Aamiainen ulkona - tammikuussa

Kisu paistattelee auringossa traktorin päällä. 

Tällä viikolla minun oli tarkoitus esitellä sinipuuvärjäyksiäni, mutta en saa ladattua kuvia kamerasta tietokoneelle. Pitää siis ottaa uudet kuvat kännykällä ja käsitellä värisävyt oikeamman näköisiksi. Maaliskuussa saan värkit tietokoneosaajalle, joten silloin ongelma hoituu.

Alkuviikosta ilma oli suomeksi sanottuna karmea. Kova puuskittainen tuuli, joka ulvoi ikkunanraoista sisään ja mökäsi ulkona niin, että kissakin säikähti. Ajoittain kaatosadetta. Kylmää kuin vain tammikuussa voi olla, Portugalissa.

Siksi, kun sunnuntaina saimme aurinkoisen aamun, kannoin aamiaistarjottimeni pihan perälle. Ei siellä lämmin ollut enkä löytänyt edes pipoani, mutta lämpimään mohairshaaliin (katsotaan se joskus) kietoutuneena tarkeni kyllä.

Katso täältä lisää koukkuamalla tehdystä teepannun myssystä.

Yksinkertaisen aamiaisen helmi on vitamiinicocktail. Se tehdään näin: 

Vitamiinicoctail (1 annos)

Vitamiineja! 

Kuori ja leikkaa pieniksi paloiksi noin puolikas porkkana. Pilko joukkoon pätkä inkivääriä. Lisää lohkottu mandariini tai appelsiini (poista siemenet). Purista sitruunalohkosta mehu ja tipauta mukaan nokare hunajaa. Itse laitan vielä teelusikallisen karpalorouhetta. Lisää puolisen desilitraa vettä ja hienonna koko hoito tehosekoittimessa. Kaada lasiin ja kumoa tyhjään massuun.

Kiireisenä työaamuna cocktail valmistuu hiukan nopeammin, jos porkkanan ja hedelmän kuorii dellisenä iltana ja laittaa purkkiin jääkaappiin. Inkivääri on pilkottava ja sitruuna puristettava tuoreeltaan.

Investoin pieneen tehosekoittimeen, jossa saa kätevästi tehtyä annoksen kerrallaan ja osien (2 kpl) pesu sujuu kätevästi.

P.S. Tekeillä on superlämpimät villasukat. Lähiaikoina katsotaan millaiset niistä tuli. Jännittää itseänikin, että tuleeko niistä huovutuksen jälkeen sopivan kokoiset.

Pikkumattoja pirtakangaspuilla

Muistan kun pikkutyttönä istuin mummoni vieressä, kun hän leikkasi matonkuteita ja kutoi niistä räsymattoja. Minäkin sain oman maton sitten kun kasvoin vähän. Haave omista kangaspuista on kulkenut mukana vuosikymmenet, ja lopulta hankin Kromskin pirtakangaspuut päästäkseni kutomisen makuun. Nyt olen kutonut peittoja, mattoja ja shaaleja. Kutominen on valtavan mukavaa, työkin edistyy nopeasti. Pirtapuut ovat siitä kätevät, että loimen voi tehdä joka työlle erikseen. 

Loimen luomisen yhdellä pirralla opettelin täältä. Yhdellä pirralla voi kutoa ns. palttinasidosta, joka sopii shaaleihin, kaulahuiveihin ja peittoihin. Sen sijaan mattoihin se ei sovellu hyvin, matoista tulee löyhiä ja lerppuja. Mattoihin tarvitaankin kaksi pirtaa. Loimen luomisen opettelin täältä (englanninkielinen video). Kahdella pirralla voi kutoa tuplaleveyttä, mutta sitä en ole vielä kokeillut. Työleveytenä näissä minun puissa on 80 cm.

Kutomisessa loimen luominen on työläin vaihe. Mattoja tehdessäni teenkin samantien niin pitkän loimen, että siitä saa kaksi pikkumattoa. Koska pirtani ovat tiuhoja (nr 8), teen loimen vain joka toiseen reikään. Näin loimilanka uppoaa paremmin kudelangan sisään. Kuteen tiivistän kammalla. 

Tällä viikolla sain valmiiksi kaksi mattoa. Ensimmäisen kude on leikattu ystävältä saaduista käytöstä poistetuista tyynyliinoista. Leikkasin niistä ensin saumat pois, sitten ompelin keskenään samanväriset kankaat siksakilla putkeksi, jonka leikkasin yhtenä soirona. Tällä tavalla kuteeseen ei tule ikäviä käännekohtia.  

Toisen maton tein kylpyhuoneeseen. Kude on kaupasta haettua bukleeta - muistathan takavuosien "ihanat" bukleematot! Matosta tuli paksu ja pehmeä, eikä tässä ihan heti näy roskat ja tahrat, joita valitettavasti täällä maatilalla tuppaa kertymään. 

Kudetta jäi vielä toiseen mokomaan, joten ei muuta kuin uutta loimea puihin. 

Kisu köllöttää jalkapalli Hjalliksen päällä. Katso täältä miten pikkurahi tehdään! 

P.S. Naapurini haluaisi myydä ihan oikeat kangaspuut, jotka hänellä on olohuoneessaan. Yritän kovasti vastustaa kiusausta hankkia ne. Ei ole tilaa, aikaa jne. Ja mitä kaikilla niillä matoilla tekisin?!

Uusia aluevaltauksia

 Eräs ystävä löysi sattumalta tänne nukuksissa olleeseen blogiin ja laittoi viestin. Olinkin pohtinut blogin herättelemistä pitkästä aikaa, ja ystävän viestistä sain sopivasti inspiraatiota. Käsitöitä ja kokkaamista en suinkaan ole hylännyt, mutta järjestin itselleni muuta tekemistä sen verran paljon, että jostain piti tinkiä. Asetankin nyt tavoitteeksi tehdä vähintään yhden päivityksen viikossa. Sillä kaikkea jännää on tullut tehtyä... katsotaanpa hiukan. 

Kisu tuli ilmoittamaan, että on ruoka-aika. 

Toteutin pitkäaikaisen haaveen ja hankin kangaspuut. No, pirtapuut, mutta näilläkin saa aikaan vaikka mitä. On kätevää (joskin työlästä) kun voi tehdä loimen joka työlle erikseen, eli voin kutoa vuoroin shaaleja ja mattoja, sen mukaan mitä kulloinkin tekee mieli. Kesällä kudoin ja leikkasin kuteet pihalla, on nimittäin aika roskaista puuhaa.

Parilta ystävältä sain vanhoja lakanoita, niistä tuli mattoja. Vaaleansininen ja -punainen matto olivat kesällä sängyn vieressä tyyliin His and Hers. Kuka sanoi, että sängynvierusmattojen pitäisi olla identtiset?! 

Jämälankojakin sai käyttöön kutomalla niistä mattoja. 

Myös shaaleja ja peittoja on pirtapuistani valmistunut. 

Kutomisen olen opetellut lähinnä Youtube-videoiden avulla ja muutamia niksejäkin on kertynyt. Niistä kerron joskus. 

Kutominen on hurjan mukavaa, suorastaan terapeuttista. 

Sifonkopusero valmistuu nopeasti 
ja on mukava yllä. 

Kesällä innostuin ompelemaan niin pellavaa kuin sifonkia. Jälkimmäisen kanssa on omat kommervenkkinsä. Kerron joskus! 

Pellavasta ompelin vilpoisia housuja, tunikoita, toppeja, mekkoja ja hamosen, kokonaisen garderobin. Ja mikäs oli ommellessa, kun torilta löytyi kakkoslaatuisia pellavalakanoita huokeaan hintaan. 

Osa viime vuoden sukkasadosta. 

Sukkia neulon tasaiseen tahtiin kasvivärjätyistä langoista. Ja kaikki menevät käyttöön! Kerron joskus miten se onnistuu. 

Pastaa pinaatin, paprikan ja
hasselpähkinöiden kera.

Ruokaakin yhä laitellaan, ja syödään myös. Sillä pienellä muutoksella, että lopetin nelijalkaisten lihan syönnin, kanaa ja kalkkunaa syön harvakseltaan. Kehittelen omia kasvisruokiani, kuvassa yksi erityisen maukas pastakastike. Ja koska olen meillä ainoa joka näitä syö, yritän tehdä pieniä annoksia, sinkuillekin sopivia. 

Proteiinia saa pavuista ja maitotuotteista. Toisinaan kasvisruoka saa säväystä fetasta tai mozzarellasta. 

Sinipuu on niin riittoisa värilähde,
että tuntuu ettei lastuista lopu väri ollenkaan. 

Eikä unohdeta värjäämistä, tätä ihanaa touhua johon olen täysin hurahtanut. Viime viikkoina se on tosin jäänyt väkisinkin vähemmälle, sillä on sadellut niin paljon, lankoja ei saa kuivaksi. Ei hätää, kesän aikana kertyneitä lankoja on kyllä lopputalven tarpeiksi. No ok, enemmänkin. 

Puutarhanhoito on jäänyt vähemmälle, eikä se johdu pelkästään ilmoista. Joka paikkaan ei vain repeä. Mutta katsopa tuota kuvassa vasemmalla näkyvää oliivipuuta! Se on kasvanut kokoa. Täältä näet millainen rimpula se oli toukokuussa 2017, kun se istutettiin. Oliiveja se on toistaiseksi tehnyt vain kerran. 

Näillä eväillä ja vähän muillakin lähdetään uuteen vuoteen. Ota blogi tai Casa Vivan Facebook-sivu seurantaan! Hyvää alkanutta vuotta!