lauantai 28. helmikuuta 2015

Caldeirada de lulas eli mustekalapata

Tavallaan pataruoka, mutta nyt tehtiin Hackmanin viiden
litran kattilassa.
Portugalissa syödään mereneläviä laajalla skaalalla. On kaloja tietenkin, muitakin kuin sardiineja, erilaisia simpukoita, äyriäisiä ja mustekaloja. Minun suosikkini on pieni lula-mustekala, joka on miedon makuinen ja mukavan pehmoinen, ja tietenkin ruodoton. Valmistamme sitä usein joko grillattuna vartaissa tai arki-iltana pataruokana vihannesten kera. Helppo, nopea, terveellinen ja ennen kaikkea herkullinen ruoka!

Näin teet mustekalamuhennoksen (3-4 annosta):

400-600 g pakastemustekalaa (kalmari)
muutama iso peruna (jauhoinen lajike)
pari porkkanaa viipaleina
1 sipuli lohkottuna
1 iso tomaatti kaltattuna
n. 1,5 l vettä
(1 dl valkoviiniä)
suolaa, valkopippuria
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa

Siinä ne ovat, lulat lonkeroineen päineen.
Laita vesi kiehumaan. Kuori ja viipaloi perunat paksuhkoiksi viipaleiksi. Poista kuoritusta tomaatista siemenet, viipaloi isoiksi paloiksi. Lohko sipuli, viipaloi porkkanat. Leikkaa sulat mustekalat pienemmiksi paloiksi jos ne ovat isoja, ei kuitenkaan kovin pieniksi paloiksi, sillä ne kutistuvat keitettäessä.

Lisää ainekset korianteria tai persiljaa lukuun ottamatta kiehuvaan veteen. Vettä pitää olla sen verran, että ainekset peittyvät. Keitä kypsäksi eli noin 15-20 minuuttia. Kypsä mustekala on pehmoinen, ei sitkeä. Kaada valmiista padasta liika keitinvesi pois. Sitä toki saa jäädä vielä liemeksi.

Lisää lopuksi silputtu korianteri tai persilja, kanna pata pöytään ja nauti hyvällä ruokahalulla!

Porkkanan sijasta voit laittaa paprikasiivuja. Chilin ystävä voi laittaa myös vähän chiliä. Me laitoimme tämänkertaiseen pataan myös vähän keräkaalia.

P.S. Jos mustekalapataa sattuu jäämään yli (aika epätodennäköistä, sillä niin hyvää se on), voit hyvin lämmittää sitä seuraavana päivänä. Voit myös soseuttaa koko hoidon sauvasekoittimella ja tarjoilla alkukeittona. Kaksi ruokaa samalla vaivalla!

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Pikselit puikkoihin

Sininen ja minttu? Lohi ja turkoosi?
Musta ja valkoinen...?
Äitini lähetti minulle postissa ison aarrelaatikon, josta löytyi niin Åbyn kartanon kuminaruisnäkkäriä, Forsman Tean teetä kuin Nancy Bushin upea kirja Pitsihuivit neuloen. Riemusta kuitenkin kiljahdin kuin näin valtavan määrän Novitan Rose Mohair -lankakeriä, jotka äiti oli löytänyt alennusmyynnistä. Ihania värejä, kiitos äiti! Mietin tovin mitä niistä teen, ennen kuin keksin sen: olosukkia kirjoneuleella, yhdistäen värejä joita ei ihan ensi istumalta yhteen laittaisi.


Silloin kun suunnittelen mallit itse, käytän apuna Excel-taulukkoa, johon piirrän kirjoneuleen pikselöiden. Sen vaan printtaa ja niin se kulkee mukana, vaikkapa ensi viikolla Espanjaan suuntautuvalla matkalla. Saako muuten bambupuikkoja viedä lentokoneeseen...?


Valmiita sukkia näkyville myöhemmin. Sitten kun niitä on valmiina. 

Huivejakin haluan kokeilla sitten kun on aikaa keskittyä paremmin. Eiköhän Porton lankakaupoista löydy ohutta huivilankaa... 




P.S. Jos haluat saada pikseliruudukon excel-tiedostona, laita minulle sähköpostia tai viestiä facebookin kautta. Ei maksa mitään etkä päädy millekään postituslistalle! 














Follow my blog with Bloglovin

maanantai 23. helmikuuta 2015

Baarikaapin ryhtiliike

Riihimäen Lasin vihreä
maljakko on mummolan
perintöä, sen seuralaiset
hankittu kirpputoreilta.
Casa Vivan ison olohuoneen nurkassa, jättimäisen astiakaapin katveessa nökötti vanha, vanha baarikaappi kuin anteeksipyydellen olemassaoloaan. Ei sillä ollut muuta virkaa kuin kerätä pinnoilleen pölyä ja sekalaista tavaraa ja toimia Emännän kotiviilin tekeytymispaikkana. Kukaan ei sitä huomannut, kukaan ei sitä tarvinnut. Joskus Emäntä oli Isännälle ehdottanut, että siirretään kaappi keittiöön. ”Baarikaapin paikka on olohuoneessa”, jyrähti Isäntä äänensävyllä, joka ei jättänyt neuvotteluvaraa.  

Porto Monge -portviini
kyläkaupasta, uushopeinen
tarjotin suomalaiselta kirppu-
torilta. Saa pitää patinansa.
Eräänä keväisen kauniina päivänä Emäntä päätti, että nyt kaapin paikkaa vaihdetaan. Hän vetäisi pitkin seinää olleen kaapin enemmän olohuoneeseen päin, kulmittain huoneen nurkkaan. Kiillotti vielä kaapin huonekaluvahalla. Vanha baarikaappi ikään kuin oikaisi ryhtinsä ja nosti päänsä ylpeänä pystyyn kuin sanoen: ”Minä olen tämän paikan arvoinen.”
Muurlan lasitehtaan kulho on
jotenkin 70-lukuinen.
Rippilahja tädiltä perheineen.

Toisen lattialla olleista vanhoista, vihreistä bagaço-pulloista (kotipolttoinen viina) Emäntä nosti pöydälle. Isompi, kiikkerämpi, sai jäädä lattialle. Kaapin alatasolle sijoiteltiin vanhaa suomalaista lasia, pöytätasolle viinapullon viereen portviinipullo ja pari lasia, sillä Emäntä ja Isäntä joskus iltaisin ottavat lasillisen portviiniä katsoessaan taivaskanavilta Midsomerin murhia.


Heiluriovi paljastaa valtavan viinivalikoiman.
Puolitäydessä bagaço-pullossakin on vain vettä. 

Kukaan ei tiedä miksi.


Kulmittain sijoitettu baarikaappi ei enää häpeile nurkassa vaan on paikkansa ansainnut. Nyt se elelee onnellisena maalaistalossa, Casa Vivassa.


Sen pituinen se. 

lauantai 21. helmikuuta 2015

Mandariiniähky ja siitä johtunut riisi

Sitruunamelissa rehottaa puutarhassa, joten sillä koristellaan
nyt kaikki. 
Casa Vivan puutarhassa ja hedelmätarhassa mandariinipuut notkuvat hedelmiä. Niitä syödään aamusta iltaan niin paljon kuin napa jaksaa vetää, ja olen keitellyt niistä myös hilloa pari kertaa. Tuli muuten hyvää.

Kun en enää muuta keksinyt tein vielä mandariiniriisiä mukaeltuna tutusta appelsiiniriisistä ja Arroz com lechestä, jonka ohjeen sain meksikolaiselta ystävältäni Anyltä, joka asuu tätä nykyä Helsingissä. Any on aikamoinen taiteilija pikkuleipien ja täytekakkujen koristelussa. Käykääpä katsomassa hänen Kikikas-blogiaan. Se on englanniksi ja espanjaksi, mutta Kuukkeli kääntää. 

Mandariiniriisistä tuli minun mielestäni varsin raikasta, mutta Isännän mielestä se oli ällöä, enjoativo. Sain siis syödä melkein kaiken yksin, ja hyvällä halulla söinkin. Riisi jälkiruuassa ei kuulu Isännän lempiruokiin. Suklaa sen sijaan uppoaa.

Näin tehdään mandariiniriisi:

1 dl puuroriisiä (Portugalissa arroz carolino)
4 dl vettä
1 tölkki kondensoitua maitoa (leite condensado)
1 appelsiinin kuori raastettuna
1 kanelitanko
kymmenkunta mandariinia

Keitä riisi kanelitangolla maustetussa vedessä kypsäksi. Lisää tarvittaessa vettä. Kun riisi on kypsää, poista kanelitanko ja sekoita joukkoon kondensoitu maito. Anna jäähtyä. Samalla riisi vielä turpoaa. Raasta jäähtyneen riisin joukkoon hyvin pestyn appelsiinin kuori. Lisää kuoritut ja paloitellut mandariinit, koristele sitruunamelassilla jos sattuu olemaan. Jos ei, jätä pois. 

Säilytä jääkaapissa ja syö parin päivän sisällä.

Kondensoitua maitoa saa nykyään Suomessa hyvin varustetuista marketeista, pienemmistäkin. Se on ainakin Portugalissa hyvin makeaa, joten sokeria ei tarvitse lisätä. 

P.S. Mandariiniriisiin voi toki laittaa muitakin hedelmiä, vaikkapa appelsiineja. 

Ystävänpäivän suklaakakku sai täytteeksi mandariinihilloa, suklaakuorrutuksen
ja koristeet sitruunamelissassa ja paahdetuista manteleista.
Ei kovin kaunis, mutta kauniimpi kuin edellinen kakuntekeleeni, ja
niin hyvää että viimeiseen muruun syötiin.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Meksikolainen juttu (aika helppo poncho)

Emäntä eestä.
Portugalissa vietetään parhaillaan karnevaaleja. Casa Vivan emäntä kävi katsomassa karnevaalikulkueita ja väsähti sen verran, että vetäisi sombreron silmille ja istahti seinustalle lepäilemään pienen siestan (portugalilaisittain sesta) verran. Koirakin tuli siihen likelle haistelemaan, että hengittäähän se emäntä vielä. 

Punainen poncho on villa-akryylisekoitusta, neulottu pyöröpuikoilla ylhäältä alaspäin. Edessä ja takana on palmikko, ja palmikon molemmin puolin on joka toinen kerros lisätty silmukat. Yläreuna on käännetty päärmeelle pieneksi pystykaulukseksi ja alareunassa resorireuna. Ei sen kummempaa. 

P.S. Jollei siestoja harrasta, niin kyllä se poncho soveltuu hyvin myös sohvannurkassa kököttämiseen.


Emäntä takaa.

P.P.S. Jollet vielä ole tykännyt Casa Vivasta facebookissa, niin tykkää nyt! Olen luvannut, että 100 tykkääjän tullessa täyteen keksin jotain enemmän tai vähemmän järkevää käyttöä viinipullonkorkeille. 
Emäntä istuu.
















Koira makaa.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Romeo ja Julia, juuston ja marmeladin rakkaustarina

Casa Vivassa portviinitynnyrin pääty toimittaa pikkupöydän virkaa.
Näin ystävänpäivän kynnyksellä on aika miettiä mitä jälkiruokaa mielitietylleen huomenna tarjoaa. Portugalilaisjälkkäreistä romanttisin on varmasti Romeu e Julieta, siis Romeo ja Julia. Se on suolaisen ja makean täydellinen liitto, joka vie kielen mennessään. Ja niin helppo tehdä.

Näin naitetaan (siis laitetaan) Romeu ja Julieta:

Viipaloi paksuiksi viipaleiksi juustoa, mielellään kypsytettyä mutta silti pehmeää vuohen-, lampaan- ja lehmänmaidon sekoituksesta tehtyä. Juustossa täytyy olla makua ja vahvuutta, mutta sen pitää olla kermaisen pehmeää.

Viipaloi marmeladia, mielellään kvittenimarmeladia.

Asettele viipaleet tarjoiluvadille tai suoraan pikkulautasille. Syödään hyvällä halulla, veitsellä ja haarukalla. Halutessaan voi juuston ja marmeladin pinota myös Marie- tai suolakeksin päälle. Jälkiruokajuomaksi sopii täyteläinen punaviini tai ruby-tyyppinen portviini.

Muuta ei ystävänpäivätunnelman luomiseen tarvitakaan kuin kynttilänvaloa ja hempeää musiikkia!


P.S. Portugalilaisia juustoja löytää Helsingissä Juustokauppa Miguelista. Portugalissa ihan mistä vaan ruokakaupasta. 

Suolaista, makeaa... 

maanantai 9. helmikuuta 2015

Vinttilöytöjä, osa 2

Metallikulho on löytö antiikkimarkkinoilta ja
kätkee sisälleen eucalyptys-pastilleja.
Maalaistalojen vinteiltä voi löytyä pieniä aarteita. Muutama viikko sitten kerroin pienestä pulunkakan peittämästä pöydästä, josta Isäntä taikoi siistin yöpöydän. Samaiselta vintiltä löytyi – puolentusinan viinitynnyrin ja tuolin sekä pottatuolin ja parin bideen lisäksi – uhkea puulipasto, joka nimensä mukaisesti on puuta. Siinä ei siis ole lastunhiventäkään, ei edes takalevyssä. Tyylilajiksi veikkaisin jotain goottilaisuuteen viittavaa, vai mitä mieltä olette jaloista? Toinen niistä oli muuten irronnut, ja löytyi pienellä kaivamisella vinttiroinan seasta. 



Päädyimme maalaamaan myös laatikoiden
koristekaiverretut kulmat valkoisiksi. 













Kynttiläalustalla pieniä rantakiviä.
Pentikin keramiikkavati on Suomen
tuliainen tädeiltä. 
Tovin aikaa kiertolaisena ollut Tiffany-
valaisin löysi paikan lipaston päältä.
Pulut olivat vierailleet tälläkin huonekalulla, mutta Isäntä pisti hihat heilumaan, putsasi tummanpuhuvan lipaston ja maalasi sen hohtavan valkoiseksi päältä ja lakkasi laatikot. Näin se kestää talven kosteutta paremmin. Saimme lipastosta makuuhuoneeseen oivan säilytyspaikan sukille, alusvaatteille ynnä muille vaateparsille. 

Lukot toimivat ja avainkin löytyi!

P.S. Muista tykätä Casa Vivasta facebookissa! Kun 100 tykkääjää tulee täyteen, luvassa on Mahtava Kierrätysidea viinipullonkorkeista. Mitä se on, ei minulla vielä ole aavistustakaan, mutta kauneimmat timantit hiotaan pienen paineen alla... 



torstai 5. helmikuuta 2015

Juopot päärynät (Pêras bêbadas á Casa Viva)

Yksi portugalilaisista perinnejälkiruuista on punaviinissä keitetyt päärynät, Pêras bebadas (”humaltuneet päärynät”). Casa Vivan kiireinen kokki kehitti siitä oman versionsa, johon ei tarvitse tärvätä koko pullollista punaviiniä. Ei itse asiassa ollenkaan. Näinpä ne tehdään:

Ainekset (2-4 hengelle riippuen herkkusuun koosta):

4 päärynää (esim. pieniä, kovia pêra rocha -päärynöitä)
1 dl portviiniä
1 rkl hunajaa
1 rkl mantelinpaloja
1 kanelitanko
1 tl voita paistamiseen

Kuori päärynät, lohko ne pituussuunnassa neljään osaan ja poista siemenkota. Kuumenna voi pannulla, lisää päärynänlohkot ja ruskista ihan vaan kevyesti. Siis tosi kevyesti. Lisää kanelitanko, mantelit ja hunaja ja pyörittele päärynöitä kunnes ne karamellisoituvat. Lisää portviini ja kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla kunnes päärynät pehmenevät. Lajikkeesta riippuen se vie aikaa enemmän tai vähemmän. Lisää tarvittaessa portviiniä, sillä täytyyhän vähän olla kastikettakin.

Tarjoile vielä lämpiminä (miksei kylmänäkin) kermavaahtonokareen tai parin kera. Nam nam nam!

Tähän jälkiruokaan sopii mainiosti tawny-tyyppinen portviini, joka ei ole kovin makeaa. Tiedän, tiedän, Suomessa portviini on törkeän hintaista, mutta kerrankos sitä eletään ja herkutellaan. 

Huomenna on muuten taas toripäivä, ja aion uhmata kylmää viimaa ja lähteä ostoksille. 

P.S. Tykkää Casa Vivasta facebookissa! Kun 100 tykkääjää tulee täyteen, en pistä pystyyn arvontaa vaan keksin jotain järkevää (no, ehkä vähemmän) käyttöä viinipullonkorkeille. Niitähän meistä monella varmaan nurkissa notkuu odottamassa sitä Mahtavaa Kierrätysideaa. 

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kuka sanoi että niiden pitäisi aina olla yksivärisiä?

Salli-jalkapallille Siiri-sisko. Kaksinkertaista, ohuempaa kudetta.
Alakuvassa jättikoukku, jolla sen ähelsin valmiiksi. 
Portugalissa tehtiin ennen paljon mattoja. Muun muassa Eija Rasinmäen mattoja tehtiin täällä. Nyt ovat mattojenteettäjät lentäneet muille maille, ja trikookuteesta tehdään sitä samaa mitä Suomessakin: pikkukoreja ja käsilaukkuja.

Trikookuteen virkkaaminen käy pienestä jumpasta, ja minä teenkin sitä mielelläni silloin kun käsien verenkiertoa pitää vilkastuttaa. Eli vähän melkein joka päivä.

Yksiväristen korien virkkaaminen kävi jo vähän tylsäksi, joten aloin yhdistellä eri värejä. Tässä vähän näytteitä niistä.
"Seepralle heiniä"
Ja kyllähän se värinvaihto saa näkyä.
Tehty poikkeuksellisesti puolipylväillä,
silti napakka.

P.S. Nyt minulla on vaan ongelmana se, että mitä ihmettä teen kaikilla näillä koreilla...?




"Luumut"


"Jämät"