perjantai 9. helmikuuta 2018

Liruuna - ihan uusi hedelmä?

Istutimme Isännän kanssa pari vuotta sitten markkinoilta ostetun limettipuun taimen. Vesi kielellä olen odotellut satoa, että pääsisi tekemään limettipiirakkaa. Kirvat tietenkin kesällä kävivät kasviin kiinni ja pienet hedelmänalut varisivat pois. Suihkuttelin puuta ahkerasti luonnonsaippua-etikkaliuoksella, ja tokihan se hiukan hillitsi ötököitä. Syksyllä huomasin, että pienessä puunalussa on kasvamassa ensimmäiset hedelmät, ei pelkät pikkunystyt. Yllätys oli suuri, kun tässä eräänä päivänä näin puussa keltaisia hedelmiä. Sitruunoita?

Ehei.

Eilen poimin puusta ensimmäisen hedelmän, kun tein mantelilastuilla kuorrutettua pescada-kalaa (tuli muuten hyvää!). Halkaisin sen ja nuuhkin. Se tuoksui miedosti limetiltä. Silti se näytti sitruunalta, tai ainakin melkein. Hedelmälihan väri on vihertävä. Kun sen laittaa vierekkäin sitruunan kanssa, eron huomaa.


Käsissämme taitaa olla ihan uusi hedelmä, liruuna (limetti + sitruuna). Olisiko käynyt niin, että taimitarhalla lähekkäin olleet limetti- ja sitruunapuut ovat risteytyneet keskenään ja tuottivat tällaisen jälkeläisen? Ainakin limetin voi kasvattaa siemenestä, ja se vieläpä kasvaa näissä oloissa melko nopeasti.

Eiköhän sen limettipiiraan voi näistäkin hedelmistä tehdä!

Vielä sitrussanastoa portugaliksi:

limetti - lima (laus. limaa)
sitruuna - limão (laus. limau)
limettipuu - limeira (laus. limeira)
sitruunapuu - limoeiro (laus. limueiru)

P.S. Lausuessa voi pitää nenusta kiinni, että saa aidolta kuulostavan nasaaliäänteen.


keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Elintarvikeväreillä maalattu Harmony-huivi


Casa Vivan luova tauko alkaa olla ohi, luova toiminta ei ole tauolla ollutkaan. Käsissä on ollut pari hiukan työläämpää projektia. Neuloin mm. ihan perusneulemekon sekä villatakin erilaisista värjäyskokeiluista. Siitä lisää toiste kunhan saadaan kuvia aikaiseksi.

Iltapuhteina tuli neulottua myös huivi pehmeästä villasta. Langan ostin lähikaupungin lankakaupasta, se on vanhaa varastoa, jota kauppias myy 25 euron kilohintaan. Värivaihtoehdot ovat kuin suoraan 80-luvulta: sähkönsininen, lohenpunainen ja valkoinen. Valkoista ostin, tarkoituksenani värjätä valmis huivi elintarvikeväreillä. Kasvivärit eivät tartu kunnolla tähän pehmeäksi ja kutittamattomaksi käsiteltyyn villaan.

Huivin mallineule on riemastuttavan helppo: 2o yhteen, langankierto, samaa toistetaan molemmilla puolilla. Reunat on neulottu rullautumattomiksi seitsemällä ainaoikein-silmukalla, jotka neulotaan kiertäen eli takareunoistaan. Samoin ylä-ja alareunaan neulotaan muutaman kerroksen verran ainaoikein-neulosta kiertäen.

Reunasilmukat saa siisteiksi, kun jokaisen kerroksen viimeisen silmukan neuloon nurin ja ensimmäisen silmukan nostaa neulomatta. Tämä edellyttää aina seuraavien silmukoiden neulomista kiertäen, sillä se kiristää reunasilmukan siistiksi.

Silmukkamäärä: 50
Puikot: 3,5
Langanmenekki: 110 g


Saatuani huivin valmiiksi oli vuorossa sen värjäys, tai oikeastaan "maalaus". Tässä kannattaa käyttää kumihanskoja. Kaadoin litran purkkiin kuumaa vettä, pikku lirauksen sinistä elintarvikeväriä ja pari tippaa punaista sekä sitruunahappoa. Kokeilin väriä testipätkällä. Liian vahvaa väriä voi laimentaa vedellä.

Kastelin huivin kuumalla vedellä ja puristin ylimääräiset vedet pois. Taitoin huivin kaksinkerroin ja laitoin sen keskiosan tiskialtaassa olevaan kattilaan. Kaadoin päälle värilientä, puristelin hiukan että väri imeytyisi, ja puristin sen kohdan kuivaksi. Toistin saman huivin päille ja vielä huivin puolivälille. Näihin kohtiin tuli hempeän lilahtava sävy.

Seuraavaksi tein uuden väriliemen, johon tuli muutama tippa sinistä elintarvikeväriä, pari pisaraa vihreää sekä sitruunahappoa. Kastelin tällä liemellä huivin ne osat, jotka olivat vielä valkoisia. Ne saivat turkooseja ja vaaleansinisiä sävyjä. Sävynvaihdot tapahtuvat pehmeästi, selkeitä rajoja ei näy.

Lopuksi otin huivin hetkeksi sivuun kattilasta, lisäsin siihen kuumaa vettä ja sitruunahappoa sekä huivin. Pidin sitä liedellä kuumana puolisen tuntia ennen kuin annoin huivin jäähtyä liemessään. Kaikki väriaine oli imeytynyt huiviin, eikä huuhtelussakaan sitä irronnut yhtään. Pesaisin huivin ja liotin hetken huuhteluainevedessä ennen kuin ripustin sen kaksinkertaisena ulos kuivumaan.

Tekniikka oli samantapainen kuin näissä sukissa.

Väriyhdistelmä on ehkä hiukan erikoinen, mutta samalla taatusti erilainen. Huivista tuli harmonisen hempeä, ja saahan sitä välillä hempeillä.

EDIT: Tämän huivimallin opetti minulle kahden kummilapseni meksikolainen isoäiti. Meksikossakin neulotaan lämmikettä!

P.S. Halusin uuden huivin, kun lähden vajaan parin viikon kuluttua Suomeen julkaisemaan toisen dekkarikirjani. Katso sen esittely täältä!



lauantai 23. joulukuuta 2017

Saaristolaissämpylät

Joulu tulla kolkuttelee jo ovella täälläkin missä pellot viheriöivät, aurinko paistaa ja pikkulinnut laulaa. Tänä vuonna en tehnyt samanlaista sukkasavottaa kuin viime vuonna ja muutenkin jouluaskartelut ovat jääneet vähiin. Ei se mitään, joulu tulee siitä huolimatta.

Juureen tehdyt, chilillä höystetyt ruisleipäset pääsivät loppumaan, joten piti tekaista nopeaa korviketta. Näin joulun aikoihin maistuu hiukan makeahkokin leipä, joten päätin tehdä sämpyläversion saaristolaisleivästä. Hyviä tuli!

Saaristolaissämpylät (pellillinen)

1 dl vettä
1 dl olutmaltaita
3 dl piimää
1 dl siirappia
25 g hiivaa
3-4 dl ruisjauhoja
3-4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
ruisjauhoja sämpyjen pyörittelyyn

Kiehauta olutmaltaat vedessä ja anna tekeytyä hetki. Lisää piimä ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Liuota seokseen hiiva ja suola. Lisää siirappi ja puukapustalla sekoittaen ruis- ja vehnäjauhoja sen verran, että taikina alkaa muodostua tömäkäksi. Se ei saa olla puuromaista vaan sen verran jämäkkää, että kapustalla saa hiukan huhkia.

Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa, tai sellaisen puutteessa vesihauteessa, parisen tuntia.

Laita leivinalustalle ruisjauhoja ja kuopaise taikinasta kapustallinen taikinaa. Pyörittele sitä kevyesti jauhoissa ja taputtele taikinapallero puikulaiseksi. Taikinaan keräytynyttä ilmaa ei taputella pois vaan se saa jäädä kuohkeuttamaan sämpylää.

Laita sämpylät leivinpaperilla vuoratulle pellille ja kohota liinan alla kuten taikinaa (joko lämpimässä paikassa tai lämmintä vettä sisältävän astian päällä) puolesta tunnista tuntiin.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista sämpyjä 10 minuuttia. Laske lämpö 200 asteeseen ja paista vielä noin 20 minuuttia. Vahdi sentään etteivät pääse kärähtämään. Itse laskin lämpöä välillä ja nostin uudelleen, kun iski epäilyt sämpyjen kypsyydestä.

Tuoreet sämpylät ovat hiukan taikinamaisia, mutta anna niiden tekeytyä seuraavaan päivään niin rakenne paranee.

P.S. Hyvää joulua! t. Casa Vivan tonttu emäntä




lauantai 9. joulukuuta 2017

Patalaput jämälangoista


Patalappuja tarvitsee jokainen joka vähänkin laittelee ruokaa. Hyvät patalaput ovat sopivan jämäkät ja riittävän paksut, että yksi lappu per käsi riittää eikä kuumakaan pelti polta näppejä. Nämä lähtökohdat mielessä pitäen virkkasin kasvivärjätyistä jämälangoista pastellisävyiset patalaput.

Lankana käytin Novitan Seitsemää veljestä kaksinkertaisena, 4,5 mm virkkuukoukku. Aloitukseen virkkasin 27 ketjusilmukkaa, sen jälkeen siirryin puolipylväisiin. Puolipylväät on virkattu edellisen kerroksen puolipylväiden väliin, ei silmukkaan. Näin patalapusta tulee paksumpi ja tanakampi. Mitä tiukempaan jaksaa virkata, sen jämäkämmän lapun saa aikaan. Molemmille puolille muodostuu samanlainen pinta.

Puolipylväät virkataan edellisen kerroksen puolipylväiden väliin, ei silmukkaan.
Värinvaihdot tein keskellä kerrosta vähän miten sattuu. Näin sain käytettyä lankakerät loppuun asti. Punnitsin kunkin kerän ja käytin ensimmäiseen lappuun noin puolet ja loput toiseen. Näin niissä toistuvat samat värit samassa järjestyksessä. Pienimmissä kerissä oli vain noin 12 g lankaa.

Langanpäät on virkattu työn edetessä puolipylväiden sisään. Lopuksi riitti kiristää langanpäät ja leikata ylimääräiset pätkät pois.

Kun lapulla oli tarpeeksi korkeutta, vaihdoin väriä ja virkkasin reunuksen lapun ympäri puolipylväillä. Kulmissa on käännytty 4-5 silmukalla. Lopuksi pieni ripustuslenkki ja langan päättely.

Pakko tunnustaa, että jouduin ottamaan käyttöön pari korkkaamatontakin kerää, sillä pelkät jämälangat eivät riittäneet. Tuli käytettyä niitä niin paljon keräilyeräsukkiin.

Yhteen patalappuun upposi lankaa hiukan yli 60 g.

Lankojen värjäämiseen on käytetty mm. Amaranthusta (revonhäntä), passionhedelmän kuoria ja kahvia.

P.S. Näitä ehtii vielä tehdä vaikka pukinkonttiin.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Teepannulle myssy


Muutettuani Portugaliin virkkasin teekannulle myssyn huopuvasta langasta joka, yllätys yllätys, ei huopunutkaan. Nyt sain vihdoin aikaiseksi tehdä teekannulle uuden myssyn, tällä kertaa koukkuamalla eli tunisialaisella virkkauksella. Sillä saa aika jämäkkää jälkeä.

Lanka on kaksinkertaista kasvivärjättyä Escocia-villaa (100 %) yhdistäen kahta eri sävyä. Veikkaan, että nämä keltaiset sävyt ovat peräisin jostain hierakasta ja keltasauramosta tai kehäkukasta. Tarkemmin en muista, sillä keltaisia keriä on sattumoisin aika paljon.

Koukkusin suorakaiteen muotoisen palan, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin sivusaumat. Teekannun nokkaa varten on "sepalus", jotta teetä pääsee kaatamaan mukiin myssyä riisumatta. Alareunaan ompelin päärmeen nurjalle puolelle, se antaa ryhtiä.


Pelkälle teekannulle myssy on tarpeettoman iso, mutta silloin harvakseltaan kun keitän pressopannussa kahvia, niin sama myssy käy sillekin.

Lankaa kului 160 g 6 mm pitkällä koukulla. Koukkuaminen on hauskaa vaihtelua virkkaamiselle ja neulomiselle.

P.S. Keitän joka aamu litran verran vihreää teetä, jota höystää tuore inkivääri. Jos oikein kovasti uskoo, että se pitää flunssan loitolla, niin tehoaahan se, tehoaahan?


perjantai 1. joulukuuta 2017

Two Shades of Grey - muhkea villatakki


Kahta suhteellisen lattean sävyistä lankaa yhdistämällä saa elävämpää pintaa. Tämä muhkea jättivillatakki on neulottu kahdesta erilaisesta harmaasta langasta, toinen vaaleampi ja ohuempi, toinen vähän tummempi ja paksumpi. Molemmat langat ovat sekoitteita; akryyliä, villaa ja mohairia. 7 mm puikoilla valmista tuli koosta huolimatta nopsaan, ja takista tuli myös superlämmin.

Taka- ja etukappaleet on neulottu pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena tasona kainaloihin asti. Silmukoita aluksi 130 + molemmissa etureunoissa 8 silmukkaa. Vyötäröllä slimmasin parin silmukan verran.

Resorit on neulottu 3o2n, myös kaulus, mutta käänteisenä siten, että esiin taitettavalla puolella on enemmän oikeita silmukoita kuin nurjia.

Taskuja varten neuloin noin 20 silmukan levyiset kaistaleet. Taskunsuissa on muutama kerros resoria, joka on sitten päätelty ja liitetty taskukaistale varsinaiseen työhön.

Etureuna on huoliteltu taka+etukappaleen neulomisen yhteydessä ainaoikein-neuleena niin, että silmukat on neulottu takareunoistaan. Joka kerroksen viimeinen silmukka on neulottu nurin ja ensimmäinen nostettu neulomatta. Näin reunaan muodostuu siisti silmukkarivi. Napinlävet on neulottu kahdeksan kerroksen välein. Kerrokset on helppo laskea ainaoikein-neuleesta.

Hihat on neulottu tasona, sillä minulla ei ollut sopivan kokoisia sukkapuikkoja, ja pyöröpuikoilla se ei vaan luonnistunut. Hihat on aloitettu 30 silmukalla, resorin jälkeen lisäsin silmukoita noin 3 sentin välein molemmissa reunoissa. Resorit ovat reilun pituiset, kääntövaraa riittää, ja jos käsiä paleltaa, voi hihat vedellä vaikka sormenpäihin asti.

Metallinapit ovat torin
käsityötarvikekojusta. 

Kädenteitä varten hihoissa kavensin molemmissa reunoissa 4 s, taka+etukappaleessa kainaloiden kohdalla 8 s. Kun molemmat hihat oli neulottu, liitin ne taka+etukappaleeseen ja aloitin raglankavennukset joka toinen kerros. Kaulus on neulottu suoraan jatkeeksi. Sille olisi saanut tulla pituutta vähän enemmänkin.

Viimeistely: Hihasaumojen ja kainalokohtien ompelu, taskukaistaleiden ompelu takin nurjalle puolelle, nappien kiinnitys. Prässäystä tms. ei näin kuohkealle takille kannata mielestäni tehdä, ettei se menettäisi lämmittävyyttään. Ainakin täällä Portugalin talvessa superlämpimälle villatakille on käyttöä, tilanne voi tietenkin olla hiukan eri Suomen keskuslämmitetyissä taloissa!

Näistä se lähti. Langat ostaessani aioin tehdä niistä ihan jotain muuta. Nyt ne sulautuivat yhteen villatakiksi. 
Kukkuu! 
Tämä on ensimmäinen raglanhihoilla tehty villatakkini, ja hiukan se tuntuu valuvan olkapäiltä alaspäin jos ei ole ylin nappi kiinni. Ei mitään, pistetään se kiinni.

Kahdella langalla neuloessa, varsinkin iltahämärissä, tulee helposti tehtyä "puolikkaita" silmukoita, eli toinen lanka tipahtaa puikolta. Pörröisellä langalla se ei erotu kovin paljoa. Kannattaa kuitenkin seurata neulomisjälkeä aika ajoin ja korjata puolikkaat silmukat kun niitä huomaa. Virkkuukoukku on siinä hyvä apu.

P.S. Teekannu on saamassa uuden myssyn. Siitä tulee keittiön väripilkku.


torstai 23. marraskuuta 2017

Herne-kurpitsakeitto


Portugalissa ei myydä kuivattuja herneitä kokonaisina, mutta hernekeiton makuun pääsee aivan yhtä hyvin puolikkailla herneillä, joita joistakin kaupoista saa. Keittoaikakin on lyhyempi kuin kokonaisilla herneillä. Tällä kertaa käytin keittoon keltaisia herneitä. Tuhdin ruokaisaa keittoa keventää kurpitsa, makua antavat purjo ja pekoni.

Ainesmäärät ovat suuntaa antavia.

Herne-kesäkurpitsakeitto (n. 3 litran kattilallinen)

½ pss (400 g) kuivattuja herneenpuolikkaita
iso pala (n. 400 g) kurpitsaa
2 rkl sulatejuustoa
1 iso purjo
muutama siivu pekonia
nokare voita ja tilkka oliiviöljyä
suolaa, rosmariinia tai timjamia
vettä

Liota huuhdeltuja herneenpuolikkaita kattilassa yön yli. Vettä saa olla niin paljon, että herneille jää turpoamisvaraa. Seuraavana päivänä kuumenna vesi herneineen ja keitä noin puoli tuntia. Kuori välillä vaahtoa pinnalta.

Lisää kattilaan kuorittu ja paloiteltu kurpitsa ja jatka keittämistä vielä noin vartin ajan. Sillä välin kuullota pannulla voi-öljyseoksessa silputtu purjo ja kuutioitu pekoni.

Tarkista herneiden kypsyys maistamalla. Kun ne ovat pehmeitä, lisää sulatejuusto ja soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää tarvittaessa kuumaa vettä saadaksesi sopivan paksuisen keiton. 

Lisää purjo-pekoniseos keittoon ja tarkista maku. Lisää timjamia tai rosmariinia ja tarvittaessa suolaa.

P.S. Talven tullen keitto maistuu myös illallisen alkupalana. Hyvää, terveellistä ja lämmittävää.