Villasukkien villit raidat

Olen ihan hurahtanut villalankojen värjäämiseen. Kokeilen kaikkea mitä käsiini saan, joskus hyvällä, joskus huonommalla lopputuloksella. Hailakat langat voi melkein aina pistää sipulinkuoriliemeen jollei muuta keksi.

Välillä väriainetta on vähän, joten kastan liemeen vain osan vyyhdistä. Näin saa kivoja pätkävärjättyjä lankoja joista toisinaan tulee sukkiin aika vängät raidat. Eihän niiden aina tarvitse olla tasapaksuja, eihän?

Yläkuvan lankana Novitan 7 veljestä, värjätty punajuuren keitinliemellä ja punaisen ruusun terälehdillä. Eiköhän värit kestä sen aikaa mitä sukatkin.

Tumma violetti on huonearalian marjoista, siniset ja lilat sävyt varmaankin punakaalin keitinliemestä soodadippauksella. Harmahtava osa on jotain jämälientä. Hassua näissä raidoissa on se, että ne etenevät eri tavalla varressa ja teräosassa, vaikka silmukkamäärä on aivan sama. Lankana 7 veljestä.

Pinkit sävyt ovat punajuuresta. Dippaan liemeen pienen pätkän vyyhdestä kerrallaan, jolloin saa eläviä sävyjä. Tumma lilanharmaa huonearaliasta ja vaaleampi lila ruusun terälehdistä. Varressa ja teräosassa on eri sävyt, sopivat kuitenkin hyvin yhteen. Lankana jälleen 7 veljestä.

Raitaosuudet on värjätty sinisateella (glixinia) ja jollain muulla, ehkä hierakalla. Värit vaihtuvat ja muodostavat epäsäännölliset raidat. Lankana Escocesa 100 % villaa. Itsellä testissä vastaavat sukat, että miten kestävät.

Pätkävärjäys sinisateella, aluksi liemeen kastettu osa vyyhdestä ja seuraavana päivänä loput. Yksivärinen osuus sinisade + sooda. Sinisade on meikäläisen "lupiini". Se alkaa nyt kukkia toistamiseen tänä kesänä.

Tämä lanka on värjätty rullalla ja elintarvikeväreillä, sillä tähän pehmeään villaan eivät kasvivärit tartu. Raidat nähdessäni olin haltioissani, mutta kuten arvata saattaa, rullalla värjättynä ei saa kahta samanlaista sukkaa. Ei se mitään, nämä päätyivät unisukikseni. Peiton alla ei kukaan kurkistele onko minulla eriparisukat.

P.S. Laskeskelin, että valmiita sukkapareja on 9, kohta 10. Taidankin välillä neuloa ja virkata jotain muuta, sitten kun eilen palaneet näpit ovat parantuneet.

Lapasesta lähti

Perheystävä toivoi joululahjaksi lapaset, ja tein sellaiset. Sitten toiset, jotta saisi valita mieleiset. Ja sitten en enää saanut "kutomakonetta" pysäytettyä, vaan homma lähti ns. lapasesta.

Pakkasin kaikki tekemäni lapaset mukaan helmikuiselle Suomen visiitille, ja kaikki menivät ystäville, sukulaisille... enemmänkin olisi uponnut. Hyvä tietää, että lapaset pitävät vielä pintansa talvisina näppien lämmittiminä. Niitä on hauska ja nopea neuloa, ja niihin saa menemään paljon jämä- ja ylijäämälankoja myös yhdistämällä erilaisia lankoja keskenään.

Katsotaanpa kuvien kera mitä tuli tehtyä.

Roosansävyisten lapasten kämmenosa on pätkävärjättyä lankaa. Väriä on saatu punakaalista ja punajuuresta. Punakaalin antama violetti kiertää jännästi spiraalina ympäri kämmenen. Tästäpä innostuin pätkävärjäämään lisää.

Tältä ne näyttävät toiselta puolen.

Frozen-henkisiin lapasiin on yhdistetty kahta erilaista mohairsekoitetta, jotka ovat ylijäämälankoja isommista töistä. Kummitytön lapasissa pörröreunus. Ihkut!














Kummipojan tuhdit lapaset ovat kaksinkertaisesta Novitan Floricasta ja Ronjasta, molemmat ylijäämälankoja.






Tädit saivat kasvivärjätyt lapaset. Värejä on kiva yhdistellä, sillä melkein kaikki sävyt sopivat toisiinsa. Lankana Novitan Seitsemän veljestä.

En kyllä enää muista kenelle nämä lapaset menivät. Kasvivärjätyt langat ovat saaneet sävynsä ainakin sinisateesta (glixinia) ja ruusun terälehdistä.









P.S. Niin siinä sitten kävi, että jäin itse ilman lapasia. Käytinkin pakkasilla Isännän antamia rukkasia.

Sinisukat

Tänä syksynä olen neulonut sukkia hissukseen, naatiskellen. Langat olen värjännyt pääosin kasveilla, ja sitenhän saa toisiinsa kauniisti sopivia sävyjä. Ihan kaikista sukista en ole kerennyt ottaa edes kuvia ennen kuin ne ovat menneet lahjaksi, mutta näistä sinisävyisistä sukista oli pakko napsia kuvat. Kasveilla värjätessä siniset sävyt ovat harvinaista herkkua.

Lanka on Novitan Seitsemää veljestä ja sävyt on saatu mm. punaisen ruusun terälehdistä, mustapavun liotusliemestä sekä sinisateen kukista (vihreä lanka). Täysiä takeita värien kestävyydestä ei ole, mutta koekaniini kertonee miten käy. Kyllä kukillakin värjätyissä langoissa värit kestävät sen aikaa mitä sukatkin.

P.S. Katso lisää näiden lankojen värjäyksestä täältä!

Kisua ei villasukat kiinnosta.

Villasukat varjoineen.

Elintarvikeväreillä maalattu Harmony-huivi

Casa Vivan luova tauko alkaa olla ohi, luova toiminta ei ole tauolla ollutkaan. Käsissä on ollut pari hiukan työläämpää projektia. Neuloin mm. ihan perusneulemekon sekä villatakin erilaisista värjäyskokeiluista. Siitä lisää toiste kunhan saadaan kuvia aikaiseksi.

Iltapuhteina tuli neulottua myös huivi pehmeästä villasta. Langan ostin lähikaupungin lankakaupasta, se on vanhaa varastoa, jota kauppias myy 25 euron kilohintaan. Värivaihtoehdot ovat kuin suoraan 80-luvulta: sähkönsininen, lohenpunainen ja valkoinen. Valkoista ostin, tarkoituksenani värjätä valmis huivi elintarvikeväreillä. Kasvivärit eivät tartu kunnolla tähän pehmeäksi ja kutittamattomaksi käsiteltyyn villaan.

Huivin mallineule on riemastuttavan helppo: 2o yhteen, langankierto, samaa toistetaan molemmilla puolilla. Reunat on neulottu rullautumattomiksi seitsemällä ainaoikein-silmukalla, jotka neulotaan kiertäen eli takareunoistaan. Samoin ylä-ja alareunaan neulotaan muutaman kerroksen verran ainaoikein-neulosta kiertäen.

Reunasilmukat saa siisteiksi, kun jokaisen kerroksen viimeisen silmukan neuloon nurin ja ensimmäisen silmukan nostaa neulomatta. Tämä edellyttää aina seuraavien silmukoiden neulomista kiertäen, sillä se kiristää reunasilmukan siistiksi.

Silmukkamäärä: 50
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 110 g

Saatuani huivin valmiiksi oli vuorossa sen värjäys, tai oikeastaan "maalaus". Tässä kannattaa käyttää kumihanskoja. Kaadoin litran purkkiin kuumaa vettä, pikku lirauksen sinistä elintarvikeväriä ja pari tippaa punaista sekä sitruunahappoa. Kokeilin väriä testipätkällä. Liian vahvaa väriä voi laimentaa vedellä.

Kastelin huivin kuumalla vedellä ja puristin ylimääräiset vedet pois. Taitoin huivin kaksinkerroin ja laitoin sen keskiosan tiskialtaassa olevaan kattilaan. Kaadoin päälle värilientä, puristelin hiukan että väri imeytyisi, ja puristin sen kohdan kuivaksi. Toistin saman huivin päille ja vielä huivin puolivälille. Näihin kohtiin tuli hempeän lilahtava sävy.

Seuraavaksi tein uuden väriliemen, johon tuli muutama tippa sinistä elintarvikeväriä, pari pisaraa vihreää sekä sitruunahappoa. Kastelin tällä liemellä huivin ne osat, jotka olivat vielä valkoisia. Ne saivat turkooseja ja vaaleansinisiä sävyjä. Sävynvaihdot tapahtuvat pehmeästi, selkeitä rajoja ei näy.

Lopuksi otin huivin hetkeksi sivuun kattilasta, lisäsin siihen kuumaa vettä ja sitruunahappoa sekä huivin. Pidin sitä liedellä kuumana puolisen tuntia ennen kuin annoin huivin jäähtyä liemessään. Kaikki väriaine oli imeytynyt huiviin, eikä huuhtelussakaan sitä irronnut yhtään. Pesaisin huivin ja liotin hetken huuhteluainevedessä ennen kuin ripustin sen kaksinkertaisena ulos kuivumaan.

Tekniikka oli samantapainen kuin näissä sukissa.

Väriyhdistelmä on ehkä hiukan erikoinen, mutta samalla taatusti erilainen. Huivista tuli harmonisen hempeä, ja saahan sitä välillä hempeillä.

EDIT: Tämän huivimallin opetti minulle kahden kummilapseni meksikolainen isoäiti. Meksikossakin neulotaan lämmikettä!

P.S. Halusin uuden huivin, kun lähden vajaan parin viikon kuluttua Suomeen julkaisemaan toisen dekkarikirjani. Katso sen esittely täältä!

Two Shades of Grey - muhkea villatakki

Kahta suhteellisen lattean sävyistä lankaa yhdistämällä saa elävämpää pintaa. Tämä muhkea jättivillatakki on neulottu kahdesta erilaisesta harmaasta langasta, toinen vaaleampi ja ohuempi, toinen vähän tummempi ja paksumpi. Molemmat langat ovat sekoitteita; akryyliä, villaa ja mohairia. 7 mm puikoilla valmista tuli koosta huolimatta nopsaan, ja takista tuli myös superlämmin.

Taka- ja etukappaleet on neulottu pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena tasona kainaloihin asti. Silmukoita aluksi 130 + molemmissa etureunoissa 8 silmukkaa. Vyötäröllä slimmasin parin silmukan verran.

Resorit on neulottu 3o2n, myös kaulus, mutta käänteisenä siten, että esiin taitettavalla puolella on enemmän oikeita silmukoita kuin nurjia.

Taskuja varten neuloin noin 20 silmukan levyiset kaistaleet. Taskunsuissa on muutama kerros resoria, joka on sitten päätelty ja liitetty taskukaistale varsinaiseen työhön.

Etureuna on huoliteltu taka+etukappaleen neulomisen yhteydessä ainaoikein-neuleena niin, että silmukat on neulottu takareunoistaan. Joka kerroksen viimeinen silmukka on neulottu nurin ja ensimmäinen nostettu neulomatta. Näin reunaan muodostuu siisti silmukkarivi. Napinlävet on neulottu kahdeksan kerroksen välein. Kerrokset on helppo laskea ainaoikein-neuleesta.

Hihat on neulottu tasona, sillä minulla ei ollut sopivan kokoisia sukkapuikkoja, ja pyöröpuikoilla se ei vaan luonnistunut. Hihat on aloitettu 30 silmukalla, resorin jälkeen lisäsin silmukoita noin 3 sentin välein molemmissa reunoissa. Resorit ovat reilun pituiset, kääntövaraa riittää, ja jos käsiä paleltaa, voi hihat vedellä vaikka sormenpäihin asti.

Metallinapit ovat torin
käsityötarvikekojusta. 

Kädenteitä varten hihoissa kavensin molemmissa reunoissa 4 s, taka+etukappaleessa kainaloiden kohdalla 8 s. Kun molemmat hihat oli neulottu, liitin ne taka+etukappaleeseen ja aloitin raglankavennukset joka toinen kerros. Kaulus on neulottu suoraan jatkeeksi. Sille olisi saanut tulla pituutta vähän enemmänkin.

Viimeistely: Hihasaumojen ja kainalokohtien ompelu, taskukaistaleiden ompelu takin nurjalle puolelle, nappien kiinnitys. Prässäystä tms. ei näin kuohkealle takille kannata mielestäni tehdä, ettei se menettäisi lämmittävyyttään. Ainakin täällä Portugalin talvessa superlämpimälle villatakille on käyttöä, tilanne voi tietenkin olla hiukan eri Suomen keskuslämmitetyissä taloissa!

Näistä se lähti. Langat ostaessani aioin tehdä niistä ihan jotain muuta. Nyt ne sulautuivat yhteen villatakiksi. 

Kukkuu! 

Tämä on ensimmäinen raglanhihoilla tehty villatakkini, ja hiukan se tuntuu valuvan olkapäiltä alaspäin jos ei ole ylin nappi kiinni. Ei mitään, pistetään se kiinni.

Kahdella langalla neuloessa, varsinkin iltahämärissä, tulee helposti tehtyä "puolikkaita" silmukoita, eli toinen lanka tipahtaa puikolta. Pörröisellä langalla se ei erotu kovin paljoa. Kannattaa kuitenkin seurata neulomisjälkeä aika ajoin ja korjata puolikkaat silmukat kun niitä huomaa. Virkkuukoukku on siinä hyvä apu.

P.S. Teekannu on saamassa uuden myssyn. Siitä tulee keittiön väripilkku.

Tiikerinsilmä-pusero

Joskus aikoja sitten netissä tuli vastaan Toni M. Maddoxin Tiger Eye -pitsihuivin ohje (linkki alkuperäiseen ohjeeseen tässä), jonka pistin talteen. Huivia ei ollut tarkoitus tehdä, mutta pitsikuvio näytti sopivalta puseron etumukseen. Kesällä hankin ohutta lankaa ja pistin puikot kilisemään.

Lanka on portolaisen Ovelha Negran omaa Victoria-mallistoa ja se on 100 % portugalilaista villaa (50 g/200 m). Silloin kun meillä oli omia lampaita, yritin pestä niiden villaa ja totesin sen toivottomaksi touhuksi. Siihen oli tarttunut niin paljon oljenpätkiä ym. Tällaisia pikkuroskia oli myös tässä langassa, mutta eiköhän ne ajan mittaan karise pois. Langan vetolujuus on heikohko, joten se ei sovellu kovaa kulutusta vaativiin vaatteisiin.


Langanmenekki oli alle 300 g (koko S) 3,5 mm puikoilla, joten puserosta tuli kevyt ja laukussa vähän tilaa vievä matkavaate. Sellaiselle tuleekin olemaan käyttöä ensi vuonna.

Mitat otin mallitilkun avulla toisesta neulepuserosta.

Kuvion leveys on 25 s.

Pusero on neulottu alhaalta ylös pyörönä. Silmukoita etu-/takakappaleessa yhteensä 190, hihoissa 50. Hihoissa lisäsin tasaisin välein yhteensä 2x13 s, mikä oli hiukan liikaa, sillä hihat jäivät hiukan pussittamaan kädentien kohdalta. Kainaloiden kohdalla on  päätelty 10 silmukkaa sekä hihoissa että etu-/takakappaleessa, aukko on lopuksi ommeltu kiinni. Raglankavennukset on tehty joka toinen kerros neulomalla silmukat etupuolelta yhteen. Kaikki resorit ovat 3o2n.

Takakappaleessa tein erään ystävän neuvosta pari ylimääräistä kerrosta, ja näin puserosta tuli tosiaan istuvampi. Hiukan siitä tuli epäsiisti joten pitää vielä treenata sen tekoa seuraavassa puserossa tai villatakissa. Raglankavennuksista on tullut uusi suosikkini, sillä se on paljon siistimpi kuin ommellut saumat.

Viimeistelin puseron höyryttämälle sen varovasti kostean liinan läpi.

Minusta tuo kuvio näyttää kyllä enemmän ketunpäältä kuin tiikerinsilmiltä, mutta eipä tuo haittaa yhtään.

Kuvausassistentti heti nuuhkimassa onko emäntä rapsutellut vieraita
koiria kaupunkireissulla. 

P.S. Tämä pusero on aika niukka, mutta nyt on työn alla muhkea villatakki. Ennen sen valmistumista ehditään katsoa uusimmat tohvelini.

Girassol-pusero

Tämän hehkuvankeltaisen puseron lähtökohtana oli sipulilla värjätyt villalangat, joita oli neljää eri värjäyserää ja sävyä. Ero oli vähäinen, mutta selvästi silmin erotettavissa. Päädyin vaihtamaan sävyä vähitellen, kerros kerrokselta. Näin muodostui eräänlainen liukuvärjäys.

Pusero on neulottu pyörönä helmasta ylöspäin, samoin hihat hihansuista ylöspäin sukkapuikoilla. Aloitin tummimmasta sävystä ja neulottuani sillä muutaman sentin aloin neuloa joka toisen kerroksen hieman vaaleammalla sävyllä. Tummemman langan loputtua jatkoin vaaleammalla, kunnes se alkoi käydä vähiin ja otin taas rinnalle hiukan vaaleamman sävyn. Hihojen kanssa toimin samoin. Tällä tavalla jatkoin puseron loppuun saakka.

Lanka: Escocia 100 % villaa
Puikot: 3,5 mm
Silmukkamäärä: etu+takakpl yhteensä 220 s, vyötäröllä slimmattu muutaman silmukan verran molemmissa sivuissa.
Hihat: 48 s + tasaisin välein lisätty yhteensä 18x2 s.
Kainaloissa päätelty 10 s sekä etu-/takakappaleessa että hihoissa.
Raglankavennus: joka toinen krs., kavennukset neulottu silmukoiden etupuolelta, kavennusten välissä on 4 s.
Langanmenekki: n. 450 g (koko S)
Viimeistely: Kainaloaukkojen sulkeminen ompelemalla, liotus huuhteluainevedessä + kuivatus ensin kaksinkerroin paksulla narulla, sitten vaateripustimella.

Minulla oli tarkoitus käyttää tähän työhön 4 mm:n puikkoja, mutta käteen sattuikin 3,5 mm puikot. Neuloksesta tuli siis tiivistä, mutta sehän täällä talvella viileähkössä talossa sopii. Ristin tämän puseron Girassol-puseroksi, se tarkoittaa auringonkukkaa. Kyllähän tässä auringon värit hehkuvat! 

Pääntie edestä, resori neulottu suoraan muun jatkeeksi.

Jossain vaiheessa täytyy kokeilla sopiiko tämä sama tekniikka erisävyisten, luumuilla värjättyjen lankojen kanssa. Niissä sävyerot ovat suurempia. 

Tämän puseron kaveriksi sopii Kolmen sipulin sukat. 

P.S. Nyt ei villapaitaa tarvita, sillä pieni helleaalto hellittelee meitä ja tänäänkin oli noin 30 astetta. Kelpaa minulle!

Kuvausassistentit pyrkivät syliin. 

Kesäneule Kaislasta

Ei, kuvan puseroa ei ole neulottu kaislasta, vaan Novitan Kaisla-langasta. Löysin sitä alelaarista Suomessa käydessäni, enkä voinut vastustaa tätä lämmintä oranssia sävyä. Nauhamaiselle langalle sopii mielestäni yksinkertainen malli, joten tässä puserossa ei ole mitään kommervinkkejä. No, eipä neulomissani puseroissa yleensäkään ole.

Etu- ja takakappale on neulottu yhtenä kappaleena pyörönä. Myös 3/4-hihat on neulottu pyörönä sukkapuikoilla. Kädentien alkaessa yhdistin kaikki kappaleet samoille pyöröpuikoille ja neuloin raglankavennukset. Takakappale on samankokoinen kuin etukappale, mutta silti pusero istuu hyvin harteilla. Neule useinkin asettuu kantajansa mukaan.

Sekä helma että hihansuut on neulottu tasona ja

Pääntie takaapäin

ainaoikeinneuleena. Helmassa olisi saanut olla vielä yksi krs enemmän. Pääntie on päätelty yksinkertaisesti ylivetokavennuksin  (neulo 2 s oikein, vedä 1. s. toisen yli), ei silti rullaudu.

Puikot: 5 mm
Silmukkamäärä: etu+takakpl yhteensä 160 s, vyötäröllä slimmattu muutaman silmukan verran molemmissa reunoissa.
Hihat: 38 s + tasaisin välein lisätty yhteensä 2x13 s.
Kainaloissa päätelty 8 s sekä etu-/takakappaleessa että hihoissa.
Raglankavennus: joka toinen krs., kavennukset neulottu silmukoiden etupuolelta, kavennusten välissä on 4 s.
Langanmenekki: n. 400 g (koko S)

Pääntie edestäpäin

Viimeistely: Kainaloaukkojen sulkeminen ompelemalla, liotus huuhteluainevedessä + kuivatus ensin kaksinkerroin paksulla narulla, sitten vaateripustimella.

Tämä pikkupusero mahtuu mainiosti syystakin alle sitten kun sellaista alkaa tarvitsemaan. Vielä mennään aika kesäisissä keleissä, vaikka tokihan minulla villasukat on jalassa.

Raglanhihat joustavat ilman että koko
pusero seuraa mukana kun käsiä nostaa.

P.S. Minun piti esitellä pari kesäistä kotelomekkoa, mutta ei saatu aikaiseksi ottaa valokuvia niistä. Katsotaan niitä keväämmällä sitten kun Suomessakin alkaa olla käyttöä kesämekoille.

Olipa kerran: valkoiset sukat

Olipa kerran valkoiset sukat. Sitten tuli hassu haltiatar, joka taikoi niihin väriä.















Näin se tapahtui:




Haltiatar sai päähänsä värjätä valmiit villasukat supermarketista ostetuilla elintarvikeväreillä: sinisellä, vihreällä ja punaisella.

Värit ovat riittoisia, koko pikkupulloa ei tarvitse lutrata.







Haltiatar sekoitti kolmeen purkkiin väriseokset: noin 2 dl kuumaa vettä, 1-2 tl elintarvikeväriä ja vajaa 1 tl sitruunahappoa. Sitäkin saa marketista. Punaisen värin astiaan haltia laittoi myös hieman sinistä värilientä.

Kostutetun ja pyyhkeen välissä kuivaksi puserretun sukan haltiatar laittoi vanhaan uunivuokaan, johon se melkein mahtui suorana.

Sitten haltiatar alkoi levittää väriliuosta ruokalusikalla. Ensin vihreää vähän sinne sun tänne.

Haltiatar käänsi sukkaa, tältä näyttää toinen puoli. Osa väristä imeytyy sukan läpi toiselle puolelle vähän vaaleampana.

Sitten sinistä sinne sun tänne. Väri on sitä voimakkaampi, mitä enemmän sitä samaan kohtaan laittaa.

Ylimääräistä lientä haltiatar valutti välillä viemäriin. Se oli aika kirkasta, sillä väri jäi sukkaan.

Sukan toinen puoli näyttää nyt tältä, aika pastelliselta. Väriä saa lisätä tällä puolella.

Viimeiseksi haltiatar lisäsi vaaleisiin kohtiin puna-siniseosta, joka antoi tumman violettia sävyä sukkiin.

Sitten sukat kattilaan kuumaan veteen noin puoleksi tunniksi värin kiinnittämiseksi. Sukat saivat jäähtyä liemessään ennen huuhtelua ja parin minuutin liotusta pyykinhuuhteluaineella maustetussa vedessä.

Simsalabim!

Ekoiksi näin "maalatuiksi" sukiksi ihan ok.

Lankana Novitan 7 veljestä, lankaa näihin koon 38/39 sukkiin kului 101 g, silmukoita 4x13 ja 3 mm puikot. Pääteltäviä langanpätkiä tasan neljä.


Sen pituinen se!

P.S. On heitä, jotka pesevät elintarvikevärjätyt sukat pesukoneessa, Casa Vivan hassu haltiatar suosii kuitenkin käsinpesua. Värjäyspuuhissa kannattaa käyttää suojakäsineitä, muutoin saa aika hauskan väriset kädet vähäksi aikaa.