tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kiinalainen nurkka

Kerroin muutama viikko sitten vintiltä löytyneestä vanhasta lipastosta. Eräs lukija kirjoitti arvelevansa sen edustavan art nouveau eli jugend-tyyliä. Kiitos tiedosta!

Nyt olisi haussa alkuperäarvailu kuvan puuarkulle. Ostin sen helsinkiläisestä huutokaupasta vuosia sitten, ja vaikka kansi on kulahtanut, on arkussa omanlaistaan kauneutta erityisesti puuleikkausten ansiosta.

Mielestäni arkussa on jotenkin itämaista henkäystä, siksi se Casa Vivassa saikin seurakseen antiikkimarkkinoilta ostetun patsaan (tuskin antiikkia), vanhan kiinalaisruukun sekä lakatun puurasian, joka on kirpputoriostos Suomesta.

Näillä aineksilla Casa Vivaan saatiin pieni kiinalainen nurkkaus.

P.S. Naftaliininhajuisessa arkussa on säilössä mm. toistaiseksi tarpeettomia lampunvarjostimia.

Rasia kätkee sisälleen avaimen, joka ei tosin sovi lukkoon.






Polvistunut kiinalainen pitelee
orkideaa (oman puutarhan kukka).
Yksityiskohta ruukusta. 


Arkku sointuu väritykseltään välioviin ja ikkunaluukkuihin.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kasvimaalla kuhisee

Kasvukautta riittää Portugalissa ympäri vuoden, tosin lajit ja kasvuvauhti vaihtelevat vuodenajan mukaan. Keväällä laitetaan pitkälti samoja kasveja kuin Suomessakin, vähän aikaisemmin vaan. Satokausikin alkaa siten aiemmin. Runsas valo, lämpö ja kosteus saavat kasvimaan suorastaan kuhisemaan elämää jo nyt!

Salaatin, kaalien ja papujen tyvelle ripottelin kananmunankuorimurskaa siinä toivossa, että kotilot ja etanat eivät pääse nassuttamaan taimia. No, kurkkuihin on käyty käsiksi, muut ovat pääosin hyvässä kasvussa. Salaattia pääsemme korjaamaan jo ensi viikolla. Salaatitkin on istutettu pieninä, noin neljän lehden taimina.



Istukassipuleissa on jo ostaessa juuristo, pieni sipulinnysä ja varsia. Ne istutettiin syvälle multaan ja varret leikattiin muutaman sentin pätkiksi, jotta juuristo vahvistuisi. Noin kolmessa viikossa varret ovat saaneet lisää pituutta ja vahvuutta.













Mansikoissa on pienet raakileet.




Nämä pinaatit olivat ilmestyneet itsestään yhteen kukkaruukkuun. Ne siirrettiin omaan plänttiinsä, ja ne lähtevät tästä hiljalleen luikertelemaan ja leviämään varsiensa kautta. Viereen on kylvetty Suomessa tutumpaa pensasmaista pinaattia ja hernettä.




Kirsikkatomaatit istutin pihalle muurin viereen. Siellä näkyy jo pientä kukkaa, mutta nyt hiirenketaleet mylläävät juuristossa. Pumppasimme yhtenä iltana käytävistöön vettä, joten odotellaan olisiko hiiret saatu sillä konstilla pois päiviltä. Pihalla olevien koirien vuoksi rotanmyrkky on pannassa.






Aina ei voi onnistua. Vessapaperihylsyihin kylvetyt miniauringonkukat jäivät tosi mineiksi. Nakkasin veks.
















Taustalla kanojen kesämöksä. Kanoilla on vielä vähän ruopimista koko hedelmätarhan heinikon siistimiseksi.





Ja se taannoin lupaamani laventelipistokas... kyllä siinä näyttäisi olevan uusia lehdenalkuja, mutta kun koiranpentu nyhti yhden pistokkaan irti, niin ei siinä mitään juuria näkynyt. Kasvavatkohan lehdet pelkällä pyhällä hengellä...?














P.S. Casa Vivan facebook-sivulla voit seurata päivä päivältä miten tämä yllätyskasvi avautuu. Huomenna siellä on luvassa uusi kuva.






torstai 23. huhtikuuta 2015

Portolaiset ritarit

Poikkitaiteellinen asetelma. Tämän parempaan en pysty!
Viimeviikkoisella torireissulla ostamastani jättipatongista osa pääsi kuivahtamaan. Mitä kuivahtaneesta leivästä voi tehdä? No, köyhiä ritareita tietenkin. Nam. En vaan kauppareissulla muistanut ostaa kermavaahtoa (niin, tunnustan, käytän sprayvaahtoa, koska minä ja Isännän poika olemme ainoita joille kermavaahto kelpaa). Enkä kyllä mansikkahilloakaan.

Mikä siis neuvoksi? No, käytin niitä aineksia mitä sattui olemaan. Näin syntyivät portolaiset ritarit.

Valmista portviinipäärynät tämän ohjeen mukaan. Anna jäähtyä. 

Leikkaa kuivahtanut leipä paksuhkoiksi viipaleiksi ja kastele viipaleet maitoon. Paista voissa molemmin puolin kullanruskeiksi, varo polttamasta. Asettele lautasille vielä lämpiminä, laita viipaleiden päälle portviinipäärynöitä ja kylkeen vaniljakastiketta (tai tässä tapauksessa vaniljavanukaspussista häthätää vispattua kastiketta). Koristeeksi hiukan paahdettua mantelia ja sitruunamelissaa, ja näin on sunnuntailounaan jälkiruoka valmis. 

P.S. Piipahdetaanpa lähipäivinä Portoon. Katsotaan mitä sieltä löytyy!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Iso kana, pienet munat

Kanojen kesämöksä on tehty pääosin kierrätysmateriaaleista:
lankut ovat Suomesta tulleen muuttokuormani vanerilaatikoista,
myös naulat on kierrätetty. Katon tekevät levyt ovat niinikään
uuskäytössä. Vain verkko piti ostaa. 
Casa Vivan kotitarvekanala siirrettiin talvella sisäpihan puolelle turvaan petoeläimiltä. Kevään tullen niille piti järjestää parempi paikka. Näimme galicialaisessa tv-ohjelmassa kasvihuoneeseen tehdyn eräänlaisen "kanaputken"; kehikko, jota siirretään pitkin kasvipenkkejä, ja kanat siistivät rikkaruohot, putsaavat pois pieneliöt, kuopivat ja vielä lannoittavat maan. Toisin sanoen valmistelevat sen kylvöä varten.

Paria päivää myöhemmin huomasin, että Isäntä oli pistänyt toimeksi. Hän oli rakentanut lankuista kehikon, johon sitten kiinnitti tiivistä verkkoa, etteivät pedot pääse kanoihin käsiksi. Päätyyn verkko-ovi, katto kahdelle puolelle ja niin oli kanojen kesäkoti valmis. Pitkin kesää sitä siirrellään hedelmätarhalla, joka aika villinään kasvaa nyt heinää.

Parissa päivässä kolme kanaa oli jo myllännyt paikan.
Nyt vien niille ruohoa syötäväksi, mutta kohta siirretään
möksä kanoineen toiseen kohtaan. 
Kanojen kesämöksä on tehty pääosin kierrätysmateriaaleista: lankut ovat Suomesta tulleen muuttokuormani vanerilaatikoista, myös naulat on kierrätetty. Katon tekevät levyt ovat niinikään uuskäytössä. Vain verkko piti ostaa.

Sisällä on yhteispesä (joka piti tosin vaihtaa laatikkoon, sillä kanat kippasivat sen aina nurin), vesiautomaatti ja astia maissinjyville.

Kesäkodin lisäksi kanoilla on tilavampi aitaus, joka on nyt tiivistetty niin etteivät pedot pääse sinne sisälle.

Tumman munintakanarodun munat ovat vaaleita,
ruskean kanan ruskeita.



Toinen nuorista, muhkean kokoisista kanoista pullauttelee varsin pieniä minimunia. Vähän vanhempi ja pienempi kollega sen sijaan pyöräyttelee maksikokoiset munat. Kolme kanaa munii enemmän kuin ehdimme käyttämään, joten jääkaappiin on nyt kohoamassa munavuori.

Ja kaikki kolme kanaa ovat muuten hulluina, siis aivan kertakaikkisen persoja etanoille ja kotiloille.

P.S. Ensi viikolla luvassa tilannekatsaus kasvimaalta ja pihalta. Katsotaan myös miten laventelipistokkaat voivat.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Minihuivi eli huivike

Huivike ja sen kolme nappia. 
Sain hiljattain Espanjan reissun matkakumppanilta Suomi-tuliaisina lankoja. Pistinkin heti ensimmäisellä hotellilla bambupuikot heilumaan, ja ne jatkoivat ahkerasti heilumistaan juna- ja linja-automatkoilla kiertomatkan aikana.

Aluksi tarkoitus oli tehdä Zandra-langan kahdesta eri väristä kaksivärinen huivi, mutta lopulta päädyin tekemään huivin vain kahdesta kerästä musta-harmaa-vaaleaa lankaa 5o5n ruutuneuleella. Pituutta riittää mukavasti kaulan ympärille. Kiinnitys läpiommelluilla napeilla. Koska tämä huivi ei ole tämän pidempi, ristin tekeleen huivikkeeksi. Mikä parasta – pehmoisen langan lisäksi – tämän huivi(kkee)n päät eivät huitele maassa kun keräilen munia kanojen pesästä.





Jälkiviisaana voi todeta, että toisen puolen palmikko
olisi pitänyt tehdä toisinpäin. 







Sopivasti ennen matkaa sain valmiiksi vaalean villapuseron. Lanka on keritty isosta puolasta lähikaupungin lankakaupassa, eikä muuten kutita yhtään. Ihan peruspaita, mutta pääntie on siistitty hyvin helpolla tavalla: etureunoja pitkin nousevat palmikot ja niskassa on muutaman rivin verran ruutuneuletta (2 krs 2n2o, 2 krs 2o2n), mikä estää reunan rullautumisen. Lankaa kului hiukan yli puoli kiloa aika tiiviillä neuleella. Ja on lämmin. Jopa liian lämmin maaliskuiseen Espanjaan.


Takakappaleen pääntieosuus. 














Kuvauspaikkana pihan sitruunapuu.


Nopeasti valmistuva peruspaita, etukappaleessa 3+3 s palmikko kun en muutakaan koristusta keksinyt. Yllättäen matkaa varten tehty paita ja matkan aikana tehty huivike sopivat hyvin yhteen. Sattumaa? Karmaa?








P.S. Kanat siirrettiin tänään kesäkotiin. Seuraavassa päivityksessä kurkataan sinne. 


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Sahramikana

Viime viikolla värjäilin villalankoja muun muassa sahramilla, mutta tämä maailman kallein mauste käy tietenkin myös ruuanlaittoon. Perinteisestihän sitä käytetään espanjalaisen paellan tai jouluisen pullan maustamiseen, mutta se sopii erinomaisesti myös kanalle. Sahrami antaa kalpealle kermakastikkeelle kauniin värin ja ruualle ihanan tuoksun, mausta nyt puhumattakaan.

Hmmm, ruokakuvaus ei ole leipälajini...  Hyvää oli kuitenkin. 
Näin valmistuu sahramikana:

3-4 broileirin rintaleikettä
1 prk kevytkermaa
muutama suikale punaista paprikaa
pätkä kesäkurpitsaa suikaloituna
puolikas sipuli suikaleina
3 valkosipulinkynttä silputtuna
vajaa 1 tl jauhettua inkivääriä 
pihisti suolaa
ripaus sahramijauhetta
oliiviöljyä paistamiseen
(tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa silputtuna)

Kuumenna oliiviöljy pannulla. Ruskista kana kevyesti molemmin puolin. Lisää vihannekset, pyörittele niitä pannulla hetki. Lisää kerma ja mausteet, sekoita hyvin ja hauduta miedolla lämmöllä kunnes kana on kypsää (n. 10-15 min.). Kääntele välillä. Voit tarkistaa kypsyyden hammastikulla: kana on kypsää kun pistoreiästä tuleva neste on kirkasta. Jos neste on punertavaa tai sameaa, jatka kypsennystä. Jos nestettä ei tule, ollaan jo menossa kuivahkon kanan puolelle.

Kanan kypsyessä keitä seuralaiseksi riisiä tai pastaa, joko spagettia tai nauhapastaa.

Chilin ystävä voi laittaa myös sitä siinä vaiheessa kun vihannekset heitetään pannulle.

Mausteinen tarjous: voin välittää espanjalaisvalmisteista sahramia. Pakkauksessa on 4 kpl 0,4 mg pussia jauhettua sahramia, hinta postituskuluineen on 6,50. Puolikkaalla pussillisella maustaa em. sahramikanan, kokonaisella puolen litran pullataikinan. Niin ja pussillisella värjää myös noin 100 g (varmaan enemmänkin) villaa kauniin vaaleankeltaiseksi. Laita viestiä osoitteeseen casavivaportugal.pt@gmail.com tai Casa Vivan facebook-sivun kautta!  


P.S. Ensi viikolla vilkaistaan millaisen kesäkodin Isäntä on rakentanut kanoille. 

torstai 9. huhtikuuta 2015

Mausteiset villat

Ainakin yskä hellitti kun eukalyptuksenlehtiä keitti. 
Ostin lähikaupungin lankakaupasta vanhaa erää pehmoista, valkoista villalankaa á 25 e/kilo, ajatuksella, että värjäänpä sitä jollain kun vitivalkoinen ei värinä oikein säväytä. Mehujauheiden karkkivärit kävi ensin mielessä, kun niistä olin lukenut, mutta päätin kokeilla niitä aineita mitä läheltä sattuu löytymään: mausteita ja eukalyptuksenlehtiä.

Isännän kanssa tehtiinkin heti metsäretki lehtiä keräämään ja keitin ensimmäisen lankasatsin. No, eihän se lanka ainakaan enää valkoista ollut käsittelyn jälkeen, muttei sävy kovin mieleinenkään ollut.

Isäntä avasi kattilankannen ja ihmetteli miksi
täällä likoaa spaghettia.

Kokeilin sen jälkeen sahramilla. Törsäystähän se on, mutta sitä nyt sattuu aiemman Espanjan matkan jäljiltä olemaan aika paljon jemmassa ja portolaisesta marketista löytyi lisää, joten annoin mennä tällä kertaa. Langasta tuli nätin vauvakeltaista, ja väri varmasti pysyy pesunkin jälkeen.

Värjäsin pienen vyyhden myös paprikajauheella (vaalea punertava väri, joka näyttää häipyvän auringossa) ja currylla (kiva keltainen sävy). Osan sahramivärjätystä langasta pätkävärjäsin lisäksi currylla, eli kastoin liemeen vain puolet vyyhdistä.

Läksy nro 1: vyyhditä sotkeutunut kerä
uudelleen ja laita värjättäviin vyyhteihin
useampi lankalenkki sitomaan niitä.
Vyyhtihäkkyrä mummun perua, Isäntä
peruskorjasi sen. Koira taustalla
ihmettelee mitä Emäntä tekee. 
Käytännössä kiehautin väriliemen ja kastelin kuivan langan siihen, pitäen liemen kuumana 10 minuutin ajan, sekoitellen ja kääntäen vyyhteä. Joissakin erissä jätin vyyhden liemeen jäähtymään, mutta silloin kun olin vähän malttamattomampi, huuhtelin sen heti ja laitoin ulos kuivumaan.

Yritin saada aikaiseksi punaista lankaa punapensasteellä. Lanka värjäytyi liemessä ihan hyvin, mutta väri häipyi huuhdellessa. Se siitä.

Lankojen värjäyksestä en tiennyt tätä ennen yhtään mitään, menin vain periaatteella "summamutikassa metsään". Sen verran kuitenkin aihe alkoi kiinnostamaan, että aion jatkaa värjäyskokeiluja niin tekstiiliväreillä kuin kasveilla. Villan lisäksi aion kokeilla puuvillalangan värjäystä. Se ei pelaa joka pelkää!

P.S. Sahrami käy myös ruuanlaittoon. Tulossa sahramikanan resepti!

Sahramia ja currya. Mukana myös haju. 

Oikealla alkuperäinen, vitivalkoinen lanka. Ylhäällä sahramilla värjätty, alla vasemmalla paprikajauheella
ja sen vieressä keskellä eukalyptuksenlehdillä värjätty lanka. Ero on vähäinen. 

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Piha vai puutarha?

Tästä rimpulasta pitäisi kasvaa vielä upea puu. 
Hehkuttelin joulukuussa pasuunakukkapuullamme (katso tästä!). Ei olisi varmaan pitänyt. Yöpakkaset tulivat ja purivat, polttaen pasuunakukkapuun ja paljon muuta (katso tästä!). Ehkä sen tyveltä vielä ponnistaa uusia versoja, aika näyttää, mutta sitä odotellessa Isäntä istutti uusia pasuunakukkapuita. Katsotaan loppukesästä miten ne ovat kesän aikana kasvaneet.



Sain valkoisen, parfyymiltä tuoksuvan goivo-kukan siemeniä ja kylvin ne ruukkuun viime keväänä, laitoin taimet sitten kesällä pitkin pihan laitaa. Talven mittaan ne kasvoivat hitaasti, mutta sinnikkäästi, ja nyt ne palkitsevat odotuksen niin kukinnallaan kuin tuoksullaan. Maljakossakin ne kestävät monta päivää.


Goivot pihalta, kallat pellonlaidalta. 
























"Malmequer", vapaasti suomennettuna "Tuskin minua tahtoo". 


Koko talven pihamuurin kulmalla meitä on ilahduttanut yhdenlainen päivänkakkara, malmequer. Kukkia on riittänyt ympäri vuoden, ja nyt kasvi on innostunut oikein urakalla kukkimaan. Vieressä on toisenlainen päivänkakkara, jota olimme jo leikkaamassa pienemmäksi, mutta jääköön vielä näin. Toissakesänä se oli vielä pieni taimenrimpula.









Myös lavandula (yhdenlajinen laventeli) aloittelee kukintaansa. Laventelia haluaisin lisää ja paljon! Yritänkin lisätä sitä pistokkaista. Saas nähdä onnistuuko.

Kukapa ei tällaista pihalleen tahtoisi?

















P.S. Täytyy taas lähteä kasvimaalle kuokkimaan. Haimme tänään lisää taimia...

P.P.S. Tykkäämällä Casa Vivasta facebookissa saat uusimmat kuulumiset suoraan uutisvirtaasi.


torstai 2. huhtikuuta 2015

Kasvimaan kevätpuuhat

Kasvimaalla kokoa 10x2 m, lisäksi
on kaksi erillistä pienempää aluetta.
Casa Vivan pihalla ja hedelmätarhassa alkaa näkyä selviä kevään merkkejä. Ollessani flunssassa pisti Isäntä rukiiset ranteensa töihin ja käänsi kasvimaan ja erotteli enimmät rikkaruohot pois. Toivuttuani vähän kuskasimme kasvimaalle naudanlannan ja oljen hyvinmaatunutta sekoitusta, ja Isäntä sekoitti sen tomuiseen maahan. Toivottavasti kasvimaalla riehuneet myyrät nyrpistävät nyt nenäänsä ja painelevat muualle, mieluummin naapurin puolelle.

Kasvimaanpuoliskolle levitimme 10x1 metrin pätkän mustaa muovikangasta, jonka pitäisi estää rikkaruohojen valloilleen pääsy. Viime vuonnahan kasvimaa tuotti enemmän syötävää vuohille&lampaille kuin meille itsellemme. Taimia varten leikataan reiät, ja kastelu sujuu samasta reiästä. Kesä näyttää miten hyvin kangas toimii.
Isäntä leikkasi taimille siistit rivit. 

Kävimme taimitarhalla ostamassa valmiita taimia:

4 pimentos padrão (pieni vihreä paprika, joita paistetaan oliiviöljyssä valkosipulin kera)
4 vihreää paprikaa
20 lehtisalaattia
4 tomaattia coração de boi ("härän sydän", iiisoksi kasvava maukas tomaatti)
10 portugalilaista kaalia
3 kurkkua
3 kesäkurpitsaa
1 ruukkukorianteri

Nämä taimet maksoivat yhteensä 7,70 euroa, josta korianterin osuus oli 1,50. Lisäksi kasvimaalle siirrettiin kahvinsuodatinpusseihin kylvämäni avomaankurkut - pussit olivat jo hajoamispisteessä - sekä muutama yhteen kukkaruukkuun ilmestynyt pinaatintaimi.

Kompostin alta kaivettuun multaan on hyvä kylvää.
Huomenna tuon torilta lisää taimia. Suunnitelmissa on istuttaa vielä ainakin sipulia ja kirsikkatomaattia, mutta täytyy jättää tilaa myös heräteostoksille.


P.S. Tulossa pian: kevätkukkien loistoa pihalla ja mausteisia värejä lankoihin kotikonstein.

Appelsiinipuusta voi noukkia
välipalaa. Ne ovat nyt parhaimmillaan.