tiistai 29. maaliskuuta 2016

Papupaté

Taannoisesta mustapapuvärjäyskokeilusta (katso täältä!) rohkaistuneena ostin marketista puoli kiloa pieniä kirjavia papuja, jotka Portugalissa tunnetaan nimellä feijão catarino. Googletus tuotti englanninkieliseksi vastineeksi pinto bean, suomeksi ehkä pintopapu. Pistin pavut likoamaan vuorokaudeksi ja totesin, että niistä irtoaa veteen vain rusehtavaa väriä. Hiljattain hankitut villalangat saivat siis jäädä odottamaan toisia värilähteitä.

Papuja kuitenkin keitin tunnin verran, kunnes ne alkoivat pehmetä. Lisäilin niitä ruokiin ja päätin vielä muhentaa niitä leivän päälle laitettavaksi hummuksen tapaan. Tulipas hyvää. Isäntäkin tykkäsi ja kutsui tätä herkkua patéeksi. Tätä teen toistekin. Saattaa hyvinkin olla maailman terveellisin paté. Tai ainakin sardiinipatéesta seuraava.

Papupaté

2 dl keitettyjä pintopapuja (varmasti muunkinlaiset käyvät)
2-3 valkosipulinkynttä
pieni pala chiliä
loraus oliiviöljyä
ripaus karkeaa suolaa

Hienonna pavut lusikan avulla lautaselle. Puserra joukkoon valkosipulinkynnet ja lisää pilkottu chili. Lorauta oliiviöljyä ja ripota vielä hiven suolaa. Sekoita tasaiseksi tahnaksi ja painele seos tarjoiluastiaan.

Tarjoile esim. minipaahtoleipien kanssa alkupaloiksi. Minulle tämä maistuu aamullakin paahdetun leivän kera, tosin minulla onkin Isännän mukaan "omituiset" aamiaistavat.

P.S. Viikonloppuna tekemäni vuokaleipä ei mennyt ihan nappiin, pitää vielä hioa reseptiä.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Varsinainen hattutemppu

Sinne meni! 
Heräsin taas yhtenä päivänä aamuyöstä, ja kun en muuta viihdykettä keksinyt, aloin miettiä mitä seuraavaksi ompelisin. Hetken pähkäilyn jälkeen sain päähäni tehdä hatun. Ihan oikean lierihatun, ja villakankaasta, talvi kun vielä on tai ainakin talviset lämpötilalukemat.

Heti kun tilaisuus tuli, pistin toimeksi. Aluksi yritin tehdä "istuvan" kuvun, mutta luovutin aika pian. Vaihdoin taktiikkaa ja päädyin tekemään "tasakattoisen" kuvun.

Aloitin mittaamalla pääni ympäryksen. Noin 55 cm. Laskin sille halkaisijan. No, tiedän että sille on olemassa matemaattinen kaavakin, mutta en malttanut alkaa hakemaan sitä, joten asettelin mittanauhan ympyräksi 54 cm matkalta ja mittasin halkaisijan ihan vaan viivottimella. Noin 18 cm.

Lieriä piirtämässä. 
Seuraavaksi aloin etsiä lautasta, kulhoa tms. sillä läpimitalla. Tongin astiakaapit tuloksetta, mutta keittiön pöydällä vastaan tuli vanha kukkaruukku. Piirsin siitä ääriviivan hattuni laelle ja pistin leikaten 2 kpl pyörylöitä. Lisäksi leikkasin 2 kpl 55x8 cm kaistaleita ja tukevasta tukikankaasta vielä yhden pyörylän ja yhden kaistaleen. Silitin ne samantien paikoilleen. Ompelin kaistaleen päätysauman ja kiinnitin sen pyörylään. Siinä sai olla tarkkana. Kiinnitin osat ensin tiuhaan neuloilla ja ompelin suoran tikin, vasta sitten huolittelin reunat.

Sitten se lieri. Kukkaruukku taas esiin. Piirsin kankaaseen sen ääriviivat, ja viivottimen kanssa merkkasin kehän 10 cm päähän sisäympyrästä. Leikkasin lierin kahtena kappaleena ja lisäksi vielä tukikangasta, jonka silitin kiinni. Ompelin ensin lierin ulkoreunaan huolittelevan tikin, tukikangas tässä vaiheessa ulospäin. Käänsin lierin oikeinpäin ja tikkasin reunaan koristeompeleen.
Hattu ajaa asiansa:
varjostaa silmiä.
Mekko: Promod. 

Sitten vaikein osuus, lierin kiinnitys kupuun. Ihan ensin tikkasin lierin sisäreunaan suoran ompeleen kiinnittämään palaset toisiinsa. Sitten neulasin lierin kiinni kupuun, oikeat puolet vastakkain. Ei mennyt ihan kohdalleen, vähän piti kikkailla että osat sai isommitta poimuitta kohdilleen. Ensin suora ommel kiinnittämään osaset, lopuksi yliluotteleva huolittelu.

Nyt alkoi jo näyttää hatulta! Vuorta varten valitsin kashmir-kuvioista puuvillaa. Siitä leikkasin pyörylän ja kaistaleen ja yhdistin ne kuvuksi. Vuoren kiinnitin käsin.

Mutta mutta... lieri lepsottaa vähän. Ompelin reunaan vielä kaksi kierrosta koristetikkausta. Lepsottaa se vieläkin, mutta kelpaa pihahatuksi, ja ekaksi ommelluksi hatuksi ihan ok.

Tästäkin projektista opin jotain: ensi kerralla laitan lierin molempiin kankaisiin tukikankaan ja mielellään vielä tukevampaa sellaista (miesten kauluspaitojen kauluksiin tarkoitettua). Teen lieristä vähän leveämmän ja myös kuvusta pikkaisen isomman ja syvemmän. Muutoin teen ihan just tällaisen hatun! Paitsi eri kankaasta, sillä tämän kangaspalan lopuista tulee jonain päivänä vielä hame.

Lierin koristeommel samaa kuin Puolen Tunnin Hameessa.
Kuvia ottaessa tuli jotenkin vappu mieleen, ja sain päähäni heittää hatun ilmaan. "Heitä korkeammalle!" huusi kamerapuolta hoiteleva Isäntä, ja minähän heitin. Tuulenpuuska tempaisi hatun ja lennätti sen viisimetrisen muurin yli naapurin puolelle. Siellä se on vieläkin. Naapuri ei ole kotona, joten saas nähdä löytääkö muurin takana haukkuva hurja koira hatun ja pistelee sen palasiksi.

Mikäpä parempi syy tehdä uusi hattu ja vielä
entistä parempi.



P.S. Tulossa kunnostettuja huonekaluja ja pientä hyvää pavuista, puikoilla kilisee pusero Espanjan reissulle ja keväinen neulemekko on viimeistelyä vaille valmis.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Nakkikeitto portugalilaisin höystein

Arkisin ja lauantaisin Casa Vivassa syödään nopeasti valmistuvia lounaita; edellisen illan tähteitä, niistä sovellettuja uusia ruokia ja aina välillä keittoja. Keittoihin laitetaan mitä kaapista ja kasvimaalta löytyy. Aina pitää olla vihanneksia sen verran, että voi yhden keiton pyöräyttää.

Tänään lautasilta lusikoitiin varsinaista fuusiokeittoa. Makkarakeitot eivät kuulu portugalilaiseen keittiöön, eikä suomalaiseen nakkikeittoon kaali ja pavut. Tähän ruokaisaan keittoon tulee molempia.

Nakkikeitto portugalilaisin höystein (4-6 hengelle)

Kattausliinat gobeliinikangasta. 
4-6 perunaa (kuori ja kuutioi)
2 porkkanaa (kuori ja viipaloi)
10 cm pätkä purjoa (pese ja suikaloi)
puolikas sipuli (kuori ja paloittele)
muutama kaalinlehti (pese ja suikaloi)
1 dl esikeitettyjä säilykepapuja
muutama nakki (viipaloi)
muutama lehtisellerin oksa (pese ja silppua)
1 lihaliemikuutio
n. 1 l vettä

Kiehauta vesi vähintään 3 litran kattilassa. Lisää lihaliemikuutio ja paloitellut vihannekset. Keitä kymmenisen minuuttia eli lähes kypsiksi. Lisää nakit ja pavut, kuumenna. Tarkista suola. Halutessasi voit laittaa myös pippuria.

Tarjoile leivän, esim. pataleivän tai saaristolaisleivän kera.

Vinkkejä: laita keittoon muutama pala chouriço-makkaraa ja tähteeksi jääneet keitetyt perunat.

P.S. Tänään en tehnyt pataleipää vaan vuokaleipää. Resepti tulee myöhemmin jos leipä onnistui...

torstai 24. maaliskuuta 2016

Supernopea pääsiäisliina

Kallat on poimittu pellon laidalta.
Apua, pääsiäinen jo ovella, koristeita nolla? Ei hätää! Ripauksen keväistä keltaista saat tekemällä supernopean (ja myös helpon) pikkuliinan. Tarvitset vain palasen huopakangasta, sakset ja koristeeksi pikkukukkia, joiden taustassa on valmiiksi tarra. Lisäksi soikean vadin tai tarjottimen ääriviivan piirtämiseen.

Soikealla vadilla saa jättimunaa jäljittelevän
muodon. 
Tee liina näin: 

Piirrä huopakankaaseen ääriviiva esim. soikeaa tarjotinta käyttäen. Voit toki tehdä myös pyöreän. Tai neliskanttisen.

Leikkaa liina ääriviivaa pitkin.
Leikkaa siihen sen jälkeen piparkakkureuna. Ei sen tarvitse olla just millilleen symmetrinen, käsityön jälki saa näkyä.

Kiinnitä koristeet mieleiselläsi tavalla. Minä laitoin pikkukukat (Tigeristä) vain yhteen laitaan.

Laita liina pöydälle ja maljakko tai suklaamunia sisältävä kulho sen päälle. Valmis!

Katso täältä miten sohvapöytä tehtiin. 

Mikä parasta, tämän liinan tekemiseen voivat osallistua jo hiukan isommat lapset tai muistisairaat vanhukset. Varovasti vaan saksien kanssa!

P.S. Iloista pääsiäistä!

torstai 10. maaliskuuta 2016

Villikukka ja mikä väri siitä irtosi

Olin yhtenä päivänä illansuussa menossa hakemaan pellon laidalta nokkosia värjätäkseni kerän vaaleaa Aapo-lankaa, kun huomasin pieniä lilahtavia villikukkia. Jonkin sortin pillikekukka? Myös niiden varsissa oli lilaan vetävä vivahde. Koppasin niitä mukaani nokkosten sijasta, kokonaisen ison kattilallisen verran.













Keitin näitä karvaan hajuisia (ja karvavartisia) kasveja jonkin aikaa nähdäkseni irtoaako niistä väriä. Kyllä, liemestä tuli rusehtavanvihertävä. Nostelin varret pois ja heitin vyyhdeksi kieputetun langan alunan kanssa kattilaan. Pidin keitosta kuumana sen aikaa mitä ehdin, sitten hyppäsin suihkuun.



Annoin langan olla liemessä vielä parin yön yli. Lopputulos on aika vaalean vihertävä, mutta mustapavuilla värjätyn langan kanssa ihan hyvä pari.





Sitten kun rinnalle laittaa hennalla värjätyn langan, kalpenevat kaksi muuta. Ehken siis hennalankaa laita samoihin sukkiin, tai sitten laitan sitä vain pieniä ripauksia.



P.S. Kävin tänään lähikaupungin kantalankakaupassa ostamassa loput 7 vyyhteä, yhteensä kilon, pehmoista valkoista villalankaa, josta aiemmin olen tehnyt kahdet Lumikit, pikapipon ja Maija Mehiläisen mekon. Nyt riittää taas värjättävää.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Appelsiini-suklaatorttu

Appelsiineja riittää vielä, ja nyt ne ovat makeimmillaan. Appelsiini ja suklaa muodostavat raikkaan makuyhdistelmän, johon kookos tuo vielä oman säväyksensä tässä nopeasti valmistuvassa tortussa. Vai piiraassa? Mikäköhän olisi oikea nimi? Portugaliksi käytämme näistä ja monista muista leivonnaisista sanoja doce tai bolo.

Appelsiini-suklaatorttu

2-3 munaa
½ dl sokeria
150 g leivontamargariinia sulatettuna
5 dl vehnäjauhoja
½ dl kookoshiutaleita
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl vanilliinisokeria
ripaus kanelia
2 tl ruokasoodaa
2 appelsiinia (luomu)
päälle: 50 g taloussuklaata rouheena

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet keskenään (paitsi suklaa) ja lisää kulhoon margariinin kanssa. Raasta hyvin pestyjen appelsiinien kuori kulhoon. Purista appelsiineista mehu ja lisää taikinaan, laita mukaan myös hedelmäliha. Sekoita varovasti mutta huolellisesti.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja tasoita. Ripottele päälle suklaarouhe. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Tee tikkutesti kypsyyden varmistamiseksi. Anna jäähtyä hiukan, jos maltat, ja paloittele annospaloiksi.

Kolmella munalla saat vähän kuohkeamman tortun, mutta kaksikin riittää.

Tätä perusohjetta käytän lisukkeita muunnellen erilaisiin torttuihin.

P.S. Toisessa mandariinipuussa on vielä paljon hedelmiä, vaikka niitä on syöty urakalla ja annettu poiskin. Taidanpa vielä tehdä mandariinihilloa. Se on oivallista täytekakkujen välissä, ja synttäreitä on tulossa.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Polvipituiset Lumikit

Tein jouluksi Lumikki-sukat (katso Lumikki ja seitsemän pientä käsityötä täältä!). Niiden saaja näytti niitä iäkkäälle ystävälleen, joka ihastui niihin niin paljon, että pyysi samanlaiset, mutta polvipituiset. En ole aiemmin polvisukkia tehnyt, ja vähän oli hakuammuntaa aluksi silmukkamäärän kanssa. Aloitin 4x16 silmukalla, ja pohkeen edetessä kavensin 3x4 silmukkaa ja kantapään jälkeen vielä 1x4 silmukan. Neuloin nämä pyöröillä sukka kerrallaan, sillä pitsineule, näin yksinkertainenkin, on kätevämpi neuloa pyöröillä.

Lankana on lähikaupungin vanhasta lankakaupasta ostettu pehmeä villa. Lankaa kului noin 140 g, eli siitä voi päätellä langan olevan kuohkean kevyttä.

Mallineule mukailee punaisen pitsineuletakkini mallia (katso täältä!), mutta neuloin vain "käpyjen" alaosat. Vai yläosat, enpäs nyt tiedä. Näihin sukkiin tuli lapaskavennus, sillä pitsineule oli vielä kesken aloittaessani kärkikavennukset.

Kavennuskohdat merkkasin langanpätkillä. Lopuksi ne vain nykäistään pois.
Sukat lähtivät eilen postissa saajalleen, joka sairastaa syöpää, jota ei enää hoideta. Toivottavasti edes osa energiastani ja elinvoimastani välittyy sukkiin neulottujen silmukoiden mukana saajalleen.

P.S. Tänä talvena neuloin laskujeni mukaan 12 sukat. Se on henk.koht. ennätykseni talven aikana. Aiempi ennätys oli varmaan noin 3,5 paria sukkia.


keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Auringon kilpailija ja muita värjäystuloksia

Innostuin värjäämään villalankoja löydettyäni lähikaupungin lankakaupasta edullista valkoista villalankaa. Värjäyksessä kiehtoo ehkä eniten lopputuloksen arvaamattomuus, varsinkin kun sitä tekee pitkälti mutu-menetelmällä. Aina ei onnistu, mutta ei lannistuta siitä(kään). Tässä viimeaikaisia värjäilyjäni.

Etualalla olevat ohuen ohuet villalangat on värjätty mustalla ja punaisella teellä. Lopputulos oli aika samansävyinen, punertavanvaalea ja lattea. Mietin josko nämä värjäisi uudestaan. Takana olevat keltaiset kerät on värjätty sipulinkuorilla (100 g kuoria, vähän yli 200 g villaa), ja yllätyin positiivisesti värin voimakkuudesta ja silti luonnollisesta sävystä. Sipulinkuorien jemmaus on taas käynnissä.

Oikealla olevat vaaleammat langat on värjätty eukalyptuksenlehdillä. Niistä tuli jo tehtyä säärystimet Maija Mehiläisen mekon seuraksi (katso tästä!). Nyt tästä yli 600 g lankasatsista pitäisi tehdä villatakki.

Ostin Suomen reissulla hennaa, ja hetkosen mietin laitanko sitä hiuksiin vai lankoihin. Kun kesäaurinko tulee kuitenkin vaalentamaan hiuksia, laitoin hennan lankoihin. En tiedä olisiko kannattanut. Katsoin netistä vain äkkiä ohjeet ja sovelsin niitä vielä vähän, ja metsään meni. Vasemmalla oleva ohut villalanka on värjätty kahteen kertaan ja se on yhtä hailakka kuin teellä värjätyt. Keskellä oleva lanka on äidin lähettämää Aapoa (75 % villa 25 % polyamidi), ja siihen väri tarttui kylmävärjättynäkin vähän paremmin. Kelpaa sukkiin.

Oikealla oleva vyyhti on myös Aapoa ja värjätty mustapapujen liotusliemellä (500 g papuja, 2 l vettä, esipuretettu lanka ja parin päivän liotus). Väristä tuli sinertävänharmaa, ihan kaunis. Kelpaa sekin sukkiin. Papuvärjäystä aion kokeilla toistekin, sillä papuja ei Portugalissa puutu ja laitamme niitä usein ruokiin.

Sitten päästäänkin näihin suorastaan silmääpistäviin lankoihin. Ostin lihakaupasta (myydään siellä muutakin kuin lihaa) punaista elintarvikeväriä, ja vasta kaataessani sitä minipullosta kattilaan huomasin että etiketissä sanottiin amarelo eli keltainen. Liemi näytti niin värittömältä, että kippasin kattilaan koko pullon ja langat perään. Tuli lievästi sanottuna keltainen. Kun vein vyyhdin ulos kuivumaan, vannon että aurinko paineli posket punaisina pilven taakse piiloon.

Punaista siis halusin ja punaista sitten sain. Huolellisempaa etiketin lukua marketissa vaan (encarnado, tosin meillä pohjoisessa sanotaan vermelho). Lorautin veden sekaan ihan vain pikkaisen ja heitin huom. kuivan langan perään (miksi kuiva, no, logiikallani ajatellen se imee väriä tehokkaammin). Ensimmäisenä kastunut vyyhdenosa huudahti slurps! kun se imaisi väriaineen vedestä. Tiputtelin väriä vähän lisää ja sekoittelin. Väri on epätasainen ja juuri niin sen haluankin olevan. Sukkiin menevät nämäkin Aapot.

Summa summarum: elintarvikevärillä saa vahvat värit. Seuraavaksi yritän kuitenkin saada pinkkiä, ja kastelen vyyhden ensin.


P.S. Mustapavuista tuli mm. pihvejä ja burgereita.