torstai 27. heinäkuuta 2017

Seaside-mekko merenrannalle

Helle, mikä pätevä syy ommella helppo ja nopea hellemekko! 

Materiaaliksi valitsin miestenpaitatehtaalla töissä olevalta ystävältä saatuja mallipaloja. Sattumoisin kankaissa on valtavärinä sininen, hyvänä kakkosena valkoinen. Koska palat ovat pieniä, noin 60x60 cm, ja niissä on myös erilaisia merkintöjä, piti tarkkaan valita toisiinsa sopivat kangaspalat. Pitkään mietin yhdistäisinkö sinisiin kankaisiin valkoisen vai punaisen, päädyin punaiseen. Se sopii tähän mekkoon aivan täydellisesti. Mekkoon kului neljä kangaspalaa.

Leikkasin ensin kustakin kangaspalasta kaksi samankokoista kaistaletta. Sitten yhdistin kaistaleet pötköksi etu- ja takakappaletta varten ja ompelin saumoihin päällitikkaukset. Vasta sitten leikkasin kankaan mekkoa varten, käytin tämän topin kaavaa sillä muutoksella, että kavensin takakappaletta aika reilusti ettei se pussittaisi selästä. Mekossa ei ole muotolaskoksia, sillä hellemekko saa olla väljä jotta ilma mahtuu kiertämään vaatteen alla.

Tuli aika kiva. Isännän mielestä se on aika lyhyt. Saattaa olla oikeassa. Tällä mekolla ei sovi pyllistellä kasvimaalla, mutta bikinien päällä uimarannalla tämä menee mainiosti.

Ompelujärjestys on tämä: 
1. olkasauman ompelu
2. kädenteiden huolittelu ja päärmäys
3. yläreunojen huolittelu ja päärmäys niin, että niihin tulee nauhakuja
4. sivusaumojen ompelu
5. helman huolittelu ja päärmäys
6. kapean nauhan ompelu - myös valmis nyöri käy - ja pujotus, solmitaan vaikka rusetiksi tai jätetään roikkumaan suorina

Tällä tavalla voi hyvin ommella myös kesäisen yöpaidan. Ja olen ommellutkin.

Tulisi vaan se helle takaisin, ilma ehti nimittäin taas jo vähän viiletä täällä pohjoisessa Portugalissakin.

P.S. Näin kesällä syömme lounaalla usein salaattia, kuten raikasta ja superterveellistä mustasilmäpapu-tonnikalasalaattia tai majoneesilla mehevöitettyä salada russaa. Pysyy rantakunnossa!



maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kasviväreistä ja niiden kestävyydestä

Vas. sukan oikea puoli, oik. nurja puoli. 
Värjäsin hiljattain isohkon määrän villalankaa ylikypsillä ja puolimädillä luumuilla, ja aprikoin värin kestävyyttä. Joskushan kasveilla värjätyt langat voivat ajan mittaan haalistua, varsinkin auringossa. Kaivoinkin esiin viime kesänä ja syksynä värjäämiäni lankoja ja vertailin hieman. Huom. tässä on esimerkkejä niistä langoista, joiden väri on muuttunut. Suurimmassa osassa ei ole silmin havaittavaa muutosta.

Ensimmäisenä kermesmarja, joka antaa vahvan violetin/viininpunaisen sävyn. Marjoista yleensä sanotaan, ettei niiden antama väri kestä. Ei kestänyt kermesmarjankaan. Talven aikana ahkerasti käyttämäni sukat haalistuivat ihan silmissä. Ne saivat aurinkoa ja pari pesua pyykkisaippualla. Kahdesta värjäyserästä toinen lanka haalistui enemmän; siinä oli pohjalla kahvilla värjätty lanka, ja kahvista on varmasti jäänyt lankaan rasvaa.

Nurjalla puolella väri on vahvempi, mutta haalistunut silti alkuperäisestä. Myös kerällä päivänvalossa olleet langat menettivät väriään. Langat on esipuretettu etikalla erään englantilaisen ohjeen mukaan.



Ja tässä sukat alkuperäisessä värissään. Ero vajaassa vuodessa on huomattava.

Sinänsä tuo haalistuminen ei ainakaan minua haittaa. Ja tulihan toiseen sukkaan jo reikäkin... Sen vielä paikkaan, mutta sitten kun sukat kuluvat puhki, ne pääsevät uusiokäyttöön vaikkapa jalkalistojen pyyhintään.








Toisena esimerkkinä eri värjäyseriä mustapavulla. Kaikkein sinisin sävy on pitänyt pintansa, mutta vaaleammat kakkos- ja kolmoserät ovat harmaantuneet entisestään. Tosin niissä ei lähtökohtaisestikaan ollut vahvaa sävyä. Taisi olla liian vähän papuja ja liikaa lankaa.

Sittemmin olen värjännyt mustapavulla lisää, katso vaikka täältä.

Kolmantena esimerkkinä tumman passionhedelmän kuoret. Niistä sai ensimmäisenä sävynä heleän vaaleanpunaisen, joka kuukausien mittaan vaaleni hempeämmäksi. Lanka on itse asiassa jäänyt käyttämättä, koska sävy oli liiankin pinkki (katso alkuperäiset sävyt täältä) ja vaikea yhdistää muihin lankoihin. Nyt se kelpaa.

Soodalisäyksellä aikaansaatu mintunvihreä näyttää kuvassa harmaammalta kuin mitä se on. Se on pitänyt sävynsä vaaleanpunaista paremmin. Muutenkin olen ollut havaitsevinani, että soodalla aikaansaadut sävyt ovat kestävämpiä.

Passionhedelmän kuorilla värjäilen tänäkin kesänä kunhan ne tuosta kypsyvät, ja teen siitä suosiolla vihreää.


Neljännessä esimerkissä vasemmalla kamelian siemenkodista saatu väri, joka ennen oli mielestäni enemmän aprikoosiin taittava (katso täältä), nyt vaaleanruskea. Kameliaa kokeilen tänä vuonna uudestaan kunhan siemenkodat kypsyvät ja tippuvat maahan.

Kuvassa keskimmäisenä "punertavasta pihakukasta" saatu vaaleanpunainen, joka on vaalentunut ajan myötä. Se on värjätty kasvin varsilla ja kukinnoilla. Pelkillä kukinnoilla tuli vahva keltainen (kuvassa oikealla), ja se on on pitänyt pintansa.

Sinänsä värien haalistuminen on mielestäni ihan normaalia "vanhenemista", rypistytäänhän me ihmisetkin, ei kukaan eikä mikään pysy käytössä uudenveroisena. Myös teollisesti värjätyt langat ja kankaat menettävät väriään auringossa ja pesujen myötä. Lankojen värjääminen on hauskaa ja mielenkiintoista, ja ajan myötä mahdollisesti tapahtuvaan sävyjen muutokseen suhtaudun luonnollisena osana koko prosessia.

P.S. Viime aikoina olen pistellyt värikattilaan ihmekukkaa, päivänsineä ja keltaista passionhedelmää. Niistä lisää toisella kertaa.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Turskaa Brásin tapaan eli Bacalhau à Brás


Turskaa valmistetaan Portugalissa ainakin tuhannella eri tavalla, niin juhlavasti kuin arjenkin ruokapöytään. Turska Brásin tapaan on nopea tapa saada murkinaa pöytään, ja se maistuu sitä paitsi myös hyvältä. Suomessa tämän ruuan valmistaminen voi olla hiukan haastavaa. Turskan sijaan voisi kokeilla vaikka miedosti savustettua kalaa tai pakasteseitiä ja tikkuperunalastujen tilalla pakastetikkuranskiksia. Kypsennä ruokaa silloin hiukan kauemmin, että perunat kypsyvät. Ruokaan voi lorauttaa myös hiukan kermaa.

Näin tehdään Bacalhau à Brás Casa Vivan tapaan (3 annosta):

3 sipulia ohuina rinkuloina
300-400 g turskasuikaleita liotettuina
1 pss (200 g) tikkuperuna"lastuja" (tikunmuotoisia perunalastuja)
2 valkosipulinkynttä silputtuna
3-4 kananmunaa kevyesti haarukalla vatkattuna
oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria
koristeluun silputtua persiljaa ja oliiveja

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota sipulirenkaat huolellisesti. Lisää valkosipulisilppu loppuvaiheessa. Lisää kevyesti talouspaperilla kuivatut turskasuikaleet ja kuumenna hetki. Lisää tikkuperunalastut, sekoittele ja lisää kananmunaseos. Kypsennä miedolla lämmöllä huolellisesti sekoittaen kunnes kanamuna on hyytynyt kunnolla. Mausta suolalla ja pippurilla ja koristele silputulla persiljalla sekä oliiveilla. Valmista tuli!

P.S. Casa Vivan munat tulevat omilta kanoilta, mikä antaa munaa sisältäville ruuille kauniin kellertävän sävyn.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Lilan sävyjä luumuista


Liemestä nostettu lanka. 
Casa Vivan pieni luova tauko alkaa olla ohi, tuli tässä välillä käytyä Suomessakin. Kaikenlaista pientä on tullut tehtyä, aletaanpa purkamaan niitä ehkä kaikkein parhaimmasta eli luumulangoista. Tummia luumuja tuottava puumme teki nimittäin jälleen tänä vuonna sellaisen sadon, ettei paremmasta väliä. Emme millään pystyneet syömään niitä kaikkia, eikä tätä lajiketta voi säilöä. Olen yrittänyt vaikka millä tavoin, mutta niistä tulee niin kitkeriä, ettei niitä pysty syömään. Ne on siis syötävä tuoreeltaan. Yritimme tyrkyttää niitä naapurillekin, mutta tämä oli helisemässä omien luumujensakin kanssa. Tällaista tämä on Portugalissa, sadot ovat välillä yltäkylläisiä.

Huuhtelun jälkeen. 
Luumut kypsyivät parin, kolmen viikon sisällä, tippuivat maahan ja alkoivat mennä pilalle. Mehiläiset, muurahaiset ja muut ötökät kävivät niiden kimppuun. Pelastin osan luumuista hyötykäyttöön keittämällä ne värjäysliemeksi. Liemestä tuli voimakkaan punaista ja siitä riitti kolmeen värjäyserään. Keitin kaikkiaan kolme noin neljän luumulitran satsia ja värjäsin lankoja yhteensä 600 g.

Luumut keitin aika reippaalla lämmöllä mutta vähän aikaa, sen jälkeen annoin niiden tekeytyä seuraavaan päivään ennen siivilöintiä. Lankojen lisäyksen jälkeen kuumensin lientä varovasti, ehkä noin 50-asteiseksi. Langat saivat olla liemessä seuraavaan päivään.

Käytin värjäyksessä Portosta ostamaani Escocia-lankaa, joka on 100 % villaa. Esipuretin sen alunalla ja viinikivellä. Soodatesti antoi tulokseksi kauniin vihreän värin.

Liemestä nostettaessa langat näyttivät ensin selvästi punertavilta, mutta tämä punertava sävy lähti ensimmäisen huuhteluveden mukana. Sen jälkeen väriä ei enää juuri liuennut veteen. Oletan, että liemen punainen väri tuli hedelmälihasta ja se lähti huuhtelun myötä pois, ja tummasta kuoresta irronnut väri jäi lankaan. Langat saivat lilan eri sävyjä riippuen langan määrästä, liemen vahvuudesta ja värjäyserästä.

Keitoksessa oli enemmän ja vähemmän mätiä luumuja.
Kuvassa niitä enemmän mätiä. 
Nyt pitäisi sitten keksiä jotain käyttöä erisävyisille langoille... koska värinkestosta ei ole mitään tietoa, en laita näitä esim. torkkupeittoon, vaan johonkin vähän pienempään, minkä voi tarvittaessa värjätä uudestaan. Villapaita ehkä...? Ehkä näihin sinisiin sävyihin yhdistettynä...?

P.S. Kokeilin keittää luumuja sokeriliemessä säilöäkseni niitä. Kitkeriä tuli, mutta liemestä sai hyvän pohjan vispipuurolle. Luomuluumuvispipuuroa siis!