maanantai 29. helmikuuta 2016

Puolen Tunnin hame

Jos sukkikset ovat takertuvaista
lajia, on alushame kätevä.
Pyöriskelin eräänä päivänä työhuoneessani ja kaivelin kankaita, jotka ovat (yhä!) siististi pinottuna tuunatussa varastohyllyssä (katso tästä!). Mieli teki ommella hurauttaa jotain helppoa ja nopeaa. Käsiin sattui pala punaista fleeceä, joka jo aikoja sitten tuli ostettua jotain tarkoitusta varten, mutta ei koskaan siihen käyttöön päätynyt. Päätin tehdä siitä hameen kotikäyttöön vaihteluksi neulemekoille.

Mittasin ensin lantionympäryksen kietaisemalla kankaan suoraan vyötäisille. Vähän sauma- ja liikkumisvaraa, eikä tarvita edes mittanauhaa. Pituutta halusin polveen saakka + käännösvarat. Pistin leikaten kaksinkerroin taitettua kangasta.

Punaisen neulepuseron neuloin vuosia
sitten Rose Mohairista. Siinä on
pikkaisen kimallusta mukana. 
Ensin ompelin taakse tulevan sauman. Ihan vaan suoraa ommelta, sillä fleece ei hevillä lähde purkautumaan. Sitten taitoin yläreunaan kujan noin 3 cm levyiselle kuminauhalle. Pienelle pätkälle jätin aukkoa kuminauhan pujotusta varten. Eihän minulla tietenkään ollut kotona 3 cm levyistä kuminauhaa. Laitoin kapeamman siihen saakka kun käyn kaupassa.

Lopuksi taitoin alareunaan yksinkertaisen päärmeen ja tikkasin siihen koristeompeleen mustalla langalla. Siitä tuli kiva! Ompelukoneissa on usein monenlaisia koristeompeleita, joita ei koskaan tule käytettyä. Fleecessä (ja villassa) sellainen erottuu kuitenkin kauniisti.

Lehdyköitä helmassa. 
Vielä kuminauha paikoilleen ja hame oli valmis! Se tuli surautettua noin puolessa tunnissa, vaikka välillä kipitin olohuoneessa katsomassa miten Windows 10:n asennus etenee. Siinä nimittäin meni niin kauan, että olisin siinä ajassa ommellut tusinan verran Puolen Tunnin hameita.

P.S. Jemmassa on myös samansävyistä villakangasta, ja siitäkin on tarkoitus ommella hame, ihan muotolaskosten ja vetoketjun kanssa kuitenkin. Kunhan löydän ensin jostain perushameen kaavani...

P.P.S. Huomasin juuri, että on karkauspäivä, joten hamehan tuli kuin tilauksesta, vaikka kangas olikin itse ostettua.


sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Mustapapuburger

Värjäsin tässä eräänä päivänä lankaa mustapavuilla. Miten, kerron toiste, mutta sivutuotteena sain liotettuja papuja, joita keitin tunteroisen verran. Sitten niitä oli aika paljon. Syömme mustapapuja aina silloin tällöin brasilialaisen picanhan (paistettuja ohuita naudanlihapihvejä) tai muiden liharuokien kanssa, mutta nyt ei ollut sellaista suunnitteilla. Kokeilin sitten tehdä mustapapupihvejä. Ei yhtään hullumpaa. Olisinpa hoksannut tehdä näitä silloin nuorena kun olin kasvissyöjä!

Söin mustapapupihvejä niin kauan kuin niitä riitti muiden ruokien ohella ja lounaaksi tein niistä myös burgereita. Vain itselleni, sillä Isäntä ei ihme kyllä innostunut paistetuista papupihveistä.

Pavut ovat muuten todella terveellisiä. Ne sisältävät mm. proteiineja ja paljon kuitua, joten ne ovat hyväksi myös ruuansulatukselle. Pitkän keittoaikansa vuoksi papuja kannattaa keittää kerralla enemmän, puolikin kiloa, ja osan niistä voi pakastaa.

Mustapapuburger (aika monta annosta)

250 g tai1 tlk valmiiksi keitettyjä kuivattuja mustapapuja
1 l kylmää vettä

Liota papuja yön yli kylmässä vedessä, miel. jääkaapissa.

Lisäksi:
1 sipuli silputtuna
2-3 valkosipulinkynttä silputtuna
muutama oksa persiljaa tai lehtiselleriä silputtuna
puolikas pieni chilipaprika silputtuna (tai isompaa ja miedompaa vähän enemmän)
1 tl suolaa
oliiviöljyä
1 muna
korppujauhoja
öljyä paistamiseen

Yhteen burgeriin:
2-3 mustapapupihviä
2 viipaletta paahtoleipää
sipulirenkaita tai paahdettua sipulia
majoneesia
chilikastiketta
(maustekurkkuviipaleita, oliiviviipaleita, tomaattiviipaleita tai mitä mielesi tekeekään ja kaapista löytyy)

Keitä liotettuja papuja (vaihda ensin vesi, liotusveden voi käyttää lankojen värjäykseen) tunnin verran. Hienonna keitetyt, vähän jäähtyneet pavut teholeikkurissa. Lisää silputut sipuli, valkosipuli, persilja tai lehtiselleri ja chili. Mausta suolalla. Sekoita joukkoon reilu loraus oliiviöljyä, sen verran että papuseos pysyy kasassa.

Kuumenna öljy paistinpannulla. Riko muna keittolautaselle ja vatkaa se tasaiseksi. Laita toiselle lautaselle reilusti korppujauhoa. Muotoile papuseoksesta paksuhkoja, litteähköjä pihvejä, kastele ne
ensin munassa ja kierittele sitten korppujauhoissa. Paista miedolla lämmöllä molemmin puolin muutama minuutti, kunnes pihvit ovat kullanruskeita. Kääntele varovasti, sillä pihvit ovat herkkiä hajoamaan.

Kokoa burger: paahda paahtoleivät ja anna niiden jäähtyä hetki. Levitä niille majoneesia, laita päälle pari kolme mustapapupihviä, sipulirenkaita ja mitä muuta haluatkaan, ja chilikastiketta. Pistele poskeen!

P.S. Ompelukone on kaivettu esiin talvisäilöstä. Eilen tein mm. puolen tunnin hameen. Katsotaan sitä kunhan ilma lämpenee sen verran että tarkenee ottaa kuvia ulkona, eli alkuviikosta. Nyt on hyyyytävän kylmä tuuli, mutta takassa loimuaa tuli.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Toin sulle kotiviinin

Isäntä tuli yhtenä päivänä kotiin viiden litran viinikanisterin kanssa. Sellaisiahan myydään Portugalissa, mutta yleensä niiden viinien tekemisessä on käytetty enemmän lisäaineita kuin rypäleitä. Tämä viini oli kuitenkin kotitekoista, caseiro, ja se oli peräisin jostain paikkaa Dourojoen laaksosta. Dourollahan viljellään erityisesti portviineihin käytettäviä rypäleitä, mutta siellä tehdään myös erinomaisia punaviinejä.

Casa Vivahan on ennen ollut viinitila. Siitä muistona löysimme tänne tullessamme kymmenkunta vanhaa, madonsyömää tammitynnyriä, viiniprässin ja pieniä tarvekaluja, jotka pääsivät kotikutoiseen minimuseoomme (katso täältä!). Pihan perällä on myös kaksi 1500 litran betonisäiliötä, joista toista maisemoi passionhedelmäköynnös. Täällä on tehty vinho verdeä, joka nimestään huolimatta ei ole vihreää. Portugalin kielellä verde tarkoittaa vihreän värin lisäksi raakaa, kypsyttämätöntä. Vinho verde voi siis olla valkoista, roséta tai punaista. Vastakohtana sille on vinho maduro, kypsä viini.

Viiniköynnökset hävitettiin jo vuosia sitten. Pellonlaidalla tosin kasvaa vielä villiintynyttä köynnöstä, joka ei tee hedelmiä, mutta lehtiä aion taas käyttää viininlehtikääryleisiin kunhan ne keväällä taas kasvavat.

Palataanpas saamaamme kotiviiniin. Avasimme kanikan illalla ja otimme maistiaiset. Kyllä piti vähän irvistää, sillä ensivaikutelma oli käyneen marjamehun, ja viini oli vielä pirskahtelevaa. Kun se sai vähän aikaa haukata happea karahvissa, alkoi makukin parantua. Ensimmäisen lasillisen jälkeen viini maistui jo suorastaan herkullisen täyteläiseltä. Kun makuun tottui, maistui tavallinen kaupan viini sen jälkeen laimealta, "jatketulta".

Orkidea omalta pihalta.














Kotiviinin tekeminen on Portugalissa varsin yleistä. Viiniköynnöksiä näkee siellä täällä kasvamassa talojen vierustoilla tai pellonlaitoja pitkin. Kotiviini tehdään omaan käyttöön, sen myyminen vaatii oman byrokratiansa, mutta silti aina silloin tällöin törmää etikettömiin viinipulloihin, eikä tästä ole pitkäkään matka taloon, jonka portissa keikkuu valkoinen viinikanisteri merkkinä siitä, että sieltä saa kotiviiniä, vinho caseiro.

P.S. Viini on viisasten juoma, joten muistetaanhan sen nauttimisessa kohtuus.





Minkä kanssa meillä nautitaan punaviiniä? Esim. näiden: 




(silloin kun on niiden aika)









torstai 25. helmikuuta 2016

Vaaleat kattausalustat tummalle pöydälle

Pöydän alla oleva matto on koirien suosiossa, mutta ei
siivoojan (=minun). Se on uusimislistalla. 
Casa Vivassa ateriat nautitaan useimmiten olohuoneessa. Suomesta tuotu, tummaksi petsattu ruokapöytä on tervaleppää, ja valoisaan Suomen asuntooni se sopi mainiosti, mutta täällä vanhassa kivitalossa on pienet ikkunat ja kivilattia, joka suorastaan syö valoa, joten tummat pöytä ja tuolit ovat vähän synkän oloisia. Ensi kesän ohjelmassa onkin hioa pöytä ja laitella siihen vaaleampi petsaus tai lakkaus, jotain sellaista kuitenkin joka sopii tummien nahkatuolien kanssa. Vai tekisikö niihin huput...?

Tulee ihan mieleen Monsieur Poirot ja Orient Express. 
En tykkää ollenkaan käyttää pöytäliinoja arkena, sillä ne tuhruuntuvat jo parin aterian jälkeen ja pahimmillaan tomaatti- yms. tahroja ei saa koskaan kunnolla pois. Jotain sitä kuitenkin kaipaa lautasen alle. Etsin pitkään kangasta, jossa ei pikkutahroja heti huomaisi, ja jossa olisi jotain portugalilaista säväystä. Viimein löysin lähikaupungin kangaskaupasta gobeliinityyppistä kangasta, jossa on aina niin ihania portugalilaisia kaakeleita, azulejos. Puolen metrin pätkästä 280 cm levyistä kangasta sai kevyesti kuusi kattausalustaa ja vielä jäi vähän ylikin, mm. yhden kaakelin levyinen lilasävyinen reunus, josta täytyy kehittää vielä jotain kivaa.

Kangas oli nurjaltakin puolelta kaunis ja värikkäämpi, mutta harmi kyllä siinä on värivirheellinen kaistale.

Reunat huolittelin saumurin ommelta muistuttavalla tikillä ja tein yksinkertaiset päärmeet sivu kerrallaan. Kangas on sen verran paksua, ettei kaksinkertaisia päärmeitä voinut laittaa.

Ihania portugalilaisia kaakelikuvioita! 
Koekattaukseen laitettiin ainakin 50 vuotta vanhat maisemakuvioiset lautaset, raskaat ja koristeelliset aterimet sekä venäläiset kristallilasit. Tulipas vanhanaikainen tunnelma, ja se ei ihan ollut tarkoitus. Kokeillaanpas ensi kerralla eri astioita.

P.S. Isännälle tekemäni polvenlämmitin hivuttautui aika pian nilkkaa kohti mukaan neulotusta kumilangasta huolimatta. Eipäs lannistuta, vaan yritetään uudestaan.


Värikkäämpi nurjalta puolelta.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Appelsiini-kookoskeksit

Jokin aika sitten tein sitruuna-kookoskeksejä ja kanelikeksejä (katso ohje tästä!), mutta koska Casa Vivan kaksi appelsiinipuuta pullistelevat nyt kypsiä, oransseja hedelmiä, otetaan niistä makua meheviin kekseihin. Tästä annoksesta tulee tiiviisti aseteltuna pellillinen, ja se riittää meillä viikoksi, jos Isäntä unohtaa niiden olemassaolon. Jos ei unohda, hupenevat keksit parissa päivässä mutta ei se mitään, näitä on nopea tehdä lisää.

Parasta, maun lisäksi, näissä kekseissä on se, ettei taikinan sekoittamiseen tarvita lusikkaa kummempaa työkalua, eikä myöskään taikinan laittamiseen pellille. Helppoa ja nopeaa!


Appelsiini-kookoskeksit (n. 24 kpl)

100 g juoksevaa margariinia
1 muna
½ dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kookoshiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 appelsiinin (luomu) raastettu kuori
½ appelsiinin mehu

Mittaa margariini taikinakulhoon, lisää muna ja sokeri ja raasta joukkoon hyvin pestyn appelsiinin kuori. Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja lisää kulhoon appelsiinimehun kanssa. Sekoita nopeasti. Pudottele lusikalla taikinanokareita leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteessa 8-10 minuuttia. Mitä pidempään paistat, sitä kuivemmat ja rapeammat keksit saat, mutta varo polttamasta.

Siinäpä ne!

P.S. Kilkuttelen nyt puikoilla lämmitintä kolottavalle polvelle. Kunhan se valmistuu, testataan ja katsotaan onko siitä mitään iloa.


torstai 18. helmikuuta 2016

Melkein oikeat sukat

Tehdessäni viime viikolla Helmi-sukkia huokailin taas kerran nurjien silmukoiden neulomista sukkapuikoilla. Se on vaan niin hidasta ja työlästä silloin kun haluaisi kilkattaa puikkoja pikavauhtia.

Mikä on resorin tarkoitus? Estää reunan rullautuminen ja antaa joustoa niin että sukka pysyy jalassa eikä valu nilkkaan. Aika pian 2o2n tai 1o1n -joustimet kuitenkin löpsähtävät, ainakin jos lanka on suht pehmeää, joten se siitä. Itse käytän aina villasukkien alla toisia sukkia, joten eivät ne oikeastaan pääse valumaan nilkkaan. Summa summarum: riittää että reuna ei rullaudu.

Mietin ja vääntelin asiaa mielessäni, ja päätin kokeilla ainaoikein-neulosta sukan reunaan. Sitä on kahden edestakaisen kerroksen verran, jotka on neulottu tasona ennen siirtymistä 4+1 puikolle. Lopuksi se on ommeltu parilla pistolla ja aloituslanka on päätelty samalla. Saumaa ei edes huomaa.

Nurjia silmukoita näiden sukkien kanssa joutui neulomaan vain kantalapussa, ja kyllähän ne siinä sujuvat. Siksi nämä ovat melkein oikeat sukat!

Lankana on kaksinkertainen Novitan Rose Mohair. Äitini lähetti näitä lankoja laatikollisen verran vuosi sitten, ja viimeisiä keränjämiä viedään nyt. Mintunvihreän kanssa jouduin pujahtamaan mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta ihan raikas on lopputulos turkoosien ja tummansinisten raitojen kanssa. Raitoja on kolme settiä, kussakin samat värit mutta vähän eri järjestyksessä ja 1-3 kerroksen levyisinä.

Sukat on neulottu Suomesta tuomillani 5 mm koivupuikoilla (eivät ne olleetkaan bambua kuten ensin luulin), jotka ovat kyllä sata kertaa kivemmat kuin vanhat, painavat metallipuikot. Silmukoita on 4x8, olisi oikeastaan saanut olla 4x9, niin alle mahtuisi paremmin alussukkaa. Lankaa kului noin 80 g.

Tämän väriset kun ovat, niin eihän näille sukille muuta voi antaa nimeksi kuin Minttu.

Kuvauspaikkana piharakennuksen vintille vievät rappuset, missä minun oli tarkoitus talven aurinkoisina päivinä viettää hetki neuloen. Kokonaista yhden kerran olen kerennyt sinne.

P.S. Vielä on vähän turkoosia ja minttua ja kerä valkoista, saisikohan niistä millaiset jalanlämmittimet aikaiseksi...


Katso mitä muuta tein äidin lähettämistä langoista: 




Lohisukat
Tein myös valkoiset samanalaiset, ne menivät joululahjaksi kälylle.


Nämä menivät joulupaketissa äidille. 




Heavenly feet -tohvelit
Nämä ovat minulla ns. pyhätohveleina.




Tossukat isoäidinneliöistä
Naapuri sai nämä joululahjaksi. 





maanantai 15. helmikuuta 2016

Mustasilmäpapu-tonnikalasalaatti (feijão frade com atum)

Portugalissa syödään monenlaisia papuja monella eri tapaa. Pavut ovat oivaa ruokaa; terveellistä, hyvää ja edullista. Yleensä ne ovat lisukkeena muille ruuille tai höysteenä keitossa, mutta mustasilmäpapu-tonnikalasalaatissa pavut ovat kerrankin pääosassa.

Varoitus: tähän voi tulla himo!

Mustasilmäpapu-tonnikalasalaatti (feijão frade com atum)
3-4 annosta

1 iso tlk (800 g) esikeitettyjä mustasilmäpapuja
2 tlk tonnikalaa oliiviöljyssä
2 pientä tai 1 keskikokoinen sipuli silputtuna
muutama oksa persiljaa, miel. sileälehtipersiljaa
loraus oliiviöljyä
Papusalaattia ja pataleipää
liraus omenaviinietikkaa
hiukan suolaa

Valuta pavut ja laita tarjoiluastiaan. Lisää silputut sipuli ja persilja ja tonnikala. Sekoita hyvin ja lisää hiukan suolaa maun mukaan.

Tarjoile sellaisenaan kevyeksi lounaaksi tuoreen leivän kera. Salaatti sopii hyvin myös esim. pinaattilettujen seuraksi. Lisää ruokaisuutta saa keitetyillä kananmunilla.

P.S. Eilen myrskysi hurjasti, mutta tänään aurinko taas paistoi. Kevättä kohti mennään!


perjantai 12. helmikuuta 2016

Helmineulereunuksiset Helmi-sukat

Viimeviikkoisella Suomen-reissulla matkalaukkuun pujahti neljä kerää Novitan Ronja-lankaa (50 % villa/50 % akryyli), jonka ostin Kluuvin Eurokankaasta tarjoushintaan. Langassa on kauniit sinisen ja ruskean sävyt, ja tällaiselle langalle sopii parhaiten selkeä, yksinkertainen malli. Päätin tehdä siitä "sohvasukat", eli sukat, jotka vetäistään jalkaan illansuussa kun sohvannurkka kutsuu.

Koska langan värisävyt ovat jokseenkin miehekkäät, kaipasin naisellisempaa resoria kuin perinteinen 1o1n tai 2o2n resori. Tein resoria varten muutaman kerroksen 1o1n helmineuletta, ja siitä tuli ihan kiva. Helmineuleosuus on taitettu sukan päällipuolelle. 













40 silmukalla, arviolta 3,5 mm puikoilla lankaa kului noin 120 g (koko 38), eli yli jäi vielä vähän yli toista kerää. Jos olisin arvannut langan olevan näinkin riittoisaa, olisin tehnyt siitä Isännälle unisukat. Hän ei yleensä sellaisia tarvitse, mutta joskus kyllä. Ainakin silloin, kun unohtuu laittaa illalla kuumavesipullo sänkyä lämmittämään. Se on muuten ihana petikaveri! Eikä kuorsaa, kuten eräät (siis minä).

Nimeksi nämä sukat saivat Helmi, johtuen tietysti helmineulereunuksesta ja miksei myös siitä, että nämä ovat tämän helmikuun ekat mutta tuskin vikat villasukat. 

Mustaa helminauhaa pitelee messinkinen
lakeija. Se on alun perin ollut kynttilän-
jalka, mutta kynttilänpidikettä siinä ei enää ole. 
P.S. Mihinköhän sitä nyt ryhtyisi...? Illalla pitää saada taas käsille tekemistä.





Mitä meillä kokataan? Katso näitä: 

Appelsiinit ovat kypsyneet. Viikonloppuna pitää tehdä taas appelsiiniriisirahkaa.







Eilen leivotusta rukiisesta pataleivästä on enää kantti jäljellä.




Tällä viikolla syötiin maukasta härkäpapu-chouriçopataa






torstai 11. helmikuuta 2016

Rukiilla höystetty pataleipä kattilassa

Sain Suomessa käydessäni maistaa maukasta pataleipää, ja tokihan sitä piti kokeilla tehdä kotiin päästyä. Portugalissa leivän leipominen on hiukan haastavaa, sillä vehnäjauhoista tuntuu puuttuvan sitko ja leivästä tulee hajoavaa höttöä vaikka taikinaa kuinka vaivaisi. Ruisjauhoilla höystetystä pataleivästä tuli kuohkea ja sisältä kosteahko. Veikkaan, että tämä on parhaimmillaan hiukan vanhana ja paahdettuna.

Mmmmm... tuoretta leipää ja nokare voita päälle! 
Taikinanesteeksi käytin kotijuuston (katso ohje tästä!) heraa. Koska minulla ei ole valurautapataa enkä keraamista pataa uskaltanut laittaa tyhjänä uuniin, paistoin leivän 5 litran teräskattilassa. Hyvä tuli niinkin. Sipaisin kuumaan kattilaan hiukan oliiviöljyä ennen kuin kippasin taikinan sinne, ja kypsä leipä lähti hyvin irti kattilasta.

Rukiilla höystetty pataleipä kattilassa

5 dl vettä tai juustoheraa
7 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 tl suolaa
vajaa 1 tl kuivahiivaa

Sekoita kuivat aineet keskenään taikinakulhossa. Lisää 42-asteiseksi lämmitetty taikinaneste. Sekoita nopeasti, mutta älä vaivaa. Taikina saa olla kunnolla löysää. Peitä kulho muovikelmulla (ei liian tiiviisti) ja anna kohota vedottomassa paikassa 12-24 tuntia.

Kaada taikina hyvin jauhotetulle leivinpaperille ja kääntele hiukan kasaan. Ripottele jauhoja päälle ja anna kohota liinan alla puolisen tuntia.

Laita iso teräskattila (ei saa olla muoviottimia) kansineen uuniin ja laita uuni lämpiämään reiluun 225 asteeseen. Kun kattila on ollut kuumassa uunissa kymmenisen minuuttia, ota se uunista ja voitele halutessasi kevyesti oliiviöljyllä. Kippaa taikina kattilaan ja laita kansi päälle ja kattila uuniin. Paista kansi päällä puolisen tuntia, ota sitten kansi pois ja kypsennä vielä ainakin 20 minuuttia.

Kumoa kypsä leipä ritilän päälle jäähtymään.

P.S. Tulossa lisää ruokaohjeita ja Helmi-sukat. Mistä sukat saivat nimensä, selviää sitten.

tiistai 9. helmikuuta 2016

Peruna-punajuurikeitto

Nyt talvella Casa Vivan lounaspöytään katetaan usein kuuma keitto. Se lämmittää koleanakin päivänä, ja antaa puhtia loppupäivään. Keiton kanssa syödään usein leipägrillissä laitettuja juustoleipiä tai tuoreita sämpylöitä.

Yksi suosikeistamme on peruna-punajuurikeitto. Peruna antaa keitolle kuohkeutta ja sakeutta, punajuuri mehevää makua ja väriä. Sakea keitto on maukas ja ruokaisa, eikä kaipaa kovin kummoisia mausteita.

Peruna-punajuurikeitto (3-4 annosta)

n. 5 keskikokoista perunaa (jauhoinen lajike)
2-3 esikeitettyä punajuurta
vettä
suolaa, valkopippuria
koristeluun persiljaa tai lehtiselleriä

tarjolle: smetanaa

Kuori ja viipaloi perunat. Laita ne kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Vettä saa olla sen verran, että perunat peittyvät hyvin. Kun perunat ovat lähes kypsiä, lisää viipaloidut punajuuret. Keitä vielä pari minuuttia.

Anna keiton jäähtyä hetken aikaa ja soseuta se sitten sauvavatkaimella. Mausta valkopippurilla, tarkista suola. Jos keitto on liian sakeaa sinun makuusi, lisää hiukan kuumaa vettä.

Koristele silputulla persilja- tai lehtisellerillä ja tarjoile smetananokareen ja leivän kera.

P.S. Myös lehtiselleri-perunakeitto on maukas. Ohje löytyy täältä!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Tuomisia Suomesta

Vuorikankaita.
Kävin Suomessa pitkästä aikaa talviaikaan. Lumi ja jää tuntuivat suorastaan eksoottisilta! Kieli keskellä suuta sai kävellä liukkailla kaduilla. Matkaa varten tekemäni kaulaliina (katso tästä!) oli tarpeeseen ja riittävän lämmin, ja sisällä ollessa varpaita lämmittelivät samissukat (katso tästä!). Tohveleita ei tarvinnut, toisin kuin kotona Portugalissa.

Kävin parilla kirppiksellä, mutta kovin paljoa ei mukaan tarttunut. Pari kangaspalaa vaan, joista toinen, hopeanharmaa palanen tuntuu raakasilkiltä. Eurokankaasta ostin palan upeaa afrikkalaista vahapuuvillaa. Kankaat käytän Milmanda-laukkujen vuorittamiseen. Vahapuuvillasta riittää muuhunkin.

Näistä tulee pohjalliset.
Kävin myös Menitan outletissä Soukassa. Sieltä mukaan lähti muutama kerä lankaa ja pari vyyhtiä huopuvaa lankaa. Näistä aion tehdä pohjalliset, toivottavasti paksut, tuleviin tohveliprojekteihin. Olen ottanut haasteeksi tehdä niin lämpimät tohvelit, ettei Casa Vivan kivilattia hohkaa niiden pohjan läpi kylmää.

Myös Eurokankaasta ostoskassiin pujahti lankaa. Niistä teen "sohvasukat", eli sukat, jotka pistän jalkaan vasta illansuussa kun en enää mene ulos. Ostin myös sopivat bambupuikot lentokoneeseen, mutta loppujen lopuksi en jaksanut neuloa lennoilla, ja koneenvaihtokin Frankfurtissa sujui melkein juosten. Paluulennot ovat aina henkisesti raskaita, kun taakse jää perhe ja ystävät Suomessa. Haikeutta ei voi sanoin kuvailla.

Näistä tulee sohvasukat.
Suomi-viikon aikana aina luppoaikoina neuloin punaista mekkoa. Se on samaa lankaa kuin pitsineuletakki (katso täältä!) ja tulee sille pariksi. Pääsin kädenteihin asti, mutta nyt tekee mieli tehdä välillä jotain vähän nopeampaa. Edes yhdet sukat.

Paljon uusia ajatuksia ja ideoita tarttui Suomen matkalta mukaan. Olohuoneeseen pitäisi saada uusi matto, sitä pikaisemmin ruokapöydälle uudet kattausalustat, kasvimaan raivaus pitäisi aloittaa ja pääsiäinenkin on tuloillaan. Näyttää siltä, ettei tekemistä tule puuttumaan.

 P.S. Matkalaukkuun pujahti myös hennaa... laitanko lankoihin vai hiuksiin, hmm hmm, kas siinäpä tuumimista.


Näistä tulee laukkuja.

Ohut lanka, pitkäpiimäinen neuloa.