lauantai 18. toukokuuta 2019

Kasvismakaronilaatikko leivinpellillä

Kasvisruuan ei tarvitse olla niin keveää, että tunnin kuluttua nälkä jo kaivertaa koloa massussa. Tälle kasvismakaronille täyteläisyyttä antavat pasta ja valkokastike sekä pinnan kuorruttava juustoraaste. Vegaani voinee tehdä oman versionsa kauramaidosta ja korvata juuston korppujauhoilla ja ripauksella oliiviöljyä.

Näin syntyy Casa Vivan kasvismakaronilaatikko (pellillinen):

Ainekset: 
750 g pastaa keitettynä (esim. kierre- tai putkimakaronia)
1 nippu tai pussillinen pinaattia ryöpättynä
1 iso sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
puolikas paprika kuutioina
puolikas kesäkurpitsa kuutioina
herkkutatteja tai -sieniä paloina
mustia kivettömiä oliiveja
suolaa, mustapippuria
oliiviöljyä kuullottamiseen

Valkokastike: 
½ dl juoksevaa margariinia
3 rkl vehnäjauhoja
7,5 dl maitoa
3 sulatejuustoviipaletta.
jauhettua muskottia
suolaa

150 g juustoraastetta (esim. mozzarella)
korppujauhoja
oliiviöljyä

Valmistus: 
Pese ja ryöppää pinaatti, anna sen jäähtyä, purista ylimääräinen vesi pois ja silppua saksilla. Keitä pasta kypsäksi ja valuta vesi.

Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja kuullota sipuli ja valkosipuli kevyesti. Lisää paprika- ja kesäkurpitsakuutiot, kuullota vielä hetki. Lisää sienet. Jos käytät tuoreita, haihduta osa nesteestä. Lisää oliivit ja mausteet.

Kuumenna margariini kattilassa, lisää jauhot ja sekoita hetki. Lisää maitoa vähitellen jatkuvasti vispaten. Kun kastike on kiehahtanut, siirrä kattila syrjään ja mausta. Muskottia saa olla reilusti, se antaa ruualle mainion maun.

Voitele leivinpelti. Kaada siihen pasta, pinaatti sekä kasvistäyte ja sekoita huolellisesti. Kaada joukkoon valkokastike ja levitä se täytteen sekaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja sen päälle vielä juustoraastetta. Jollet käytä juustoraastetta, pirskottele korppujauhojen päälle oliiviöljyä.

Paista 225-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia, kunnes ruoka on saanut väriä. Tarjoile raikkaan salaatin kera.

P.S. Toki tämän voi tehdä perinteisesti uunivuoassakin, mutta silloin paistoaikaa on pidennettävä. Tämä makaroniloota ei kaipaa lisämausteeksi ketsuppia. Jollet usko, kokeile!

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Kokeillen kasveista

Sinisade. 


Viime aikoina olen värjännyt enemmän lankoja kuin mitä ehdin neuloa, mutta ei se mitään. Lankoja on ihan kiva katsella ja hypistellä ja suunnitella mitä niistä tekee sitten kun on aikaa. Olen kokeillut eri kasveja ja pätkävärjäyksiä silloin kun liemiaineksia on vain vähän. Jo muutamalla ruusulla tai parin punajuuren keitinliemestä saa vyyhdenpätkään väriä. Katsotaanpa mitä ollaan saatu ja millä.

Sinisateella (Glixinia) onnistuin saamaan turkoosin ja vihreän sävyjä. Kaadoin terttumaisten kukkien päälle kuumaa vettä ja kastelin vyyhdenpään siihen. Se värjäytyi vihreäksi. Hetken kuluttua lisäsin liemeen alunavettä, mikä muutti liemen siniseksi. Jätin vyyhden toisen puoliskon kukkien päälle, lusikoin vain lientä niin että vyyhti kastui. Siitä tuli turkoosia. Kuvassa se näyttää enemmän vaaleansiniseltä.
Sinisade soodalla. 







Parissa satsissa väri jäi vaatimattoman vihreäksi, mutta soodalisäyksellä siitä sai ihan sähäkän vihreää.


Sinisadetta kasvaa runsain määrin erään autiotalon pihalla.


Huonearalia.



Isäntä on istutellut sinne tänne liuskalehtistä puskaa, joka kukkii valkoisin kukin ja tekee sitten mustat marjat. Niitähän piti sitten kokeilla. Lilaa tuli. Värinkestävyys selviää ajan mittaan mutta vaikka tuo tuosta vähän haalistuisikin, kelpaa se sukkiin.

Soodalisäys muuttaa värin vihertävän siniseksi/petrolin väriseksi.

Kysyin eräältä kasveja tuntevalta tutulta mikä tämä kasvi mahtaa olla, ja vastaus oli Fatcia japonica eli huonearalia. Kukkiikohan ja tekeeköhän se marjoja huonekasvina Suomessa?


Pätkävärjätyt kerät ovat saaneet väriä punajuurista ja punakaalista, mustapavuista, huonearaliasta ja ehkä jostain muustakin. Ensimmäistä kertaa kokeilin soodalisäystä punakaaliliemeen - sillä sai kauniin sinistä.

Lankoina aluna+viinikivipuretettu Novitan Seitsemän veljestä ja täysvillainen Escocesa.

Nyt on lankaa lillumassa ruusunterälehtiliemessä, ja taidanpa tehdä pikkuvisiitin autiotalolle josko sieltä vielä saisi kevään viimeiset sinisateet.

 P.S. Muut aktiviteetit ovat vieneet aikaa blogin päivitykseltä, mutta kesän tullen ehdin taas paneutua tähänkin. Ompelukonekin on kaivettu talvisäilöstä!

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Lapasesta lähti


Perheystävä toivoi joululahjaksi lapaset, ja tein sellaiset. Sitten toiset, jotta saisi valita mieleiset. Ja sitten en enää saanut "kutomakonetta" pysäytettyä, vaan homma lähti ns. lapasesta.

Pakkasin kaikki tekemäni lapaset mukaan helmikuiselle Suomen visiitille, ja kaikki menivät ystäville, sukulaisille... enemmänkin olisi uponnut. Hyvä tietää, että lapaset pitävät vielä pintansa talvisina näppien lämmittiminä. Niitä on hauska ja nopea neuloa, ja niihin saa menemään paljon jämä- ja ylijäämälankoja myös yhdistämällä erilaisia lankoja keskenään.

Katsotaanpa kuvien kera mitä tuli tehtyä.


Roosansävyisten lapasten kämmenosa on pätkävärjättyä lankaa. Väriä on saatu punakaalista ja punajuuresta. Punakaalin antama violetti kiertää jännästi spiraalina ympäri kämmenen. Tästäpä innostuin pätkävärjäämään lisää.

Tältä ne näyttävät toiselta puolen.













Frozen-henkisiin lapasiin on yhdistetty kahta erilaista mohairsekoitetta, jotka ovat ylijäämälankoja isommista töistä. Kummitytön lapasissa pörröreunus. Ihkut!














Kummipojan tuhdit lapaset ovat kaksinkertaisesta Novitan Floricasta ja Ronjasta, molemmat ylijäämälankoja.






Tädit saivat kasvivärjätyt lapaset. Värejä on kiva yhdistellä, sillä melkein kaikki sävyt sopivat toisiinsa. Lankana Novitan Seitsemän veljestä.











En kyllä enää muista kenelle nämä lapaset menivät. Kasvivärjätyt langat ovat saaneet sävynsä ainakin sinisateesta (glixinia) ja ruusun terälehdistä.









P.S. Niin siinä sitten kävi, että jäin itse ilman lapasia. Käytinkin pakkasilla Isännän antamia rukkasia.

lauantai 5. tammikuuta 2019

Ihan tavallinen torkkupeitto - tai ei ehkä sittenkään



Perheystävä pyysi kerran, että opettaisin häntä virkkaamaan isoäidinneliön, hänen teki mieli torkkupeittoa. Lupasin seuraavalla Suomen reissulla opettaa. Siihen oli silloin kuitenkin vielä pitkä aika, ja tiesin myös ettei torkkupeittoa ihan hetkessä virkata. Päätin yllättää ystävän valmiilla peitolla.

Peitosta ei saanut tulla kovin raskas, joten erinäisten vaiheiden jälkeen langaksi valikoitui ohut merinovilla. Portolaislankakaupassa sitä on saatavissa vain perusväreissä, joten luonnollinen vaihtoehto oli värjätä langat. Aloitin sen puuhan melkein vuosi sitten.

Suurin osa langoista on värjätty kuivatuilla hibiskuksenkukilla. Niillä saa aikaan roosan (lämmin liemi) ja vaaleanpunaisen (kylmä liemi) sävyjä sekä soodalisäyksellä sinistä/vihreää/harmaata. Värjäsin lankaa myös mustapavulla ja punakaalilla.

Aloitin virkkauksen keskiosan punasävyisistä langoista, lisäilin violetteja. Ruudut on yhdistetty toisiinsa viimeisellä kerroksella virkkaamalla. Näin peitto edistyi sitä mukaa kun paloja valmistui ja tekemisen into pysyi yllä. Symmetrisyyttä olen tavoitellut siinä missä mahdollista. Eri värejä oli eri määriä, ja pyrin käyttämään kaikki kerät loppuun. No, hiukan jäi yli.

Kokoa peitolla on noin 120x100 cm. Paloja tuli yhteensä 70, kunkin paino 9 g, eli painoa peitolle kertyi noin 630 g. Käytin 2,5 mm virkkuukoukkua eli pikkaisen oli väkertämistä.

Ystävä ilahtui kun vein peiton hänelle, ja se pääsi heti käyttöön.

P.S. Nyt tekisi mieli tehdä torkkupeitto itsellekin. Keltasävyinen.

lauantai 24. marraskuuta 2018

Sinisukat

Tänä syksynä olen neulonut sukkia hissukseen, naatiskellen. Langat olen värjännyt pääosin kasveilla, ja sitenhän saa toisiinsa kauniisti sopivia sävyjä. Ihan kaikista sukista en ole kerennyt ottaa edes kuvia ennen kuin ne ovat menneet lahjaksi, mutta näistä sinisävyisistä sukista oli pakko napsia kuvat. Kasveilla värjätessä siniset sävyt ovat harvinaista herkkua.

Lanka on Novitan Seitsemää veljestä ja sävyt on saatu mm. punaisen ruusun terälehdistä, mustapavun liotusliemestä sekä sinisateen kukista (vihreä lanka). Täysiä takeita värien kestävyydestä ei ole, mutta koekaniini kertonee miten käy. Kyllä kukillakin värjätyissä langoissa värit kestävät sen aikaa mitä sukatkin.

P.S. Katso lisää näiden lankojen värjäyksestä täältä!
Kisua ei villasukat kiinnosta.


Villasukat varjoineen.

lauantai 29. syyskuuta 2018

Terveisiä tohvelitehtaalta!


Marimekon Matkalla paratiisiin -kankaasta
sai yksilöllisiä tohveleita. 
Olin lähdössä Suomeen, kun muistin hukanneeni matkatohvelini (katso täältä!). Jalat on kiva sujauttaa omiin tohveleihin kun on kyläilemässä tai hotellissa, eivätkä kevyet tohvelit paljoa paina tai vie laukussa tilaa. Jalassa ne ovat mukavan vilpoisat.

Kesätohvelit on nopea surauttaa ompelukoneella, samalla voi käyttää pois pieniä kangaspaloja. Puuvilla on materiaalina mukava, keinokuituja kannattaa välttää.

Saatuani tohvelit valmiiksi otin ne heti käyttöön, sillä oli helteisen kuumaa. Matkalle piti tehdä vielä toiset tohvelit.

Sitten minulla karkasi mopo käsistä. Tohveleita oli niin hauska ja nopea surautella, että tein niitä samantien pienen läjän viemisiksi Suomeen. Kaikki menivät!

Tohveleiden ulkopohjat on leikattu vanhoista farkuista, lisäksi ulko- ja sisäpohjan välissä on tukevuutta antamassa huonekalukangasta ja huopamaista tukikangasta. Näin pohjat eivät lerputa. Jalkateräkappale on kaksinkertaista kangasta. Reunat on huoliteltu tiuhalla siksakilla, niin kangas ei lähde purkautumaan. On syytä käyttää vahvaa, farkuille tarkoitettua ompeluneulaa. Ennen ompelua kangaspalat kannattaa kiinnittää harsimalla ennemmin kuin nuppineuloilla, niin lopputuloksesta saa siistimmän.

P.S. Blogi on ollut pitkällä tauolla, sillä olen keskittynyt kirjoitustöihini. Ommellut olen silti, samoin värjännyt lankoja. Tulipa tehtyä torkkupeittokin. Siitä toisella kertaa.



perjantai 29. kesäkuuta 2018

Ruusutarhasta väriä villaan

Alarivissä ensimmäinen väri, ylärivissä II-väri. Oikeanpuoleisten kahden kerän liemeen lisätty lopuksi ruokasoodaa.
Lankoina Novitan Nallea ja Seitsemää veljestä, iso kerä Portolaiskaupasta haettua Escocesaa (100 % villa). 
Casa Vivan punaiset ruusut hulmahtivat kukkaan yhtäaikaa. Niitähän on hiljalleen lisätty: kun ruusuja leikataan syksyllä, tökätään oksa maahan ja se juurtuu. Parissa vuodessa se jo kukkii.

Kun kukkien terälehdet alkoivat irtoilla, keräsin ne värjäyskokeiluihini. Parissa ensimmäisessä satsissa oli nelisen litraa terälehtiä. Kaadoin niiden päälle kuumaa vettä ja annoin tekeytyä seuraavaan päivään ennen alunalla ja viinikivellä esipuretetun langan lisäämistä (50 g).

Tämän otin liemestä liian aikaisin, ja väri jäi haaleaksi. Yritin korjailla sitä soodalla, mutta ei auttanut. Nyt mietin
pistäisikö tämän esimerkiksi sipulinkuoriliemeen vain kelpaisiko näin. Onhan se sentään jotain muuta kuin keltaista.

Liemi oli aluksi kirkkaanpunaista, mutta langan lisäämisen jälkeen se alkoi hiljalleen vaihtua vahvan violettiin. Kokeiluissani huomasin, että langan kannattaa antaa liota ainakin kolme päivää vahvemman värin saamiseksi. Sävyt ovat sinivioletteja, soodalla saa vihertävänsinertävää tai vihreää.

Tämän vyyhden kohdalla loppuivat terälehdet, ja osa väristä jäi haaleaksi. Mahdollisesti odotan siihen, että ruusut
kukkivat uudestaan, ja jatkan värjäystä. Lankana 100 % merinovilla. 

Jostain muistelen lukeneeni, ettei ruusun terälehdillä aikaansaadut värit ole kovin kestäviä. No, jos ne kestää sen mitä villasukkakin, niin kelpaa minulle.

Isännälle sanoin jo, että ruusuja pitää saada lisää ja paljon!


Jokin aika sitten raportoin sinisade-kokeiluista (katso täältä!). Unohtui laittaa mukaan kuva kahdesta kerästä, jotka värjäsin ihan kunnolla upottamalla liemeen yhdellä kertaa. Sävyistä tuli tasaisen vihertäviä. Sukiksi menee.

Sinisade kukkii vielä rauniotalon pihalla, mistä sitä viimeksikin hain.

P.S. Ompelukone on kaivettu talviteloilta!