lauantai 9. joulukuuta 2017

Patalaput jämälangoista


Patalappuja tarvitsee jokainen joka vähänkin laittelee ruokaa. Hyvät patalaput ovat sopivan jämäkät ja riittävän paksut, että yksi lappu per käsi riittää eikä kuumakaan pelti polta näppejä. Nämä lähtökohdat mielessä pitäen virkkasin kasvivärjätyistä jämälangoista pastellisävyiset patalaput.

Lankana käytin Novitan Seitsemää veljestä kaksinkertaisena, 4,5 mm virkkuukoukku. Aloitukseen virkkasin 27 ketjusilmukkaa, sen jälkeen siirryin puolipylväisiin. Puolipylväät on virkattu edellisen kerroksen puolipylväiden väliin, ei silmukkaan. Näin patalapusta tulee paksumpi ja tanakampi. Mitä tiukempaan jaksaa virkata, sen jämäkämmän lapun saa aikaan. Molemmille puolille muodostuu samanlainen pinta.

Puolipylväät virkataan edellisen kerroksen puolipylväiden väliin, ei silmukkaan.
Värinvaihdot tein keskellä kerrosta vähän miten sattuu. Näin sain käytettyä lankakerät loppuun asti. Punnitsin kunkin kerän ja käytin ensimmäiseen lappuun noin puolet ja loput toiseen. Näin niissä toistuvat samat värit samassa järjestyksessä. Pienimmissä kerissä oli vain noin 12 g lankaa.

Langanpäät on virkattu työn edetessä puolipylväiden sisään. Lopuksi riitti kiristää langanpäät ja leikata ylimääräiset pätkät pois.

Kun lapulla oli tarpeeksi korkeutta, vaihdoin väriä ja virkkasin reunuksen lapun ympäri puolipylväillä. Kulmissa on käännytty 4-5 silmukalla. Lopuksi pieni ripustuslenkki ja langan päättely.

Pakko tunnustaa, että jouduin ottamaan käyttöön pari korkkaamatontakin kerää, sillä pelkät jämälangat eivät riittäneet. Tuli käytettyä niitä niin paljon keräilyeräsukkiin.

Yhteen patalappuun upposi lankaa hiukan yli 60 g.

Lankojen värjäämiseen on käytetty mm. Amaranthusta (revonhäntä), passionhedelmän kuoria ja kahvia.

P.S. Näitä ehtii vielä tehdä vaikka pukinkonttiin.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Teepannulle myssy


Muutettuani Portugaliin virkkasin teekannulle myssyn huopuvasta langasta joka, yllätys yllätys, ei huopunutkaan. Nyt sain vihdoin aikaiseksi tehdä teekannulle uuden myssyn, tällä kertaa koukkuamalla eli tunisialaisella virkkauksella. Sillä saa aika jämäkkää jälkeä.

Lanka on kaksinkertaista kasvivärjättyä Escocia-villaa (100 %) yhdistäen kahta eri sävyä. Veikkaan, että nämä keltaiset sävyt ovat peräisin jostain hierakasta ja keltasauramosta tai kehäkukasta. Tarkemmin en muista, sillä keltaisia keriä on sattumoisin aika paljon.

Koukkusin suorakaiteen muotoisen palan, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin sivusaumat. Teekannun nokkaa varten on "sepalus", jotta teetä pääsee kaatamaan mukiin myssyä riisumatta. Alareunaan ompelin päärmeen nurjalle puolelle, se antaa ryhtiä.


Pelkälle teekannulle myssy on tarpeettoman iso, mutta silloin harvakseltaan kun keitän pressopannussa kahvia, niin sama myssy käy sillekin.

Lankaa kului 160 g 6 mm pitkällä koukulla. Koukkuaminen on hauskaa vaihtelua virkkaamiselle ja neulomiselle.

P.S. Keitän joka aamu litran verran vihreää teetä, jota höystää tuore inkivääri. Jos oikein kovasti uskoo, että se pitää flunssan loitolla, niin tehoaahan se, tehoaahan?


perjantai 1. joulukuuta 2017

Two Shades of Grey - muhkea villatakki


Kahta suhteellisen lattean sävyistä lankaa yhdistämällä saa elävämpää pintaa. Tämä muhkea jättivillatakki on neulottu kahdesta erilaisesta harmaasta langasta, toinen vaaleampi ja ohuempi, toinen vähän tummempi ja paksumpi. Molemmat langat ovat sekoitteita; akryyliä, villaa ja mohairia. 7 mm puikoilla valmista tuli koosta huolimatta nopsaan, ja takista tuli myös superlämmin.

Taka- ja etukappaleet on neulottu pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena tasona kainaloihin asti. Silmukoita aluksi 130 + molemmissa etureunoissa 8 silmukkaa. Vyötäröllä slimmasin parin silmukan verran.

Resorit on neulottu 3o2n, myös kaulus, mutta käänteisenä siten, että esiin taitettavalla puolella on enemmän oikeita silmukoita kuin nurjia.

Taskuja varten neuloin noin 20 silmukan levyiset kaistaleet. Taskunsuissa on muutama kerros resoria, joka on sitten päätelty ja liitetty taskukaistale varsinaiseen työhön.

Etureuna on huoliteltu taka+etukappaleen neulomisen yhteydessä ainaoikein-neuleena niin, että silmukat on neulottu takareunoistaan. Joka kerroksen viimeinen silmukka on neulottu nurin ja ensimmäinen nostettu neulomatta. Näin reunaan muodostuu siisti silmukkarivi. Napinlävet on neulottu kahdeksan kerroksen välein. Kerrokset on helppo laskea ainaoikein-neuleesta.

Hihat on neulottu tasona, sillä minulla ei ollut sopivan kokoisia sukkapuikkoja, ja pyöröpuikoilla se ei vaan luonnistunut. Hihat on aloitettu 30 silmukalla, resorin jälkeen lisäsin silmukoita noin 3 sentin välein molemmissa reunoissa. Resorit ovat reilun pituiset, kääntövaraa riittää, ja jos käsiä paleltaa, voi hihat vedellä vaikka sormenpäihin asti.

Metallinapit ovat torin
käsityötarvikekojusta. 

Kädenteitä varten hihoissa kavensin molemmissa reunoissa 4 s, taka+etukappaleessa kainaloiden kohdalla 8 s. Kun molemmat hihat oli neulottu, liitin ne taka+etukappaleeseen ja aloitin raglankavennukset joka toinen kerros. Kaulus on neulottu suoraan jatkeeksi. Sille olisi saanut tulla pituutta vähän enemmänkin.

Viimeistely: Hihasaumojen ja kainalokohtien ompelu, taskukaistaleiden ompelu takin nurjalle puolelle, nappien kiinnitys. Prässäystä tms. ei näin kuohkealle takille kannata mielestäni tehdä, ettei se menettäisi lämmittävyyttään. Ainakin täällä Portugalin talvessa superlämpimälle villatakille on käyttöä, tilanne voi tietenkin olla hiukan eri Suomen keskuslämmitetyissä taloissa!

Näistä se lähti. Langat ostaessani aioin tehdä niistä ihan jotain muuta. Nyt ne sulautuivat yhteen villatakiksi. 
Kukkuu! 
Tämä on ensimmäinen raglanhihoilla tehty villatakkini, ja hiukan se tuntuu valuvan olkapäiltä alaspäin jos ei ole ylin nappi kiinni. Ei mitään, pistetään se kiinni.

Kahdella langalla neuloessa, varsinkin iltahämärissä, tulee helposti tehtyä "puolikkaita" silmukoita, eli toinen lanka tipahtaa puikolta. Pörröisellä langalla se ei erotu kovin paljoa. Kannattaa kuitenkin seurata neulomisjälkeä aika ajoin ja korjata puolikkaat silmukat kun niitä huomaa. Virkkuukoukku on siinä hyvä apu.

P.S. Teekannu on saamassa uuden myssyn. Siitä tulee keittiön väripilkku.


torstai 23. marraskuuta 2017

Herne-kurpitsakeitto


Portugalissa ei myydä kuivattuja herneitä kokonaisina, mutta hernekeiton makuun pääsee aivan yhtä hyvin puolikkailla herneillä, joita joistakin kaupoista saa. Keittoaikakin on lyhyempi kuin kokonaisilla herneillä. Tällä kertaa käytin keittoon keltaisia herneitä. Tuhdin ruokaisaa keittoa keventää kurpitsa, makua antavat purjo ja pekoni.

Ainesmäärät ovat suuntaa antavia.

Herne-kesäkurpitsakeitto (n. 3 litran kattilallinen)

½ pss (400 g) kuivattuja herneenpuolikkaita
iso pala (n. 400 g) kurpitsaa
2 rkl sulatejuustoa
1 iso purjo
muutama siivu pekonia
nokare voita ja tilkka oliiviöljyä
suolaa, rosmariinia tai timjamia
vettä

Liota huuhdeltuja herneenpuolikkaita kattilassa yön yli. Vettä saa olla niin paljon, että herneille jää turpoamisvaraa. Seuraavana päivänä kuumenna vesi herneineen ja keitä noin puoli tuntia. Kuori välillä vaahtoa pinnalta.

Lisää kattilaan kuorittu ja paloiteltu kurpitsa ja jatka keittämistä vielä noin vartin ajan. Sillä välin kuullota pannulla voi-öljyseoksessa silputtu purjo ja kuutioitu pekoni.

Tarkista herneiden kypsyys maistamalla. Kun ne ovat pehmeitä, lisää sulatejuusto ja soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää tarvittaessa kuumaa vettä saadaksesi sopivan paksuisen keiton. 

Lisää purjo-pekoniseos keittoon ja tarkista maku. Lisää timjamia tai rosmariinia ja tarvittaessa suolaa.

P.S. Talven tullen keitto maistuu myös illallisen alkupalana. Hyvää, terveellistä ja lämmittävää.


perjantai 17. marraskuuta 2017

Iloiset jalat Sunny feet -tohveleissa

Jalassa Kolmen sipulin sukat
Jokin aika sitten netissä tuli vastaan kuva tohveleista, jotka oli tehty kahdesta soikeasta, trikookuteesta virkatusta palasta. Jatkojalostin ideaa omiin tarpeisiini soveltuvaksi, ja näin syntyi Sunny feet -tohvelit.

Tohvelit on virkattu Girassol-paidasta yli jääneestä, sipulinkuorilla värjätystä villalangasta kaksinkertaisena. Pohjaa varten virkkasin ensin 4 mm koukulla 25 ketjusilmukkaa (noin 2/3 tarvittavasta pituudesta), johon sitten aloin virkata kiinteitä silmukoita spiraalina lisäten molemmissa päädyissä ensimmäisellä kerroksella 5, sitä seuraavilla kerroksilla 3 silmukkaa. Näin muodostuu soikea kappale.

Jalkaterän osuutta levensin hiukan virkkaamalla vielä kaksi kerrosta edestakaisin.

Päällyskappaleeseen virkkasin 15 ketjusilmukkaa, lisäyksiä on saman verran kuin pohjakappaleessakin. Sovittamalla selviää milloin kappale alkaa olla sopivan kokoinen.

Ketjusilmukoista kaikki alkaa, lisäykset
molemmissa päädyissä. 
Pohjakappaleeseen kiinnitin ensin nahkapohjan ompelukoneella ja nahkan ompeluun tarkoitetulla neulalla. Nahkapohja antaa kestävyyttä ja estää myös tohvelin kostumisen esim. keittiön lattialle toisinaan roiskuvasta vedestä. Sen jälkeen kiinnitin käsin ompelemalla pohjan toiselle puolelle (jalkaa vasten oleva puoli) huopapohjallisen. Se on neulottu "artesaanivillasta", joka on ilmeisesti käsin kehrättyä ja vain vähän käsiteltyä. Huovutin neulotun palan pesemällä sen pesukoneessa 60 asteen ohjelmassa kahdesti. Leikkasin pohjallisen huovutetusta palasta ja ompelin koneella siksakin reunaan purkautumisen estämiseksi.

Lopuksi virkkasin pääällikäppaleen kiinni pohjaan piilosilmukoin. Lankojen päättely ja tohveli on valmis! Nilkkaa vasten olevan läpykän voi vetäistä suoraksi tai taittaa kaksinkerroin, siihen voi ommella myös napin. Niin kiire oli saada tohvelit valmiiksi, etten punninnut langanmenekkiä, mutta ei sitä paljoa kulunut.

Lämpimät tuli ja värinsä ansiosta myös aurinkoiset. Teen vielä toisetkin talveksi, vähän näitä isommat, jotta mahtuu jalkaan vielä kolmaskin sukkapari. Kivilattia on talvella kolea...

P.S. Tervetuloa nojatuolimatkalle Portugaliin nimestään huolimatta sympaattisen esikoisdekkarin Huomenna sinä kuolet seurassa! Lue kirjan esittely täältä.

Kerros kerrokselta lisäysten väliin tulee lisää silmukoita. Yksi lisäys kärkeen, toiset sivuille. 


perjantai 10. marraskuuta 2017

Tiikerinsilmä-pusero

Joskus aikoja sitten netissä tuli vastaan Toni M. Maddoxin Tiger Eye -pitsihuivin ohje (linkki alkuperäiseen ohjeeseen tässä), jonka pistin talteen. Huivia ei ollut tarkoitus tehdä, mutta pitsikuvio näytti sopivalta puseron etumukseen. Kesällä hankin ohutta lankaa ja pistin puikot kilisemään.

Lanka on portolaisen Ovelha Negran omaa Victoria-mallistoa ja se on 100 % portugalilaista villaa (50 g/200 m). Silloin kun meillä oli omia lampaita, yritin pestä niiden villaa ja totesin sen toivottomaksi touhuksi. Siihen oli tarttunut niin paljon oljenpätkiä ym. Tällaisia pikkuroskia oli myös tässä langassa, mutta eiköhän ne ajan mittaan karise pois. Langan vetolujuus on heikohko, joten se ei sovellu kovaa kulutusta vaativiin vaatteisiin.


Langanmenekki oli alle 300 g (koko S) 3,5 mm puikoilla, joten puserosta tuli kevyt ja laukussa vähän tilaa vievä matkavaate. Sellaiselle tuleekin olemaan käyttöä ensi vuonna.

Mitat otin mallitilkun avulla toisesta neulepuserosta.

Kuvion leveys on 25 s.

Pusero on neulottu alhaalta ylös pyörönä. Silmukoita etu-/takakappaleessa yhteensä 190, hihoissa 50. Hihoissa lisäsin tasaisin välein yhteensä 2x13 s, mikä oli hiukan liikaa, sillä hihat jäivät hiukan pussittamaan kädentien kohdalta. Kainaloiden kohdalla on  päätelty 10 silmukkaa sekä hihoissa että etu-/takakappaleessa, aukko on lopuksi ommeltu kiinni. Raglankavennukset on tehty joka toinen kerros neulomalla silmukat etupuolelta yhteen. Kaikki resorit ovat 3o2n.

Takakappaleessa tein erään ystävän neuvosta pari ylimääräistä kerrosta, ja näin puserosta tuli tosiaan istuvampi. Hiukan siitä tuli epäsiisti joten pitää vielä treenata sen tekoa seuraavassa puserossa tai villatakissa. Raglankavennuksista on tullut uusi suosikkini, sillä se on paljon siistimpi kuin ommellut saumat.

Viimeistelin puseron höyryttämälle sen varovasti kostean liinan läpi.

Minusta tuo kuvio näyttää kyllä enemmän ketunpäältä kuin tiikerinsilmiltä, mutta eipä tuo haittaa yhtään.

Kuvausassistentti heti nuuhkimassa onko emäntä rapsutellut vieraita
koiria kaupunkireissulla. 



P.S. Tämä pusero on aika niukka, mutta nyt on työn alla muhkea villatakki. Ennen sen valmistumista ehditään katsoa uusimmat tohvelini.


maanantai 6. marraskuuta 2017

Monikäyttöinen hibiskus eli kiinanruusu


Facebookin Värikästä värjäystä -ryhmässä joku kertoi hiljattain saaneensa kuivatuista hibiskuksenkukista sinistä väriä villalankaan. Minulla oli ollut jo jonkin aikaa jemmassa 100 g hibiskusta, joten pitihän sitä vihdoin alkaa kokeilemaan.

Kaadoin kuivattujen kukkien päälle kuumaa vettä ja annoin hautua tunnin ennen kuin siivilöin liemen. Se oli kirkkaanpunainen. Heitin sekaan ensimmäisen alunalla ja viinikivellä esipuretetun lankavyyhden (50 g Seitsemää veljestä) ja pidin lientä kuumana tunteroisen. Langasta tuli punajuurenpunaista, soodatesti antoi tulokseksi vahvan vihreän. Koska vihreälle sukkalangalle ei juuri nyt ollut tarvetta, sai lanka jäädä punaiseksi.

Roosaa...

Seuraavaksi heitin sekaan 2x30 g ohutta merinovillaa ja kuumensin lientä varovasti. Langat saivat lojua liemessä seuraavaan päivään ennen kuin huuhtelin ne. Soodatestiä en tehnyt, sillä hakusessa olikin roosanväristä lankaa.

Ennen soodakylpyä. 
Liemessä näytti vielä olevan ytyä, joten uusi 30 g vyyhti sekaan. Tällä kertaa en kuumentanut lientä vaan annoin langan lojua siinä pari päivää. Sävystä tuli puhtaampi vaaleanpunainen kuin mitä kuumennetussa liemessä värjätystä langasta (yläkuvassa oikeanpuoleisin kerä).

...violettia...
Löylyä lissää, eikun lankaa, ja liottelin vielä 2x30 g merinovillaa. Langasta tuli vielä aika punaista vaikka liemestä oli jo paras terä lähtenyt. Tein soodatestin eli sekoitin tilkkaan lientä pikkaisen ruokasoodaa ja annoin langanpätkän olla siinä. Tulos oli sen verran lupaava, että otin puolet liemestä, johon sekoitin noin 1½ tl ruokasoodaa ja laitoin toisen vyyhden likoamaan.

Se muuttui ensin vahvan violetiksi, mutta liottuaan noin 10 minuuttia oli sävy vaalentunut siniharmaaksi. Toisen vyyhden kanssa tein saman tempun ja sain hiukan eri sävyn. Sävyero johtuu siitä, että toinen vyyhti oli aluksi ollut pari päivää hibiskuskukkien kanssa miedossa liemessä ja toinen alkuperäisessä "teessä".

Hibiskuksenkukista voi siis saada montaa eri sävyä: roosaa, vihreää, vaaleanpunaista, violettia ja sinistä. Tulokset ovat sen verran rohkaisevia, että seuraavalla Porton reissulla, joka toivottavasti on pian, käyn hakemassa Bolhãon torilta lisää hibiskusta. 50 g pussi maksaa siellä euron. Siitä voi muuten tehdä myös teetä.

P.S. Ensi kerralla esittelen työn, joka on syypää pitkään taukoon päivityksissä. Oli nimittäin sen verran työläs että vierähti aikaa.

...sinistä.