lauantai 23. joulukuuta 2017

Saaristolaissämpylät

Joulu tulla kolkuttelee jo ovella täälläkin missä pellot viheriöivät, aurinko paistaa ja pikkulinnut laulaa. Tänä vuonna en tehnyt samanlaista sukkasavottaa kuin viime vuonna ja muutenkin jouluaskartelut ovat jääneet vähiin. Ei se mitään, joulu tulee siitä huolimatta.

Juureen tehdyt, chilillä höystetyt ruisleipäset pääsivät loppumaan, joten piti tekaista nopeaa korviketta. Näin joulun aikoihin maistuu hiukan makeahkokin leipä, joten päätin tehdä sämpyläversion saaristolaisleivästä. Hyviä tuli!

Saaristolaissämpylät (pellillinen)

1 dl vettä
1 dl olutmaltaita
3 dl piimää
1 dl siirappia
25 g hiivaa
3-4 dl ruisjauhoja
3-4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
ruisjauhoja sämpyjen pyörittelyyn

Kiehauta olutmaltaat vedessä ja anna tekeytyä hetki. Lisää piimä ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Liuota seokseen hiiva ja suola. Lisää siirappi ja puukapustalla sekoittaen ruis- ja vehnäjauhoja sen verran, että taikina alkaa muodostua tömäkäksi. Se ei saa olla puuromaista vaan sen verran jämäkkää, että kapustalla saa hiukan huhkia.

Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa, tai sellaisen puutteessa vesihauteessa, parisen tuntia.

Laita leivinalustalle ruisjauhoja ja kuopaise taikinasta kapustallinen taikinaa. Pyörittele sitä kevyesti jauhoissa ja taputtele taikinapallero puikulaiseksi. Taikinaan keräytynyttä ilmaa ei taputella pois vaan se saa jäädä kuohkeuttamaan sämpylää.

Laita sämpylät leivinpaperilla vuoratulle pellille ja kohota liinan alla kuten taikinaa (joko lämpimässä paikassa tai lämmintä vettä sisältävän astian päällä) puolesta tunnista tuntiin.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista sämpyjä 10 minuuttia. Laske lämpö 200 asteeseen ja paista vielä noin 20 minuuttia. Vahdi sentään etteivät pääse kärähtämään. Itse laskin lämpöä välillä ja nostin uudelleen, kun iski epäilyt sämpyjen kypsyydestä.

Tuoreet sämpylät ovat hiukan taikinamaisia, mutta anna niiden tekeytyä seuraavaan päivään niin rakenne paranee.

P.S. Hyvää joulua! t. Casa Vivan tonttu emäntä




lauantai 9. joulukuuta 2017

Patalaput jämälangoista


Patalappuja tarvitsee jokainen joka vähänkin laittelee ruokaa. Hyvät patalaput ovat sopivan jämäkät ja riittävän paksut, että yksi lappu per käsi riittää eikä kuumakaan pelti polta näppejä. Nämä lähtökohdat mielessä pitäen virkkasin kasvivärjätyistä jämälangoista pastellisävyiset patalaput.

Lankana käytin Novitan Seitsemää veljestä kaksinkertaisena, 4,5 mm virkkuukoukku. Aloitukseen virkkasin 27 ketjusilmukkaa, sen jälkeen siirryin puolipylväisiin. Puolipylväät on virkattu edellisen kerroksen puolipylväiden väliin, ei silmukkaan. Näin patalapusta tulee paksumpi ja tanakampi. Mitä tiukempaan jaksaa virkata, sen jämäkämmän lapun saa aikaan. Molemmille puolille muodostuu samanlainen pinta.

Puolipylväät virkataan edellisen kerroksen puolipylväiden väliin, ei silmukkaan.
Värinvaihdot tein keskellä kerrosta vähän miten sattuu. Näin sain käytettyä lankakerät loppuun asti. Punnitsin kunkin kerän ja käytin ensimmäiseen lappuun noin puolet ja loput toiseen. Näin niissä toistuvat samat värit samassa järjestyksessä. Pienimmissä kerissä oli vain noin 12 g lankaa.

Langanpäät on virkattu työn edetessä puolipylväiden sisään. Lopuksi riitti kiristää langanpäät ja leikata ylimääräiset pätkät pois.

Kun lapulla oli tarpeeksi korkeutta, vaihdoin väriä ja virkkasin reunuksen lapun ympäri puolipylväillä. Kulmissa on käännytty 4-5 silmukalla. Lopuksi pieni ripustuslenkki ja langan päättely.

Pakko tunnustaa, että jouduin ottamaan käyttöön pari korkkaamatontakin kerää, sillä pelkät jämälangat eivät riittäneet. Tuli käytettyä niitä niin paljon keräilyeräsukkiin.

Yhteen patalappuun upposi lankaa hiukan yli 60 g.

Lankojen värjäämiseen on käytetty mm. Amaranthusta (revonhäntä), passionhedelmän kuoria ja kahvia.

P.S. Näitä ehtii vielä tehdä vaikka pukinkonttiin.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Teepannulle myssy


Muutettuani Portugaliin virkkasin teekannulle myssyn huopuvasta langasta joka, yllätys yllätys, ei huopunutkaan. Nyt sain vihdoin aikaiseksi tehdä teekannulle uuden myssyn, tällä kertaa koukkuamalla eli tunisialaisella virkkauksella. Sillä saa aika jämäkkää jälkeä.

Lanka on kaksinkertaista kasvivärjättyä Escocia-villaa (100 %) yhdistäen kahta eri sävyä. Veikkaan, että nämä keltaiset sävyt ovat peräisin jostain hierakasta ja keltasauramosta tai kehäkukasta. Tarkemmin en muista, sillä keltaisia keriä on sattumoisin aika paljon.

Koukkusin suorakaiteen muotoisen palan, jonka taitoin kaksinkerroin ja ompelin sivusaumat. Teekannun nokkaa varten on "sepalus", jotta teetä pääsee kaatamaan mukiin myssyä riisumatta. Alareunaan ompelin päärmeen nurjalle puolelle, se antaa ryhtiä.


Pelkälle teekannulle myssy on tarpeettoman iso, mutta silloin harvakseltaan kun keitän pressopannussa kahvia, niin sama myssy käy sillekin.

Lankaa kului 160 g 6 mm pitkällä koukulla. Koukkuaminen on hauskaa vaihtelua virkkaamiselle ja neulomiselle.

P.S. Keitän joka aamu litran verran vihreää teetä, jota höystää tuore inkivääri. Jos oikein kovasti uskoo, että se pitää flunssan loitolla, niin tehoaahan se, tehoaahan?


perjantai 1. joulukuuta 2017

Two Shades of Grey - muhkea villatakki


Kahta suhteellisen lattean sävyistä lankaa yhdistämällä saa elävämpää pintaa. Tämä muhkea jättivillatakki on neulottu kahdesta erilaisesta harmaasta langasta, toinen vaaleampi ja ohuempi, toinen vähän tummempi ja paksumpi. Molemmat langat ovat sekoitteita; akryyliä, villaa ja mohairia. 7 mm puikoilla valmista tuli koosta huolimatta nopsaan, ja takista tuli myös superlämmin.

Taka- ja etukappaleet on neulottu pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena tasona kainaloihin asti. Silmukoita aluksi 130 + molemmissa etureunoissa 8 silmukkaa. Vyötäröllä slimmasin parin silmukan verran.

Resorit on neulottu 3o2n, myös kaulus, mutta käänteisenä siten, että esiin taitettavalla puolella on enemmän oikeita silmukoita kuin nurjia.

Taskuja varten neuloin noin 20 silmukan levyiset kaistaleet. Taskunsuissa on muutama kerros resoria, joka on sitten päätelty ja liitetty taskukaistale varsinaiseen työhön.

Etureuna on huoliteltu taka+etukappaleen neulomisen yhteydessä ainaoikein-neuleena niin, että silmukat on neulottu takareunoistaan. Joka kerroksen viimeinen silmukka on neulottu nurin ja ensimmäinen nostettu neulomatta. Näin reunaan muodostuu siisti silmukkarivi. Napinlävet on neulottu kahdeksan kerroksen välein. Kerrokset on helppo laskea ainaoikein-neuleesta.

Hihat on neulottu tasona, sillä minulla ei ollut sopivan kokoisia sukkapuikkoja, ja pyöröpuikoilla se ei vaan luonnistunut. Hihat on aloitettu 30 silmukalla, resorin jälkeen lisäsin silmukoita noin 3 sentin välein molemmissa reunoissa. Resorit ovat reilun pituiset, kääntövaraa riittää, ja jos käsiä paleltaa, voi hihat vedellä vaikka sormenpäihin asti.

Metallinapit ovat torin
käsityötarvikekojusta. 

Kädenteitä varten hihoissa kavensin molemmissa reunoissa 4 s, taka+etukappaleessa kainaloiden kohdalla 8 s. Kun molemmat hihat oli neulottu, liitin ne taka+etukappaleeseen ja aloitin raglankavennukset joka toinen kerros. Kaulus on neulottu suoraan jatkeeksi. Sille olisi saanut tulla pituutta vähän enemmänkin.

Viimeistely: Hihasaumojen ja kainalokohtien ompelu, taskukaistaleiden ompelu takin nurjalle puolelle, nappien kiinnitys. Prässäystä tms. ei näin kuohkealle takille kannata mielestäni tehdä, ettei se menettäisi lämmittävyyttään. Ainakin täällä Portugalin talvessa superlämpimälle villatakille on käyttöä, tilanne voi tietenkin olla hiukan eri Suomen keskuslämmitetyissä taloissa!

Näistä se lähti. Langat ostaessani aioin tehdä niistä ihan jotain muuta. Nyt ne sulautuivat yhteen villatakiksi. 
Kukkuu! 
Tämä on ensimmäinen raglanhihoilla tehty villatakkini, ja hiukan se tuntuu valuvan olkapäiltä alaspäin jos ei ole ylin nappi kiinni. Ei mitään, pistetään se kiinni.

Kahdella langalla neuloessa, varsinkin iltahämärissä, tulee helposti tehtyä "puolikkaita" silmukoita, eli toinen lanka tipahtaa puikolta. Pörröisellä langalla se ei erotu kovin paljoa. Kannattaa kuitenkin seurata neulomisjälkeä aika ajoin ja korjata puolikkaat silmukat kun niitä huomaa. Virkkuukoukku on siinä hyvä apu.

P.S. Teekannu on saamassa uuden myssyn. Siitä tulee keittiön väripilkku.


torstai 23. marraskuuta 2017

Herne-kurpitsakeitto


Portugalissa ei myydä kuivattuja herneitä kokonaisina, mutta hernekeiton makuun pääsee aivan yhtä hyvin puolikkailla herneillä, joita joistakin kaupoista saa. Keittoaikakin on lyhyempi kuin kokonaisilla herneillä. Tällä kertaa käytin keittoon keltaisia herneitä. Tuhdin ruokaisaa keittoa keventää kurpitsa, makua antavat purjo ja pekoni.

Ainesmäärät ovat suuntaa antavia.

Herne-kesäkurpitsakeitto (n. 3 litran kattilallinen)

½ pss (400 g) kuivattuja herneenpuolikkaita
iso pala (n. 400 g) kurpitsaa
2 rkl sulatejuustoa
1 iso purjo
muutama siivu pekonia
nokare voita ja tilkka oliiviöljyä
suolaa, rosmariinia tai timjamia
vettä

Liota huuhdeltuja herneenpuolikkaita kattilassa yön yli. Vettä saa olla niin paljon, että herneille jää turpoamisvaraa. Seuraavana päivänä kuumenna vesi herneineen ja keitä noin puoli tuntia. Kuori välillä vaahtoa pinnalta.

Lisää kattilaan kuorittu ja paloiteltu kurpitsa ja jatka keittämistä vielä noin vartin ajan. Sillä välin kuullota pannulla voi-öljyseoksessa silputtu purjo ja kuutioitu pekoni.

Tarkista herneiden kypsyys maistamalla. Kun ne ovat pehmeitä, lisää sulatejuusto ja soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää tarvittaessa kuumaa vettä saadaksesi sopivan paksuisen keiton. 

Lisää purjo-pekoniseos keittoon ja tarkista maku. Lisää timjamia tai rosmariinia ja tarvittaessa suolaa.

P.S. Talven tullen keitto maistuu myös illallisen alkupalana. Hyvää, terveellistä ja lämmittävää.


perjantai 17. marraskuuta 2017

Iloiset jalat Sunny feet -tohveleissa

Jalassa Kolmen sipulin sukat
Jokin aika sitten netissä tuli vastaan kuva tohveleista, jotka oli tehty kahdesta soikeasta, trikookuteesta virkatusta palasta. Jatkojalostin ideaa omiin tarpeisiini soveltuvaksi, ja näin syntyi Sunny feet -tohvelit.

Tohvelit on virkattu Girassol-paidasta yli jääneestä, sipulinkuorilla värjätystä villalangasta kaksinkertaisena. Pohjaa varten virkkasin ensin 4 mm koukulla 25 ketjusilmukkaa (noin 2/3 tarvittavasta pituudesta), johon sitten aloin virkata kiinteitä silmukoita spiraalina lisäten molemmissa päädyissä ensimmäisellä kerroksella 5, sitä seuraavilla kerroksilla 3 silmukkaa. Näin muodostuu soikea kappale.

Jalkaterän osuutta levensin hiukan virkkaamalla vielä kaksi kerrosta edestakaisin.

Päällyskappaleeseen virkkasin 15 ketjusilmukkaa, lisäyksiä on saman verran kuin pohjakappaleessakin. Sovittamalla selviää milloin kappale alkaa olla sopivan kokoinen.

Ketjusilmukoista kaikki alkaa, lisäykset
molemmissa päädyissä. 
Pohjakappaleeseen kiinnitin ensin nahkapohjan ompelukoneella ja nahkan ompeluun tarkoitetulla neulalla. Nahkapohja antaa kestävyyttä ja estää myös tohvelin kostumisen esim. keittiön lattialle toisinaan roiskuvasta vedestä. Sen jälkeen kiinnitin käsin ompelemalla pohjan toiselle puolelle (jalkaa vasten oleva puoli) huopapohjallisen. Se on neulottu "artesaanivillasta", joka on ilmeisesti käsin kehrättyä ja vain vähän käsiteltyä. Huovutin neulotun palan pesemällä sen pesukoneessa 60 asteen ohjelmassa kahdesti. Leikkasin pohjallisen huovutetusta palasta ja ompelin koneella siksakin reunaan purkautumisen estämiseksi.

Lopuksi virkkasin pääällikäppaleen kiinni pohjaan piilosilmukoin. Lankojen päättely ja tohveli on valmis! Nilkkaa vasten olevan läpykän voi vetäistä suoraksi tai taittaa kaksinkerroin, siihen voi ommella myös napin. Niin kiire oli saada tohvelit valmiiksi, etten punninnut langanmenekkiä, mutta ei sitä paljoa kulunut.

Lämpimät tuli ja värinsä ansiosta myös aurinkoiset. Teen vielä toisetkin talveksi, vähän näitä isommat, jotta mahtuu jalkaan vielä kolmaskin sukkapari. Kivilattia on talvella kolea...

P.S. Tervetuloa nojatuolimatkalle Portugaliin nimestään huolimatta sympaattisen esikoisdekkarin Huomenna sinä kuolet seurassa! Lue kirjan esittely täältä.

Kerros kerrokselta lisäysten väliin tulee lisää silmukoita. Yksi lisäys kärkeen, toiset sivuille. 


perjantai 10. marraskuuta 2017

Tiikerinsilmä-pusero

Joskus aikoja sitten netissä tuli vastaan Toni M. Maddoxin Tiger Eye -pitsihuivin ohje (linkki alkuperäiseen ohjeeseen tässä), jonka pistin talteen. Huivia ei ollut tarkoitus tehdä, mutta pitsikuvio näytti sopivalta puseron etumukseen. Kesällä hankin ohutta lankaa ja pistin puikot kilisemään.

Lanka on portolaisen Ovelha Negran omaa Victoria-mallistoa ja se on 100 % portugalilaista villaa (50 g/200 m). Silloin kun meillä oli omia lampaita, yritin pestä niiden villaa ja totesin sen toivottomaksi touhuksi. Siihen oli tarttunut niin paljon oljenpätkiä ym. Tällaisia pikkuroskia oli myös tässä langassa, mutta eiköhän ne ajan mittaan karise pois. Langan vetolujuus on heikohko, joten se ei sovellu kovaa kulutusta vaativiin vaatteisiin.


Langanmenekki oli alle 300 g (koko S) 3,5 mm puikoilla, joten puserosta tuli kevyt ja laukussa vähän tilaa vievä matkavaate. Sellaiselle tuleekin olemaan käyttöä ensi vuonna.

Mitat otin mallitilkun avulla toisesta neulepuserosta.

Kuvion leveys on 25 s.

Pusero on neulottu alhaalta ylös pyörönä. Silmukoita etu-/takakappaleessa yhteensä 190, hihoissa 50. Hihoissa lisäsin tasaisin välein yhteensä 2x13 s, mikä oli hiukan liikaa, sillä hihat jäivät hiukan pussittamaan kädentien kohdalta. Kainaloiden kohdalla on  päätelty 10 silmukkaa sekä hihoissa että etu-/takakappaleessa, aukko on lopuksi ommeltu kiinni. Raglankavennukset on tehty joka toinen kerros neulomalla silmukat etupuolelta yhteen. Kaikki resorit ovat 3o2n.

Takakappaleessa tein erään ystävän neuvosta pari ylimääräistä kerrosta, ja näin puserosta tuli tosiaan istuvampi. Hiukan siitä tuli epäsiisti joten pitää vielä treenata sen tekoa seuraavassa puserossa tai villatakissa. Raglankavennuksista on tullut uusi suosikkini, sillä se on paljon siistimpi kuin ommellut saumat.

Viimeistelin puseron höyryttämälle sen varovasti kostean liinan läpi.

Minusta tuo kuvio näyttää kyllä enemmän ketunpäältä kuin tiikerinsilmiltä, mutta eipä tuo haittaa yhtään.

Kuvausassistentti heti nuuhkimassa onko emäntä rapsutellut vieraita
koiria kaupunkireissulla. 



P.S. Tämä pusero on aika niukka, mutta nyt on työn alla muhkea villatakki. Ennen sen valmistumista ehditään katsoa uusimmat tohvelini.


maanantai 6. marraskuuta 2017

Monikäyttöinen hibiskus eli kiinanruusu


Facebookin Värikästä värjäystä -ryhmässä joku kertoi hiljattain saaneensa kuivatuista hibiskuksenkukista sinistä väriä villalankaan. Minulla oli ollut jo jonkin aikaa jemmassa 100 g hibiskusta, joten pitihän sitä vihdoin alkaa kokeilemaan.

Kaadoin kuivattujen kukkien päälle kuumaa vettä ja annoin hautua tunnin ennen kuin siivilöin liemen. Se oli kirkkaanpunainen. Heitin sekaan ensimmäisen alunalla ja viinikivellä esipuretetun lankavyyhden (50 g Seitsemää veljestä) ja pidin lientä kuumana tunteroisen. Langasta tuli punajuurenpunaista, soodatesti antoi tulokseksi vahvan vihreän. Koska vihreälle sukkalangalle ei juuri nyt ollut tarvetta, sai lanka jäädä punaiseksi.

Roosaa...

Seuraavaksi heitin sekaan 2x30 g ohutta merinovillaa ja kuumensin lientä varovasti. Langat saivat lojua liemessä seuraavaan päivään ennen kuin huuhtelin ne. Soodatestiä en tehnyt, sillä hakusessa olikin roosanväristä lankaa.

Ennen soodakylpyä. 
Liemessä näytti vielä olevan ytyä, joten uusi 30 g vyyhti sekaan. Tällä kertaa en kuumentanut lientä vaan annoin langan lojua siinä pari päivää. Sävystä tuli puhtaampi vaaleanpunainen kuin mitä kuumennetussa liemessä värjätystä langasta (yläkuvassa oikeanpuoleisin kerä).

...violettia...
Löylyä lissää, eikun lankaa, ja liottelin vielä 2x30 g merinovillaa. Langasta tuli vielä aika punaista vaikka liemestä oli jo paras terä lähtenyt. Tein soodatestin eli sekoitin tilkkaan lientä pikkaisen ruokasoodaa ja annoin langanpätkän olla siinä. Tulos oli sen verran lupaava, että otin puolet liemestä, johon sekoitin noin 1½ tl ruokasoodaa ja laitoin toisen vyyhden likoamaan.

Se muuttui ensin vahvan violetiksi, mutta liottuaan noin 10 minuuttia oli sävy vaalentunut siniharmaaksi. Toisen vyyhden kanssa tein saman tempun ja sain hiukan eri sävyn. Sävyero johtuu siitä, että toinen vyyhti oli aluksi ollut pari päivää hibiskuskukkien kanssa miedossa liemessä ja toinen alkuperäisessä "teessä".

Hibiskuksenkukista voi siis saada montaa eri sävyä: roosaa, vihreää, vaaleanpunaista, violettia ja sinistä. Tulokset ovat sen verran rohkaisevia, että seuraavalla Porton reissulla, joka toivottavasti on pian, käyn hakemassa Bolhãon torilta lisää hibiskusta. 50 g pussi maksaa siellä euron. Siitä voi muuten tehdä myös teetä.

P.S. Ensi kerralla esittelen työn, joka on syypää pitkään taukoon päivityksissä. Oli nimittäin sen verran työläs että vierähti aikaa.

...sinistä.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Passionhedelmärahka

Koristeena mintunlehti ja lyhtykirsikoita, joita kasvaa vähän siellä sun täällä.

Sunnuntaisin tekee usein mieli jotain jälkiruokaa lounaalle. Koska jo lounaan valmistus on yleensä tavallista aikaavievempää, täytyy jälkkäristä selvitä nopeasti. Kondensoidulla maidolla, kermavaahdolla sekä hedelmämehulla tai -paloilla höystetty maitorahka valmistuu suht vaivatta. Kerralla valmistuu reilunkokoinen annos, josta riittää isommallekin porukalle tai seuraavaan päivään.

Tänä vuonna saimme hyvän passionhedelmäsadon, joten pakastin hedelmälihaa parin desin annoksissa. Pakastetusta passionhedelmästä saa mehun erotettua siemenistä tiheän siivilän avulla eli paseeraamalla: lusikalla painellaan seosta siivilän läpi niin, että neste erottuu ja valuu alla olevaan astiaan. Siemenet voi syödä vaikkapa aamupuuron seassa.

Passionhedelmärahka: 

500 g maitorahkaa
1 tlk (n. 400 g) kondensoitua maitoa
2 dl vispikermaa vaahdotettuna (mausteena hiukan vaniljasokeria)
n. 2 dl passionhedelmämehua TAI n. 5 dl muita hedelmäpaloja, mansikoita, mustikoita....

Sekoita kondensoitu maito ja maitorahka keskenään suoraan tarjoilukulhossa. Lisää hedelmämehu tai -palat tai marjat ja sekoita hyvin. Lisää vaahdotettu kerma varovasti nostellen. Sokeria ei tarvita, sillä kondensoitu maito on jo itsessään riittävän makeaa.

Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin jäähtymään. Rahkajälkkärin voi laittaa myös pakastimeen pariksi tunniksi ennen tarjoilua.

P.S. Persimonit kypsyivät tänä vuonna etuajassa. Vielä kun keksisi mitä niistä voisi tehdä.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Girassol-pusero



Tämän hehkuvankeltaisen puseron lähtökohtana oli sipulilla värjätyt villalangat, joita oli neljää eri värjäyserää ja sävyä. Ero oli vähäinen, mutta selvästi silmin erotettavissa. Päädyin vaihtamaan sävyä vähitellen, kerros kerrokselta. Näin muodostui eräänlainen liukuvärjäys.

Pusero on neulottu pyörönä helmasta ylöspäin, samoin hihat hihansuista ylöspäin sukkapuikoilla. Aloitin tummimmasta sävystä ja neulottuani sillä muutaman sentin aloin neuloa joka toisen kerroksen hieman vaaleammalla sävyllä. Tummemman langan loputtua jatkoin vaaleammalla, kunnes se alkoi käydä vähiin ja otin taas rinnalle hiukan vaaleamman sävyn. Hihojen kanssa toimin samoin. Tällä tavalla jatkoin puseron loppuun saakka.

Lanka: Escocia 100 % villaa
Puikot: 3,5 mm
Silmukkamäärä: etu+takakpl yhteensä 220 s, vyötäröllä slimmattu muutaman silmukan verran molemmissa sivuissa.
Hihat: 48 s + tasaisin välein lisätty yhteensä 18x2 s.
Kainaloissa päätelty 10 s sekä etu-/takakappaleessa että hihoissa.
Raglankavennus: joka toinen krs., kavennukset neulottu silmukoiden etupuolelta, kavennusten välissä on 4 s.
Langanmenekki: n. 450 g (koko S)
Viimeistely: Kainaloaukkojen sulkeminen ompelemalla, liotus huuhteluainevedessä + kuivatus ensin kaksinkerroin paksulla narulla, sitten vaateripustimella.

Minulla oli tarkoitus käyttää tähän työhön 4 mm:n puikkoja, mutta käteen sattuikin 3,5 mm puikot. Neuloksesta tuli siis tiivistä, mutta sehän täällä talvella viileähkössä talossa sopii. Ristin tämän puseron Girassol-puseroksi, se tarkoittaa auringonkukkaa. Kyllähän tässä auringon värit hehkuvat! 
Pääntie edestä, resori neulottu suoraan muun jatkeeksi.

Jossain vaiheessa täytyy kokeilla sopiiko tämä sama tekniikka erisävyisten, luumuilla värjättyjen lankojen kanssa. Niissä sävyerot ovat suurempia. 

Tämän puseron kaveriksi sopii Kolmen sipulin sukat. 

P.S. Nyt ei villapaitaa tarvita, sillä pieni helleaalto hellittelee meitä ja tänäänkin oli noin 30 astetta. Kelpaa minulle!
Kuvausassistentit pyrkivät syliin. 


tiistai 3. lokakuuta 2017

Chilin ryydittämät ruisleipäset


Me ulkosuomalaiset kaipaamme Suomesta eniten varmaan kolmea asiaa: saunaa, salmiakkia ja ruisleipää. Moni kuskaa salmiakkia Suomen reissuiltaan, moni on rakentanut saunan kotiin, mutta se ruisleipä, mistä sitä saa? No, itse tekemällä tietenkin. Ei ole ihan yksinkertainen läpihuutojuttu, mutta opettelemalla alkaa onnistua ja lopputulos korvaa vaivan. Valmiit leipäset voi pakastaa ja ottaa niitä sulamaan sitä mukaa kun syö.

Perinteisiin, leipäjuureen tehtyihin ruisleipäsiin antaa uutta säväystä sekaan pilkottu chili. Kannattaa kokeilla, mutta varoituksen sana: se on superkoukuttavaa!

Taikinaan on hiukan vaikea antaa täsmällisiä ainesmääriä, mutta tässä suuntaa antava ohje. Lue huolella läpi ennen kuin ryhdyt toimeen! Oppia ruisleivän tekemiseen hain myös Marttojen ruisleipäohjeesta.

Leipäjuuren teko:
2 palaa hapankorppua (kunnolla hapanta, ei mitään FinnCrispiä mitä Portugalissä myydään...)
2,5 dl lämmintä vettä
1 dl ruisjauhoja

Hienonna hapankorput esim. yleiskoneella. Sekoita vesi ja ruisjauhot joukkoon. Pidä lämpimässä paikassa pari päivää, kunnes seos kuplii kunnolla ja hajahtaa happamalta. Jatkossa saat leipäjuuren suoraan ruisleipätaikinasta.

Kapusta pysyy pystyssä, mutta leipomisvaiheessa lisäsin tähän taikinaan vielä
ruisjauhoja. Vesihauteessa taikina tekeytyy hyvin.
Ruisjauhoa löytyy kyläkaupasta 5 kilon säkeissä. 
Chilillä ryyditetyt ruisleipäset (n. pellillinen):

1. päivä
Lisää leipäjuureen 2,5 dl kädenlämpöistä vettä, johon on liuotettu nokare hiivaa. Lisää ruisjauhoja sen verran (ehkä 1-2 dl), että saat aikaan vetelähkön puuron. Peitä liinalla ja laita lämpimään paikkaan tekeytymään. Voit sekoittaa välillä.

2. päivä
Lisää seokseen jälleen 2,5 dl kädenlämpöistä vettä ja jauhoja niin paljon, että saat aikaan hiukan paksumman puuron. Sekoita huolella, peitä liinalla ja laita lämpimään paikkaan. Voit sekoitella välillä.

3. päivä
Lisää seokseen n. 2,5 dl kädenlämpöistä vettä, johon on jälleen liuotettu vähän reilumpi nokare hiivaa, 1 tl suolaa (itse käytän merisuolaa), 1 rkl kuminansiemeniä sekä noin ½ tl silputtua kuivattua chiliä. Sekoita kunnolla. Lisää seokseen ruisjauhoja voimakkaasti sekoittaen niin paljon, että taikina muistuttaa perunamuussia, ei ihan tökköä mutta ei vetelääkään. Kun puukapusta pysyy taikinassa kaatumatta, alkaa jauhoja olla tarpeeksi.

Anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä paikassa n. 3-6 tuntia. Se vielä hiukan jämäköityy kohotessaan.

Ota taikinasta lusikalla taikinakokkareita runsaasti jauhotetulle alustalle, pyörittele kokkaretta niin että jauhoa on joka puolella, muotoile pyöreäksi tai puikulaksi ja laita leivinpaperin päälle leivinpellille. Voit taputella sitä hiukan tasaisemmaksi. Leipäset saa laittaa aika tiiviisti. Ota taikinaa sivuun noin 1 dl juureksi seuraavaa kertaa varten, sen voi pakastaa.

Anna leipästen kohota liinan alla lämpimässä paikassa 2-3 tuntia, joskus vähempikin riittää. Näet ja kuulet kyllä kun leipäset alkavat olla kohonneita - hyvin hapatettu taikina nimittäin jatkaa kuplimistaan.

Paista ensin 10 minuuttia 225 asteessa, laske sitten lämpöä 175 asteeseen ja paista noin tunteroinen, niin kauan että leipäsiin muodostuu kovahko kuori. Jäähdytä ilman liinaa.

Sitten vaan maistelemaan voin kera. Ah!

Vinkki! Lisävauhtia hapatukselle saa kun taikinakulhon laittaa kattilaan, jossa on lämmintä vettä. Aika ajoin vettä voi lämmittää uudestaan. Liian kylmässä taikina muodostaa etikkahappoa eikä maitohappoa, ja maussa on huomattava ero.
Jos taikinan hapatus etenee hyvin, voit skipata 2. päivän. Lämpimissä suomalaisasunnoissa se ehkä on mahdollista, meillä kivitalossa ei.

P.S. Jostain syystä meillä ei muille maistu kovat, happamat ja pikkaisen tuliset ruisleivät, joten saan nämä herkut syödä ihan yksin!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Kesäneule Kaislasta

Ei, kuvan puseroa ei ole neulottu kaislasta, vaan Novitan Kaisla-langasta. Löysin sitä alelaarista Suomessa käydessäni, enkä voinut vastustaa tätä lämmintä oranssia sävyä. Nauhamaiselle langalle sopii mielestäni yksinkertainen malli, joten tässä puserossa ei ole mitään kommervinkkejä. No, eipä neulomissani puseroissa yleensäkään ole.

Etu- ja takakappale on neulottu yhtenä kappaleena pyörönä. Myös 3/4-hihat on neulottu pyörönä sukkapuikoilla. Kädentien alkaessa yhdistin kaikki kappaleet samoille pyöröpuikoille ja neuloin raglankavennukset. Takakappale on samankokoinen kuin etukappale, mutta silti pusero istuu hyvin harteilla. Neule useinkin asettuu kantajansa mukaan.

Sekä helma että hihansuut on neulottu tasona ja
Pääntie takaapäin
ainaoikeinneuleena. Helmassa olisi saanut olla vielä yksi krs enemmän. Pääntie on päätelty yksinkertaisesti ylivetokavennuksin  (neulo 2 s oikein, vedä 1. s. toisen yli), ei silti rullaudu.

Puikot: 5 mm
Silmukkamäärä: etu+takakpl yhteensä 160 s, vyötäröllä slimmattu muutaman silmukan verran molemmissa reunoissa.
Hihat: 38 s + tasaisin välein lisätty yhteensä 2x13 s.
Kainaloissa päätelty 8 s sekä etu-/takakappaleessa että hihoissa.
Raglankavennus: joka toinen krs., kavennukset neulottu silmukoiden etupuolelta, kavennusten välissä on 4 s.
Langanmenekki: n. 400 g (koko S)
Pääntie edestäpäin
Viimeistely: Kainaloaukkojen sulkeminen ompelemalla, liotus huuhteluainevedessä + kuivatus ensin kaksinkerroin paksulla narulla, sitten vaateripustimella.

Tämä pikkupusero mahtuu mainiosti syystakin alle sitten kun sellaista alkaa tarvitsemaan. Vielä mennään aika kesäisissä keleissä, vaikka tokihan minulla villasukat on jalassa.

Raglanhihat joustavat ilman että koko
pusero seuraa mukana kun käsiä nostaa.




P.S. Minun piti esitellä pari kesäistä kotelomekkoa, mutta ei saatu aikaiseksi ottaa valokuvia niistä. Katsotaan niitä keväämmällä sitten kun Suomessakin alkaa olla käyttöä kesämekoille.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Pinkkiä ja liilaa


Tänä kesänä olen tehnyt empiirisiä värjäyskokeiluja kylmällä liemellä, ja tulokset ovat suorastaan rohkaisevia. Keittäminen ei siis ole ainoa tapa värjätä lankaa. Kun viime kesänä sain melkein kaikesta keltaista (katso vaikka täältä), niin tämän kesän väri on ollut lila (mm. mustapavuilla ja luumuilla) ja vaaleanpunainen.

Revonhäntä eli amaranthus (kulki ennen nimellä "punertava pihakasvi")

Eräänä aamuna pellonpuoleiselta portilta kuului kolkutusta. Se oli eräs naapureista, joka toi minulle hurjan nipun isoja punertavia pihakasveja, joille tänä kesänä sain suomalaistuttavan avustuksella nimen, Amaranthus, kulkee Suomessa nimellä revonhäntä. Niitä on monia eri alalajeja, ja kuukkeloin tietysti netissä ja sain tietää, että Hopi-intiaanit ovat saaneet näillä kasveilla pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyjä. Kiinnostavaa!

Itsekin sain viime kesänä revonhännistä keittämällä vaaleanpunaista (ei kovin kestävä väri) ja soodan kanssa vahvaa keltaista. Aiemmin tänä kesänä sain revonhännän kukinnoilla rusehtavaa ja olin lannistua siitä. Naapurin nähtyä vaivaa kasvien tuomiseen tuli ne toki käyttää. Irrottelin niistä pienimmät ja pinkeimmät versot, lehdet ja kukinnot, päälle haaleaa vettä ja tekeytymistä seuraavaan päivään. Käytin liemessä kaikkiaan kolme 50 g vyyhtiä (valkoinen 7 veljestä) kasvipalojen seassa, aina välillä sekoitellen, jokainen vyyhti kahteen otteeseen, välillä kuivuen. Lopuksi annoin lankojen kuivua ennen huuhtelua.

Ensimmäiseen huuhteluveteen lisäsin tilkan etikkaa. Väriä lähti ensin paljon, mutta kolmanteen veteen ei väriä enää juuri irronnut.

Langat saivat vaaleanpunaisen eri sävyjä (ylin kuva), mukana hiukan rusehtavaa. Pidän siitä, että sävyt vaihtelevat langassa. Jollei sävy olisikaan kovin kestävä, niin eiköhän se kestä sen aikaa mitä sukatkin, jotka näistä langoista neulon. Vuoden kuluttua nähdään.

Omalla pihalla olisi vielä revonhäntää yhteen liemeen...

Kuten elokuussa raportoin, värjäsin lankoja
passionhedelmän kuorilla kylmällä liemellä (katso täältä). Lankojen kanssa kävin niin, että ne jäivät katoksen alle narulle kuivumaan lähtiessäni käymään Suomessa. Kotiin palattuani ne olivat paikoin haalistuneet. Ei mitään, laittelin lisää passionhedelmiä pakkaseen ja värjäsin langat uudestaan uusilla kuorilla. Kuivatin langat huuhtelematta ja huuhtelin vasta kuivina. Väriä ei juurikaan irronut enää. Langoissa on kivasti eri lilan sävyjä. Heitin liemeen myös jollain jo ennestään värjätyn alun perin luonnonvalkoisen langan, ja siihen tuli mukava rosa sävy. Neljäs kerä kuvassa on jotain mysteerilankaa, ehkä kuitenkin värjätty passionhedelmän kuorilla.

Vihreä, 100 % villaa oleva lanka (kuvassa isompi kerä) äkämystyi hiukan kahdesta soodallisesta liotuksesta ja huopui lievästi, mutta haitanneeko tuo. Teen siitä jotain minkä voi huovuttaa kunnolla.

Vuoden kuluttua tiedetään pysyvätkö kylmävärjätyt sävyt keittovärjättyjä paremmin.

Kokeilut päivänsinen kukilla ovat jatkuneet, mutta heikoin tuloksin. Liemi on vahvan väristä, mutta väri ei tartu lankaan. Netti kertoo että päivänsinen lehdistä saisi vihreää värjäykseen rautasulfaatin avulla. Jatkan vielä kokeiluja kukilla. Niitä nimittäin piisaa pellon laidalla.

P.S. Maissinkorjuu on alkanut, ja kävin lähipelloilla keräämässä puimurin pudottamia tähkiä kanojen ruuaksi. Tässäpä siis vähän apetta kolmelle kanalle ensi talveksi. Tähkistä pitää vielä poistaa verholehdet ja ne pitää kuivata ennen jyvien irrotusta käsin. Kova homma, mutta kanat ovat iloisia.



maanantai 4. syyskuuta 2017

Viikunan höystämä peruspizza



Casa Vivassa pizzapäivä on usein sunnuntaina, varsinkin silloin kun Poika on tulossa lounaalle. Yllätys yllätys, pizza maistuu kaikille! Peruspizzan kaava on yleensä sama: sipulia, pepperonimakkaraa, kinkkua, paprikaa, oliiveja, mozzarella-juustoa. Nyt viikunoiden aikaan paloittelin sekaan myös hieman kiinteämpiä viikunoita. se antaa pizzalle kepeää makeutta ja täydentää muita makuja.

Näin valmistuu Casa Vivan peruspizza (2 pellillistä): 

Taikina:
4 dl haaleaa vettä
isohko nokare hiivaa (Lidlissä myytävä tuorehiiva on suomalaista serkkuaan vahvempaa)
n. 10 dl vehnäjauhoja
1 dl oliiviöljyä
2 tl suolaa

Liota hiiva ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon suurin osa jauhoista ensin sekoittaen, sitten vaivaten. Kun taikina alkaa olla kiinteää, lisää oliiviöljy ja loput jauhoista niin että saat napakan, kimmoisan taikinan. Casa Vivassa yleiskone hoitelee vaivaamisen ja Emäntä viilailee sillä välin kynsiään.

Laita taikina liinan alle kohoamaan. Kohoamista voi nopeuttaa laittamalla taikinakulho lämpimään vesihauteeseen.

Tomaattikastike:
n. 3-4 dl paseerattua tomaattia
1 tl suolaa
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl valkosipulijauhetta
½ tl paprikajauhetta
Pizza sai Pojalta hyväksynnän. 
mustapippuria
loraus vettä

Kuumenna tomaattisose ja vesi ja lisää mausteet. Anna muhia hetken ja sitten jäähtyä siihen saakka kunnes alat täyttää pizzaa.

Täyte:
n. 100 g pepperonia siivuina
n. 100 g kinkkua suikaleina
1 isohko sipuli suikaleina
1 isohko paprika suikaleina
n. 20 oliivia
n. 8-10 viikunaa lohkoina
400 g mozzarella-raastetta

Päälle:
silputtua valkosipulia
kuivattua oreganoa

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja vaivaa sitä hetki leivinalustalla. Kauli taikina suoraan leivinpaperin päällä ja laita liinan alle kohoamaan noin vartiksi. Tee samoin toisen taikinapalan kanssa.

Levitä taikinalätyn päälle tomaattikastiketta ja ripottele täyteainekset, lopuksi juustoraaste. Paista 225-asteisessa uunissa alatasolla noin 10-15 minuuttia.

Mausta valmis pizza lautasella valkosipulilla ja oreganolla.

P.S. Kokeile pizzan täytteenä myös munakoisoviipaleita. Itketä ne ensin (ripottele viipaleille suolaa, anna tekeytyä puolisen tuntia ja kuivaa) ja paista kevyesti oliiviöljyssä. Hiukan työlästä, mutta ah, niin hyvää!


tiistai 29. elokuuta 2017

Jämäkankaista kaikenlaista tarpeellista

Kevään ja kesän mittaan olen ommellut paljon miestenpaitatehtaan testipaloista. Pienistä paloista on jäänyt yli pieniä tilkkuja, joita aloin summamutikassa ommella yhteen. Sitten piti miettiä mitä niistä tekisi. Tässäpä pari ideaa:

Peite kannettavalle tietokoneelle suojaa pölyltä ja katseilta. Se on ommeltu pellavakankaan paloista niin, että lisäsin uuden kangaskaitaleen aina aikaisemmin yhdistettyjen palojen yhteen sivuun. Näin työ kasvoi pikkuhiljaa. Päällitikkaukset ryhdittävät ohutta kangasta.

Peitteelle antaa ryhtiä myös sisälle ommeltu ns. suodatinkankaan pala. Se on tukeva ja sopivan jämäkkä. Vähän tukevampi tukikangas ajaisi saman asian.

Peite on vuorattu raidallisella pellavakankaan palalla.

Tämä meni viemisiksi ystävälle Suomeen.




Itselle tehty läppärin peite on ommeltu hiukan isommista paitakangaspaloista. Molemmat puolet ovat erilaiset ja välissä suodatinkangasta.

Pieni kirjoituspöytä on peritty ja tuli muuttokuorman mukana Suomesta Portugaliin. Se on peräisin helsinkiläisestä antiikkikaupasta ja käsitelty maalinpoiston jälkeen mehiläisvahalla.

Kirjoituspöydällä pieni sekamelska. Pikkutavarat voi tunkea juuttinarusta virkattuun pikkukoriin ja teemukin alustana toimii niinikään juutista virkattu lasinalusta (katso lisää täältä). Käden ulottuvilla pitää olla myös salmiakkia!

Täällä maalla pöly lentää kesäisin, sillä talon vieressä on kuiva laidun. Alun perin ikkunan edessä ollut tulostin alkoi olla kovin tomuinen, joten se sai varsin värikkään tilkuista ommellun päällisen. Voisihan tuo vähän tyylikkäämpikin olla, mutta ajaa asian ja ainakin tuohon upposi aimo läjä tilkkuja.

Tulostin sijaitsee pikkupöydällä, jonka Isäntä maalasi raikkaan valkoiseksi.






Pienen nipun pikkutilkkuja sai upotettua vetoketjupussukkaan. Ompelin ensin kaksi suunnilleen samankokoista tilkkupalaa, kiinnitin vetoketjun yläreunoihin ja ompelin myös vuoren kiinni vetoketjuun. Sen jälkeen leikkasin kappaleet samaan kokoon, ompelin sivusaumat ja alasauman. Lopuksi on ommeltu vuoren alasauma.

Tilkkutöissä on aika tärkeää, että kankaat olisivat samanvahvuisia. Tässä pussukassa ne eivät sattumoisin ole.


Toinen pussukka syntyi denimhenkisistä paloista. Näistä kankaista ompelin ensin essua, hametta, ja kesäkassia (katso täältä!). Pussukan molemmat puolet ovat samanlaiset.

Tuli aika kiva.




Lisää raitaa, tässä jämiä ainakin Seaside-mekosta. Punainen raikastaa sinistä. Ai ettei ole symmetrinen? Pöh, symmetrisyys on tylsää!

Mihin pussukoita voi sitten käyttää? Meikkipusseiksi, pientä käsityötä kuljettamaan tai vaikkapa lentolippujen ja passin säilömiseen matkan aikana.

P.S. Blogitauko johtui siitä, että käväisin Suomessa julkaisemassa kirjan. Pikku kätöseni eivät pelkästään neulo ja ompele, vaan naputtavat myös tekstiä. Katso täältä Portugaliin sijoittuvan, sympaattiseksi sanotun esikoisdekkarini esittely!

torstai 10. elokuuta 2017

Liivimekko pikkutopin kaavaa mukaellen

Muutama päivä sitten esittelin ommellun pikkutopin ja miten siihen sai piirrettyä kaavan valmiista vaatteesta. Nyt jatkojalostin tätä kaavaa helpoksi mekoksi.

Kankaaksi valikoitui paitatehtaan ylijäämäpala, jossa on hiukan denimin henkeä. Kangas on ohuehkoa mutta sen verran tukevaa kuitenkin, että ilman vuorta pärjää.

Kaava on piirretty käyttäen lähtökohtana pikkutopin kaavaa. Lisäsin pituutta ja levensin helmaa kohden, slimmasin hiukan vyötärön kohdalla. Pituuden tarkistin mittaamalla, samoin rinnan- ja vyötärönympäryksen. Sama kaava käy sekä etu- että takakappaleeseen seuraavin muokkauksin:

- etukappaleeseen on lisätty noin 4 cm nappilistaa varten
- etukappaleen pääntietä on avarrettu
- takakappale on olkasaumasta sentin verran pidempi kuin etukappale, näin vaate istuu paremmin hartioilla

Takakappale on leikattu kankaan taitteelta. Kaavan kuva on toisesta mekosta, jossa lisäsin väljyyttä hieman.

Kuten pikkutopissa, myös liivimekossa käden- ja pääntiet on huoliteltu kapeilla päärmeillä. Nappilista on taitettu nurjalle ja tikattu. Käytin valkoista lankaa, se sopii denimin henkeen. Nappilaatikosta löytyi keveitä kannallisia, alumiininharmaita nappeja, ja nehän sopivat tähän mekkoon. Napitus antaa kivasti kävely- ja istumisväljyyttä mekkoon.

Takana on muotolaskokset, etukappaleeseen en laittanut koska kuumalla ilmalla, kuten täällä meillä päin nyt on, väljä vaate on viileämpi.

Nyt kun on tällä harjoitellut, voikin seuraavaksi siirtyä ompelemaan vuorellisen kotelomekon. Siitä sitten kun saadaan kuvia otettua. Ompelutaidot kehittyvät tehdessä!








P.S. Tämän mekon kanssa sopii täydellisesti yhteen aiemmin ompelemani tilava kesäkassi.