tiistai 31. maaliskuuta 2015

Täys pannukakku

Casa Vivan keittiössä kokataan useimmiten perinteistä portugalilaista kotiruokaa, mutta silloin kun Emäntä saa ängettyä itsensä lieden ääreen on tuloksena yleensä muunneltua suomalaisruokaa.

Tämän ruokaisan pannukakun kehitin ihan vain siksi, että oli hyvä syy tehdä sen kylkiäisenä kuivakakku. Pannari salaatin kera maistuu aina kaikille, ja harvoin jää tähteitä seuraavaksi päiväksi.

Ai niin, Casa Vivassa munat ovat tietysti omien kanojen pullauttamia. Siitä johtuu pannarin kellertävä väri. Portugalissa pannarista tulee aina tasainen. Johtunee jauholaadusta.

Massun täyttävä pannukakku

Pohjataikina:
3 munaa
5 dl maitoa
n. 4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta jauhoihin sekoitettuna

Täyte:
½ pss tuoretta pinaattia
sieniä viipaleina
100 g pekonia suikaleina
1 iso sipuli suikaleina
2 valkosipulinkynttä silputtuna
1 rkl oliiviöljyä
pippuria
(päälle juustoraastetta)

Sekoita taikinan ainekset ja jätä tekeytymään. Taikina saa olla paksua, jauhojen määrä riippuu niiden laadusta.

Huuhtele pinaatti ja ryöppää se nopeasti. Kaada keitinvesi pois. Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa, ruskista pekonisuikaleita kevyesti, lisää loppuvaiheessa sipulisuikaleet ja valkosipuli. Jos käytät tuoreita sieniä, käytä niitäkin pannulla. Jos kuivattuja, liota niitä vedessä ja keitä hetken aikaa mikrossa.

Lisää täytteen ainekset taikinaan. Lisää tarvittaessa jauhoja/maitoa.

Lusikka Hackmannin Karelia-sarjaa, kulho Järvenpäästä
Kirpputori Helmestä ja maksoi tasan 0,50 euroa.
Kaada taikina voideltuun uunivuokaan, ripottele päälle juustoraastetta (ei välttämätön) ja paista 200 asteessa puolisen tuntia tai kunnes taikina on kypsynyt ja pinta ruskistunut.
Vinkki: voit laittaa täytteeseen myös suikaloitua paprikaa, fetajuustoa, oliiveja... mitä sattuu jääkaapista löytymään.

Tarjoile salaatin kanssa. Ai kaupan salaatit ovat ikävän nahkeita ja järkyttävän kalliita? Ei hätää, tee salaatti ilman salaattia: silppua paprikaa, tomaattia, sipulia ja persiljaa. Sekoita ja lisää loraus oliiviöljyä, liraus omenaviinietikkaa sekä ripaus suolaa. Sekoita uudestaan, ja se on siinä.

P.S. Kohta kurkistetaan hedelmätarhan puolelle. Kasvimaalla on alkanut tapahtua...

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Koukkusiili

Puurasia saa yhä säilöä sukkapuikot. 
Kaivella rapistelin toissailtana uskollista virkkuukoukkurasiaani, jonka joskus vuosia, vuosia sitten toin joltain Kreikan matkalta, ehkä Santorinilta. Kaivelin ja kaivelin löytääkseni nro 3 koukun, jonka sitten totesin työhöni liian pieneksi. Lisää kaivelua nro 3,5 koukun paikallistamiseksi. Huokaus. "There must be a better way", ajattelin mielessäni.

Ajatus jäi hautumaan. Seuraavana päivänä punoin nyöriä kumihimoksi kuulemma kutsutulla kiekolla, ja ajattelin miten näppärää olisi sellaiseen materiaaliin tehdä reiät kullekin koukulle. Mutta eihän sellaista pientä palasta kannata ostaa, ja kiekkokin on kovassa käytössä.

Mietin ja mietin, kunnes muistin että minullahan on kuumavesipullonraato kierrätystä vailla. Sellaisesta leikattu pala sopisi hyvin koukkujen  ruodussa pitämiseen. Mutta mihin sen laitan? Virkkaanko sille mittojen mukaan korin? Entäpä tyhjä säilykepurkki?

Ei järin nätti mutta on ainakin sävy sävyyn.
Netin avarassa maailmassa silmiini sattui Vicia Faba Designin rahkapurkkituunaus. Sen nähtyäni ei vierähtänyt montaa tovia kun muistin, että "Haa, minulla on tyhjiä kilon jugurttipurkkeja!". Kipin kapin keittiöön. Kun näin kaapissa jo kertaalleen sopanpakastukseen käytetyn ison rahkapurkin, päätin vihkiä sen uuteen käyttöön.

Koska heti piti päästä ryhtymään tuumasta toimeen, en alkanut ompelemaan purkille mittatilauspukua. Leikkasin kevyestä kankaasta sopivan palan ja liimasin sen purkin pintaan. Laskokset purkin alle ja sitten vaan peukut pystyssä toivomaan että kiinalainen liima pitää.

Kuumavesipullosta leikkasin kanteen sopivan palan ja siihen Fiskarsin teräväkärkisillä ompelusaksilla ristiviillot koukkuja varten. Kynällä raapustin koot ja koukut ujutin koloihin.

Hups, minullako olikin noin monta nro 3 ja nro 3,5 koukkua..?
No, ei tästä Koukkusiilistä nyt mikään kauneuskilpailun voittajayksilö tullut, mutta joskus käytännöllisyys menee kauneuden ohi. Aika monesti käy täysin päinvastoinkin.

P.S. Esittelin aikaansaannostani Isännälle, joka hieman skeptisesti kysyi: "Ja sinä laitat sitten koukut aina takaisinkin siihen?" "Totta kai", vastasin kirkkain silmin. Katsotaan, jos muistetaan, puolen vuoden kuluttua miten on käynyt.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Hum hum hummus

Savikulho Espanjasta, mintunoksa ryytimaasta.
Hiukoo, hiukoo, mutta ei aina jaksa vääntää voileipää juuston ja/tai kinkun kanssa? Tekee mieli jotain missä on vähän ytyä? Ja olisi vielä terveellistäkin?

Ratkaisu on kotitekoinen kikhernetahna, jota jossain päin maailmaa myös hummukseksi kutsutaan. Nopea ja helppo tehdä, superterveellinen ja nammmmm miten hyvää! Näin se tehdään Casa Vivan tapaan:

Kikhernetahna

1 pkt esikeitettyjää kikherneitä (portugaliksi grão de bico)
4 valkosipulinkynttä
reilu loraus oliiviöljyä
1 pieni chilipaprika
ripaus suolaa

Hienonna lautaselle kipatut kikherneet (ilman nestettä) haarukalla. Lisää hienoksi silputtu valkosipuli ja chili, oliiviöljy ja ripaus suolaa. Tahna saa jäädä hiukan epätasaiseksi. Sekoita hyvin ja siirrä nätimpään astiaan. Arvaa mitä! Se on nyt valmis!

Nauti paahdetun leivän kanssa aamiaiseksi, välipalaksi, hiukopalaksi, alkupalaksi tai yöpalaksi. Pienet mini tostadat sopivat hyvin herneherkun kanssa. 

P.S. Seuraavaksi Casa Vivan keittiössä tehdään ruokaisaa pannukakkua. Sitä ennen Emäntä kehittää kuitenkin ratkaisua virkkuukoukkuviidakkoon... 

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kotona pikku Pariisi

Ostin taannoin metrin pätkän tukevaa Pariisi-aiheista kangasta. Metrillä ei luulisi pitkälle pötkivän, mutta kun pakalla on leveyttä kolme metriä, niin pätkästä saikin jo vaikka mitä…


Ovistoppari

Casa Vivassa tuuletetaan aina kun aurinko paistaa. Täällä läpiveto on hyvä juttu, eikä ristiveto yhtään sen pahempi. Keittiön oven paukahtelut estää ovistoppari. Merimiessäkkimäisen pussukan sisään on piilotettu puoliksi täysi vesikanisteri. Narusta stoppari nostetaan sivuun silloin kun ovi halutaan laittaa kiinni. 














Lankalootat

Isäntä ostaa viiniä usein laatikollisen kerrallaan. Tyhjät laatikot sopivat vaikka lankakeräkokoelman säilytykseen. Laatikosta saa mitat, kulmat ja yläreuna on tikattu päältä. Yläreunaa on käännetty muutaman sentin matkalta sisällepäin ja kiinnitetty se laatikkoon muutamalla tarranauhan pätkällä. Aika helppoo. 








Pussiroskis

Tyhjät muovikassit saa pysymään järjestyksessä! Ikean yksinkertainen roskis sai mittatilauspuvun. Pohjassa mittojen mukaan pyörylä, ja yläosaan on ommeltu "muotolaskoksia" niin että siitä tuli tyköistuva. Yläreuna päärmätty ja siihen pujoteltu kuminauha niin että jää sellainen kädenmentävä aukko. Pussit pysyvät näin kurissa. Tämänkään kanssa ei kauaa nokka tuhissut vaikka nuha olikin!











Toilettilaukku

Matka voi suuntautua Pariisiin tai muualle, mutta jokanaisen välttämättömät tarvikkeet kulkevat kevyessä toilettilaukussa. Reissun jälkeen sen voi heittää matkapyykin kanssa pesukoneeseen. Laukku on vuorattu tukevalla puuvillakankaalla, kulmat tikattu. Viimeisenä kiinnitin vetoketjun päälli- ja vuorikankaan väliin. Vähän oli taiteilua sen kanssa, joten ensi kerralla sujuu varmasti jo paremmin.


P.S. Kangasta on jäljellä vielä pikkupala, ja mietinkin nyt mitä siitä vielä keksisi. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan!



torstai 19. maaliskuuta 2015

Omat orkideat

Jotkut orkidealajikkeet pärjäävät Portugalissa ympäri vuoden ulkona. Orkideojen kukinta onkin Casa Vivassa nyt parhaimmillaan. Kuukausitolkulla pelkästään vihreitä, pitkulaisia lehtiä näyttäneet kukkaruukut alkoivat talven mittaan hiljalleen puskea kukkavarsia, ja nyt nuput ovat suorastaan räjähtäneet upeiksi kukiksi.

Orkideat ovat suhteellisen helppohoitoisia. Niitä pitää muistella kastella silloin tällöin, ei liian usein, ne eivät saa olla liian aurinkoisessa paikassa, ja talvella ne pitää olla katoksen alla suojassa öisin laskeutuvalta kylmältä kasteelta. Kun ruukku käy ahtaaksi, pitää kasvi jakaa uusiin ruukkuihin. Ei sen kummempaa.

Maljakossa orkideanoksa kestää ainakin kaksi viikkoa, eikä sen seuraksi muuta tarvita kuin oksa tai pari jotain vihreää. Poistippuneet kukat käyvät vielä pikkukoristeiksi vaikka kynttiläaluselle. 


Suutelevat sammakot Tallinnasta,
pikkuliina Isännän äidin käsialaa.
Portugalissa orkideoja kasvattavat myös suomalaiset Tuulikki ja Pekka Ranta. Käykäähän katsomassa siitä lisää täältä.
Jaa että tästä sitten kuokkimaan...?
Saisiko jostain Sisua?



P.S. Kasvimaan raivaus hedelmätarhan puolella on aloitettu, mutta on siinä vielä tekemistä… 


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Pepulle lämmikettä

Ei ole kovin leveä, mutta ei ole
Emännän peppukaan!
Casa Viva alkaa jälleen henkiä olemassaolostaan Emännän palattua pieneltä reissulta. Kevät on saapunut ensimmäisten pääskysten siivellä, ja mitä se tietääkään? Kevätsiivousta, sisustusintoilua, puutarhanlaittoa – siis kaikkea kivaa.

Matkalla aloittamani matkakäsityö on vielä kesken, vaikka junissa ja linja-autoissa tuli istuttua muutama tunteroinen. Sen sijaan ennen reissua aloitettu istuinalusta on nyt valmis. Casa Vivan keittiössä on nimittäin talviaamuisin aika kylmä, ja aamiaisella tuli istuttua ihan tuolin reunalla ettei peppu palellu. Ei enää. Istuinalusta on virkattu pitkäksi ”liinaksi” ja taitettu kahtia, saumat virkattu vielä pylväillä. Sisällä on entinen kuumavesipullo antamassa lisäeristystä. Suljetaan niillä napeilla mitä pikatuunatusta nappirasiasta sattui löytymään. Olisi voinut sulkea virkkaamallakin, mutta kun kaikki pitää voida pestä aina välillä.

Sisällä entinen kuumavesipullo. 
Kuulin ja näin kuvia vohvelivirkkauksesta, ja sitä opettelin tämän työn myötä. Ohjeen löysin täältä, mutta en ole varma sovelsinko sitä ihan oikein. Tein vohvelipylväät koukkaamalla langan edellisen kerroksen pylväiden takaa. Tuli syvät vohvelit, ja tämä malli onkin aikamoinen lankasyöppö. Ei se mitään, sillä sain käytettyä muutaman kerän erilaisia jämälankoja. Joka kerroksen alkuun virkkasin kolme ketjusilmukkaa, ei siis suoraan pylvästä kuten ohjeessa. 

Mäntypuinen nappirasia on maalattu
hopeanvärisellä spray-maalilla. Oho,
sinne on eksynyt yksi lankarullakin.
Vohvelivirkkauksella voisi tehdä vaikka maton kylpyhuoneeseen… hmmmm….

Vielä matkavinkki: junilla ja linja-autoilla on helppoa ja mukavaa matkustaa niin Espanjassa kuin Portugalissakin, jollei halua ajella vuokra-autolla. Viikon aikana ehtii nähdä ja kerätä paljon kokemuksia. Suosittelen!


Kasvimaan tämänhetkiset valtiattaret Iittalan Kivi-tuikussa.

P.S. Tällä viikolla piipahdetaan vielä hedelmätarhan puolelle. Luumu- ja persikkapuut kukkivat jo, ja kasvimaata aletaan kaivaa esiin talven rikkaruohojen alta.