sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Casa Vivan Kiusaus

Yksi portugalilaisten suosikkiruuista on bacalhau com natas, joka kovasti muistuttaa suomalaisille tuttua Janssonin kiusausta. Tämä portugalilainen versio perunoista, kalasta ja kermasta on vaan paljon suuritöisempi: suolakuivatut turskasiivut liotetaan maidossa, kuutioidut perunat keitetään öljyssä, koko hoito laitetaan uunivuokaan, päälle bechamel-kastiketta ja sitten uuniin. Näin Isäntä sen kerran teki, oli hurjan hyvää ja jokseenkin heviä, mutta meillehän se sopii, sillä työ pitää linjoista huolta.

Yhtenä iltana Emäntä oli illallisvuorossa Isännän ollessa heinätöissä. Näin syntyi Casa Vivan Kiusaus, portugalilaisen ja suomalaisen perinneruuan mehevä yhdistelmä:

Casa Vivan Kiusaus: 

800 g - 1 kg perunoita
300-400 g turskasiivuja liotettuina vedessä (1-2 pv välillä vettä vaihtaen)
1 iso sipuli silputtuna
500 g tölkki valmista bechamel-kastiketta
loraus kermaa tai maitoa
suolaa
(valkopippuria)
persiljaa koristeluun

Kuori perunat ja suikaloi ne monitoimikoneen isoimmalla terällä. Pienennä kalasiivuja hieman, mutta ei liian pieniksi, muuten ne "katoavat". Sekoita perunasuikaleet, sipuli ja kalasiivut, lisää suolaa (ja valkopippuria), laita seos matalaan uunivuokaan. Kaada päälle bechamel-kastike ja vielä vähän kermaa tai maitoa.

Paista 200-asteisessa uunissa kypsäksi, noin 50-60 minuuttia. Jos kiusaus uhkaa ruskistua liikaa, laita päälle alumiinifoliota.

Koristele silputulla persiljalla ja tarjoile salaatin kanssa. Tässäpä kalaruoka joka ei maistu liikaa kalalle.

P.S. Kasvimaalla salaatit ovat suorastaan riehaantuneet kasvuun. Ensimmäiset mansikat on poimittu ja kesäkurpitsoissa on pienet pesäpallomailan alut. Lupaavalta näyttää!

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Casa Vivan Porto-tärpit, osa 2: vierailu portviinikellariin

Aloitimme jokin aika sitten pienen minisarjan, jossa kerrotaan ihanan Porton nähtävyyksistä ja muista oleellisista asioista. Ensimmäisessä osassa teimme pienen näköalakierroksen Dourojoen rannalta toiselle. Tässä osassa käväistään portviinikellarissa. Tiesitkö, että niitä on kaikkiaan kolmisenkymmentä ja mikään niistä ei sijaitse Portossa vaan naapurikaupunki Vila Nova de Gaiassa, joen vastakkaisella puolella?


Portviinibrändeistä tunnetuimpia on Sandeman, ja opastetut kierrokset sen viinikellareihin ovatkin suosittuja. Puolen tunnin kierroksen aikana kerrotaan eri portviinityypeistä (ruby, tawny ja white) ja niiden eroista, portviinin valmistuksesta ja tutustutaan myös sen historiaan. Kierrokseen sisältyy lyhyt videoesitys, jossa nähdään huikeita maisemia Dourojoen varrelta, missä viinitilat varsinaisesti sijaitsevat. Lopuksi maistellaan portviinejä.

Tuollaisesta tynnyristä (port. pipa) saisi hyvän saunan
Casa Vivan pihalle...
Portviini mielletään yleensä aperitiiviksi, mutta jotkut niistä sopivat hyvin myös jälkiruokien, kuten täyteläisten juustojen kanssa (katso tästä: Romeo ja Julia). Casa Vivassa portviiniä käytetään ruuanlaittoon, esimerkiksi jälkiruokiin (katso tästä: Juopot päärynät). Kuivakakkujen rusinat liotetaan portviinissä, ja leipurilla on ilo siemaista se pieni tilkka, mikä janoisilta rusinoilta jää.





Sandemanin tunnusmerkki on siluettikuva Donista, portviinilasia käsissään pitelevästä miehestä, jolla on yllään portugalilaisten opiskelijoiden viitta ja espanjalaisten hevosmiesten lierihattu. Alkuperäisen, ranskalaistyylisen julisteen suunnitteli skotti George Massiot Brown vuonna 1928, ja se oli tiettävästi ensimmäinen viinimainos.

Tämänkaltaisia "tammipipoja" löytyi
Casa Vivankin vintiltä. 
Sandemanin portviinikellareiden yhteydessä on pieni museo, jossa voi tutustua portviinin valmistuksen historiaan ja muun muassa upeisiin, vanhoihin mainosjulisteisiin. Museoon on vapaa pääsy.








Portviinilasi on pieni ja tulppaanin muotoinen. Viinin aromit pääsevät oikeuksiinsa. Jopa kuivimmat valkoiset portviinit ovat hieman makeita, makeampia kuin espanjalaiset sherry-serkkunsa.

Useimpiin portviinikellareihin järjestetään opastettuja kierroksia mm. englanniksi. Jokaisen Portossa vierailevan kannattaa sisällyttää ohjelmaansa käynti ainakin yhdellä kellarilla - ei niinkään niiden viinien vuoksi vaan siksi, koska portviini on tärkeä osa Porton historiaa ja nykypäivää.


P.S. Muistathan nauttia portviiniä, ihan kuten muitakin, kohtuudella, aromeita arvostaen!

torstai 14. toukokuuta 2015

Kumihimoa ja purkutuomio

Hankin jokin aika sitten kumihimo-kiekon, jolla voi punoa nyöriä. Käytettävästä langasta riippuen nyörejä voi tehdä niin koruihin, laukkujen hihnoiksi tai jopa koiran puruleluiksi.

Vähän paksumpaa nyöriä saa kun punoksen sisälle pujottaa edullista tavisnyöriä. Miksi sitten nähdä vaivaa ja tehdä toinen nyöri päälle? Saa vahvan nyörin niillä samoilla langoilla mitä on vaikkapa laukkuun käyttänyt.

Näin punot vähän vahvempaa kumihimo-nyöriä: 


Leikkaa 2 x 8 kpl samanpituista langanpätkää. Kuvassa käytetty kalalankaa. Nyöritettynä lanka lyhenee huomattavasti. Voit yhdistää erilaisia lankoja.

Asettele langanpätkät tavisnyörin ympärille, solmi tiukkaan. Laita solmu kiekossa olevan reiän läpi ja vedä kaksi lankaa koloon 32 ja toiset kaksi lankaa koloon 1. Laita seuraava lankapari koloihin 8 ja 9, kolmannet koloihin 16 ja 17, ja vielä yhdet koloihin 24 ja 25. Tavisnyöri jää keskelle.

Casa Vivan Batman ja Robin. 
Aletaan solmia: Siirrä lanka kolosta 17 koloon 31. Siirrä lanka kolosta 1 koloon 15. Kierrä kiekkoa neljäsosa kierrosta vastapäivään. Siirrä lanka kolosta 25 koloon 7. Siirrä lanka kolosta 9 koloon 23.  Kierrä kiekkoa neljäsosa kierrosta vastapäivään. Siirrä lanka kolosta 32 koloon 14. Siirrä lanka kolosta 16 koloon 30.  Jatka näin. Käytännössä siirrät siis kiekon alalaidasta vasemmanpuoleisen langan ylös vasemmalle, ja ylhäältä oikeanpuoleisen langan alas oikealle, ja sen jälkeen kiekon kierto.

Kun lankojen siirtelyjärjestyksestä pääse jyvälle, sujuu se melkein itsestään.

Selvittele langanpätkiä tiuhaan, etteivät ne mene solmuun. Oio välillä keskellä kulkevaa tavisnyöriä.

Kun nyöri on tarpeeksi pitkä (tai langat loppuvat), irrota langat kiekosta ja laita tiukka solmu.

Kuvan nyöri päätyi koirien vetoleluksi, ja läpäisi lujuustestin! Nyörejä on käytetty myös muutamassa Milmandan juhlalaukussa. Käykäähän katsomassa mitä Casa Vivan emäntä on luppoaikoinaan ja metromatkoilla tehnyt.


Ja se purkutuomio. Sain valtavan älynväläyksen tehdä viinipullojäähdyttimen paksusta mattovillalangasta. Laitoin sisälle Madridista ostamaani hamppunarua antamaan jämäkkyyttä. Jo virkatessani totesin Isännälle, että tästä tulee ruma. Tein silti loppuun, mutta en päätellyt lankoja. Testattiin yhtenä iltana pysyykö valkoviini kylmänä. Ei pysynyt. Ruma pussukka sai purkutuomion ja teen siitä jotain muuta. Sitten joskus joutessani.

Hamppunaru on myyjän mukaan valtavan kestävää, mutta se haisee pahalle. Kehittelen siitä kyllä vielä jotain...

P.S. Työn alla on koukuttu käsilaukku. Siitä lisää sitten kun se on valmis.










keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Hedelmävauvoja

Sipulimaan kitkin muutama päivä
sitten, nyt saisi taas... 
Casa Vivan kasvimaa ja hedelmätarha ovat nyt täydessä kasvussa. Satoa saadaan jo salaatista, ja sen ovat huomanneet myös etanat. Putsasin alimmat lehdet pois (kanoille syötäväksi) ja ripottelin salaattien tyvelle lisää kananmunankuorimurskaa. Haluan ainakin uskoa, että se auttaa. Jos tarpeeksi uskoo, niin auttaahan se? Joohan?

Taimitarhalla ostamamme kasvit pakattiin aikalailla sikin sokin. Kävikin niin, että istutimme kurkun ja kesäkurpitsat juuri päinvastaisiin paikkoihin kuin mitä oli tarkoitus. Pienet taimet olivat ihan samannäköisiä (kurkku on täällä vähän erilainen kuin Suomessa). Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin juurtuneilla kesäkurpitsoilla ei ole nyt tilaa kasvaa, mikä johtaa siihen, että taidan ostaa uudet taimet ja laittaa väljempään paikkaan. Viime kesänä saatiin kolmesta kasvista niin paljon "pesäpallomailoja", että niitä syötiin joka päivä joka ruuassa ja annettiin vielä poiskin. Termi "tunkee jo korvista ulos" on lievä ilmaus. Silti haluan kasvattaa niitä lisää. Masokismia?





Appelsiinipuista toinen, joka viime talvena teki tasan viisi, tosin jättikokoista, hedelmää, kukkii kuin viimeistä päivää. Kukat ovat kauniita, tuoksuvia, mmmmm! Voisikohan niillä höystää vaikka salaattia? On nimittäin puun juurelle varissut aika paljon tuoksuvaa kukkaa mehiläisten tehtyä työnsä.



Pieniä hedelmävauvoja näkyy puussa kun puussa. Annetaanpa kuvien kertoa:









Päärynävauva näyttää tältä. Kun hedelmä saa rauhassa kypsyä puussa, on se makea ja mehukas.






Isäntä arvelee, että nämä ovat "kaljuja" persikoita (pêssego careca) eli nukattomia. Tästäkin on satoa luvassa viimevuotista enemmän. Nukallisia (com pelo, "karvan kanssa") persikoita kasvaa naapuripuussa.







Viikunoilla on vielä aikaa kasvaa ja kypsyä - satoa aletaan saada ehkä jo heinäkuussa. Viikuna ei muuten kuki. Hedelmät vain tupsahtavat varteen. Kukka taitaa itse asiassa sijaita hedelmän sisällä.








Tätä menoa näistä luumuista tulee jättikokoisia.

Kaikki hedelmät ovat vielä raakoja (verde) eli vihreitä (verde).


Pääosin puita ei käsitellä mitenkään, mutta esim. sitruunapuu sai muurahaisten ja sienikasvuston takia sulfaatti (vai sulfiitti?) käsittelyn. Isäntä laitteli sitä myös kasvimaalle, sillä muutoin kasvit kituvat ja kuolevat. Viime kesänä kokeiltiin täysin luomua kasvimaata ja jäätiin ilman tomaatteja, eivätkä kurkut ja pavutkaan varsinaisesti kukoistaneet. Tämä ilmasto asettaa siis omat haasteensa, vaikka luulisi kaiken kasvavan ihan itsestään. Se koskeekin vain rikkaruohoja.

Tämänhetkisen hedelmäbeibibuumin perusteella heinä-elokuussa on luvassa aikamoiset hedelmäjuhlat.


P.S. Meille tuli aiemman aikuisen koiran seuraksi pentu, ja koirat ovat riehuneet siihen malliin, että sisäpihalla mellastanut myyrä taisi pakata kapsäkkinsä ja muuttaa muualle. Ei ole nimittäin yhtään kumpua enää ilmestynyt nurtsille. Koirat ansaitsevat palkinnon!














perjantai 8. toukokuuta 2015

Jatkoa juutista

Tämä pysyy kuosissa ilman kovetustakin.
Kerroin tammikuussa lampunvarjostimesta, jonka virkkasin juuttilangasta. Kovetin sen halvalla hiuslakalla, ja alussa kaikki ihan hyvin, mutta kuten arvata saattaa täkäläisessä kosteassa ilmastossa, ei se kovin kauaa pysynyt kuosissaan. Varjostin on nyt lommoilla mutta olkoon toistaiseksi. "Ompeluateljeessa" en kattoa kohti kuikuile, siellä on parempaakin tekemistä.

Tein juuttilangasta muutakin. Sen käsinkosketeltavassa karheudessa on jotain kiehtovaa. Virkkasin pienemmän lampunvarjostimen, joka sopisi kolmen sarjana vaikka ruokapöydän yläpuolelle. Tein myös kokeeksi kattausalustan, pienen korin ja loppulangasta vielä lasinalusen.

Niin paljon pidän juutin rosoisuudesta, että ostan sitä varmasti toistekin ja kokeilen jotain uutta.





Ikean lautasella välipalaa: hummusta ja raikasta lähdevettä.
Lautasliina ommeltu entisistä keittiöverhoista. 

Näin teet kattausalustan:

Käytä kaksinkertaista juuttilankaa (tai muuta haluamaasi lankaa) ja ylisuurta koukkua. Kaksinkertaiselle juutille sopisi koukku nro 3,5, mutta kattausalustan virkkasin nro 6 koukulla. Näin lopputuloksesta tulee ilmava.

Virkkaa ketjusilmukoita niin, että saat haluamasi korkuisen alustan. Virkkaa ketjusilmukoihin kiinteät silmukat, ja seuraavilla kierroksilla kiinteät silmukat aina edellisen kierroksen silmukoiden takaosaan. Pinnasta tulee jännästi "solmuileva".

Virkkaa niin pitkälle että saat haluamasi levyisen alustan. Päättele langanpäät ja prässää. Se on siinä.









Työpöydän pikkutavarat pysyvät jemmassa pikkukorissa. Myös se on virkattu silmukoiden takaosiin, mutta pienemmällä koukulla. Sen verran löperö tuli, että seuraavalla kerralla virkkaisin sisään tukilangan.

Lasinalusta takaa sen, ettei teemukista jää jälkeä perittyyn antiikkipöytään.

Jotenkin nämä juutit sopivat vaalean puun kanssa.

P.S. Seuraavaksi "Portugalin Strömsön" käsityöosastolla himoitaan nyöriä ja annetaan purkutuomio. Ihan lähipäivinä.









keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Passion ja muita kivoja kukkia

Intohimona passion. 
Maanantaina meitä riepotteli sellainen myrsky, ettei talvellakaan niin kovaa tuullut. Säästyimme onneksi pahemmilta vahingoilta, vain kiivipuiden oksat katkeilivat, joten ehkä jäämme tänä vuonna satoa vaille. Toissavuonna kiivejä tulikin niin paljon, että selkä vääränä kannoin niitä vintille kypsymään. Ja sitten kompostiin, sillä emme millään pystyneet syömään niitä kaikkia.

Kuvasta näkee miten suuri merkitys on auringolla.
Varjoisassa paikassa kasvava köynnös on
paljon kitukasvuisempi kuin auringossa oleva siskonsa. 
Tuuli romautti alas kaksi passionhedelmäköynnöstä, jotka kasvavat länteen päin olevalla pihamuurin pätkällä. Isäntä nosteli oksat taas ylös eilen. Istutin nämä toissakesänä torilta ostetuista taimista, ja kitkuttaen ne viime kesänä kasvoivat ja tekivät loppusyksystä jopa pari hedelmää. Tänä vuonna ne ovat lähteneet hyvään alkuun, ja ensimmäiset kukat bongasin nyt. Kauniita, eikö vaan? Vesi kielellä odotan jo passionhedelmäpiirakkaa!

Passionin saa muuten kasvamaan myös sisällä ruukussa. Kokeilin Suomessa asuessani. On nopeakasvuinen, täällä jopa rikkaruohoksi mielletty kasvi.








Iirikset selvisivät myyrien hampaista ja kukkivat komeasti. Reilu vuosi sitten kylvin muurin viereen jotain unikontapaista, heleänoranssia kukkaa. Se alkoi kukkia toukokuussa ja kukki pakkasille asti. Kerran leikkasin ne alas kesän aikana. Jätin kokeeksi muutaman kasvin talven yli sijoilleen. Ne selvisivät pikkuhalloista ja alkoivat kukkia huhtikuussa. Sopivat muuten hyvin iiriksien kanssa. Tämähän toki oli ihan suunniteltu juttu laittaa ne vierekkäin kasvamaan. Oli oli.

Freesiat ovat kauniita ja tuoksuvat ihanalle. Käyn niitä nuuhkimassa aina joutessani. Tänä vuonna ne jäivät ihan goivojen jalkoihin. Niille pitää siis etsiä parempi paikka, mutta mistä? Goivot ovat vallanneet kaikki muurinvierustat.

Vilautin pari viikkoa sitten vielä pamppuvaiheessa ollutta yllätyskukkaa, jonka avautumista seurattiin päivä päivältä Casa Vivan facebook-sivulla viikon verran. Tähkämäisestä kukasta avautui ensimmäinen, ja sen jälkeen kasvi onkin vetänyt henkeä ja kerännyt voimia seuraavaan ponnistukseen. Seuraan tilannetta, ja kunhan uusia kukkia avautuu, laitan kuvia facebookiin. Sitten arvuutellaan mikä kasvi on kyseessä.

P.S. Tänään haen kasvimaasta ekat salaatinlehdet. Appelsiinipuut kukkivat ja tuoksu on huumaava ja hurmaava. Näistä ja muista hedelmätarhan kuulumisista lähipäivinä.
Yllätyskukka kahdeksantena päivänä. 


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Casa Vivan Porto-tärpit osa 1: Näköalat Dourojoelle

Casa Viva sijaitsee Pohjois-Portugalissa, aika lähellä Porton kaupunkia. Siellä tuleekin käytyä aika usein asioilla, lankaostoksilla ja ystäviä tapaamassa. Nyt on luvassa pieni, tiivis sarja Porto-tärppejä eli vinkkejä nähtävyyksistä ynnä muista tärkeistä paikoista. Ensimmäisessä osassa katsellaan näköaloja Dourojoen puolelta toiselle.


Kävele pitkin Ribeiraa ja ihaile kauniita taloja, jotka ovat yksi Unescon maailmanperintökohteista.















Ylitä Ponte de Dom Luísin silta alatasannetta pitkin.










Teräsrakenteisen sillan rakenne muistuttaa kovasti Eiffelin tornia. Eiffelin suunnittelema Ponte Dona Maria Pian silta on kuitenkin vähän matkan päässä ja nykyään suljettu. Dom Luísin sillan suunnitteli Eiffelin yhtiökumppani, mikä selittää yhdennäköisyyden.








Käveleskele joen vastarannalla, Vila Nova de Gaian kaupungin puolella, missä kuuluisat portviinikellarit sijaitsevat. Siellä on myös paljon hyviä ravintoloita, baareja ja yökerhoja.

Rabelo-veneillä kuljetettiin ennen vanhaan portviinitynnyrit viinitiloilta Portoon, eiku Vila Nova de Gaiaan, varastoitavaksi.





Portolaiset ("tripeirot") sanovat, että parasta Vila Nova de Gaiassa on kaunis näköala Portoon.

Tripeiro-nimitys tulee portolaisten perinneruuasta, joka on eräänlaista sisälmysmuhennosta. Vuonna 1415 kaupunkilaiset määrättiin luovuttamaan sotalaivastolle kaikki lihat, ja jäljelle jäi vain sisälmykset. Näistä loihdittiin nykyään gourmet-herkkuna tunnettu tripas á moda do Porto.








Kiipeä katua pitkin tai kulje teleférico-köysiradalla sillan ylätasanteelle, ihaile maisemaa lintuperspektiivistä.













Ei huippaa yhtään, eihän? Sillan ylätasanne on noin 40 metrin korkeudessa, ja metrot suhauttelevat kellot kilisten jalankulkijoiden vieressä.

















Jos puhtia vielä riittää, kiipeä 240 askelmaa Clérigosin torniin (sijaitsee sillan ylätasanteelta nähden vastakkaisella mäellä), joka on yksi Porton tunnusmonumenteista. Tornista avautuu huikeat näköalat Porton ja Vila Nova de Gaian yli aina vuorille ja merelle asti.



Siinä Porton kierros tältä erää. Palaamme sinne vielä!



P.S. Ensi viikolla piipahdamme puutarhaan ja eiköhän värkkäillä jotain käsityötäkin. Yritetään ainakin, sillä viime päivinä inspis on ollut ihan toisaalla.



Kuvat: © Casa Viva