torstai 27. heinäkuuta 2017

Seaside-mekko merenrannalle

Helle, mikä pätevä syy ommella helppo ja nopea hellemekko! 

Materiaaliksi valitsin miestenpaitatehtaalla töissä olevalta ystävältä saatuja mallipaloja. Sattumoisin kankaissa on valtavärinä sininen, hyvänä kakkosena valkoinen. Koska palat ovat pieniä, noin 60x60 cm, ja niissä on myös erilaisia merkintöjä, piti tarkkaan valita toisiinsa sopivat kangaspalat. Pitkään mietin yhdistäisinkö sinisiin kankaisiin valkoisen vai punaisen, päädyin punaiseen. Se sopii tähän mekkoon aivan täydellisesti. Mekkoon kului neljä kangaspalaa.

Leikkasin ensin kustakin kangaspalasta kaksi samankokoista kaistaletta. Sitten yhdistin kaistaleet pötköksi etu- ja takakappaletta varten ja ompelin saumoihin päällitikkaukset. Vasta sitten leikkasin kankaan mekkoa varten, käytin tämän topin kaavaa sillä muutoksella, että kavensin takakappaletta aika reilusti ettei se pussittaisi selästä. Mekossa ei ole muotolaskoksia, sillä hellemekko saa olla väljä jotta ilma mahtuu kiertämään vaatteen alla.

Tuli aika kiva. Isännän mielestä se on aika lyhyt. Saattaa olla oikeassa. Tällä mekolla ei sovi pyllistellä kasvimaalla, mutta bikinien päällä uimarannalla tämä menee mainiosti.

Ompelujärjestys on tämä: 
1. olkasauman ompelu
2. kädenteiden huolittelu ja päärmäys
3. yläreunojen huolittelu ja päärmäys niin, että niihin tulee nauhakuja
4. sivusaumojen ompelu
5. helman huolittelu ja päärmäys
6. kapean nauhan ompelu - myös valmis nyöri käy - ja pujotus, solmitaan vaikka rusetiksi tai jätetään roikkumaan suorina

Tällä tavalla voi hyvin ommella myös kesäisen yöpaidan. Ja olen ommellutkin.

Tulisi vaan se helle takaisin, ilma ehti nimittäin taas jo vähän viiletä täällä pohjoisessa Portugalissakin.

P.S. Näin kesällä syömme lounaalla usein salaattia, kuten raikasta ja superterveellistä mustasilmäpapu-tonnikalasalaattia tai majoneesilla mehevöitettyä salada russaa. Pysyy rantakunnossa!



maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kasviväreistä ja niiden kestävyydestä

Vas. sukan oikea puoli, oik. nurja puoli. 
Värjäsin hiljattain isohkon määrän villalankaa ylikypsillä ja puolimädillä luumuilla, ja aprikoin värin kestävyyttä. Joskushan kasveilla värjätyt langat voivat ajan mittaan haalistua, varsinkin auringossa. Kaivoinkin esiin viime kesänä ja syksynä värjäämiäni lankoja ja vertailin hieman. Huom. tässä on esimerkkejä niistä langoista, joiden väri on muuttunut. Suurimmassa osassa ei ole silmin havaittavaa muutosta.

Ensimmäisenä kermesmarja, joka antaa vahvan violetin/viininpunaisen sävyn. Marjoista yleensä sanotaan, ettei niiden antama väri kestä. Ei kestänyt kermesmarjankaan. Talven aikana ahkerasti käyttämäni sukat haalistuivat ihan silmissä. Ne saivat aurinkoa ja pari pesua pyykkisaippualla. Kahdesta värjäyserästä toinen lanka haalistui enemmän; siinä oli pohjalla kahvilla värjätty lanka, ja kahvista on varmasti jäänyt lankaan rasvaa.

Nurjalla puolella väri on vahvempi, mutta haalistunut silti alkuperäisestä. Myös kerällä päivänvalossa olleet langat menettivät väriään. Langat on esipuretettu etikalla erään englantilaisen ohjeen mukaan.



Ja tässä sukat alkuperäisessä värissään. Ero vajaassa vuodessa on huomattava.

Sinänsä tuo haalistuminen ei ainakaan minua haittaa. Ja tulihan toiseen sukkaan jo reikäkin... Sen vielä paikkaan, mutta sitten kun sukat kuluvat puhki, ne pääsevät uusiokäyttöön vaikkapa jalkalistojen pyyhintään.








Toisena esimerkkinä eri värjäyseriä mustapavulla. Kaikkein sinisin sävy on pitänyt pintansa, mutta vaaleammat kakkos- ja kolmoserät ovat harmaantuneet entisestään. Tosin niissä ei lähtökohtaisestikaan ollut vahvaa sävyä. Taisi olla liian vähän papuja ja liikaa lankaa.

Sittemmin olen värjännyt mustapavulla lisää, katso vaikka täältä.

Kolmantena esimerkkinä tumman passionhedelmän kuoret. Niistä sai ensimmäisenä sävynä heleän vaaleanpunaisen, joka kuukausien mittaan vaaleni hempeämmäksi. Lanka on itse asiassa jäänyt käyttämättä, koska sävy oli liiankin pinkki (katso alkuperäiset sävyt täältä) ja vaikea yhdistää muihin lankoihin. Nyt se kelpaa.

Soodalisäyksellä aikaansaatu mintunvihreä näyttää kuvassa harmaammalta kuin mitä se on. Se on pitänyt sävynsä vaaleanpunaista paremmin. Muutenkin olen ollut havaitsevinani, että soodalla aikaansaadut sävyt ovat kestävämpiä.

Passionhedelmän kuorilla värjäilen tänäkin kesänä kunhan ne tuosta kypsyvät, ja teen siitä suosiolla vihreää.


Neljännessä esimerkissä vasemmalla kamelian siemenkodista saatu väri, joka ennen oli mielestäni enemmän aprikoosiin taittava (katso täältä), nyt vaaleanruskea. Kameliaa kokeilen tänä vuonna uudestaan kunhan siemenkodat kypsyvät ja tippuvat maahan.

Kuvassa keskimmäisenä "punertavasta pihakukasta" saatu vaaleanpunainen, joka on vaalentunut ajan myötä. Se on värjätty kasvin varsilla ja kukinnoilla. Pelkillä kukinnoilla tuli vahva keltainen (kuvassa oikealla), ja se on on pitänyt pintansa.

Sinänsä värien haalistuminen on mielestäni ihan normaalia "vanhenemista", rypistytäänhän me ihmisetkin, ei kukaan eikä mikään pysy käytössä uudenveroisena. Myös teollisesti värjätyt langat ja kankaat menettävät väriään auringossa ja pesujen myötä. Lankojen värjääminen on hauskaa ja mielenkiintoista, ja ajan myötä mahdollisesti tapahtuvaan sävyjen muutokseen suhtaudun luonnollisena osana koko prosessia.

P.S. Viime aikoina olen pistellyt värikattilaan ihmekukkaa, päivänsineä ja keltaista passionhedelmää. Niistä lisää toisella kertaa.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Turskaa Brásin tapaan eli Bacalhau à Brás


Turskaa valmistetaan Portugalissa ainakin tuhannella eri tavalla, niin juhlavasti kuin arjenkin ruokapöytään. Turska Brásin tapaan on nopea tapa saada murkinaa pöytään, ja se maistuu sitä paitsi myös hyvältä. Suomessa tämän ruuan valmistaminen voi olla hiukan haastavaa. Turskan sijaan voisi kokeilla vaikka miedosti savustettua kalaa tai pakasteseitiä ja tikkuperunalastujen tilalla pakastetikkuranskiksia. Kypsennä ruokaa silloin hiukan kauemmin, että perunat kypsyvät. Ruokaan voi lorauttaa myös hiukan kermaa.

Näin tehdään Bacalhau à Brás Casa Vivan tapaan (3 annosta):

3 sipulia ohuina rinkuloina
300-400 g turskasuikaleita liotettuina
1 pss (200 g) tikkuperuna"lastuja" (tikunmuotoisia perunalastuja)
2 valkosipulinkynttä silputtuna
3-4 kananmunaa kevyesti haarukalla vatkattuna
oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria
koristeluun silputtua persiljaa ja oliiveja

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota sipulirenkaat huolellisesti. Lisää valkosipulisilppu loppuvaiheessa. Lisää kevyesti talouspaperilla kuivatut turskasuikaleet ja kuumenna hetki. Lisää tikkuperunalastut, sekoittele ja lisää kananmunaseos. Kypsennä miedolla lämmöllä huolellisesti sekoittaen kunnes kanamuna on hyytynyt kunnolla. Mausta suolalla ja pippurilla ja koristele silputulla persiljalla sekä oliiveilla. Valmista tuli!

P.S. Casa Vivan munat tulevat omilta kanoilta, mikä antaa munaa sisältäville ruuille kauniin kellertävän sävyn.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Lilan sävyjä luumuista


Liemestä nostettu lanka. 
Casa Vivan pieni luova tauko alkaa olla ohi, tuli tässä välillä käytyä Suomessakin. Kaikenlaista pientä on tullut tehtyä, aletaanpa purkamaan niitä ehkä kaikkein parhaimmasta eli luumulangoista. Tummia luumuja tuottava puumme teki nimittäin jälleen tänä vuonna sellaisen sadon, ettei paremmasta väliä. Emme millään pystyneet syömään niitä kaikkia, eikä tätä lajiketta voi säilöä. Olen yrittänyt vaikka millä tavoin, mutta niistä tulee niin kitkeriä, ettei niitä pysty syömään. Ne on siis syötävä tuoreeltaan. Yritimme tyrkyttää niitä naapurillekin, mutta tämä oli helisemässä omien luumujensakin kanssa. Tällaista tämä on Portugalissa, sadot ovat välillä yltäkylläisiä.

Huuhtelun jälkeen. 
Luumut kypsyivät parin, kolmen viikon sisällä, tippuivat maahan ja alkoivat mennä pilalle. Mehiläiset, muurahaiset ja muut ötökät kävivät niiden kimppuun. Pelastin osan luumuista hyötykäyttöön keittämällä ne värjäysliemeksi. Liemestä tuli voimakkaan punaista ja siitä riitti kolmeen värjäyserään. Keitin kaikkiaan kolme noin neljän luumulitran satsia ja värjäsin lankoja yhteensä 600 g.

Luumut keitin aika reippaalla lämmöllä mutta vähän aikaa, sen jälkeen annoin niiden tekeytyä seuraavaan päivään ennen siivilöintiä. Lankojen lisäyksen jälkeen kuumensin lientä varovasti, ehkä noin 50-asteiseksi. Langat saivat olla liemessä seuraavaan päivään.

Käytin värjäyksessä Portosta ostamaani Escocia-lankaa, joka on 100 % villaa. Esipuretin sen alunalla ja viinikivellä. Soodatesti antoi tulokseksi kauniin vihreän värin.

Liemestä nostettaessa langat näyttivät ensin selvästi punertavilta, mutta tämä punertava sävy lähti ensimmäisen huuhteluveden mukana. Sen jälkeen väriä ei enää juuri liuennut veteen. Oletan, että liemen punainen väri tuli hedelmälihasta ja se lähti huuhtelun myötä pois, ja tummasta kuoresta irronnut väri jäi lankaan. Langat saivat lilan eri sävyjä riippuen langan määrästä, liemen vahvuudesta ja värjäyserästä.

Keitoksessa oli enemmän ja vähemmän mätiä luumuja.
Kuvassa niitä enemmän mätiä. 
Nyt pitäisi sitten keksiä jotain käyttöä erisävyisille langoille... koska värinkestosta ei ole mitään tietoa, en laita näitä esim. torkkupeittoon, vaan johonkin vähän pienempään, minkä voi tarvittaessa värjätä uudestaan. Villapaita ehkä...? Ehkä näihin sinisiin sävyihin yhdistettynä...?

P.S. Kokeilin keittää luumuja sokeriliemessä säilöäkseni niitä. Kitkeriä tuli, mutta liemestä sai hyvän pohjan vispipuurolle. Luomuluumuvispipuuroa siis!

lauantai 27. toukokuuta 2017

Olipa kerran: valkoiset sukat


Olipa kerran valkoiset sukat. Sitten tuli hassu haltiatar, joka taikoi niihin väriä.















Näin se tapahtui:




Haltiatar sai päähänsä värjätä valmiit villasukat supermarketista ostetuilla elintarvikeväreillä: sinisellä, vihreällä ja punaisella.

Värit ovat riittoisia, koko pikkupulloa ei tarvitse lutrata.







Haltiatar sekoitti kolmeen purkkiin väriseokset: noin 2 dl kuumaa vettä, 1-2 tl elintarvikeväriä ja vajaa 1 tl sitruunahappoa. Sitäkin saa marketista. Punaisen värin astiaan haltia laittoi myös hieman sinistä värilientä.





Kostutetun ja pyyhkeen välissä kuivaksi puserretun sukan haltiatar laittoi vanhaan uunivuokaan, johon se melkein mahtui suorana.







Sitten haltiatar alkoi levittää väriliuosta ruokalusikalla. Ensin vihreää vähän sinne sun tänne.







Haltiatar käänsi sukkaa, tältä näyttää toinen puoli. Osa väristä imeytyy sukan läpi toiselle puolelle vähän vaaleampana.







Sitten sinistä sinne sun tänne. Väri on sitä voimakkaampi, mitä enemmän sitä samaan kohtaan laittaa.

Ylimääräistä lientä haltiatar valutti välillä viemäriin. Se oli aika kirkasta, sillä väri jäi sukkaan.


Sukan toinen puoli näyttää nyt tältä, aika pastelliselta. Väriä saa lisätä tällä puolella.

Viimeiseksi haltiatar lisäsi vaaleisiin kohtiin puna-siniseosta, joka antoi tumman violettia sävyä sukkiin.

Sitten sukat kattilaan kuumaan veteen noin puoleksi tunniksi värin kiinnittämiseksi. Sukat saivat jäähtyä liemessään ennen huuhtelua ja parin minuutin liotusta pyykinhuuhteluaineella maustetussa vedessä.

Simsalabim!


Ekoiksi näin "maalatuiksi" sukiksi ihan ok.

Lankana Novitan 7 veljestä, lankaa näihin koon 38/39 sukkiin kului 101 g, silmukoita 4x13 ja 3 mm puikot. Pääteltäviä langanpätkiä tasan neljä.


Sen pituinen se!

P.S. On heitä, jotka pesevät elintarvikevärjätyt sukat pesukoneessa, Casa Vivan hassu haltiatar suosii kuitenkin käsinpesua. Värjäyspuuhissa kannattaa käyttää suojakäsineitä, muutoin saa aika hauskan väriset kädet vähäksi aikaa.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kikhernelisuke lihalle tai kalalle

Riisi, perunat, pasta - siinäpä yleisimmät lisukkeet lautaselle niin Suomessa kuin meillä Portugalissa. Vaikka monikäyttöisiä ovatkin, niin välillä kaipaa vaihtelua. Itämaisin maustein höystetyistä kikherneistä saa helpon, nopean ja sitä paitsi myös aika terveellisen aterian täydentäjän lautaselle. Itse käytin kotona liotettuja ja keitettyjä kikherneitä, mutta vielä vähemmällä vaivalla pääsee kun ostaa valmiiksi keitettyjä.

Kikhernelisuke

1 tlk (n. 400-500 g) keitettyjä kikherneitä
pieni pala tuoretta inkivääriä pieneksi pilkottuna
n. 1 tl kuminansiemeniä
n. 1 rkl korianterinsiemeniä
n. ½ tl kurkumaa
suolaa maun mukaan
oliiviöljyä paistamiseen
koristeluun persiljaa

Huuhdo ja valuta kikherneet, jos käytät valmiiksi keitettyjä. Töpöttele niitä vähän kuivemmaksi esim. talouspaperilla.

Kuumenna paistinpannussa oliiviöljyä. Heitä sekaan kikherneet ja mausteet. Pyörittele ahkerasti niin, että mausteet levittyvät tasaisesti ja kikherneet paahtuvat kevyesti. Ei tarvitse paistaa. Valmista tulee muutamassa minuutissa.

Koristele persiljasilpulla ja tarjoile liha- tai kalaruoan lisukkeena tai osana kasvisateriaa.

P.S. Voit valmistaa tätä kerralla enemmänkin ja lämmittää seuraavana päivänä mikrossa.


maanantai 15. toukokuuta 2017

Puutarhalla kevättä rinnassa

Kurkistetaanpa pitkästä aikaa mitä Casa Vivan pihaan ja puutarhaan kuuluu. Mitään kovin järisyttävää siellä ei ole tehty, mitä nyt Isäntä istutellut puita ja rakensi tukikehikon uudemmille passionhedelmäköynnöksille. Kuvia kehiin:

Tämä vahvan keltainen kehäkukantapainen on levinnyt nurmikkoa kiertävän muurin viereen, noh, pienellä avustuksellani. Se on kukkinut koko talven ja ollut todellinen väripilkku harmainakin päivinä.


Kokeilin värjätä sillä villalankoja, mutta väri oli yllättävän vaisu beesi/ luonnon-valkoinen. Mukana keitoksessa oli myös varret ja lehdet.


Kalifornianunikko on siirtynyt kukkapenkistä pihan perälle betonoidulle alueelle, missä on ennen kuivattu viljaa ja maissia. Pienestä rakosesta on kasvi löytänyt kodin juurilleen. Nämä ovat ihania!


Keltaisia, ei järin mehukkaita hedelmiä tuottava vanha passionköynnös on levittäytynyt katoksen alle ja kiipeilee nyt pitkin pyykkinaruja. Se on täynnään kukkia ja nuppuja, sääli etteivät hedelmät ole kummoisia.

Täällä pihan perällä on meidän salsapaikkamme, eikä nyt puhuta tanssista vaan sileälehtipersiljasta eli portugaliksi salsasta, joka valmistautuu kukkimaan kuvassa etualalla. Saa kasvaa ja siemennellä rauhassa.

Yläkuvassa vasemmalla kurkistaa betoninen 1500 litran viinisäiliö. Niitä löytyy pihalta peräti kaksi. Tilalla on Isännän isoisä viljellyt ja valmistanut viiniä.

Viime kesänä istutettu sitruunapuu on kärsinyt niin kirvoista, muurahaisista kuin juurilla mylläävästä myyrästäkin. Ötököitä olen karkottanut luonnonsaippuasta, etikasta ja vedestä tehdyllä liuoksella, ja se tuntuu tehoavan hyvin, tosin käsittely pitää uusia usein. Myyrän kiusaksi kaadoin maahan eukalyptuksenlehdistä uutettua lientä kun en muutakaan keksinyt. En tiedä onko sillä mitään vaikutusta, seurataan tilannetta. Koirat nappasivat jälleen yhden myyrän kiinni, mutta vielä niitä on ainakin yksi jäljellä.









Tämä oliivipuu on vielä varsin vaatimaton ja kasvaakin hitaasti. Ehkä saamme siitä ensimmäiset oliivit sitten kun olemme eläkkeellä. Jos vielä silloinkaan. Oma oliivipuu on kuitenkin yhden haaveen täyttymys.

Vielä kun saisi pari viiniköynnöstä... siitä ollaan väännetty kättä.
















Naapurilta saatu orkidea jaksaa kukkia ahtaassa ruukussa ja varjoisassa paikassa. Ruusutkin kukkivat, tässä vanha punainen ruusu.



















Ja ei olisi piha portugalilainen ilman kolibrikukkia, strelitzia. Nämä kuikuilevat joka suuntaan.

Näiden ympärille suunnittelen tehdä kukkapenkin. Sitten joskus kun saan tarmonpuuskan.















Luulin tätä kasvia ensin kosmoskukaksi, mutta se onkin jotain muuta. Se on ilmestynyt ihan itsestään puolivarjoisaan paikkaan.



Sisäpihan ulkopuolella, navetan seinustalla kasvoi ennen murattia ja muita rikkaruohoja. Isäntä raivasi kivipaasien rajaaman penkin ja istutti kaikenlaista; lyhtykirsikkaa, hortensioita, ruusuja, soihtukukkaa, laventelia... Maanpeitekasviksi ja rikkaruohoja kukistamaan istutimme pientä villimansikkaa. Sehän levisi hyvin talven aikana, ja nyt käymme napsimassa sieltä makeita marjoja. Syksyllä siirrämme mansikkaa myös hedelmätarhan puolelle.

Ruusujen, hortensioiden ja laventelien lisäys käy kätevästi: leikataan kasvista oksa ja tökätään se maahan. Pidetään multa kostena ja odotellaan kasvin juurtumista ja kasvamista. Siinäpä se.

P.S. Katsotaan toisella kertaa mitä hyötykasvipuolelle kuuluu.