maanantai 30. toukokuuta 2016

Unikoita ja muita puutarhaunelmia

Jollen vielä ole todennut, niin kevät tai kesä on edennyt tosi takkuisesti pohjoisessa Portugalissa. Lämpötila on muutaman asteen enemmän kuin talvella, mutta muuten on aika samanlaiset tunnelmat. On siis satanut paljon, ihan liikaa.

Salaatit kasvavat mainiosti mullalla täytetyissä 
vesikanistereissa. Käy näin vaikka parvekkeelle. 
Ja näihin ei etanat iske niin helposti.
Puutarhassa ja kasvimaallakin istutukset ponnistelevat kasvaakseen. Ensinnäkin hedelmäpuiden kukinta-aikaan on satanut paljon eikä pölyttävistä mehiläisistä ole juuri havaintoja muuta kuin tokkuraisina maahan pudonneina. Toiseksi lämpöä saisi olla vähän enemmän, että kasvu pääsisi kunnolla vauhtiin. Tänä vuonna en kasvimaalle edes laittanut kovin paljoa taimia. Kesällä niitä joutuu kastelemaan joka päivä, ja se on oma, aikaa vievä urakkansa. Tosin jos ilmat tätä menoa jatkuvat, niin eipä tarvitse kastelusta huolehtia.

Villimansikka-amppeli. 
Ilonaiheitakin kuitenkin on. Huhtikuun alussa vesikanikkoihin istutetut salaatit tuottavat satoa täyttä häkää, ja hankimmekin jo lisää taimia ettei salaatintuotannossa vaan tule taukoa. Sitä tullaan syömään taas ähkyyn ja närästykseen asti ihan kuten viime kesänäkin. Lisäksi pari kesää sitten istutettu limettipuu kukkii vallan ahkerasti, joten pääsemme tänä vuonna vielä varmaan limettipiirasta maistelemaan. Uusi sitruunapuu vanhan, kuolleen tilalle on kuitenkin ostamatta vielä. Jonain päivänä pitää lähteä Portoon Bolhãon torille.

Vuosi sitten kesäkuun alussa kylvin idäntuliunikon siemeniä. Ensin ruukkuun, sitten itäneet kolme tainta maahan. Niistä vain yksi selvisi erilaisten vihulaisten (mm. koirat) kynsistä. Olen varjellut sitä kuin silmäterää. Muutama päivä sitten havaitsin siinä ensimmäisen nupunpallukan, ja lauantaina se avasi ensimmäisen kukan. Kyllä se on kaunis, vaatimattoman yksinkertaisella tavalla.

Idäntuliunikon ensimmäinen kukka.
Kukaan ei luvannut ruusutarhaa,
sain sen kuitenkin.
Unikoita on pihalla muitakin. Jonkinlaista vaaleanpunaista silkkiunikkoa, joka nyt tätä kirjottaessa on tosin rehahtanut ylikokoiseksi ja odottelen vain sen tekevän siemeniä, ennen kuin leikkaan sen alas. Lisäksi on hehkuvan oranssia kaliforniantuliunikkoa, joka ei täällä olekaan yksivuotinen, yllätys yllätys, vaan vanhin kasveista viettää jo kolmivuotissynttäreitä. Sen jälkeläisiä on putkahtanut pariin muuhunkin paikkaan, mutta jännintä on, että yhdessä kasveista on terälehdissä voimakkaan tumman oranssista sävyä. Olisiko se jonkinlainen muunnos alkuperäisestä, en tiedä, mutta kaunis se on.
Ei jaksa aueta sadepäivänä. 

Unikoita olisi kiva kylvää pihan ulkopuolellekin navetan viereen, mutta en uskalla. Se saattaa sieltä päästä leviämään hallitsemattomasti. Tosin esiintyyhän unikkoa täällä villinäkin.

Passionhedelmäköynnöksistä odotellaan tänä vuonna muhkeaa satoa. Ainakin kukkien ja nuppujen määrä lupailee sellaista.

Myös hortensiat aloittelevat kukintaa. Hortensiaa onkin putkahdellut sinne tänne. Miten sitä lisätään? No, leikataan puskasta oksa, tökätään maahan ja pidetään kosteana. Se juurtuu siihen. Samoin toimitaan ruusun kanssa. Naapuri leikkasi ruusupuskiaan ja antoi meille muutaman oksan viime kesänä. Nyt ne jo kukkivat.

Näitä täällä siis tällä hetkellä. Kuukauden kuluttua on jo jotain muuta.

P.S. Nurmikon joutuu leikkaamaan kahdesti viikossa. Jos sen päästää kasvamaan pidemmäksi, hyytyy sekä kone että leikkaaja.

Ruukkupuutarha autokatoksen seinällä. Isäntä saa kastella, minä en yletä.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Isoäidinneliöitä kännykkälaukussa

Kaverit ja Isäntä valittavat, ettei minua saa puhelimella kiinni. Se on ihan totta. En kuskaa sitä mukanani kun liikun pitkin taloa tai pihalla tai hedelmätarhassa. Vaatteissa ei ole aina taskuja joihin puhelimen tunkisi.

Koska joskus kuitenkin odotan soittoa, päätin tehdä kännykkälaukun. Oli minulla sellainen jo ennestään, mutta uusi puhelin ei mahdu siihen. Piti siis tehdä uusi. Langaksi valitsin hehkuvan keltaisen. Se on itse asiassa kolminkertaista lankaa; kaksi hehkuvan keltaista merseroitua puuvillaa ja kolmas on liukuvärjättyä virkkauslankaa. Olin aiemmin virkannut siitä pari pientä pääsiäiskoria, mutta enpäs tänäkään pääsiäisenä muistanut kaivaa niitä esille. Anoppi purki korit ja keri langan.

Keltaisella langalla ei ainakaan minulla ole paljoa käyttöä, mutta kännykkälaukkuna se on kätevä - ainakin erottuu hyvin jos vaikka ripustan sen omenapuuhun roikkumaan siksi aikaa kun kitken kasvimaata.

Ihan ensiksi virkkasin molemmille puolille isoäidinneliöt. Hetken aikaa piti pähkäillä miten jatkaa siitä eteenpäin. Virkkasin toisen neliön vastakkaisille sivuille neljä kerrosta pylväitä ja kiinnitin toisen neliön niihin ompelemalla. Välillä piti sovitella puhelimen kanssa.

Sitten poimin alareunaa varten silmukat neliöistä ja pylväsriveistä ja virkkasin alareunan kiinteillä silmukoilla. Sama juttu yläreunan kanssa. Alareuna on suljettu ommellen.

Lopuksi vielä hihna, joka ei enää ole ihan samaa lankayhdistelmää, mutta menee täydestä kuitenkin.

Ihan viimeiseksi ompelin vielä vuoren vaaleasta puuvillasta, sillä kännykän suojakotelo on kirkkaan pinkki (sekin siksi, että löytyy helpommin) eikä oikein mene yksiin keltaisen kanssa.

Tuli aika kiva. Mutta sen verran on heleä tämä väri, että taidan tehdä vielä toisen, vähän hillitymmän.

P.S. Tein taas pannaria omilla mausteilla, mutta nyt korvasin osan maidosta rahkalla, muutoin tein tällä ohjeella. Tulipas kuohkeaa. Suosittelen kokeilemaan!


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Palapöytäliina paitakankaista

Aurinkoisina aamuina aamiaisen voi nauttia ulkona.

Kuten jokin aika sitten kerroin, sain kaksi kassillista iiiihania kangaspaloja, miestenpaitojen pesupaloja. Tehtailin niistä ensin kauppakasseja (katso täältä!). Jo kankaita läpikäydessäni pistin erikseen sinivalkoiset kangaspalat. Mitä niistä voisi tehdä? Sininen ei ole oikein suosikkivärini tällä hetkellä.

Pienen hetken tuumittuani päätin tehdä kangaspaloista sinivalkoisen pöytäliinan. Ei kun sakset käteen ja leikkaamaan. Pesupaloissa on tehtaan merkintöjä, joten ne piti leikellä pois. Kustakin kangaspalasta sai neljä palaa. Sommittelin palat sängyn päällä niin, että raidat vierekkäisissä paloissa menivät eri suuntiin. Väliin tuli myös yksivärisiä paloja.

Liinassa isänmaalliset värit. 
Yhdistin palat toisiinsa kaistale kerrallaan. Ennen palan liittämistä surautin sen reunat siksakilla. Palat liitin suoralla ompeleella noin 1 sentin päähän reunasta.

Kun kaistaleet olivat ommeltu, silitin saumavarat auki. Tulee huomattavasti siistimpää jälkeä sillä tavalla. Sitten yhdistin kaistaleet toisiinsa liinaksi, ja silitin taas saumavarat auki.

Mutta entä reuna? Miten se siistitään? Vinonauhaa? Ei, hermot menee. Vinonauha ja minä emme sovi samalle ompelukoneelle, huomasin sen jo nuorena tyttönä opetellessani tekemään trikoovaatteita ja patalappuja.

Entä jos vain kääntäisi reunat päärmeelle? Äääh, tylsäääää.

Päädyin kiinnittämään reunaan ihan suorat, valkoiset kangaskaistaleet vanhasta verhokankaasta sivu kerrallaan. Neulasin ne vain kiinni ja ompelin suoran ompeleen. Ei mennyt hermot, ja valmista tuli aika äkkiä. Tästä keveästä liinasta tuli juuri sopiva pihalla olevalle pöydälle.

Kangaspaloista sai vielä leikattua muutaman sentin levyisiä suikaleita. Niistä pikkuliina? Yhdistin suikaleet kiinni huolittelevalla ompeleella, käänsin kaksinkerroin ja taitoin reunan sisäänpäin ja ompelin päälle suoran ompeleen. Siitä sai leipäkori uuden kesäliinan.

P.S. Vähän nuo kangaspalat ryppyilevät, sillä niissä on jonkin verran elastisuutta. Ei haittaa. Elämässäkin on aina vähän ruttuja.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Viininlehtikääryleet

Päivät ovat lämmenneet ja pellonpiennar pukkaa villiintynyttä viiniköynnöstä. Casa Vivassahan sitä on ennen kasvatettu, Isännän isoisän aikaan, mutta ei enää. Villeissä viineissä on kuitenkin se hyvä puoli, että niitä ei ole ruiskuteltu millään torjunta-aineilla, kuten viinitiloilla on vähän pakko tehdä jos meinaa jotain satoa saada aikaiseksi. Siksipä kävin eräänä iltana noukkimassa uusia, tuoreita lehtiä ja tein itselleni herkkua. Isäntä nimittäin korkeintaan nyrpistää nenäänsä näille.

Jos satut asumaan paikassa, jossa viiniköynnöksiä ei kasva, voit kokeilla näitä vaikka lehtikaalilla. Keitä silloin riisi vähän kypsemmäksi ja vähennä kokonaisten kääryleiden keittoaikaa.

Viininlehtikääryleet (15 kpl)

15 viininlehteä
1,5 dl riisiä (pyöreäjyväistä tai vaikkapa basmatia)
3 dl kasvis- tai kanalientä
1 pieni sipuli silputtuna
muutama mintunoksa silputtuna
1 sitruunan kuori ja ½ sitruunan mehu
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä

Pese viininlehdet huolellisesti, katkaise kanta ja ryöppää ne nopeasti.

Kuullota sipuli pannulla oliiviöljyssä läpikuultavaksi. Lisää puolet kana- tai kasvisliemestä ja riisi. Sekoittele välillä. Lisää raastettu sitruunankuori, mausta suolalla ja pippurilla. Liemen imeydyttyä silppua joukkoon minttu. Riisin ei tarvitse olla kypsää.

Laita kullekin viininlehdelle lusikallinen täytettä ja kääri se löysälle rullalle. Aseta rullat saumapuoli alaspäin kattilaan. Lisää reilu loraus oliiviöljyä, loppu kasvisliemi ja sitruunamehu. Kypsennä miedolla lämmöllä kunnes neste on imeytynyt, noin tunnin verran.

Tarjoile viininlehtikääryleet alkupaloiksi jäähtyneinä. Itse syön näitä välipalana hiukonälkään.

Alkuperäinen ohje: reseptitaivas.fi. Muokattu vähän.

P.S. Kuvausalustana paitakankaista ommeltu pöytäliina. Katsotaan sitä vähän tarkemmin tässä lähipäivinä.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Kauppakassi poikineen

Kankaita, ihania kankaita... nam nam!
Kävimme vappuaattona muutaman suomalaisystävän kanssa pohjoisessa markkinoilla eli feirassa. Minun piti ottaa vaan valokuvia, mutta pian huomasin kantavani kanoille uutta juoma-astiaa, paria isoa posliinikulhoa ja muuta tarpeellista tavaraa, joten kamera juuttui laukkuun. Ensi kerralla pitää ottaa oma kantaja mukaan!

Feirassa myydään aikalailla kaikkea, tässä nimenomaisessa oli paljon tekstiilejä, etupäässä vaatteita. Niitäpäs en muuten ostanut, koska teen itse.

Kauppakassi poikineen.
Kokoonnuimme reissun alussa Bragassa, josta lähdimme eteenpäin yhdellä autolla. Bragassa sain kokea pienen joulun! Tai aika isonkin. Yksi suomalaisista työskentelee nimittäin paitatehtaalla mallimestarina, ja hän toi minulle kaksi kassillista paitakankaiden pesupaloja, siis sellaisia paloja joilla on testattu kankaan kutistumista yms. Voi niitä riemunkiljahduksia, kun erään toisen ompelua harrastavan kanssa tutkimme kangaspinkkoja!

Kotiin päästyäni jatkoin kankaiden tutkimista ja lajittelin ne kolmeen pinkkaan: Milmanda-laukkujen vuorikankaiksi soveltuvat, pellavakankaat ja muut. Ajattelin ensin, että ne muut tulevat käyttöön viimeisinä, mutta aloitinkin niistä. Tein ensin Isännälle taskuunsopivan kauppakassin. Vauhtiin päästyäni tein toisen. No, piti tehdä itsellenikin sellainen mustavalkoinen. Enkä vielä malttanut lopettaa. Kasseja valmistui yhteensä 11, ennen kuin siirryin muihin ompeluihin. Niitä saattaa sujahtaa joulupakettiin tai ystäville pikkulahjoiksi.

Pallukkaa ja rinkulaa...
Kankaissa on merkintöjä, joten yhdestä palasta
sai ainekset puolikkaaseen kassiin. Kokonaiseen tarvittiin siis kaksi palaa. Oli hauskaa etsiä toisiinsa sopivat kangaspalat ja sommitella niistä kauppakassi.

Kasseille ompelin myös pienet säilytyspussukat. Näin ne kulkevat siististi mukana käsilaukussa tai vaikkapa takin taskussa.

Aurinkolasit ja raitaa...
Ennen nämä pesupalat päätyivät roskiin, mutta eivät enää.

P.S. Lisää ompeluksia tulee näytille kun saan tehtyä ja kuvattua.
Pikkukukkaa ja ruutua... 

















perjantai 13. toukokuuta 2016

Friteeratut kuningaskalat ja tomaattiriisi (Peixe rei frito com arroz de tomate)

Ikävöin välillä suomalaisia muikkuja. Sellaisia rapeaksi paistettuja tai savustettuja. Nyt sain jotain melkein yhtä hyvää: pieniä kuningaskaloja eli peixe rei. Isäntä uppopaistoi ne öljyssä, mutta varmasti yhtä hyvää tulee pannullakin tiristelemällä. Jos kalat ovat tosi pieniä kuten nämä olivat, pannulla paistaminen voi kuitenkin käydä aika työlääksi

Kaloja oli kokonaisen kilon verran, joten niitä syötiin vielä seuraavanakin päivänä. Lisukkeena maukasta tomaattiriisiä.

Friteeratut pikkukalat ja tomaattiriisi (Peixe rei frito com arroz de tomate)

1 kg pikkukaloja, esim. peixe rei, pientä sardiinia tai muikkua tai silakkaa
vehnäjauhoja
suolaa
öljyä uppopaistamiseen

Tomaattiriisi

1 l vettä
5 dl pitkäjyväistä riisiä (myös arroz carolino eli puuroutuva riisi käy)
3 rkl tomaattisosetta (polpa de tomate)
½ vihreää paprikaa suikaleina
½ sipulia silputtuna
2-3 valkosipulinkynttä silputtuna
1 laakerinlehti
loraus oliiviöljyä
suolaa
(pikkuisen tuoretta chiliä)

Kuumenna oliiviöljy kattilassa, lisää silputtu sipuli ja kuullota hetki. Lisää riisi ja pyörittele sitä hetki. Lisää kiehautettu vesi ja loput ainekset. Keitä kypsäksi, aika riippuu riisilaadusta. Riisi saa jäädä malandroksi eli siihen pitää jäädä vähän lientä, sitä ei saa keittää kuivaksi (ks. kuva). Lisää tarvittaessa vettä.

Sekoita vehnäjauhoihin suolaa kulhossa, pyörittele kokonaiset pikkukalat jauhoissa. Kuumenna öljy kattilassa tai paistinpannussa ja kypsennä kalat öljyssä. Siihen ei mene kuin pari minuuttia.  Öljyn pitää olla kunnolla kuumaa. Nostele kalat talouspaperin päälle valumaan.

Sitten ei muuta kuin nauttimaan maukasta ateriaa. Ei ole ihan terveellisimmästä päästä, mutta välillä on lupa herkutella.

P.S. Seuraavaksi hellalla hautuu viininlehtikääryleet.


tiistai 10. toukokuuta 2016

Primavera-mekko, josta tuli tunika

Muutama kuukausi sitten neuloin ohuesta mohairsekoitteesta pitsineuletakin, joka on ollut kovassa käytössä, ei kotona vaan kodin ulkopuolella, eli käydessäni  jossain. Lankaa jäi vielä reilusti yli, joten päätin tehdä neuletakille seuraksi mekon, jonka helmaan tuli samaa pitsineuletta kuin mitä takissakin on. Työhön ryhdyin helmikuussa, ja viikon Suomen reissun aikana urakka eteni ohuilla, n. 2,5 mm pyöröpuikoilla kainaloihin asti.

Tai niin ainakin kuvittelin. Kypsyin hommaan niin, että pistin sen muutamaksi viikoksi sivuun. Aina välillä se kuitenkin kurkisteli neulekorista, joten eräänä iltana purin hampaat yhteen ja aloin saattamaan aloitettua työtä loppuun.

Kädenteistä eteenpäin neuloin etu- ja takakappaleet erikseen tasona, samoin 3/4-hihat. Ne valmistuivatkin nopeasti. Prässäys ja eikun kursimaan kasaan. Olipa muuten kiva, kun ei tarvinnut ommella muuta kuin olkasaumat, hihat kiinni ja hihojen saumat. Pääntien siistin sileällä neuloksella ja käänsin sen kaksinkerroin. Simppeliä se olla saa.

Sitten kiskoin neulemekkoa päälle. Höh? Olin kyllä mittaillut pituutta polven yläpuolelta kainaloon saakka, mutta ylläni mekko ylsikin vain puoleenväliin reittä. Siitä tuli siis tunika.

Näin pieleen voi mittaukset joskus mennä.

En oikein ole tunikatyyppiä, joten tämä neule on jäänyt henkariin roikkumaan valmistumisestaan lähtien. En tiedä mikä neuvoksi. Ideoita otetaan vastaan.

Lankaakin jäi vähän vielä yli, ja taannoisen Espanjan matkan aikana tein siitä pitsihuivin. Siitäkin olisi saanut tulla vähän pidempi, mutta lanka loppui kesken. Lisää saattaisi saada Porvoosta. Se on nyt aika kaukana.

Näine hyvineni olen nyt ja odottelen kesäisiä ilmoja Portugaliin. Tänäkin päivänä on Etelä-Suomessa tainnut olla lämpimämpää kuin täällä.

P.S. Primavera-nimi juontuu siitä, että langan nähdessään Isäntä totesi sen varsin ohueksi ja että mekko on siis kevääksi, primavera.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Mausteinen kana padassa

Casa Vivassa syödään kanaa eli broileria (port. frango) keskimäärin kerran viikossa. Tai kahdesti, jos ekasta kerrasta jää yli. Useimmiten laitetaan ihan perusuunikanaa tai sitten kanapalat paistetaan pannulla, nam kuinka hyvää, mutta ei niin kauhean terveellistä. Välillä kaipaa vaihtelua, joten nyt laitettiin kana pataan ja mausteita sekaan. 

Useimmiten kana ostetaan kokonaisena ja paloitellaan se kotona. Katsotaan joku kerta miten se tapahtuu. Luineen ja nahkoineen kypsennetty kana, siis broileri, on kuitenkin kaikkein maukkainta, joskin hiukan työlästä syödä. Ei se mitään, ei elämä eikä varsinkaan syöminen saa sentään liian helppoa olla, eihän? 

Emäntä saa siivet. Joka kerta.
Mausteinen kana padassa

1 kokonainen, maustamaton broileri
1 sipuli suikaleina
2 valkosipulinkynttä pilkottuina
1 - 1½ dl kuivaa valkoviiniä
tilkka oliiviöljyä
n. 1 tl karkeaa suolaa
1 tl currya
1 tl jauhettua korianteria
½ tl kuminansiemeniä
½ tl jauhettua inkivääriä
1/4 tl jauhettua neilikkaa
muutama kardemummansiemen

Paloittele broileri. Kuumenna oliiviöljy padassa ja ruskista kanapalat tosi kevyesti. Ei tarvitse paistaa. Lisää loppuvaiheessa sipuli ja valkosipuli ja pyörittele vielä hetki. Lisää sitten valkoviini ja mausteet ja sekoita hyvin. Pistä kansi päälle ja anna hautua kymmenisen minuuttia. Kääntele palat toisinpäin ja jatka haudutusta. Käännä vielä kerran tai kaksi ja hauduttele kaikkiaan ainakin puolisen tuntia. Kokeile kypsyyttä tikulla paksuimmasta palasta: jos neste on kirkasta, on kana kypsää. Jos neste on vaaleaa tai punervaa, jatka kypsentämistä. Jos nestettä ei näy niin aika ihme, sillä siinä tapauksessa kana on jo kuivaa. 

Tarjoile kuivaksi keitetyn riisin ja salaatin kera. No, meillä ei ollut salaattia edes kuvausrekvisiitaksi, mutta viikon tai parin kuluttua sitä syödään jo närästykseen asti. Huhtikuun alussa istutetut salaatintaimet ovat nimittäin viime päivien lämmön ja sateiden myötä venähtäneet kokoa. 

Jos et raaski laittaa ruokaan valkoviiniä, ei mikään estä kokeilemasta tähän omenamehua tai vaikka kuivaa siideriä. 

P.S. Viime päivinä Singerini on laulaa rallatellut kauppakasseja. Miksi, siitä lisää heti kun keli sallii tuotosten kuvaamisen ulkona. 

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Pihalla pieni saari. Ja käärmeitä.

Kesä - ainakin suomalaisten kriteerien mukaan - on saapunut vihdoin Portugaliin. Aurinko on paistellut aamusta iltaan, ilma on kuivunut talven sateiden jälkeen, ja luonto on hurahtanut kasvun huumaan.

Casa Vivan Emäntäkin on hurahtanut, nimittäin puutarhahommiin. Kovin paljoa en uusia juttuja istuta, sillä oikeasti en jaksa kauheasti kastella, mutta jotain pientä kuitenkin. Esimerkiksi freesioille piti saada parempi paikka, sillä pihamuurin vieressä ne jäivät jotenkin paitsioon.

Pihalla oli yksinäisen näköinen palmupuu. Tuumin, että sen ympärille voisi tehdä luonnonkivillä kukkapenkin ja siirtää freesiat siihen. Ryhdyin tuumasta toimeen ja valmista tuli pian. Kivet hain laitumelta.

Tulin sitten vaan siihen tulokseen, etteivät freesiat ja palmu oikein sovi yhteen. Piti keksiä jotain muuta. Sitä ennen ruokahalu kuitenkin kasvoi, ja esitin Isännälle, että laajennan kukkapenkkiä ja istutetaan siihen jotain muutakin. Havainnollistin suunnitelmaa asettelemalla kivet aiottuun muotoon. Suunnitelma sai hyväksynnän.

Laajensin kukkapenkkiä läheiseen atsaleaan asti, ja seurakseen se ja palmu saivat jonkin hurjasti kasvavan mehikasvin ja laventelin. Mutta voisihan siihen ympärille istuttaa vielä jotain pientä, odotellessa puskien kasvamista... Kauempaa katsottuna asetelma palmuineen näyttää pieneltä autiosaarelta. Nurmikon keskellä olevalta, tosin.

Mutta ne freesiat olivat vielä kotia vailla. Päätin tehdä niille toisen kukkapenkin pystyynkuivaneen magnolian kannon ympärille. Ennestään siinä oli jo yksi pensaanalku, ja lisukkeeksi ostin pari daaliaa. Freesian mukulat on nyt piilotettu multaan. Muutama kivi puuttuu vielä. Ne alkavat nimittäin loppua laitumelta mutta ei hätää, kunhan Isäntä kyntää ja kylvää sinne uutta apetta naudoille, löytyy kiviä varmasti lisää. Ja saattaa noita kukkapenkkejäkin ilmestyä pihalle lisää.



Pihalla kukkii nyt mm. kaliforniantuliunikot, joita on kylväytynyt itsestään mm. kiveen kaiverretun vesiastian eli pian viereen. Hehkuva väri ja kukkia riittää koko kesäksi.

Kuvassa kukat ovat jo sulkeutumassa yöksi. Aamulla ne taas avautuvat auringon myötä.









Taimikasvatusta varten tein koiranmuonasäkeistä istutussäkkejä. Multaa sisään, teipillä suuaukko kiinni, ja saksilla aukko toiselle puolelle. Säkit ovat muurin päällä, passionköynnöksen suojassa. Pensaspavuista istutin jo isoimmat taimet kasvimaalle. Lisäksi on tulossa avomaankurkkua ja kohta myös keltaista kesäkurpitsaa, sitä kun ei Portugalista saa valmiina taimina.





Tämä lipevä luikertelija löytyi erään kukkaruukun alta. Olisi edes syönyt nuo etanat, mitä sen vierellä näyttää lymyilevän, mutta ei.

Onneksi Portugalissa ei - tietääkseni - ole myrkyllisiä käärmeitä.

Pari päivää sitten koira äkkäsi toisen käärmeen keittiössä. Jippii, kyllä maalla on mukavaa!




P.S. Tässä muuten sunnuntaisen rantakävelylenkin saalis. Meritähti pääsi minimerimaailmaan, kivet pihakatoksen alla olevaan kukkapenkkiin. Vielä pitää muutama reissu tehdä, ennen kuin sitä voi alkaa sanomaan valmiiksi.



maanantai 2. toukokuuta 2016

Pannukakku uusin maustein

Joskus tekee mieli pannukakkua. Se on muuten yksi niistä harvoista sanoista, mitä Isäntäkin on oppinut suomeksi! Tällä kertaa tein pannarin kotijuuston herasta (katso kotijuuston ohje täältä) ja ripautin mausteeksi vaniljasokeria ja kookoshiutaleita. Tuli namia. Kannattaa kokeilla!

Pannukakku uusin maustein (pellillinen)

1 l maitoa tai juustoheraa
4-5 munaa
n. 8 dl vehnäjauhoja
½ dl kookoshiutaleita
2 rkl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
voinokareita

Riko munat kulhoot ja vatkaa rakenne rikki. Lisää maito, suola, sokeri ja vanilliinisokeri, sekoita hyvin. Sekoita leivinjauhe ja kookoshiutaleet vehnäjauhoihin ja lisää jauhot nesteeseen koko ajan vatkaten. Taikinasta pitää tulla paksuhkon puuromaista, ei velliä.

Anna taikinan levätä ainakin vartin verran. Lisää tarvittaessa jauhoja.

Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle leivinpellille. Vuole pinnalle voinokareita ja paista 200 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä ja pannari on saanut kuohkeaa korkeutta. Suomalaisilla jauhoilla pannariin muodostuu "kukkuloita", Portugalissa en ole saanut tätä samaa aikaiseksi.

Syö pannari lämpimänä sokerin kera. Hilloja tämä pannari ei kaipaa, sillä makua on muutenkin.

Jos haluat voimakkaamman kookoksen maun, lisää hiutaleiden määrää.

Vinkki: korvaa osa maidosta maitorahkalla. Saat erityisen mehevää pannaria.

P.S. Nyt tuli taas nälkä, ja pannari loppui jo. Mitähän sitä seuraavaksi tekisi...?