maanantai 17. huhtikuuta 2017

Paahdettu lampaanviulu


Teimme ja söimme pääsiäisenä niin maukasta lampaanviulua, että täytyy kirjata ohje ylös niin kauan kuin se on tuoreessa muistissa. Kaivetaan tämä sitten esille ensi pääsiäisenä.

Viulun valmistuksessa jujuna oli vuorokauden liotus ja ylimääräisen rasvan poisto, jolla lihasta saatiin se lampaalle ominainen tunkkainen maku pois. Lihaa marinoitiin mausteliemessä parin tunnin verran ennen uuniin laittoa. Hidas haudutus matalassa lämpötilassa teki lihasta mureaa.

Samalla kertaa uunissa paistuivat uudet perunat, jotka oli maustettu rosmariinilla, valkosipulilla ja kurkumalla. Uusien perunoiden puutteessa vanhatkin käyvät aivan hyvin.

Näin lampaanviulu valmistettiin: 

Viulu likoamassa.
1 hieman yli kilon painoinen lampaanviulu

Liotukseen:
1,5 sitruunaa viipaleina
5 laakerinlehteä
raikasta vettä

Marinadiin:
½ litraa kuivaa valkoviiniä
2 rkl paprikatahnaa (massa de pimentão)
muutama rosmariinin oksa
5 valkosipulinkynttä paloina
2 laakerinlehteä
oliiviöljyä
suolaa

Laita viulu tilavaan astiaan runsaaseen, kylmään veteen. Lisää veteen viipaloitu sitruuna ja laakerinlehdet. Anna liota noin vuorokauden verran.

Poista lihasta ylimääräinen rasva. Laita liha uunivuokaan ja hiero mausteet pintaan, molemmin puolin. Kaada päälle viiniä ja oliiviöljyä ja sivele seosta lihalle. Anna maustua viileässä paikassa pari tuntia. Ota liha lämpenemään puolisen tuntia ennen paistoa.

Paista viulua 200 asteessa 10 minuuttia, laske sitten lämpötila 170 asteeseen ja paista vielä noin puolitoista tuntia. Sivele lihaa paistoliemellä kerran tai pari paistamisen aikana.

P.S. Portugalissa vielä perinteisempi pääsiäisruoka on uunissa paahdettu vuohi.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Sohville uusi kevätilme

Olohuoneemme kaksi isoa, kolmenistuttavaa sohvaa ovat peräisin eri asunnoista. Ne ovat malliltaan erilaiset, kuten myös väreiltään. Toinen sohvista on ollut minulla jo yli 10 vuotta, siinä on tukeva runko ja höyhentäytteiset pehmusteet. Siitä en ihan heti luovu. Toinen, Ikean Kivik-sohva on melkein uusi. Molemmat sohvat soveltuvat myös varavuoteiksi.

Jotain piti keksiä sohvien ilmeen yhtenäistämiseksi. Päädyin valkoisiin päällisiin. Maatilalla kun ollaan, se on silkkaa siisteyden surmaa. Pelloilta lentää pölyä, koirat könyävät syliin, syövätpä jotkut talon asukkaat mm. voileipiä sohvalla ja kärpäset, kesän mukana tulevat kärpäset, ja kärpäset tykkäävät valkoisista pinnoista ja merkkaavat ne ikävin tummin pilkuin. Alun alkaen oli siis itsestään selvää, että valkoisten sohvien suojaksi laitetaan vanhat pellavalakanat. Sehän sopii.

Tämä sohva saa joskus vielä uuden mekon. 
Ruutua, raitaa... Kappaleiden keskisauma piilottaa
testipalaan tehdyt merkinnät.
Ikean sohvaan löytyi uusi valkoinen päällinen tarjoushintaan. Kätevää. Suomesta tuotuun selkeälinjaiseen sohvaan ompelin irtopäällisen torilta ostetusta huonekalukankaasta (3 e/m). Sen kutistus vesipesussa oli virhe. Kangas oli käsitelty vettä ja likaa hylkiväksi, ja pesu vain kurtisti sen. Koska päällisen ompelu oli suorien linjojen ansiosta varsin helppoa, teen joskus joutessani uuden päällisen oikeasti vesipestävästä kankaasta. Päällinen on ommeltu ottamalla suoralinjaisten kappaleiden mitat vanhasta päällisestä. Kaavoja ei siis tarvinnut tehdä. Pehmusteissa on toistaiseksi vanhat, terrakotan väriset päälliset piilossa pellavalakanan alla.

Ruutua, raitaa... 
Koska paksut pellavalakanat ovat varsin karkeita, on istuinosissa mukavuuden vuoksi halkaistusta päiväpeitteestä tehty peite. Sen sain alennetulla hinnalla (15 e) portolaisesta kodintekstiilejä myyvästä liikkestä ja vielä pääsiäisaiheisen keittiöpyyhkeen kaupan päälle. Peite olisi voinut olla valkoinen, mutta kun on niitä voileipiä ja koiria... Siniharmaa sietää pienet sotkut valkoista paremmin.

Irtopäällisten kanssa kannattaa huomioida se, että karkeampi kangas kuluttaa pehmeämpää. Jos siis irtopäällinen on karkeampaa kuin alla oleva kangas, kannattaa väliin laittaa jotain suojaksi.

Kaiken kruunaa kuitenkin sohvatyynyjen uudet päälliset. Ne on ommeltu pellavapaloista ja
pellavasekoitepaloista, jotka sain paitatehtaalla työskentelevältä ystävältä (kiitos vielä!). Osan niistä ompeli toinen ystävä syntymäpäivälahjaksi (kiitos vielä!), osan tein itse. Näissä noin 60x60 cm kokoisissa testipaloissa sävyt sopivat toisiinsa ja palojen yhdistely oli hauskaa. Kahta samanlaista tyynynpäällistä ei ole, eikä ole samaa kangasta edes päällisten molemmat puolet, mutta mitä se haittaa? Ei yhtään. Virittämistä oli testipaloihin tehtyjen merkintöjen vuoksi - niiden avulla mitataan kankaan kutistumista. Palapeliä sai paloista siis koota.
Nojatuolin seurana höyhentäytteinen tyyny
ja jalkapalli Hjallis

Ruutua, raitaa... 
Päällisissä on pieni läppä kiinnitystä varten. Sen olisi voinut taittaa sisäpuolelle, mutta jätin läpät näkyviin. Vielä olisi voinut leikitellä erivärisillä napeilla, mutta päätin oikaista vähän ja laitoin kaikkiin samanlaiset, yksinkertaisen selkeät napit. Ne on portolaisesta käsityötarvikeliikkeestä ja maksoivat 1,50 e/tusina. Neljä tusinaa ostin ja kaikki napit meni. Ompelukoneen automaattinen napinläpitoiminto oli erinomaisen näppärä.

Koska pellavakangas oli hyvin ohutta, on päälliset vuorattu vanhoista lakanoista leikatulla kankaalla.

Nyt ei enää niin pistä silmään se, että sohvat ovat malliltaan erilaiset. Irtopäälliset ja yhteen sointuvat tyynyt antavat olohuoneelle rennon leppoisan ilmeen.


Kuvausassistentit lakisääteisellä lepotauolla. 
Katso täältä lisää sohvapöydästä, jonka alusta on tehty ikeestä.

P.S. Mitäköhän sitä seuraavaksi ompelisi...? Työhuoneessa tehty kevätsiivous, joten nyt kelpaa surautella siellä.



maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kolmen sipulin sukat

Kävin hiljattain Suomessa, ja ennen lähtöä laukkua pakatessani mietin suorastaan kiihkeästi, mitä otan mukaan matkakäsityöksi. Matkustin pelkällä käsimatkatavaralla, joten sen oli oltava jotain bambupuikoilla tai -koukulla tehtävää ja niukasti tilaa vievää.

Pyörittelin lankakeriä kuin paraskin jonglööri ja valitsin lopuksi kolme kerää sipulinkuorilla värjättyä Nalle-lankaa. Kaikki eri värjäyserästä ja siksi erisävyisiä. Normaalisti kärsivällisyyteni ei riittäisi neulomaan sukkia 2 mm puikoilla, mutta nyt oli tietenkin poikkeustapaus.

Kun sitten Frankfurtin lentokentällä kaivoin puikot ja langat esiin, ei huvittanut tehdä tavallista raitasukkaa kaikkine langanpäättelyineen. Aloitin resorin kaikkein vaaleimmasta, aprikoosille vivahtavasta langasta. Resorin jälkeen otin mukaan tummemman langan, jota oli isoin kerä, ja vuorottelin näitä kahta lankaa kerros kerrallaan kantalappuun saakka. Kantalappu on tehty tummemmasta langasta vahvistettuna, kuten itse kantapääkin.

Teräosaa varten otin puikoille langoista hehkuvimman sävyisen ja neuloin sitä vuorokerroksin tummemman sävyn kanssa. Kärkikavennukset on tehty vaalealla langalla sävyjen tasapainon ja langan riittävyyden vuoksi.

Kahta lankaa, useita eri sävyjä.
Silmukoita oli 4x15, puikkojen koko siis 2 mm. Koko ajan pelkäsin, että joku puikoista katkeaa, sillä ne taipuivat näpeissäni varsin reippaasti, ja puikoista pari oli hieman heppoisempia kuin muut. Kestivät kuitenkin.

Lankaa kului noin 90 g ja vielä jäi nyssäkät yli.
Valmiit sukat viimeistelin kuten yleensäkin: liotin hetken aikaa huuhteluainevedessä ja laitoin mustakaavun helmoihin ulos valumaan ja kuivumaan.

Vuorokerroksin neulominen on helppo tapa ujuttaa yhteen erilaisia sävyjä ilman työlästä lankojen päättelyä.

P.S. Sipulinkuoret ovat oivia lankojen värjäykseen. Värjään langat aina kuorien seassa, niin niistä tarttuu lankoihin erilaisia, eloisia sävyjä.


maanantai 27. helmikuuta 2017

Bacalhau com natas eli turskakiusaus Casa Vivan tapaan


Monen portugalilaisen suosikkiruoka on bacalhau com natas, eli "turskaa kermalla". Ruoka on hiukan vastaavaa kuin suomalainen kiusaus, mutta kermaa ei laiteta tippaakaan ja perunat keitetään puolikypsiksi öljyssä. On siis varsin tuhti ruoka. Me kehitimme siitä hiukan kevyemmän suomalais-portugalilaisen version.

Näin tehdään vähän kevyempi kiusaus:

Turskakiusaus Casa Vivan tapaan (uunivuoallinen):

n. 1,5-2 kg kuorittuja ja viipaloituja tai suikaloituja perunoita
1-2 sipulia suikaloituina
n. 300 g liotettua turskaa (tai lohta, silakoita, kylmäsavuporoa, pekonia, kinkkua...)
suolaa

Kastike:
1 l maitoa
30 g voita tai margariinia
vajaa 1 dl vehnäjauhoja
pari reilua nokaretta sulatejuustoa
suolaa, valkopippuria, muskottipähkinää

Koristeluun: oliiveja

Lado voidellun uunivuoan pohjalle ensin kerros viipaloituja tai suikaloituja perunoita, sitten väliin sipulisuikaleet ja kala/liha. Lado päällimmäiseksi vielä kerros perunoita.

Sulata voi tai margariini kattilassa ja lisää jauhot. Kypsennä niitä hetki ja lisää sitten maitoa vähitellen ja ahkerasti sekoittaen. Kuumenna kiehumispisteeseen ja anna porista pari minuuttia, varo polttamasta pohjaan. Lisää sulatejuustoa ja sekoita kunnes se on kokonaan sulanut. Mausta suolalla,  valkopippurilla ja reilusti muskottipähkinällä.

Kaada kastike perunaseoksen päälle. Sitä saa olla ihan reilusti. Laita vuoka 200-asteiseen uuniin ja kypsennä noin tunti, kunnes perunat ovat kypsiä ja pinta on ruskistunut. Perunasuikaleilla ruoka kypsyy nopeammin, viipaleilla aika riippuu viipaleiden paksuudesta. Viipaloidut perunat eivät kuitenkaan mene niin muhennokseksi kuten suikaleet helposti menevät.

Koristele oliiveilla ja tarjoile salaatin kera.

P.S. Lähden pariksi viikoksi Suomeen ja ilman tietokonetta, joten blogi pitää pienen tauon. Maaliskuun puolivälin jälkeen palataan taas uusin ja keväisin ajatuksin.


lauantai 25. helmikuuta 2017

Viikon värjäyskokeilut

Alarivi vasemmalta: muratti, poimuhierakka (valk. lanka), poimuhierakka
(harmaa lanka). Keskellä vasemmalta sipulinkuori II, sekalaiset rikkaruohot
ja sipulinkuori I. Ylimpänä keikkuu sipulinkuori III. 
Pohjois-Portugalissa on tällä viikolla ollut varsin keväiset ilmat. Linnut lirkuttavat, ampiaiset pyrkivät sisään avoimista ikkunoista ja ilmassa tuntui ensin vastaniitetyn heinän tuoksu, pari päivää myöhemmin väkevä lannan haju, kun lypsykarjan pitäjä levitteli talven tuotoksia pelloille lannoitteeksi.

Ennen sitä kerkesin kuitenkin käydä peltojen välisellä katvealueella keräilemässä vähän sitä sun tätä värjäyksiä varten. Ensin täytyy kuitenkin todeta, että kuvien lankojen värit on viritetty mahdollisimman alkuperäistä vastaaviksi omalla tietokoneellani, ja olen huomannut, että esim. matkapuhelimella katsoessa värit ovatkin vinksallaan. Ei kai voi mitään.

Aloitin ensin muratilla. Sitä kun kasvaa joka paikassa ja se on varsinainen riesa eli praga. Minne se kyntensä saa, on sitä melkein mahdoton hävittää.

Keitinliemi oli vaisun värinen, mutta soodalisäys vahvisti langan väriä likaisen keltaisesta valjuhkoon lämpimänkeltaiseen. Lanka jäikin vielä vyyhdelle siltä varalta, että päätän värjätä sen uudestaan.



Seuraavaksi hain pellon laidalta erilaisia tummalehtisiä rikkaruohoja. Kahta, kolmea erilaista. Lisäsin sekaan pari kourallista keltasipulin kuoria. Liemestä tuli vahvan punaruskea, mutta lankaan tuli vaaleankeltainen sävy, Soodalisäys kirkasti väriä ja vei sen hieman oranssiin suuntaan. Tämä kelpaa.






Sitten löysin peltojen välistä varsinaisen (poimu?)hierakkaniityn. Niitä olen sitten käynyt hakemassa muutaman kerran. Valkoiseen lankaan tuli hiemaan vihreään taittava keltainen sävy. Soodalisäys kirkasti taas väriä.








Harmaaseen lankaan tuli kellanvihreä sävy. Tällaista sävyä hainkin eräitä sukkia varten.

Kyseinen kasvi tunnetaan Portugalissa mm. nimellä língua da vaca eli lehmänkieli. Se kuvaa hyvin lehden muotoa ja kokoa. Nyt ne alkavat hiljalleen puskea kukkavartta. Oliko niin, että niistä saisi punaista sävyä...?






Uudet satsit poimuhierakkaa, vas. luonnonvalkoiseen 100 % Escocia-merkkiseen villalankaan, joka on portolaisesta lankakaupasta. Vihreä lanka on, tai siis oli, Menitan harmaata sukkalankaa. Oikeasti sävy on kuvassa näkyvää heleämpi vihreä.

Muutoin pääosa kuvien langoista on 7 veljestä, mukana myös yksi kerä Nallea. 7 veljestä nappaa hyvin väriä mielestäni.

Teen usein "soodatestin" kun olen keittänyt langan ja antanut sen olla liemessä seuraavaan aamuun. Kaadan lientä vähän toiseen purkkiin ja sekoitan siihen pikkaisen soodaa. Leikkaan vyyhden sidontalangoista pätkän ja laitan purkkiin puoleksi tunniksi. Jos sävy on parempi, lisään soodaa kattilaan ja annan vyyhden liota siinä vielä puoli tuntia ennen huuhtelua.


Kuvassa vasemmalla lanka ilman soodaa, oikealla soodalla liotettuna. Sävyssä on selvä ero. Sooda kirkastaa, mutta samalla vie sävyä helposti kellertävään suuntaan.

P.S. Kamelia kukkii valtavasti, odottelen jo kärsimättömänä niiden siemenkotien kypsymistä. Persikkaisia sävyjä tiedossa.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Lumo-poncho

Sain jo syksyllä postipaketissa kolme 150 gramman jättikerää Novitan Lumo-lankaa. Mietin pitkään mitä siitä tehdä, sillä kolme kerää ei ehkä ihan riittäisi puseroon. Riittäisiköhän se ponchoon?

Riitti se ja vähän jäi lankaa ylikin. Ponchosta tuli reilun kokoinen ja kuohkean lämmin.

Näin tehdään Lumo-poncho: 

Lue koko ohje läpi ennen kuin aloitat.

Luo 6 mm puikoille 80 silmukkaa. Neulo ensin 4 krs aina oikein, siirry sitten sileään neuleeseen ja neulo noin 90 cm pitkä suorakaitale. Päättele silmukat, ei liian kireästi eikä liian löyhästi vaan silleen sopivasti.

Neulo toinen samanlainen suorakaitale. Molempiin kappaleisiin kuluu lankaa hieman toista kerää. Varmista langan vaihtokohdassa, että sävy jatkuu samanlaisena.

Neulo työn aikana molemmat reunat näin: kerroksen ensimmäinen silmukka nostetaan neulomatta ja viimeinen silmukka neulotaan nurin. Näin reunaan muodostuu eräänlainen kanava, joka on tasainen molemmissa reunoissa. Reunasilmukan jälkeen neulotaan 6 silmukkaa ainaoikein takareunoistaan. Se estää sivureunojen rullautumisen.

Yhdistä kappaleet ompelemalla ensimmäisen kappaleen päätelty reuna toisen kappaleen pitkään sivuun niin, että toinen kappale muodostaa ponchon kulman (ks. kuva). Ompele sitten toisen kappaleen päätelty reuna ensimäisen kappaleen pitkään sivuun. Kappaleiden keskelle jää pääntie, joka on valmiiksi huoliteltu reunasilmukoilla.

Päättele langanpäät ja sinulla on poncho. Tarvittaessa höyrytä aloitusreunoja varovasti rullautumisen välttämiseksi.

Vyötteen ohjeessa puikkosuosituksena on 7, mutta käytin ohuempia puikkoja, kuten yleensäkin Novitan langoissa. Jäljestä tulee tasainen eikä liian "lörppä".

Suorakaitaleiden leveys on noin 55 cm, ja sillä saa ponchon, joka riittää minuakin isommalle naiselle. Jos haluat pienemmän ponchon, neulo vähemmillä silmukoilla ja lyhyemmät kappaleet. Liian pitkillä kappaleilla pääntiestä tulee niin iso, että poncho humahtaa nilkkoihin. Tuli nimittäin kokeiltua.

Aikaa tämän ponchon neulomiseen meni muutama ilta sekä yksi sateinen sunnuntai. Aika joutuisasti siis valmistui eikä paljoa tarvinnut päätä vaivata neulomisen kanssa, vaan sai pohtia muita asioita.

Vielä olisi jäljellä kolme kerää sinisävyistä Lumoa, jotka tulivat joulupaketissa. Mitäköhän siitä tekisi...?




P.S. Kuvausavustajat riensivät heti paikalle...



maanantai 13. helmikuuta 2017

Kikherne-maissipihvit


Aina välillä yritän tuputtaa Isännälle kasvisruokia. Joskus hän jopa pitää niistä. Pikkuhiljaa olen ujutellut ruokaan myös tuoretta inkivääriä. Jonkin lukemani artikkelin mukaan se on kuin lääke miltei vaivaan kuin vaivaan. 

Tällä kertaa kasvispihveihin laitettiin kikherneitä, maissia ja inkivääriä. Makunystyröille uusi makuelämys. 

Kikherne-maissipihvit (3-4 annosta)

n 400 g esikeitettyjä kikherneitä
n. 300 g maissia (pakaste tai säilyke)
1 pieni sipuli silputtuna
1 kananmuna
½ dl korppujauhoja
pala inkivääriä raastettuna
chiliä maun mukaan
suolaa, valkopippuria
nokare voita ja oliiviöljyä paistamiseen

Hienonna kikherneet ja sulat maissit monitoimikoneella tai tehosekoittimella. Kaada seos taikinakulhoon ja lisää muut ainekset. Anna levätä hetki. 

Muotoile taikinasta kaksin käsin pieniä pihvejä ja paista ne miedolla lämmöllä molemmin puolin, kunnes ne saavat vähän väriä. Käännä varovasti, etteivät pihvit hajoa. 

Tarjoile keitetyn riisin ja salaatin kera. Lisukkeena maistuu myös raikas jugurttikastike, joka on maustettu puserretulla valkosipulinkynnellä ja ripauksella suolaa ja sokeria. 

Kasvispihveistä saat myös oivan välipalan paahtoleivän päällä. 

P.S. Nyt on aika tehdä mandariinihilloa, sillä kypsät hedelmät alkavat putoilla puista.