perjantai 17. marraskuuta 2017

Iloiset jalat Sunny feet -tohveleissa

Jalassa Kolmen sipulin sukat
Jokin aika sitten netissä tuli vastaan kuva tohveleista, jotka oli tehty kahdesta soikeasta, trikookuteesta virkatusta palasta. Jatkojalostin ideaa omiin tarpeisiini soveltuvaksi, ja näin syntyi Sunny feet -tohvelit.

Tohvelit on virkattu Girassol-paidasta yli jääneestä, sipulinkuorilla värjätystä villalangasta kaksinkertaisena. Pohjaa varten virkkasin ensin 4 mm koukulla 25 ketjusilmukkaa (noin 2/3 tarvittavasta pituudesta), johon sitten aloin virkata kiinteitä silmukoita spiraalina lisäten molemmissa päädyissä ensimmäisellä kerroksella 5, sitä seuraavilla kerroksilla 3 silmukkaa. Näin muodostuu soikea kappale.

Jalkaterän osuutta levensin hiukan virkkaamalla vielä kaksi kerrosta edestakaisin.

Päällyskappaleeseen virkkasin 15 ketjusilmukkaa, lisäyksiä on saman verran kuin pohjakappaleessakin. Sovittamalla selviää milloin kappale alkaa olla sopivan kokoinen.

Ketjusilmukoista kaikki alkaa, lisäykset
molemmissa päädyissä. 
Pohjakappaleeseen kiinnitin ensin nahkapohjan ompelukoneella ja nahkan ompeluun tarkoitetulla neulalla. Nahkapohja antaa kestävyyttä ja estää myös tohvelin kostumisen esim. keittiön lattialle toisinaan roiskuvasta vedestä. Sen jälkeen kiinnitin käsin ompelemalla pohjan toiselle puolelle (jalkaa vasten oleva puoli) huopapohjallisen. Se on neulottu "artesaanivillasta", joka on ilmeisesti käsin kehrättyä ja vain vähän käsiteltyä. Huovutin neulotun palan pesemällä sen pesukoneessa 60 asteen ohjelmassa kahdesti. Leikkasin pohjallisen huovutetusta palasta ja ompelin koneella siksakin reunaan purkautumisen estämiseksi.

Lopuksi virkkasin pääällikäppaleen kiinni pohjaan piilosilmukoin. Lankojen päättely ja tohveli on valmis! Nilkkaa vasten olevan läpykän voi vetäistä suoraksi tai taittaa kaksinkerroin, siihen voi ommella myös napin. Niin kiire oli saada tohvelit valmiiksi, etten punninnut langanmenekkiä, mutta ei sitä paljoa kulunut.

Lämpimät tuli ja värinsä ansiosta myös aurinkoiset. Teen vielä toisetkin talveksi, vähän näitä isommat, jotta mahtuu jalkaan vielä kolmaskin sukkapari. Kivilattia on talvella kolea...

P.S. Tervetuloa nojatuolimatkalle Portugaliin nimestään huolimatta sympaattisen esikoisdekkarin Huomenna sinä kuolet seurassa! Lue kirjan esittely täältä.

Kerros kerrokselta lisäysten väliin tulee lisää silmukoita. Yksi lisäys kärkeen, toiset sivuille. 


perjantai 10. marraskuuta 2017

Tiikerinsilmä-pusero

Joskus aikoja sitten netissä tuli vastaan Toni M. Maddoxin Tiger Eye -pitsihuivin ohje (linkki alkuperäiseen ohjeeseen tässä), jonka pistin talteen. Huivia ei ollut tarkoitus tehdä, mutta pitsikuvio näytti sopivalta puseron etumukseen. Kesällä hankin ohutta lankaa ja pistin puikot kilisemään.

Lanka on portolaisen Ovelha Negran omaa Victoria-mallistoa ja se on 100 % portugalilaista villaa (50 g/200 m). Silloin kun meillä oli omia lampaita, yritin pestä niiden villaa ja totesin sen toivottomaksi touhuksi. Siihen oli tarttunut niin paljon oljenpätkiä ym. Tällaisia pikkuroskia oli myös tässä langassa, mutta eiköhän ne ajan mittaan karise pois. Langan vetolujuus on heikohko, joten se ei sovellu kovaa kulutusta vaativiin vaatteisiin.


Langanmenekki oli alle 300 g (koko S) 3,5 mm puikoilla, joten puserosta tuli kevyt ja laukussa vähän tilaa vievä matkavaate. Sellaiselle tuleekin olemaan käyttöä ensi vuonna.

Mitat otin mallitilkun avulla toisesta neulepuserosta.

Kuvion leveys on 25 s.

Pusero on neulottu alhaalta ylös pyörönä. Silmukoita etu-/takakappaleessa yhteensä 190, hihoissa 50. Hihoissa lisäsin tasaisin välein yhteensä 2x13 s, mikä oli hiukan liikaa, sillä hihat jäivät hiukan pussittamaan kädentien kohdalta. Kainaloiden kohdalla on  päätelty 10 silmukkaa sekä hihoissa että etu-/takakappaleessa, aukko on lopuksi ommeltu kiinni. Raglankavennukset on tehty joka toinen kerros neulomalla silmukat etupuolelta yhteen. Kaikki resorit ovat 3o2n.

Takakappaleessa tein erään ystävän neuvosta pari ylimääräistä kerrosta, ja näin puserosta tuli tosiaan istuvampi. Hiukan siitä tuli epäsiisti joten pitää vielä treenata sen tekoa seuraavassa puserossa tai villatakissa. Raglankavennuksista on tullut uusi suosikkini, sillä se on paljon siistimpi kuin ommellut saumat.

Viimeistelin puseron höyryttämälle sen varovasti kostean liinan läpi.

Minusta tuo kuvio näyttää kyllä enemmän ketunpäältä kuin tiikerinsilmiltä, mutta eipä tuo haittaa yhtään.

Kuvausassistentti heti nuuhkimassa onko emäntä rapsutellut vieraita
koiria kaupunkireissulla. 



P.S. Tämä pusero on aika niukka, mutta nyt on työn alla muhkea villatakki. Ennen sen valmistumista ehditään katsoa uusimmat tohvelini.


maanantai 6. marraskuuta 2017

Monikäyttöinen hibiskus eli kiinanruusu


Facebookin Värikästä värjäystä -ryhmässä joku kertoi hiljattain saaneensa kuivatuista hibiskuksenkukista sinistä väriä villalankaan. Minulla oli ollut jo jonkin aikaa jemmassa 100 g hibiskusta, joten pitihän sitä vihdoin alkaa kokeilemaan.

Kaadoin kuivattujen kukkien päälle kuumaa vettä ja annoin hautua tunnin ennen kuin siivilöin liemen. Se oli kirkkaanpunainen. Heitin sekaan ensimmäisen alunalla ja viinikivellä esipuretetun lankavyyhden (50 g Seitsemää veljestä) ja pidin lientä kuumana tunteroisen. Langasta tuli punajuurenpunaista, soodatesti antoi tulokseksi vahvan vihreän. Koska vihreälle sukkalangalle ei juuri nyt ollut tarvetta, sai lanka jäädä punaiseksi.

Roosaa...

Seuraavaksi heitin sekaan 2x30 g ohutta merinovillaa ja kuumensin lientä varovasti. Langat saivat lojua liemessä seuraavaan päivään ennen kuin huuhtelin ne. Soodatestiä en tehnyt, sillä hakusessa olikin roosanväristä lankaa.

Ennen soodakylpyä. 
Liemessä näytti vielä olevan ytyä, joten uusi 30 g vyyhti sekaan. Tällä kertaa en kuumentanut lientä vaan annoin langan lojua siinä pari päivää. Sävystä tuli puhtaampi vaaleanpunainen kuin mitä kuumennetussa liemessä värjätystä langasta (yläkuvassa oikeanpuoleisin kerä).

...violettia...
Löylyä lissää, eikun lankaa, ja liottelin vielä 2x30 g merinovillaa. Langasta tuli vielä aika punaista vaikka liemestä oli jo paras terä lähtenyt. Tein soodatestin eli sekoitin tilkkaan lientä pikkaisen ruokasoodaa ja annoin langanpätkän olla siinä. Tulos oli sen verran lupaava, että otin puolet liemestä, johon sekoitin noin 1½ tl ruokasoodaa ja laitoin toisen vyyhden likoamaan.

Se muuttui ensin vahvan violetiksi, mutta liottuaan noin 10 minuuttia oli sävy vaalentunut siniharmaaksi. Toisen vyyhden kanssa tein saman tempun ja sain hiukan eri sävyn. Sävyero johtuu siitä, että toinen vyyhti oli aluksi ollut pari päivää hibiskuskukkien kanssa miedossa liemessä ja toinen alkuperäisessä "teessä".

Hibiskuksenkukista voi siis saada montaa eri sävyä: roosaa, vihreää, vaaleanpunaista, violettia ja sinistä. Tulokset ovat sen verran rohkaisevia, että seuraavalla Porton reissulla, joka toivottavasti on pian, käyn hakemassa Bolhãon torilta lisää hibiskusta. 50 g pussi maksaa siellä euron. Siitä voi muuten tehdä myös teetä.

P.S. Ensi kerralla esittelen työn, joka on syypää pitkään taukoon päivityksissä. Oli nimittäin sen verran työläs että vierähti aikaa.

...sinistä.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Passionhedelmärahka

Koristeena mintunlehti ja lyhtykirsikoita, joita kasvaa vähän siellä sun täällä.

Sunnuntaisin tekee usein mieli jotain jälkiruokaa lounaalle. Koska jo lounaan valmistus on yleensä tavallista aikaavievempää, täytyy jälkkäristä selvitä nopeasti. Kondensoidulla maidolla, kermavaahdolla sekä hedelmämehulla tai -paloilla höystetty maitorahka valmistuu suht vaivatta. Kerralla valmistuu reilunkokoinen annos, josta riittää isommallekin porukalle tai seuraavaan päivään.

Tänä vuonna saimme hyvän passionhedelmäsadon, joten pakastin hedelmälihaa parin desin annoksissa. Pakastetusta passionhedelmästä saa mehun erotettua siemenistä tiheän siivilän avulla eli paseeraamalla: lusikalla painellaan seosta siivilän läpi niin, että neste erottuu ja valuu alla olevaan astiaan. Siemenet voi syödä vaikkapa aamupuuron seassa.

Passionhedelmärahka: 

500 g maitorahkaa
1 tlk (n. 400 g) kondensoitua maitoa
2 dl vispikermaa vaahdotettuna (mausteena hiukan vaniljasokeria)
n. 2 dl passionhedelmämehua TAI n. 5 dl muita hedelmäpaloja, mansikoita, mustikoita....

Sekoita kondensoitu maito ja maitorahka keskenään suoraan tarjoilukulhossa. Lisää hedelmämehu tai -palat tai marjat ja sekoita hyvin. Lisää vaahdotettu kerma varovasti nostellen. Sokeria ei tarvita, sillä kondensoitu maito on jo itsessään riittävän makeaa.

Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin jäähtymään. Rahkajälkkärin voi laittaa myös pakastimeen pariksi tunniksi ennen tarjoilua.

P.S. Persimonit kypsyivät tänä vuonna etuajassa. Vielä kun keksisi mitä niistä voisi tehdä.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Girassol-pusero



Tämän hehkuvankeltaisen puseron lähtökohtana oli sipulilla värjätyt villalangat, joita oli neljää eri värjäyserää ja sävyä. Ero oli vähäinen, mutta selvästi silmin erotettavissa. Päädyin vaihtamaan sävyä vähitellen, kerros kerrokselta. Näin muodostui eräänlainen liukuvärjäys.

Pusero on neulottu pyörönä helmasta ylöspäin, samoin hihat hihansuista ylöspäin sukkapuikoilla. Aloitin tummimmasta sävystä ja neulottuani sillä muutaman sentin aloin neuloa joka toisen kerroksen hieman vaaleammalla sävyllä. Tummemman langan loputtua jatkoin vaaleammalla, kunnes se alkoi käydä vähiin ja otin taas rinnalle hiukan vaaleamman sävyn. Hihojen kanssa toimin samoin. Tällä tavalla jatkoin puseron loppuun saakka.

Lanka: Escocia 100 % villaa
Puikot: 3,5 mm
Silmukkamäärä: etu+takakpl yhteensä 220 s, vyötäröllä slimmattu muutaman silmukan verran molemmissa sivuissa.
Hihat: 48 s + tasaisin välein lisätty yhteensä 18x2 s.
Kainaloissa päätelty 10 s sekä etu-/takakappaleessa että hihoissa.
Raglankavennus: joka toinen krs., kavennukset neulottu silmukoiden etupuolelta, kavennusten välissä on 4 s.
Langanmenekki: n. 450 g (koko S)
Viimeistely: Kainaloaukkojen sulkeminen ompelemalla, liotus huuhteluainevedessä + kuivatus ensin kaksinkerroin paksulla narulla, sitten vaateripustimella.

Minulla oli tarkoitus käyttää tähän työhön 4 mm:n puikkoja, mutta käteen sattuikin 3,5 mm puikot. Neuloksesta tuli siis tiivistä, mutta sehän täällä talvella viileähkössä talossa sopii. Ristin tämän puseron Girassol-puseroksi, se tarkoittaa auringonkukkaa. Kyllähän tässä auringon värit hehkuvat! 
Pääntie edestä, resori neulottu suoraan muun jatkeeksi.

Jossain vaiheessa täytyy kokeilla sopiiko tämä sama tekniikka erisävyisten, luumuilla värjättyjen lankojen kanssa. Niissä sävyerot ovat suurempia. 

Tämän puseron kaveriksi sopii Kolmen sipulin sukat. 

P.S. Nyt ei villapaitaa tarvita, sillä pieni helleaalto hellittelee meitä ja tänäänkin oli noin 30 astetta. Kelpaa minulle!
Kuvausassistentit pyrkivät syliin. 


tiistai 3. lokakuuta 2017

Chilin ryydittämät ruisleipäset


Me ulkosuomalaiset kaipaamme Suomesta eniten varmaan kolmea asiaa: saunaa, salmiakkia ja ruisleipää. Moni kuskaa salmiakkia Suomen reissuiltaan, moni on rakentanut saunan kotiin, mutta se ruisleipä, mistä sitä saa? No, itse tekemällä tietenkin. Ei ole ihan yksinkertainen läpihuutojuttu, mutta opettelemalla alkaa onnistua ja lopputulos korvaa vaivan. Valmiit leipäset voi pakastaa ja ottaa niitä sulamaan sitä mukaa kun syö.

Perinteisiin, leipäjuureen tehtyihin ruisleipäsiin antaa uutta säväystä sekaan pilkottu chili. Kannattaa kokeilla, mutta varoituksen sana: se on superkoukuttavaa!

Taikinaan on hiukan vaikea antaa täsmällisiä ainesmääriä, mutta tässä suuntaa antava ohje. Lue huolella läpi ennen kuin ryhdyt toimeen! Oppia ruisleivän tekemiseen hain myös Marttojen ruisleipäohjeesta.

Leipäjuuren teko:
2 palaa hapankorppua (kunnolla hapanta, ei mitään FinnCrispiä mitä Portugalissä myydään...)
2,5 dl lämmintä vettä
1 dl ruisjauhoja

Hienonna hapankorput esim. yleiskoneella. Sekoita vesi ja ruisjauhot joukkoon. Pidä lämpimässä paikassa pari päivää, kunnes seos kuplii kunnolla ja hajahtaa happamalta. Jatkossa saat leipäjuuren suoraan ruisleipätaikinasta.

Kapusta pysyy pystyssä, mutta leipomisvaiheessa lisäsin tähän taikinaan vielä
ruisjauhoja. Vesihauteessa taikina tekeytyy hyvin.
Ruisjauhoa löytyy kyläkaupasta 5 kilon säkeissä. 
Chilillä ryyditetyt ruisleipäset (n. pellillinen):

1. päivä
Lisää leipäjuureen 2,5 dl kädenlämpöistä vettä, johon on liuotettu nokare hiivaa. Lisää ruisjauhoja sen verran (ehkä 1-2 dl), että saat aikaan vetelähkön puuron. Peitä liinalla ja laita lämpimään paikkaan tekeytymään. Voit sekoittaa välillä.

2. päivä
Lisää seokseen jälleen 2,5 dl kädenlämpöistä vettä ja jauhoja niin paljon, että saat aikaan hiukan paksumman puuron. Sekoita huolella, peitä liinalla ja laita lämpimään paikkaan. Voit sekoitella välillä.

3. päivä
Lisää seokseen n. 2,5 dl kädenlämpöistä vettä, johon on jälleen liuotettu vähän reilumpi nokare hiivaa, 1 tl suolaa (itse käytän merisuolaa), 1 rkl kuminansiemeniä sekä noin ½ tl silputtua kuivattua chiliä. Sekoita kunnolla. Lisää seokseen ruisjauhoja voimakkaasti sekoittaen niin paljon, että taikina muistuttaa perunamuussia, ei ihan tökköä mutta ei vetelääkään. Kun puukapusta pysyy taikinassa kaatumatta, alkaa jauhoja olla tarpeeksi.

Anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä paikassa n. 3-6 tuntia. Se vielä hiukan jämäköityy kohotessaan.

Ota taikinasta lusikalla taikinakokkareita runsaasti jauhotetulle alustalle, pyörittele kokkaretta niin että jauhoa on joka puolella, muotoile pyöreäksi tai puikulaksi ja laita leivinpaperin päälle leivinpellille. Voit taputella sitä hiukan tasaisemmaksi. Leipäset saa laittaa aika tiiviisti. Ota taikinaa sivuun noin 1 dl juureksi seuraavaa kertaa varten, sen voi pakastaa.

Anna leipästen kohota liinan alla lämpimässä paikassa 2-3 tuntia, joskus vähempikin riittää. Näet ja kuulet kyllä kun leipäset alkavat olla kohonneita - hyvin hapatettu taikina nimittäin jatkaa kuplimistaan.

Paista ensin 10 minuuttia 225 asteessa, laske sitten lämpöä 175 asteeseen ja paista noin tunteroinen, niin kauan että leipäsiin muodostuu kovahko kuori. Jäähdytä ilman liinaa.

Sitten vaan maistelemaan voin kera. Ah!

Vinkki! Lisävauhtia hapatukselle saa kun taikinakulhon laittaa kattilaan, jossa on lämmintä vettä. Aika ajoin vettä voi lämmittää uudestaan. Liian kylmässä taikina muodostaa etikkahappoa eikä maitohappoa, ja maussa on huomattava ero.
Jos taikinan hapatus etenee hyvin, voit skipata 2. päivän. Lämpimissä suomalaisasunnoissa se ehkä on mahdollista, meillä kivitalossa ei.

P.S. Jostain syystä meillä ei muille maistu kovat, happamat ja pikkaisen tuliset ruisleivät, joten saan nämä herkut syödä ihan yksin!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Kesäneule Kaislasta

Ei, kuvan puseroa ei ole neulottu kaislasta, vaan Novitan Kaisla-langasta. Löysin sitä alelaarista Suomessa käydessäni, enkä voinut vastustaa tätä lämmintä oranssia sävyä. Nauhamaiselle langalle sopii mielestäni yksinkertainen malli, joten tässä puserossa ei ole mitään kommervinkkejä. No, eipä neulomissani puseroissa yleensäkään ole.

Etu- ja takakappale on neulottu yhtenä kappaleena pyörönä. Myös 3/4-hihat on neulottu pyörönä sukkapuikoilla. Kädentien alkaessa yhdistin kaikki kappaleet samoille pyöröpuikoille ja neuloin raglankavennukset. Takakappale on samankokoinen kuin etukappale, mutta silti pusero istuu hyvin harteilla. Neule useinkin asettuu kantajansa mukaan.

Sekä helma että hihansuut on neulottu tasona ja
Pääntie takaapäin
ainaoikeinneuleena. Helmassa olisi saanut olla vielä yksi krs enemmän. Pääntie on päätelty yksinkertaisesti ylivetokavennuksin  (neulo 2 s oikein, vedä 1. s. toisen yli), ei silti rullaudu.

Puikot: 5 mm
Silmukkamäärä: etu+takakpl yhteensä 160 s, vyötäröllä slimmattu muutaman silmukan verran molemmissa reunoissa.
Hihat: 38 s + tasaisin välein lisätty yhteensä 2x13 s.
Kainaloissa päätelty 8 s sekä etu-/takakappaleessa että hihoissa.
Raglankavennus: joka toinen krs., kavennukset neulottu silmukoiden etupuolelta, kavennusten välissä on 4 s.
Langanmenekki: n. 400 g (koko S)
Pääntie edestäpäin
Viimeistely: Kainaloaukkojen sulkeminen ompelemalla, liotus huuhteluainevedessä + kuivatus ensin kaksinkerroin paksulla narulla, sitten vaateripustimella.

Tämä pikkupusero mahtuu mainiosti syystakin alle sitten kun sellaista alkaa tarvitsemaan. Vielä mennään aika kesäisissä keleissä, vaikka tokihan minulla villasukat on jalassa.

Raglanhihat joustavat ilman että koko
pusero seuraa mukana kun käsiä nostaa.




P.S. Minun piti esitellä pari kesäistä kotelomekkoa, mutta ei saatu aikaiseksi ottaa valokuvia niistä. Katsotaan niitä keväämmällä sitten kun Suomessakin alkaa olla käyttöä kesämekoille.