perjantai 13. syyskuuta 2019

Kotitekoiset raviolit ja tuoretomaattikastike

Innostuin tekemään ravioleja, kun suomalaisporukalla olimme tehneet siperialaisia pelmenejä. Ideahan on molemmissa sama: täytettyjä vehnätaikinapalleroita. Tokihan tuoreravioleja ja tortellineja saa kaupastakin, mutta itse tehdyissä säästyy lisäaineilta ja taikinastakin voi tehdä vähän kevyemmän. Käytän tavallisia kaupan vehnäjauhoja, suomalaisista jauhoista en tiedä riittääkö sitko mutta kokeilemalla selviää.

Raviolien täytteenä on fetajuustoa (ricottaa ei ole niissä kaupoissa missä käyn) ja tuoretta basilikaa. Aterian kruunaa tuoretomaattikastike, joka kuvan tapauksessa on tehty oman puutarhan keltaisista kirsikkatomaateista.

Näin tehdään raviolit Casa Vivan tapaan (kahdelle): 

Taikina
3-3½ dl vehnäjauhoja (käytän siis tavallisia kun durumia ei ole saatavilla)
1 muna
2-3 rkl rasvatonta kreikkalaista jugurttia
1 tl suolaa

Täyte
1/3 pkt kreikkalaistyyppistä salaattijuustoa tai fetaa
nippu tuoretta basilikaa
tilkka oliiviöljyä

Tuoretomaattikastike
n. 2-300 g kypsiä tomaatteja paloiteltuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
persiljaa
suolaa, pippuria
ripaus sokeria
oliiviöljyä
tilkka vettä
(chiliä)

Sekoita ensin taikina. Laita kulhoon 3 dl vehnäjauhoja, lisää suola ja muna. Sekoita puukapustalla (voit myös käyttää yleiskonetta taikinakoukulla) ja lisää jugurttia sen verran että taikinaa pystyy työstämään. Siitä pitää tulla kiinteää ja jämäkkää. Jos haluat, voit korvata jugurtin toisella munalla.
Ripottele jauhoja päälle ja laita taikina jääkaappiin tekeytymään.

Valmista sillä välin tomaattikastike. Kuullota valkosipulia kevyesti öljyssä, lisää huuhdotut ja paloitellut tomaatit ja tilkka vettä. Mitkä tahansa tomaatit käyvät kunhan ne ovat kunnolla kypsiä. Myös tölkkitomaatti kelpaa tuoreiden puutteessa. Mausta suolalla, pippurilla ja halutessasi chilillä, lisää ripaus sokeria poistamaan hapokkuutta ja anna poreilla hiljakseen ainakin kymmenen minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja soseuta sauvavatkaimella. Koristele lopuksi persiljasilpulla.

Kastikkeen kiehuessa sekoita täyte. Silppua basilikanlehdet kulhoon ja murenna juusto sekaan. Lisää tilkka oliiviöljyä sitomaan täytettä. Sekoita hyvin.

Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla, puserra sitä ja taita se kahtia useaan kertaan niin että sitko tulee kunnolla esiin. Lisää samalla jauhoja niin että taikina pysyy jämäkkänä. Kun taikina on tarpeeksi tönkköä ja sitkasta, jaa se kahtia. Kauli puolet taikinasta jauhoja apuna käyttäen niin ohueksi kuin uskallat. Ota pienellä pyöreällä muotilla lättyjä, laita lätylle teelusikallisen verran täytettä ja toinen lätty päälle. Sulje reunat haarukalla ja laita leivinpaperin päälle odottamaan. Jatka näin kunnes taikina loppuu. Leikkuujämät voi vielä yhdistää ja kaulita uudestaan.

Keitä ravioleja suolalla maustetussa vedessä 4-5 minuuttia. Keittoaika riippuu taikinan paksuudesta - mitä paksumpi, sen pidempi keittoaika. Pidä raviolit kuumina ja tarjoile kuuman tomaattikastikkeen kera.

P.S. Kovin työläältä raviolit voivat ensi hätään vaikuttaa, mutta kun niitä on pari kertaa tehnyt, se sujuu jo melkein itsestään. Pastakoneen hankkimista harkitsen, kunhan jostain sellaisen löydän.
P.P.S. Kuvassa on vain osa ohjeen annoksesta.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Pätkävärjäyskokeiluja

Ruusua ja punajuurta.
Viimeisin villitykseni värjäysrintamalla on villalankojen pätkävärjääminen. Tuloksia esittelinkin jokin aika sitten, katso villasukkien villit raidat täältä. Pätkävärjäys on sinänsä hauskaa, että lopputulos on aina yllätys, usein positiivinen, ja siinä voi hyödyntää pienetkin määrät värilähdettä. Esimerkiksi jo 3-4 ruusun terälehdillä saa värjättyä osan vyyhdistä.

Ruusua (lila) ja ihmekukkaa (punainen).
Vyyhti vielä märkä, värit vaalenevat
langan kuivuessa. 
Ruusun terälehdillä värjätessä laitan tuoreet terälehdet purkkiin ja kaadan päälle kuumaa vettä sekä lorauksen alunavettä. Alunalla esipuretetun langan lisään liemeen heti perään ja annan olla vähintään seuraavaan päivään. Punaisista ruusuista saa heleän lilaa lankaa tai vähän lämpimämpää sävyä, soodalla terästettynä petrolinvihreää tai sinertävää.

Kun terälehtiä on saatavilla lisää, laitan ne vanhaan liemeen, kuumennan liemen mikrossa, lorautan pikkaisen alunavettä ja kastelen liemeen toisen osan vyyhdistä. Näin samaa lientä voi jatkaa hyvin parikin viikkoa. Se alkaa lopulta käymään, mutta ei se haittaa, kunhan pitää huolen siitä ettei lanka pääse homehtumaan.

Punaisella ihmekukalla olen aiemmin saanut vaatimattomia värejä kun käytin kuivuneita kukkia ja koko kasvia, mutta nyt toimin sen kanssa kuten ruusun terälehtien kanssa. Keräsin puskasta kukinnan lopettaneet kukat, kuumaa vettä päälle (ei alunavettä kuitenkaan) ja esipuretettu lanka sekaan. Siitä tulee punaista/roosaa/vaaleanpunaista. Liemestä nostettu lanka kannattaa huuhtaista, niin sävy pysyy puhtaampana.

Puskasta saa joka päivä poimia uuden satsin kukkineita kukkia. Värinkestosta ei mitään tietoa, aika näyttää, mutta ainakin nyt tuo väri on hulppea.

Ihmekukasta punaista.
Litran jugurttipurkit ovat käteviä pätkävärjäyksessä.

Punajuurellakin voi pätkävärjätä, mutta lientä ei kuumenneta välillä. Tämän kerän värit on saatu punajuuresta ja ruususta, vyyhdistä oli pätkät kahdessa eri purkissa aina samaan aikaan. Punajuuren väri voimistui mitä enemmän aikaa kului, kun liemi alkoi käydä. En huuhdellut värjättyä osaa langasta, vaan se sai kuivahtaa ja samalla väri voimistui. Tarkkana saa olla ettei lanka pääse homehtumaan.
Ruusu ja punajuuri. 










Minäkin pääsin kokeilemaan lupiininkukilla värjäämistä kesäkuussa käytyäni Suomessa. Vihreää tuli, mutta tuli myös himottua turkoosia. Yllätyin lupiininkukkien riittoisuudesta, muutamalla litralla kukkia sai väriä moneen vyyhteen.

Lupiinia ja punajuurta.



Jossain vaiheessa väri alkoi kuitenkin ehtyä, ja yksi vyyhti jäi vähän vajaaksi. Laitoin loppupätkän punajuuriliemeen kahdessa eri erässä. Pinkki ja vaalea vihreä sopivatkin kivasti yhteen, sukista tuli kuin karamelli. Raidat muodostuvat pätkävärjätystä langasta itsestään.

Pidän epätasaisista, elävistä väreistä. Alla olevissa sukissa on kolmea eri värjäyserää ja näissäkin sukissa raidat tulevat suoraan langasta.

P.S. Hauska nähdä millaisia sukkia saa aikaan pätkävärjättyjen lankojen jämistä!

Lupiinia ja sinisadetta. 




tiistai 23. heinäkuuta 2019

Tilkkupeitteitä paitakangaspaloista

Vuosi sitten meille ilmestynyt Kisu viihtyy yläkerran työtilassani. Se ottaa siellä usein päikkärit niin aamu- kuin iltapäivällä, joskus se pötköttää siellä iltaan saakka. Hömelö olin ja annoin sille lämmikkeeksi muhkean villatakkini (katso täältä). Se on lämpimin mitä omistan, mutta raglanhihojen vuoksi se valuu olkapäiltä ja sitä joutuu koko ajan kiskomaan ylös. Kisu saa pitää takin, teen itselleni uuden.

Kisulla on tapana polkea ja purra villatakkia alkaessaan nukkumaan. Kynnet ulottuvat takin lävitse päiväpeitteeseen, joten sen pelastamiseksi päätin ommella tilkkupeitteen kissan makuualustaksi. Kankaina käytin miesten paitakangaspaloja: ylijäämiä kauppakassien (katso täältä) ompelusta sekä puhki pidetyistä boksereista pelastetut palaset. Kokosin kutakuinkin samankokoiset palat ja liitin ne yhteen. Osa paloista on yhtä ja samaa kangasta, osa luiskista ommeltuja. Koko hoito on vuorattu vanhalla lakanakankaalla.

Kisu tykkää ja minäkin, tämä peite on helppo putsata ravistelemalla ikkunasta. Työpisteeni sijaitsee tässä sängyllä ja Kisu pitää usein seuraa, nytkin pötköttää tuossa vieressä.

Sohvapeite

Pieniä kangaspaloja oli kertynyt aikamoinen läjä ja jonkin päähänpiston vuoksi aloin yhdistää niitä paloiksi. Sen kummemmin en sommitellut värejä - miestenpaitakankaat näyttävän sointuvan hyvin yhteen ihan itsestäänkin. Kunhan valitsin aina sellaisen palan joka oli sopivan pituinen ko. kohtaan zero waste -periaatteella. 

Paloista tuli tukevia kun ompelin tilkut kiinni valkoiseen pohjakankaaseen. Niitäkin oli iso pino jemmassa, sillä saan näitä testipaloja miestenpaitatehtaassa työskentelevältä ystävältä. Lopuksi silitin palat ja leikkasin ne leveyssuunnassa saman kokoisiksi, korkeus vaihtelee. Sitten ompelin palat luiskiksi jotka yhdistin. Vuoreksi tuli taas lakanakangasta.

Siitä tuli sohvalle vain tekemisen vaivan maksanut peite, joka on siivouspäivänä helppo ravistella puhtaaksi. Maatilalla kun vaatteiden mukana kulkeutuu oljenpätkää sun muuta myös sohvalle. Valkoisilla sohvilla on suojana vanhat pellavalakanat, mutta niiden irrotus ja laittaminen takaisin paikalleen on oma operaationsa.

Katso  lisää kuvia pellavakangaspaloista tehdyistä tyynynpäällisistä täältä!

Tilkuista on tullut tehtyä muutakin, mutta katsotaan niitä toisella kertaa. Kesä on hyvää aikaa ommella!




lauantai 6. heinäkuuta 2019

Villasukkien villit raidat


Olen ihan hurahtanut villalankojen värjäämiseen. Kokeilen kaikkea mitä käsiini saan, joskus hyvällä, joskus huonommalla lopputuloksella. Hailakat langat voi melkein aina pistää sipulinkuoriliemeen jollei muuta keksi.

Välillä väriainetta on vähän, joten kastan liemeen vain osan vyyhdistä. Näin saa kivoja pätkävärjättyjä lankoja joista toisinaan tulee sukkiin aika vängät raidat. Eihän niiden aina tarvitse olla tasapaksuja, eihän?

Yläkuvan lankana Novitan 7 veljestä, värjätty punajuuren keitinliemellä ja punaisen ruusun terälehdillä. Eiköhän värit kestä sen aikaa mitä sukatkin.


Tumma violetti on huonearalian marjoista, siniset ja lilat sävyt varmaankin punakaalin keitinliemestä soodadippauksella. Harmahtava osa on jotain jämälientä. Hassua näissä raidoissa on se, että ne etenevät eri tavalla varressa ja teräosassa, vaikka silmukkamäärä on aivan sama. Lankana 7 veljestä.


Pinkit sävyt ovat punajuuresta. Dippaan liemeen pienen pätkän vyyhdestä kerrallaan, jolloin saa eläviä sävyjä. Tumma lilanharmaa huonearaliasta ja vaaleampi lila ruusun terälehdistä. Varressa ja teräosassa on eri sävyt, sopivat kuitenkin hyvin yhteen. Lankana jälleen 7 veljestä.



Raitaosuudet on värjätty sinisateella (glixinia) ja jollain muulla, ehkä hierakalla. Värit vaihtuvat ja muodostavat epäsäännölliset raidat. Lankana Escocesa 100 % villaa. Itsellä testissä vastaavat sukat, että miten kestävät.


Pätkävärjäys sinisateella, aluksi liemeen kastettu osa vyyhdestä ja seuraavana päivänä loput. Yksivärinen osuus sinisade + sooda. Sinisade on meikäläisen "lupiini". Se alkaa nyt kukkia toistamiseen tänä kesänä.

Tämä lanka on värjätty rullalla ja elintarvikeväreillä, sillä tähän pehmeään villaan eivät kasvivärit tartu. Raidat nähdessäni olin haltioissani, mutta kuten arvata saattaa, rullalla värjättynä ei saa kahta samanlaista sukkaa. Ei se mitään, nämä päätyivät unisukikseni. Peiton alla ei kukaan kurkistele onko minulla eriparisukat.

P.S. Laskeskelin, että valmiita sukkapareja on 9, kohta 10. Taidankin välillä neuloa ja virkata jotain muuta, sitten kun eilen palaneet näpit ovat parantuneet.


lauantai 18. toukokuuta 2019

Kasvismakaronilaatikko leivinpellillä

Kasvisruuan ei tarvitse olla niin keveää, että tunnin kuluttua nälkä jo kaivertaa koloa massussa. Tälle kasvismakaronille täyteläisyyttä antavat pasta ja valkokastike sekä pinnan kuorruttava juustoraaste. Vegaani voinee tehdä oman versionsa kauramaidosta ja korvata juuston korppujauhoilla ja ripauksella oliiviöljyä.

Näin syntyy Casa Vivan kasvismakaronilaatikko (pellillinen):

Ainekset: 
750 g pastaa keitettynä (esim. kierre- tai putkimakaronia)
1 nippu tai pussillinen pinaattia ryöpättynä
1 iso sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
puolikas paprika kuutioina
puolikas kesäkurpitsa kuutioina
herkkutatteja tai -sieniä paloina
mustia kivettömiä oliiveja
suolaa, mustapippuria
oliiviöljyä kuullottamiseen

Valkokastike: 
½ dl juoksevaa margariinia
3 rkl vehnäjauhoja
7,5 dl maitoa
3 sulatejuustoviipaletta.
jauhettua muskottia
suolaa

150 g juustoraastetta (esim. mozzarella)
korppujauhoja
oliiviöljyä

Valmistus: 
Pese ja ryöppää pinaatti, anna sen jäähtyä, purista ylimääräinen vesi pois ja silppua saksilla. Keitä pasta kypsäksi ja valuta vesi.

Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja kuullota sipuli ja valkosipuli kevyesti. Lisää paprika- ja kesäkurpitsakuutiot, kuullota vielä hetki. Lisää sienet. Jos käytät tuoreita, haihduta osa nesteestä. Lisää oliivit ja mausteet.

Kuumenna margariini kattilassa, lisää jauhot ja sekoita hetki. Lisää maitoa vähitellen jatkuvasti vispaten. Kun kastike on kiehahtanut, siirrä kattila syrjään ja mausta. Muskottia saa olla reilusti, se antaa ruualle mainion maun.

Voitele leivinpelti. Kaada siihen pasta, pinaatti sekä kasvistäyte ja sekoita huolellisesti. Kaada joukkoon valkokastike ja levitä se täytteen sekaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja sen päälle vielä juustoraastetta. Jollet käytä juustoraastetta, pirskottele korppujauhojen päälle oliiviöljyä.

Paista 225-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia, kunnes ruoka on saanut väriä. Tarjoile raikkaan salaatin kera.

P.S. Toki tämän voi tehdä perinteisesti uunivuoassakin, mutta silloin paistoaikaa on pidennettävä. Tämä makaroniloota ei kaipaa lisämausteeksi ketsuppia. Jollet usko, kokeile!

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Kokeillen kasveista

Sinisade. 


Viime aikoina olen värjännyt enemmän lankoja kuin mitä ehdin neuloa, mutta ei se mitään. Lankoja on ihan kiva katsella ja hypistellä ja suunnitella mitä niistä tekee sitten kun on aikaa. Olen kokeillut eri kasveja ja pätkävärjäyksiä silloin kun liemiaineksia on vain vähän. Jo muutamalla ruusulla tai parin punajuuren keitinliemestä saa vyyhdenpätkään väriä. Katsotaanpa mitä ollaan saatu ja millä.

Sinisateella (Glixinia) onnistuin saamaan turkoosin ja vihreän sävyjä. Kaadoin terttumaisten kukkien päälle kuumaa vettä ja kastelin vyyhdenpään siihen. Se värjäytyi vihreäksi. Hetken kuluttua lisäsin liemeen alunavettä, mikä muutti liemen siniseksi. Jätin vyyhden toisen puoliskon kukkien päälle, lusikoin vain lientä niin että vyyhti kastui. Siitä tuli turkoosia. Kuvassa se näyttää enemmän vaaleansiniseltä.
Sinisade soodalla. 







Parissa satsissa väri jäi vaatimattoman vihreäksi, mutta soodalisäyksellä siitä sai ihan sähäkän vihreää.


Sinisadetta kasvaa runsain määrin erään autiotalon pihalla.


Huonearalia.



Isäntä on istutellut sinne tänne liuskalehtistä puskaa, joka kukkii valkoisin kukin ja tekee sitten mustat marjat. Niitähän piti sitten kokeilla. Lilaa tuli. Värinkestävyys selviää ajan mittaan mutta vaikka tuo tuosta vähän haalistuisikin, kelpaa se sukkiin.

Soodalisäys muuttaa värin vihertävän siniseksi/petrolin väriseksi.

Kysyin eräältä kasveja tuntevalta tutulta mikä tämä kasvi mahtaa olla, ja vastaus oli Fatcia japonica eli huonearalia. Kukkiikohan ja tekeeköhän se marjoja huonekasvina Suomessa?


Pätkävärjätyt kerät ovat saaneet väriä punajuurista ja punakaalista, mustapavuista, huonearaliasta ja ehkä jostain muustakin. Ensimmäistä kertaa kokeilin soodalisäystä punakaaliliemeen - sillä sai kauniin sinistä.

Lankoina aluna+viinikivipuretettu Novitan Seitsemän veljestä ja täysvillainen Escocesa.

Nyt on lankaa lillumassa ruusunterälehtiliemessä, ja taidanpa tehdä pikkuvisiitin autiotalolle josko sieltä vielä saisi kevään viimeiset sinisateet.

 P.S. Muut aktiviteetit ovat vieneet aikaa blogin päivitykseltä, mutta kesän tullen ehdin taas paneutua tähänkin. Ompelukonekin on kaivettu talvisäilöstä!

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Lapasesta lähti


Perheystävä toivoi joululahjaksi lapaset, ja tein sellaiset. Sitten toiset, jotta saisi valita mieleiset. Ja sitten en enää saanut "kutomakonetta" pysäytettyä, vaan homma lähti ns. lapasesta.

Pakkasin kaikki tekemäni lapaset mukaan helmikuiselle Suomen visiitille, ja kaikki menivät ystäville, sukulaisille... enemmänkin olisi uponnut. Hyvä tietää, että lapaset pitävät vielä pintansa talvisina näppien lämmittiminä. Niitä on hauska ja nopea neuloa, ja niihin saa menemään paljon jämä- ja ylijäämälankoja myös yhdistämällä erilaisia lankoja keskenään.

Katsotaanpa kuvien kera mitä tuli tehtyä.


Roosansävyisten lapasten kämmenosa on pätkävärjättyä lankaa. Väriä on saatu punakaalista ja punajuuresta. Punakaalin antama violetti kiertää jännästi spiraalina ympäri kämmenen. Tästäpä innostuin pätkävärjäämään lisää.

Tältä ne näyttävät toiselta puolen.













Frozen-henkisiin lapasiin on yhdistetty kahta erilaista mohairsekoitetta, jotka ovat ylijäämälankoja isommista töistä. Kummitytön lapasissa pörröreunus. Ihkut!














Kummipojan tuhdit lapaset ovat kaksinkertaisesta Novitan Floricasta ja Ronjasta, molemmat ylijäämälankoja.






Tädit saivat kasvivärjätyt lapaset. Värejä on kiva yhdistellä, sillä melkein kaikki sävyt sopivat toisiinsa. Lankana Novitan Seitsemän veljestä.











En kyllä enää muista kenelle nämä lapaset menivät. Kasvivärjätyt langat ovat saaneet sävynsä ainakin sinisateesta (glixinia) ja ruusun terälehdistä.









P.S. Niin siinä sitten kävi, että jäin itse ilman lapasia. Käytinkin pakkasilla Isännän antamia rukkasia.