valkoviiniä ja tomaattisosetta, mausteeksi sipulia, valkosipulia, laakerinlehtiä ja pippuria. Kastike saa väriä myös itse mustekalasta - nämä eivät olleet ns. puhdistettuja,
limpo. Maultaan tämä mustekala on aika vahva, osa tulee tietenkin kastikkeen mausteista.
Vaikka ihan hyvällä halulla näitäkin söin, niin lempparimustiksia ovat edelleen
lula, myös
pota-suikaleet ja lonkerot maistuvat hyvin. Isoa tursasta,
polvo, en kovin mielelläni syö. Ne imukupit on jotenkin inhoja!
 |
| Vaalea läpyskä suojaa otuksen selkää. |
Chocon reseptiä en saanut talteen, mutta tässä muutama muu hyväksi koettu mustekalaresepti:
Caldeirada de lulas eli mustekalapata
Pota-mustekalan mehevät lonkerot
Pihvitomaattikastike mustekalalle tai kalalle
Pota-mustekalaa perunoiden kera (nam!)
P.S. Luumut alkoivat yhtäkkiä kypsyä. Nyt syödään sitten niitä niin paljon kuin maha kestää.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti