Liruuna - ihan uusi hedelmä?

Istutimme Isännän kanssa pari vuotta sitten markkinoilta ostetun limettipuun taimen. Vesi kielellä olen odotellut satoa, että pääsisi tekemään limettipiirakkaa. Kirvat tietenkin kesällä kävivät kasviin kiinni ja pienet hedelmänalut varisivat pois. Suihkuttelin puuta ahkerasti luonnonsaippua-etikkaliuoksella, ja tokihan se hiukan hillitsi ötököitä. Syksyllä huomasin, että pienessä puunalussa on kasvamassa ensimmäiset hedelmät, ei pelkät pikkunystyt. Yllätys oli suuri, kun tässä eräänä päivänä näin puussa keltaisia hedelmiä. Sitruunoita?

Ehei.

Eilen poimin puusta ensimmäisen hedelmän, kun tein mantelilastuilla kuorrutettua pescada-kalaa (tuli muuten hyvää!). Halkaisin sen ja nuuhkin. Se tuoksui miedosti limetiltä. Silti se näytti sitruunalta, tai ainakin melkein. Hedelmälihan väri on vihertävä. Kun sen laittaa vierekkäin sitruunan kanssa, eron huomaa.

Käsissämme taitaa olla ihan uusi hedelmä, liruuna (limetti + sitruuna). Olisiko käynyt niin, että taimitarhalla lähekkäin olleet limetti- ja sitruunapuut ovat risteytyneet keskenään ja tuottivat tällaisen jälkeläisen? Ainakin limetin voi kasvattaa siemenestä, ja se vieläpä kasvaa näissä oloissa melko nopeasti.

Eiköhän sen limettipiiraan voi näistäkin hedelmistä tehdä!

Vielä sitrussanastoa portugaliksi:

limetti - lima (laus. limaa)
sitruuna - limão (laus. limau)
limettipuu - limeira (laus. limeira)
sitruunapuu - limoeiro (laus. limueiru)

P.S. Lausuessa voi pitää nenusta kiinni, että saa aidolta kuulostavan nasaaliäänteen.

Puutarhalla kevättä rinnassa

Kurkistetaanpa pitkästä aikaa mitä Casa Vivan pihaan ja puutarhaan kuuluu. Mitään kovin järisyttävää siellä ei ole tehty, mitä nyt Isäntä istutellut puita ja rakensi tukikehikon uudemmille passionhedelmäköynnöksille. Kuvia kehiin:

Tämä vahvan keltainen kehäkukantapainen on levinnyt nurmikkoa kiertävän muurin viereen, noh, pienellä avustuksellani. Se on kukkinut koko talven ja ollut todellinen väripilkku harmainakin päivinä.


Kokeilin värjätä sillä villalankoja, mutta väri oli yllättävän vaisu beesi/ luonnon-valkoinen. Mukana keitoksessa oli myös varret ja lehdet.


Kalifornianunikko on siirtynyt kukkapenkistä pihan perälle betonoidulle alueelle, missä on ennen kuivattu viljaa ja maissia. Pienestä rakosesta on kasvi löytänyt kodin juurilleen. Nämä ovat ihania!

Keltaisia, ei järin mehukkaita hedelmiä tuottava vanha passionköynnös on levittäytynyt katoksen alle ja kiipeilee nyt pitkin pyykkinaruja. Se on täynnään kukkia ja nuppuja, sääli etteivät hedelmät ole kummoisia.

Täällä pihan perällä on meidän salsapaikkamme, eikä nyt puhuta tanssista vaan sileälehtipersiljasta eli portugaliksi salsasta, joka valmistautuu kukkimaan kuvassa etualalla. Saa kasvaa ja siemennellä rauhassa.

Yläkuvassa vasemmalla kurkistaa betoninen 1500 litran viinisäiliö. Niitä löytyy pihalta peräti kaksi. Tilalla on Isännän isoisä viljellyt ja valmistanut viiniä.

Viime kesänä istutettu sitruunapuu on kärsinyt niin kirvoista, muurahaisista kuin juurilla mylläävästä myyrästäkin. Ötököitä olen karkottanut luonnonsaippuasta, etikasta ja vedestä tehdyllä liuoksella, ja se tuntuu tehoavan hyvin, tosin käsittely pitää uusia usein. Myyrän kiusaksi kaadoin maahan eukalyptuksenlehdistä uutettua lientä kun en muutakaan keksinyt. En tiedä onko sillä mitään vaikutusta, seurataan tilannetta. Koirat nappasivat jälleen yhden myyrän kiinni, mutta vielä niitä on ainakin yksi jäljellä.









Tämä oliivipuu on vielä varsin vaatimaton ja kasvaakin hitaasti. Ehkä saamme siitä ensimmäiset oliivit sitten kun olemme eläkkeellä. Jos vielä silloinkaan. Oma oliivipuu on kuitenkin yhden haaveen täyttymys.

Vielä kun saisi pari viiniköynnöstä... siitä ollaan väännetty kättä.

Naapurilta saatu orkidea jaksaa kukkia ahtaassa ruukussa ja varjoisassa paikassa. Ruusutkin kukkivat, tässä vanha punainen ruusu.

Ja ei olisi piha portugalilainen ilman kolibrikukkia, strelitzia. Nämä kuikuilevat joka suuntaan.

Näiden ympärille suunnittelen tehdä kukkapenkin. Sitten joskus kun saan tarmonpuuskan.















Luulin tätä kasvia ensin kosmoskukaksi, mutta se onkin jotain muuta. Se on ilmestynyt ihan itsestään puolivarjoisaan paikkaan.

Sisäpihan ulkopuolella, navetan seinustalla kasvoi ennen murattia ja muita rikkaruohoja. Isäntä raivasi kivipaasien rajaaman penkin ja istutti kaikenlaista; lyhtykirsikkaa, hortensioita, ruusuja, soihtukukkaa, laventelia... Maanpeitekasviksi ja rikkaruohoja kukistamaan istutimme pientä villimansikkaa. Sehän levisi hyvin talven aikana, ja nyt käymme napsimassa sieltä makeita marjoja. Syksyllä siirrämme mansikkaa myös hedelmätarhan puolelle.

Ruusujen, hortensioiden ja laventelien lisäys käy kätevästi: leikataan kasvista oksa ja tökätään se maahan. Pidetään multa kostena ja odotellaan kasvin juurtumista ja kasvamista. Siinäpä se.

P.S. Katsotaan toisella kertaa mitä hyötykasvipuolelle kuuluu.

Puutarhan loppurutistus ennen syksyä

Aina silloin tällöin on ollut tapana laitella tänne puutarhakuulumisia. Vaikka meillä päin yhä mennään Suomen mittakaavan mukaan kesäisissä keleissä, alkaa pientä syksyn aavistusta olla jo ilmassa. Hedelmäsatoa on korjattu lajia kerrallaan, nyt on viikunoiden aika ja kiivejä odotellaan. Pari vihoviimeistä passionhedelmää roikuskelee vielä köynnöksissä. Saatuaan tämän urakan valmiiksi köynnökset alkavat taas pukkaamaan uutta oksaa ja lehteä - ja kukkaa. Keväällä saataneen toinen, tosin vähän hippamampi sato.

Kosmoskukatkin kukkivat jo toista kertaa, ja edelliskertaa runsaammin. Olin jo välillä vähällä leikata ne pois mutta jätin kuitenkin, ja se kannatti. Ne ovat muuten tehokkaita siementämään ja leviämään, pieniä alkuja putkahtelee esiin siellä täällä. Tosin voi olla että talven kylmät yöt tekevät niistä selvää. No, se jää nähtäväksi. Otan kaiken varalta siemeniä talteen ensi kesää varten, sillä kosmoskukat ovat jotenkin niin herkän ihania. Tai ihanan herkkiä.

Torilta ostettu chilitaimi osoittautui aika kummaksi. Hedelmät ovat aluksi valkoisia, sitten ne muuttuvat violeteiksi ja lopulta punaisiksi, jos siihen asti ehtivät ennen pataan joutumista. Aika riittoisia nämä kyllä ovat, pieni pala riittää kerrallaan.

Viime vuonna tein chilipyreetä, mutta tänä vuonna kaksi kolmesta ostamastani chilitaimesta osoittautui pikkupaprika pimento padrãoksi, joten niitä on saatu syödä yllin kyllin sillä ostinhan niitä taimia muutenkin. No, viimevuotista chilipyrettä on vielä jäljellä, on sekin aika riittoisaa.


Olemme ihastuneet kovasti tuoreen korianterin makuun, ja sitä laitetaan moneen ruokaan. Korianteria on helpoin kasvattaa ruukussa. Silloin sitä ei sekoita niin helposti rikkaruohoihin, joista joillakin on aika samanlaiset lehdet.

Parhaimmillaan korianteri on tällaisena kuin kuvassa näkyy. Sitten kun se venähtää pituutta ja kasvattaa hontelommat lehdet ja alkaa kukkia, maku muuttuu vähemmän kivaksi.

Kolmannet istuttamani salaatintaimet lähtivät kasvamaan hitaanpuoleisesti, mutta virkistyivät sitten. En ole koskaan nähnyt näin tummaa salaattia. Se on melkein mustaa. Sivussa kurkistelee lyhtykirsikka. Niitä on pari muutakin, joista suurin aloittelee toista kukintaa.

Istutin salaattia vielä viikko sitten ruukkuihin lämpimälle seinustalle, ja suunnitelmissa on suojata ne ilmojen viiletessä vanhoilla ikkunoilla.

Hedelmätarhan puolella on aika hiljaista viikunapuuta lukuun ottamatta, ja kurpitsakin putkauttelee vielä tällaisia keiloja. Yhdestä kurpitsasta saa kepeästi keiton kolmelle.

Taimet esikasvatin ostokurpitsasta talteen otetuista siemenistä ennen hedelmätarhalle istuttamista. Koko kesän näitä on saanut kastella. Nyt ei enää oikein jaksaisi.


Sain naapurilta tällaisen kukan taimia. Se muistuttaa samettiruusua sekä kukaltaan että hajultaan, mutta kasvaa aikamoisen korkeaksi. Kaunis väripilkku se on kuitenkin puutarhassa, ja jos siinä on yhtään samettiruusun "vikaa", niin se auttaa myyrien pitämisessä loitolla. Eipä ole muuten vähään aikaan näkynyt uusia kumpuja kesän aikana kuivettuneella nurmikolla.

Napsin eilen kuivahtamassa olevia kukintoja ja keittelin niitä. Liemessä on nyt likoamassa pieni vyyhti lankaa, ja lupaavalta näyttää... katsotaan lopptulosta jonain päivänä.

Tälle pikku energiapakkaukselle riittää virikkeitä isolla sisäpihalla. Kuvassa se on vainunnut sisiliskon ja lipoilee huuliaan. Yhtenä päivänä se löysi lavandariasta (pyykinpesuhuone) ison sudenkorennon. Se jahtaa väsymättömällä innolla myös varpusia ja hiiriä.

P.S. Viikunoista tein sekä hilloa että viikunapiiraan. Vaniljakastikkeen kanssa se oli varsin maukasta. Nam.

Puutarhahaaveita ja haasteita

Meillä päin ei ole satanut yli kuukauteen, joten pihaa ja hedelmätarhaa kasvimaineen saa kastella päivittäin. Letkuja on, mutta mieluiten kastelen ihan kastelukannulla, saanpahan samalla päivittäisen voimailutuokion kun kahta 10 litran kanikkaa kannan yhdellä kertaa. Katsotaanpa taas vähän kuvien kera miltä hyötykasvipuolella nyt näyttää:

Viikunat ovat nyt tällaisia pieniä nystyjä, ja niitä tulee tänä vuonna ihan mukavasti. Se mitä ei jakseta syödä, säilön hunajan kanssa hilloksi.

Appelsiinit ovat melkein pingispallon kokoisia. Kaksi puuta näyttää tekevän satoa vuorovuosina; toinen lepää ja toinen tulee taas vuorostaan notkuttamaan oksiaan hedelmistä. Appelsiinit kasvavat ja kypsyvät hitaasti, vasta ensi vuoden puolella päästään näitä syömään.

Limettipuun kanssa oli huonompi tuuri; siinä oli paljon pikkuruisia, vähän nuppineulan päätä suurempia alkuja, ja olin jo vesi kielellä etsimässä limettipiiraan reseptiä. Melkein kaikki alut ovat kuitenkiin pudonneet. Veikkaan että joku ötökkä söi ne tai ehkä tuuli pudotti ne. Olen harmissani, mutta tällaista se on kun ei myrkkyjä käytä. Puu on kyllä hengissä ja tekee uutta kukkaa, mutta satoa ei vähään aikaan saada.

Avomaalle istutetut salaatintaimet kasvoivat nopeasti, mutta kuumalla ilmalla näitä saisi kastella kahdesti päivässä. Viimeisimmät taimet istutinkin taas sisäpihan puolelle ja vesikanikoista tehtyihin ruukkuihin. Linnut ovat jo käyneet napsimassa niitä, eikun kasvuharsoa suojaksi.

Mustan suojakankaan alla möyrii myyrä tai tod.näk. useampi. Muun muassa pensaspapujen juuret on usemman kerran nostettu ilmaan. Ne tekisivät nyt toista satoa, mutta heikolta näyttää kun juuristossa möyritään.

Couve galego, isolehtinen kaali kasvatti pitkän varren ja herkesi kukkimaan. Nyt se on siementänyt, jännityksellä seuraamme löytyykö heinikon seasta taimia sitten kun sateet alkavat. On näitä toki istutettu lisää, sillä käytämme kaalia paljon.

Taustalla näkyvä kuiva alue on laidunta. Ilman kastelua se kuivuu mutta ei hätää, naudat saavat tuoretta ruohoa muualta tuotuna. Laiduntaminen on niille lähinnä ajanvietettä.

Kesäkurpitsat ovat muuten pyöräyttäneet ensimmäiset pamppunsa. Tänä vuonna ne ovat kasvaneet hitaasti, joten ei varmaan pääse käymään kuten viime vuonna jolloin ihan pelotti käydä kasvimaalla, kun sinne oli putkahtanut aina uusi pesäpallomailan kokoinen kesäkurpitsa ja söimme niitä kunnes ne alkoivat tunkea korvista ulos.

Sisäpihan puolella kahdesta passionhedelmäköynnöksestä toinen kärsii, ja todennäköisesti jälleen myyrät ovat asialla. Lehdet kuivuvat ja hedelmät, joita ei ole ihan vähän, alkavat kurtistua. Olen ihan neuvoton mitä tehdä. Myrkkyjä ei voi käyttää koirien takia, muuten kyllä turvautuisin niihin. Loukkua on kokeiltu, sillä saatiin kokonaista yksi pieni hiiri.

Mutta nämä kasvavat hyvin: koiranmuonasäkkeihin istutetut avomaankurkut. Ne ovat pihan perällä kuumassa paikassa (tummunut sementti kerää lämpöä), ja päiväsaikaan peitän ne kasvuharsolla. Eilen siirrettiin ne vähemmän paisteiseen paikkaan, siinä oli oma operaationsa. Maton päälle säkit ja sitten vedettiin.

Kastella pitää välillä kahdesti päivässä, mutta on se vaivan arvoista. Minulla ei ole ikinä mikään rehottanut näin hyvin. Ensi vuonna taidan laittaa koko kasvimaan istutussäkkeihin!

Avomaankurkkua syön mieluiten kuorittuna ja viipaloituna voileivän päällä. Ei siihen muuta tarvita. Tein tsatsikiakin, mutta siitä tuli aika kamalaa. Muistin sitten, etten ole koskaan oikein pitänyt tsatsikista.

Laitetaan näitä tietysti salaatteihinkin. Saatanpa jonkun kurkun säilöäkin jos näitä tähän tahtiin kertyy eli 2-4 kurkkua päivässä.

Laventelisatoakin on päässyt korjaamaan. Varovainen pitää vaan olla, sillä kukissa pörrää paljon ampiaisia.

Lisäsin laventelia pistokkaista, ne eivät tuota vielä paljoa kukkia, mutta emokasvi on valtava. Kuivaan laventelit lasipurkissa ettei tuuli veisi niitä mennessään. Se kun puhaltelee välillä aikamoisen navakasti.

Jos raaskisin, kokeilisin värjätä lankaa laventelilla, mutta kyllä nämä nyt menevät tuoksupussien täytteeksi.

Erään pensaan alta löytyi taannoin ruukunpuolikas. Se pääsi kukkapenkkiin laventelin kodiksi. Anoppi kertoi, että ruukussa on aikoinaan säilytetty oliiveja. Ikää sillä on arviolta sata vuotta.

Kuten kuvasta voi arvailla, nurmikko on vettä vailla. Kasteltu on, mutta auringon paahde on armoton. Sateiden alkaessa se alkaa taas vihertää, kesä mennään näillä. Eipähän tarvitse leikkailla kovin usein, voi senkin ajan käyttää muuhun.

P.S. Pihalaatoitukselta löytyi tänä aamuna myyrä koivet oikosenaan. Koirat ovat siis urakoineet yön aikana, eivät kai saaneet nukuttua kun kylällä juhlittiin fado-konsertin ja rakettien myötä. Ansaitsevat tänään luun!

Juhlahumun jälkeen

Juhannukset on juhlittu rauhallisissa merkeissä, mitäpä sitä maalla muutakaan voi. Portugalin kalenterin mukaan kesä vasta alkoi, joten edessä on vielä suven parhaat palat. Niitä odotellessa katsotaanpa mitä puutarhaan kuuluu, ja tietysti kuvien kera:

Pasuunakukkapuu näyttää nyt tältä. Illalla kukista levittäytyy kauas asti huumaava tuoksu. Näitä ei kannata maljakkoon laittaa sisälle, voipi tulla pää kipeäksi jollei juhannuksena tullut.

Etualalla itsestään kylväytynyttä kaliforniantuliunikkoa, joka on varsinainen puutarhan väriläiskä.

Viime kesänä tässä paikassa kasvoi sinikukkaista pellavaa. Tänä kesänä paikalle putkahti pienenpieni kasvi, jolla on samanlaiset lehdet, mutta violetit kukat. Ei taida olla sama? Sitä paitsi pellava pudotti kukkansa muutaman tunnin jälkeen (ja avasi seuraavana päivänä uudet), tämä ei.













Vanha passionköynnös peitti ennen kokonaan vasemmalla olevan pensaan. Nyt se on levittäytynyt pihakatoksen eteen "verhoksi". Punaisessa pömpelissä on ennen vanhaan säilytetty vinho verdeä. Etualalla on kukkivaa sileälehtipersiljaa, joka on ilmestynyt tänne betonoidulle alueelle itsestään. Ennen täällä pihan perällä on kuivatettu viljaa ja maissia, nykyään meidän pyykkejä. Paikka on kuuma pätsi kesäpäivänä.

Tulipunainen pelargonia kukkii nyt hurjasti. Olen lisännyt sitä pistokkaista sinne sun tänne. Naapurin kanssa tehtiin taimivaihtoa, sain häneltä ison kimpun kukkien ja cantaloupe-melonin taimia. Osa kukista istutettiin tähän kukkalaatikkoon, jossa ennen oli lähinnä punaista kannaa. Se ei oikein jaksanut kukkia tässä paikassa, pelkän aamuauringon varassa. Saas nähdä mitä noista uusista kukista tulee.

Tänä vuonna saamme hurjan passionhedelmäsadon! Kahden köynnöksen oksat notkuvat, ja vielä ne jaksavat pukata kukkaakin. Kypsyminen on aika hidasta, vielä menee joitakin viikkoja ennen kuin päästään näitä nauttimaan.

Kypsä hedelmä tipahtaa maahan ja jatkaa vielä jälkikypsymistä sisällä hedelmäkulhossa.

Onnistuin muuten vihdoin kasvattamaan muutaman passiontaimenkin. Mutta minne ihmeessä ne istutan...?


Korianteri kukkii ja tekee siementä. Näistä kylvän lisää tätä maistuvaa maustekasvia. Laitamme korianteria muun muassa äyriäisruokiin ja esimerkiksi härkäpapu-chouriçomuhennokseen (resepti täällä). Talvella se tuntuu kasvavan vahvemmaksi, eli kai se tykkää viileästä.













Ja mikäs se täällä kurkistelee pussista ulos...? Avomaankurkut ovat saaneet kodin koiranmuonasäkeistä ja tuntuvat viihtyvän. Kasvimaalle istutetut taimet kärsivät niin tuulesta, kuivuudesta kuin myyristä, nämä eivät.

Mietin kyllä sitä, liukeneeko säkeistä haitallisia aineita, mutta jos niissä koiranruokaa säilytetään, niin ei kai syytä huoleen.

Katsotaan jonain päivänä miltä hedelmätarhan ja kasvimaan puolella näyttää. No, kasvimaa on rikkaruohojen peitossa, mutta on siellä jotain muutakin sentään.

P.S. Muistathan, että Casa Vivan romanttinen kesäjatkis alkaa heti heinäkuun alussa! Luvassa on rentoa lomalukemista, jonka kanssa ei tarvitse paljoa aivosoluja vaivata. Ei vaivannut tarinan kirjoittajakaan.

Unikoita ja muita puutarhaunelmia

Jollen vielä ole todennut, niin kevät tai kesä on edennyt tosi takkuisesti pohjoisessa Portugalissa. Lämpötila on muutaman asteen enemmän kuin talvella, mutta muuten on aika samanlaiset tunnelmat. On siis satanut paljon, ihan liikaa.

Salaatit kasvavat mainiosti mullalla täytetyissä 
vesikanistereissa. Käy näin vaikka parvekkeelle. 
Ja näihin ei etanat iske niin helposti.

Puutarhassa ja kasvimaallakin istutukset ponnistelevat kasvaakseen. Ensinnäkin hedelmäpuiden kukinta-aikaan on satanut paljon eikä pölyttävistä mehiläisistä ole juuri havaintoja muuta kuin tokkuraisina maahan pudonneina. Toiseksi lämpöä saisi olla vähän enemmän, että kasvu pääsisi kunnolla vauhtiin. Tänä vuonna en kasvimaalle edes laittanut kovin paljoa taimia. Kesällä niitä joutuu kastelemaan joka päivä, ja se on oma, aikaa vievä urakkansa. Tosin jos ilmat tätä menoa jatkuvat, niin eipä tarvitse kastelusta huolehtia.

Villimansikka-amppeli. 

Ilonaiheitakin kuitenkin on. Huhtikuun alussa vesikanikkoihin istutetut salaatit tuottavat satoa täyttä häkää, ja hankimmekin jo lisää taimia ettei salaatintuotannossa vaan tule taukoa. Sitä tullaan syömään taas ähkyyn ja närästykseen asti ihan kuten viime kesänäkin. Lisäksi pari kesää sitten istutettu limettipuu kukkii vallan ahkerasti, joten pääsemme tänä vuonna vielä varmaan limettipiirasta maistelemaan. Uusi sitruunapuu vanhan, kuolleen tilalle on kuitenkin ostamatta vielä. Jonain päivänä pitää lähteä Portoon Bolhãon torille.

Vuosi sitten kesäkuun alussa kylvin idäntuliunikon siemeniä. Ensin ruukkuun, sitten itäneet kolme tainta maahan. Niistä vain yksi selvisi erilaisten vihulaisten (mm. koirat) kynsistä. Olen varjellut sitä kuin silmäterää. Muutama päivä sitten havaitsin siinä ensimmäisen nupunpallukan, ja lauantaina se avasi ensimmäisen kukan. Kyllä se on kaunis, vaatimattoman yksinkertaisella tavalla.

Idäntuliunikon ensimmäinen kukka.

Kukaan ei luvannut ruusutarhaa,
sain sen kuitenkin.

Unikoita on pihalla muitakin. Jonkinlaista vaaleanpunaista silkkiunikkoa, joka nyt tätä kirjottaessa on tosin rehahtanut ylikokoiseksi ja odottelen vain sen tekevän siemeniä, ennen kuin leikkaan sen alas. Lisäksi on hehkuvan oranssia kaliforniantuliunikkoa, joka ei täällä olekaan yksivuotinen, yllätys yllätys, vaan vanhin kasveista viettää jo kolmivuotissynttäreitä. Sen jälkeläisiä on putkahtanut pariin muuhunkin paikkaan, mutta jännintä on, että yhdessä kasveista on terälehdissä voimakkaan tumman oranssista sävyä. Olisiko se jonkinlainen muunnos alkuperäisestä, en tiedä, mutta kaunis se on.

Ei jaksa aueta sadepäivänä. 

Unikoita olisi kiva kylvää pihan ulkopuolellekin navetan viereen, mutta en uskalla. Se saattaa sieltä päästä leviämään hallitsemattomasti. Tosin esiintyyhän unikkoa täällä villinäkin.

Passionhedelmäköynnöksistä odotellaan tänä vuonna muhkeaa satoa. Ainakin kukkien ja nuppujen määrä lupailee sellaista.

Myös hortensiat aloittelevat kukintaa. Hortensiaa onkin putkahdellut sinne tänne. Miten sitä lisätään? No, leikataan puskasta oksa, tökätään maahan ja pidetään kosteana. Se juurtuu siihen. Samoin toimitaan ruusun kanssa. Naapuri leikkasi ruusupuskiaan ja antoi meille muutaman oksan viime kesänä. Nyt ne jo kukkivat.

Näitä täällä siis tällä hetkellä. Kuukauden kuluttua on jo jotain muuta.

P.S. Nurmikon joutuu leikkaamaan kahdesti viikossa. Jos sen päästää kasvamaan pidemmäksi, hyytyy sekä kone että leikkaaja.

Ruukkupuutarha autokatoksen seinällä. Isäntä saa kastella, minä en yletä.

Pihalla pieni saari. Ja käärmeitä.

Kesä - ainakin suomalaisten kriteerien mukaan - on saapunut vihdoin Portugaliin. Aurinko on paistellut aamusta iltaan, ilma on kuivunut talven sateiden jälkeen, ja luonto on hurahtanut kasvun huumaan.

Casa Vivan Emäntäkin on hurahtanut, nimittäin puutarhahommiin. Kovin paljoa en uusia juttuja istuta, sillä oikeasti en jaksa kauheasti kastella, mutta jotain pientä kuitenkin. Esimerkiksi freesioille piti saada parempi paikka, sillä pihamuurin vieressä ne jäivät jotenkin paitsioon.

Pihalla oli yksinäisen näköinen palmupuu. Tuumin, että sen ympärille voisi tehdä luonnonkivillä kukkapenkin ja siirtää freesiat siihen. Ryhdyin tuumasta toimeen ja valmista tuli pian. Kivet hain laitumelta.

Tulin sitten vaan siihen tulokseen, etteivät freesiat ja palmu oikein sovi yhteen. Piti keksiä jotain muuta. Sitä ennen ruokahalu kuitenkin kasvoi, ja esitin Isännälle, että laajennan kukkapenkkiä ja istutetaan siihen jotain muutakin. Havainnollistin suunnitelmaa asettelemalla kivet aiottuun muotoon. Suunnitelma sai hyväksynnän.

Laajensin kukkapenkkiä läheiseen atsaleaan asti, ja seurakseen se ja palmu saivat jonkin hurjasti kasvavan mehikasvin ja laventelin. Mutta voisihan siihen ympärille istuttaa vielä jotain pientä, odotellessa puskien kasvamista... Kauempaa katsottuna asetelma palmuineen näyttää pieneltä autiosaarelta. Nurmikon keskellä olevalta, tosin.

Mutta ne freesiat olivat vielä kotia vailla. Päätin tehdä niille toisen kukkapenkin pystyynkuivaneen magnolian kannon ympärille. Ennestään siinä oli jo yksi pensaanalku, ja lisukkeeksi ostin pari daaliaa. Freesian mukulat on nyt piilotettu multaan. Muutama kivi puuttuu vielä. Ne alkavat nimittäin loppua laitumelta mutta ei hätää, kunhan Isäntä kyntää ja kylvää sinne uutta apetta naudoille, löytyy kiviä varmasti lisää. Ja saattaa noita kukkapenkkejäkin ilmestyä pihalle lisää.



Pihalla kukkii nyt mm. kaliforniantuliunikot, joita on kylväytynyt itsestään mm. kiveen kaiverretun vesiastian eli pian viereen. Hehkuva väri ja kukkia riittää koko kesäksi.

Kuvassa kukat ovat jo sulkeutumassa yöksi. Aamulla ne taas avautuvat auringon myötä.









Taimikasvatusta varten tein koiranmuonasäkeistä istutussäkkejä. Multaa sisään, teipillä suuaukko kiinni, ja saksilla aukko toiselle puolelle. Säkit ovat muurin päällä, passionköynnöksen suojassa. Pensaspavuista istutin jo isoimmat taimet kasvimaalle. Lisäksi on tulossa avomaankurkkua ja kohta myös keltaista kesäkurpitsaa, sitä kun ei Portugalista saa valmiina taimina.

Tämä lipevä luikertelija löytyi erään kukkaruukun alta. Olisi edes syönyt nuo etanat, mitä sen vierellä näyttää lymyilevän, mutta ei.

Onneksi Portugalissa ei - tietääkseni - ole myrkyllisiä käärmeitä.

Pari päivää sitten koira äkkäsi toisen käärmeen keittiössä. Jippii, kyllä maalla on mukavaa!

P.S. Tässä muuten sunnuntaisen rantakävelylenkin saalis. Meritähti pääsi minimerimaailmaan, kivet pihakatoksen alla olevaan kukkapenkkiin. Vielä pitää muutama reissu tehdä, ennen kuin sitä voi alkaa sanomaan valmiiksi.