lauantai 27. toukokuuta 2017

Olipa kerran: valkoiset sukat


Olipa kerran valkoiset sukat. Sitten tuli hassu haltiatar, joka taikoi niihin väriä.















Näin se tapahtui:




Haltiatar sai päähänsä värjätä valmiit villasukat supermarketista ostetuilla elintarvikeväreillä: sinisellä, vihreällä ja punaisella.

Värit ovat riittoisia, koko pikkupulloa ei tarvitse lutrata.







Haltiatar sekoitti kolmeen purkkiin väriseokset: noin 2 dl kuumaa vettä, 1-2 tl elintarvikeväriä ja vajaa 1 tl sitruunahappoa. Sitäkin saa marketista. Punaisen värin astiaan haltia laittoi myös hieman sinistä värilientä.





Kostutetun ja pyyhkeen välissä kuivaksi puserretun sukan haltiatar laittoi vanhaan uunivuokaan, johon se melkein mahtui suorana.







Sitten haltiatar alkoi levittää väriliuosta ruokalusikalla. Ensin vihreää vähän sinne sun tänne.







Haltiatar käänsi sukkaa, tältä näyttää toinen puoli. Osa väristä imeytyy sukan läpi toiselle puolelle vähän vaaleampana.







Sitten sinistä sinne sun tänne. Väri on sitä voimakkaampi, mitä enemmän sitä samaan kohtaan laittaa.

Ylimääräistä lientä haltiatar valutti välillä viemäriin. Se oli aika kirkasta, sillä väri jäi sukkaan.


Sukan toinen puoli näyttää nyt tältä, aika pastelliselta. Väriä saa lisätä tällä puolella.

Viimeiseksi haltiatar lisäsi vaaleisiin kohtiin puna-siniseosta, joka antoi tumman violettia sävyä sukkiin.

Sitten sukat kattilaan kuumaan veteen noin puoleksi tunniksi värin kiinnittämiseksi. Sukat saivat jäähtyä liemessään ennen huuhtelua ja parin minuutin liotusta pyykinhuuhteluaineella maustetussa vedessä.

Simsalabim!


Ekoiksi näin "maalatuiksi" sukiksi ihan ok.

Lankana Novitan 7 veljestä, lankaa näihin koon 38/39 sukkiin kului 101 g, silmukoita 4x13 ja 3 mm puikot. Pääteltäviä langanpätkiä tasan neljä.


Sen pituinen se!

P.S. On heitä, jotka pesevät elintarvikevärjätyt sukat pesukoneessa, Casa Vivan hassu haltiatar suosii kuitenkin käsinpesua. Värjäyspuuhissa kannattaa käyttää suojakäsineitä, muutoin saa aika hauskan väriset kädet vähäksi aikaa.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kikhernelisuke lihalle tai kalalle

Riisi, perunat, pasta - siinäpä yleisimmät lisukkeet lautaselle niin Suomessa kuin meillä Portugalissa. Vaikka monikäyttöisiä ovatkin, niin välillä kaipaa vaihtelua. Itämaisin maustein höystetyistä kikherneistä saa helpon, nopean ja sitä paitsi myös aika terveellisen aterian täydentäjän lautaselle. Itse käytin kotona liotettuja ja keitettyjä kikherneitä, mutta vielä vähemmällä vaivalla pääsee kun ostaa valmiiksi keitettyjä.

Kikhernelisuke

1 tlk (n. 400-500 g) keitettyjä kikherneitä
pieni pala tuoretta inkivääriä pieneksi pilkottuna
n. 1 tl kuminansiemeniä
n. 1 rkl korianterinsiemeniä
n. ½ tl kurkumaa
suolaa maun mukaan
oliiviöljyä paistamiseen
koristeluun persiljaa

Huuhdo ja valuta kikherneet, jos käytät valmiiksi keitettyjä. Töpöttele niitä vähän kuivemmaksi esim. talouspaperilla.

Kuumenna paistinpannussa oliiviöljyä. Heitä sekaan kikherneet ja mausteet. Pyörittele ahkerasti niin, että mausteet levittyvät tasaisesti ja kikherneet paahtuvat kevyesti. Ei tarvitse paistaa. Valmista tulee muutamassa minuutissa.

Koristele persiljasilpulla ja tarjoile liha- tai kalaruoan lisukkeena tai osana kasvisateriaa.

P.S. Voit valmistaa tätä kerralla enemmänkin ja lämmittää seuraavana päivänä mikrossa.


maanantai 15. toukokuuta 2017

Puutarhalla kevättä rinnassa

Kurkistetaanpa pitkästä aikaa mitä Casa Vivan pihaan ja puutarhaan kuuluu. Mitään kovin järisyttävää siellä ei ole tehty, mitä nyt Isäntä istutellut puita ja rakensi tukikehikon uudemmille passionhedelmäköynnöksille. Kuvia kehiin:

Tämä vahvan keltainen kehäkukantapainen on levinnyt nurmikkoa kiertävän muurin viereen, noh, pienellä avustuksellani. Se on kukkinut koko talven ja ollut todellinen väripilkku harmainakin päivinä.


Kokeilin värjätä sillä villalankoja, mutta väri oli yllättävän vaisu beesi/ luonnon-valkoinen. Mukana keitoksessa oli myös varret ja lehdet.


Kalifornianunikko on siirtynyt kukkapenkistä pihan perälle betonoidulle alueelle, missä on ennen kuivattu viljaa ja maissia. Pienestä rakosesta on kasvi löytänyt kodin juurilleen. Nämä ovat ihania!


Keltaisia, ei järin mehukkaita hedelmiä tuottava vanha passionköynnös on levittäytynyt katoksen alle ja kiipeilee nyt pitkin pyykkinaruja. Se on täynnään kukkia ja nuppuja, sääli etteivät hedelmät ole kummoisia.

Täällä pihan perällä on meidän salsapaikkamme, eikä nyt puhuta tanssista vaan sileälehtipersiljasta eli portugaliksi salsasta, joka valmistautuu kukkimaan kuvassa etualalla. Saa kasvaa ja siemennellä rauhassa.

Yläkuvassa vasemmalla kurkistaa betoninen 1500 litran viinisäiliö. Niitä löytyy pihalta peräti kaksi. Tilalla on Isännän isoisä viljellyt ja valmistanut viiniä.

Viime kesänä istutettu sitruunapuu on kärsinyt niin kirvoista, muurahaisista kuin juurilla mylläävästä myyrästäkin. Ötököitä olen karkottanut luonnonsaippuasta, etikasta ja vedestä tehdyllä liuoksella, ja se tuntuu tehoavan hyvin, tosin käsittely pitää uusia usein. Myyrän kiusaksi kaadoin maahan eukalyptuksenlehdistä uutettua lientä kun en muutakaan keksinyt. En tiedä onko sillä mitään vaikutusta, seurataan tilannetta. Koirat nappasivat jälleen yhden myyrän kiinni, mutta vielä niitä on ainakin yksi jäljellä.









Tämä oliivipuu on vielä varsin vaatimaton ja kasvaakin hitaasti. Ehkä saamme siitä ensimmäiset oliivit sitten kun olemme eläkkeellä. Jos vielä silloinkaan. Oma oliivipuu on kuitenkin yhden haaveen täyttymys.

Vielä kun saisi pari viiniköynnöstä... siitä ollaan väännetty kättä.
















Naapurilta saatu orkidea jaksaa kukkia ahtaassa ruukussa ja varjoisassa paikassa. Ruusutkin kukkivat, tässä vanha punainen ruusu.



















Ja ei olisi piha portugalilainen ilman kolibrikukkia, strelitzia. Nämä kuikuilevat joka suuntaan.

Näiden ympärille suunnittelen tehdä kukkapenkin. Sitten joskus kun saan tarmonpuuskan.















Luulin tätä kasvia ensin kosmoskukaksi, mutta se onkin jotain muuta. Se on ilmestynyt ihan itsestään puolivarjoisaan paikkaan.



Sisäpihan ulkopuolella, navetan seinustalla kasvoi ennen murattia ja muita rikkaruohoja. Isäntä raivasi kivipaasien rajaaman penkin ja istutti kaikenlaista; lyhtykirsikkaa, hortensioita, ruusuja, soihtukukkaa, laventelia... Maanpeitekasviksi ja rikkaruohoja kukistamaan istutimme pientä villimansikkaa. Sehän levisi hyvin talven aikana, ja nyt käymme napsimassa sieltä makeita marjoja. Syksyllä siirrämme mansikkaa myös hedelmätarhan puolelle.

Ruusujen, hortensioiden ja laventelien lisäys käy kätevästi: leikataan kasvista oksa ja tökätään se maahan. Pidetään multa kostena ja odotellaan kasvin juurtumista ja kasvamista. Siinäpä se.

P.S. Katsotaan toisella kertaa mitä hyötykasvipuolelle kuuluu.


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Sinisiä sävyjä

Mustapapu + punakaali
Tuli jokin aika sitten värjättyä niin paljon keltaista, että alkoi jo kyllästyttää. Yhdestäkin sipulinkuorisatsista (135 g) värjäsin kolme noin 140 gramman vyyhteä, ja vielä olisi väriä riittänyt. Heivasin silti liemen menemään.

Oli pakko saada jotain muuta. Ostin kilon pussin mustapapuja ja pistin puolet likoamaan. Luonnonvaaleasta, 100 % villaa olevasta Escócia-langasta tuli lilahtavaa.

Alarivi: luonnonvaaleaan lankaan mustapapu I (1 päivän liotus), II (3 päivän liotus) ja III.
Ylärivi: valkoiseen lankaan mustapapu I (parin päivän liotus) ja mustapapu+väriapila. 

Hain myöhemmin samaa lankaa
valkoisena ja liottelin mustapavuista loput puoli kiloa. Nyt lanka sai kirkkaammat siniset sävyt.

Alarivi: punakaali I, punakaali&mustapapu
Ylärivi: punakaali+mustapapuseos
Samaan aikaan keitin yli kilon punakaalin. Se antoi valkoiselle langalle lilan sävyn. Sitten aloin sekoittelemaan: laitoin vyyhden yhden pään punakaaliliemeen ja toisen mustapapuliemeen. Tuli kivan kaksisävyinen lanka (ylimmäinen kuva). Eikä kokeilut loppuneet tähän: seuraavaksi yhdistin em. liemet, heitin uuden vyyhden sekaan ja annoin olla muutaman päivän kylmässä ja pimeässä varastossa . Sinililaharmahtavaa tai jotain sinne päin tuli.

Nyt on siis sinisiä sävyjä, mutta mitä niistä tekisi? Huivi, ehkä..?

Tiesmikähierakka I ja II
Siinä sivussa kokeilin hierakan eli tuttujen kesken suolaheinän kukintoja. Keräsin niitä pellonpientareilta ja kuivatin. Sitten keittämistä, siilaamista ja keittämistä miedolla lämmöllä. Liemi oli aika mitäänsanomattoman värinen, ei punainen, kuten odotin. Ekasta lankasatsista tuli kuitenkin kauniin kullanruskea, tokasta enemmän beessi. Kelpaa.

Sittemmin keräsin pihalta jonkin pienen minihierakan punaisia kukintoja ja heitin kuumaa vettä päälle. Liemi on (yhä) kirkkaanpunainen, mutta liemessä lilluvaan langanpätkään on tarttunut väriä vaatimattomasti. Ehkä enemmällä keittelyllä saisi lisää väriä, mutta kasveja on niin vähän, ettei kannata.

Sokerina pohjalla tällä kertaa väriapila. Keräsin sitä pelloilta viime tingassa, vain päivää ennen heinien niittoa. Viime vuonnahan myöhästyin. Sain kukintoja kasaan vain noin litran verran ja ajattelin, ettei siitä määrästä saa kuin pienen nyssäkän verran värjättyä. Laitoin apilat kattilaan, heitin kuumaa vettä päälle ja annoin muhia pari päivää ennen kuin heitin lankaa kylmään liemeen.

Eka nyssäkkä oli aluksi lilahtavan vaaleanpunainen, mutta kun menin katsomaan seuraavan kerran, oli lanka vihertynyt. Lopuksi siitä tuli lämpimän vihreä, toinen nyssäkkä on hiukan heleämpi. Väriä oli liemessä vielä, joten heitin siihen yhden vyyhden pään ja toisen pään laitoin mustapapuliemeen. Tuli sininen lanka vihrein efektein. Harmahtavampia sävyjä odotin kun liemet olivat niin loppuunkäytettyjä. Niin siis luulin.

Ensi vuonna jos väriapilaa löytyy, täytyy kokeilla sitä uudestaan. Jospa siitä saisi jollain konstilla sitä punertavaa aikaan.

Kaikki langat oli esipuretettu alunalla. Värjäykseen käytetään mustapapujen liotusvesi kylmänä.

P.S. Vielä vinkki mustapapujen keittämiseen: Lisää keitinveteen hiukan suolaa ja ruokasoodaa. Ruokasooda tuntuu pehmentävän kuorta, ei jää niin kuituisen tuntuiseksi. Keittoaikana hiukan yli tunti riittää, toki saattaa vaihdella lajeittain.



maanantai 8. toukokuuta 2017

Pinaattimoussaka


Vähintään kerran viikossa yritän tuputtaa illalliseksi lihatonta ruokaa, ihan jo siksi kun terveellisiä kasviksia on niin paljon tarjolla. Sekaan ujutan joskus soijarouhetta, jota paistettuna voisi luulla vaaleaksi jauhelihaksi.

Kreikkalaiset ehkä kauhistuvat tämän ruuan kutsumisesta moussakaksi, mutta tämä pinaatti-munakoisovuoka on varsin maukas ja lihaton versio mainiosta perinneruuasta. Työläs on, mutta samalla työllä saa sapuskan isommallekin porukalle. Näin se tehdään:

Pinaattimoussaka (n. 6 annosta):

3 munakoisoa sentin viipaleina

Täyte:
1 nippu (Suomessa pussi) tuoretta pinaattia ryöpättynä
1½ dl soijarouhetta
1 iso sipuli silputtuna
3-4 valkosipulinkynttä silputtuna
½ dl kuivaa valkoviiniä
½ sitruunan mehu
reilusti oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Valkokastike:
7 dl maitoa
3 rkl vehnäjauhoa
25 g voita tai margariinia
iso nokare sulatejuustoa
suolaa, valkopippuria, muskottipähkinää

Kuorrutukseen:
100 g mozzarellaraastetta

Itketä munakoisoviipaleet (ripottele viipaleille suolaa, odota puolisen tuntia ja kuivaa viipaleet) ja paista ne kevyesti oliiviöljyssä. Lado voidellun uunivuuan pohjalle kerros munakoisoviipaleita, loput laitetaan täytteen päälle.

Valmista täyte: Kuullota sipuli- ja valkosipulisilppu oliiviöljyssä. Lisää soijarouhe ja pyörittele hetki. Mausta mausteilla, viinillä ja sitruunamehulla. Lisää ryöpätyt pinaatinlehdet. Voit halutessasi vähän pieniä niitä. Levitä täyte uunivuokaan munakoisokerroksen päälle ja lado loput munakoisoviipaleet päällimmäiseksi.

Valmista valkokastike: Sulata rasva kattilassa, lisää jauhot ja kypsennä hetki. Lisää maito vähitellen ahkerasti sekoittamalla. Mausta. Muskottipähkinää saa laittaa reilusti. Itse raastoin kokonaista muskottia, mutta sitä ei taida Suomesta saada.

Kaada kastike uunivuokaan ja ripottele juustoraaste päälle. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Jos pinta uhkaa ruskistua liikaa, laita foliota päälle. Anna ruuan tekeytyä hetki ennen tarjoilua.

Sitten vaan naatitaan salaatin kera.

P.S. Niin eihän sen kasvisruuan välttämättä kevyttä tarvitse olla...


maanantai 1. toukokuuta 2017

Keräilyerä- ja Sokkosukat

Talven mittaan tuli neulottua parisenkymmentä sukkaparia pääosin kasvivärjätyistä langoista. Jämälankoja syntyi luonnollisesti jonkin verran, vaikka erilaisissa raitasukissa aika hyvin pystyikin hyödyntämään myös pieniä nöttösiä. Ryhdyin pienentämään jämälankakokoelmaa, ja ensin tein Keräilyeräsukat.

Näissä sukissa resori ja aivan terävin kärki on neulottu samoilla langoilla. Niiden väliin valikoin aina väri kerrallaan jonkin jämälankakerän, jakaen sen pituuden perusteella kahteen osaan, yhden kumpaakin sukkaa varten. Vuorokerroksin kahta eri väriä langan loppuun saakka, väriä vaihdoin vaikka kesken kerroksen. Langat päättelin neuloessa tällä tavalla.

Värit sointuvat nätisti yhteen, no, tietenkin, kun suurin osa on keltaista. Keltainen onkin uusi lempisukkavärini.

Painoa tälle koon 38 sukkaparille kertyi 115 g. Lankana Seitsemän Veljestä, Aapoa yms., 3 mm puikot, silmukoita 4x13. Jäävät omaan käyttöön.

Lankalaatikossa oli kuitenkin vielä aika paljon lankaa. Päätin tehdä toiset sukat ja samalla vuorokerrostekniikalla mutta langat valitsin olohuoneen iltahämärissä laatikosta sokkona väri kerrallaan, jaoin sen taas pituuden perusteella kahteen osaan ja kerin langanpätkät toista sukkaa varten.

Nyt värejä tuli hiukan enemmän mutta silti aika hillitysti. No, pakko tunnustaa, että kärkeä lähestyttäessä käteen osui kirkkaansininen mustapavuilla värjätty kerä, ja sen vaihdoin pois.

Toista sukkaa lähdin neulomaan kerälle kerityistä langanpätkistä, jolloin väriskaala tuli päinvastaiseen suuntaan kuin ensimmäisessä sukassa. Suht identtisten sukkien saamiseksi olisi tietysti voinut keriä kerän toiseen suuntaan, mutta vaihteeksi hauska näinkin.

Painoa näille koon 39/40 sukille kertyi 124 g. Lankana Seitsemän Veljestä, Aapoa yms., 3 mm puikot, silmukoita 4x13. Ovat minulle liian isot, joten voin vaikka myydä jos joku on kiinnostunut, tai sitten pistän ne ensi jouluna kiertoon.

P.S. Lankoja jäi vieläkin, mutta tämän väri-iloittelun jälkeen teen ihan vaan valkoiset sukat. Tai no, katsotaan miten niiden kanssa vielä käy. Työn alla on myös villatakki sipulinkuorilla värjätystä 100 % villasta, mutta siihen tarvitsen vielä lisää lankaa. Meillä on nyt sattumoisin aika kova sipulinkulutus...


lauantai 29. huhtikuuta 2017

Denimiä, denimiä: kesäkassi ja hame

Käytän kesäisin yleensä itse valmistamiani Milmanda-laukkuja, mutta joskus on tarvetta vähän isommalle kassille. Teinkin tilavan kesäkassin miestenpaitatehtaalla työskentelevältä ystävältä saaduista testipaloista. Niissä on sopivasti denimin henkeä, vaikkevat varsinaisesti farkkukangasta olekaan.

Koska palat ovat pieniä ja niissä on merkintöjä, piti yhteen laukkuun leikata kaistaleet kahdesta erilaisesta palasta. Pohjaan ja sivukulmiin on ommeltu päällitikkaukset ryhtiä antamaan. Ryhtiä ohuesta kankaasta ommellulle kassille antaa myös antaa toiselta ystävältä saatu suodatinkangas, joka nyt toimittaa tukikankaan virkaa. Laukku on vuorattu paitakankaan palalla, jossa on hiukan lumberjack-henkeä.

Olkahihnat ovat "kiinakaupasta", ja ne on kiinnitetty pienillä kangaskaistaleilla.

Koska isosta kassista on työlästä etsiä vaikkapa lompakkoa tai puhelinta, nehän valuvat aina pohjalle (ja vetoketjullisia sivutaskuja en fanita koska em. tavarat ovat yleensä aika painavia), ompelin samoista kankaista vetoketjupussukan pikkusälän säilömiseen. Mahdollisten väentungoksessa liikkuvien näpistelöiden kiusaksi se on kiinnitetty kassin sisävuoreen hihnalla. Hiukan mietin, olisiko laittanut siihen ketjun, mutta en raaskinut.


Kassin sulkemiseen olisi voinut ommella vetoketjun tai laittaa vaikkapa magneettinapin, mutta ehkä sitten seuraavaan versioon.

Samaan syssyyn ompelin pari denim-henkistä hamosta. Ensimmäisen kanssa tapahtui pieni työtapaturma; huomasin vasta ommeltuani kaikki kappaleet yhteen, että kankaassa oli jokin tussilla tehty testimerkintä ja se osui vielä keskelle pyllyä. Siitä hameesta tuli sitten kasvimaankuokintahame. Kankaat antanut ystävä ehdotti kyllä, että pistäisin hameeseen jänönhännän merkintää piilottamaan. Hmm, hyvä idea.

Toisen hameen kanssa oli parempi tuuri, ei yllätysmerkintöjä, ja tästä opittiin myös se, että kannattaa laittaa valot päälle kun leikkaa kankaita. Kolmesta testipalasta, kahdesta yksivärisestä ja yhdestä kuviollisesta, sai kaistaleet yhteen aika soukkaan hameeseen. Kaistaleissa on päällitikkaukset, vyötärössä muotolaskokset, sivussa piilovetoketju ja hame on vuoritettu ohuella ruutukankaalla, sekin paitatehtaan ylijäämäpala. Kuka muka sanoo että vuorikankaan pitäisi olla aina yksivärinen?

Ihan perushame siis mutta jämäpaloista tehty. Tästä tuli uusi lempihameeni, syystä siitä että siinä ei heti näy koirantassujen jäljet eivätkä muutkaan arjen tuhrut.

P.S. Seuraavaksi taidan ommella topin. Tai vielä yhden hameen. Tai jotain muuta. Paloja riittää vielä, samoin ompeluintoa.



maanantai 17. huhtikuuta 2017

Paahdettu lampaanviulu


Teimme ja söimme pääsiäisenä niin maukasta lampaanviulua, että täytyy kirjata ohje ylös niin kauan kuin se on tuoreessa muistissa. Kaivetaan tämä sitten esille ensi pääsiäisenä.

Viulun valmistuksessa jujuna oli vuorokauden liotus ja ylimääräisen rasvan poisto, jolla lihasta saatiin se lampaalle ominainen tunkkainen maku pois. Lihaa marinoitiin mausteliemessä parin tunnin verran ennen uuniin laittoa. Hidas haudutus matalassa lämpötilassa teki lihasta mureaa.

Samalla kertaa uunissa paistuivat uudet perunat, jotka oli maustettu rosmariinilla, valkosipulilla ja kurkumalla. Uusien perunoiden puutteessa vanhatkin käyvät aivan hyvin.

Näin lampaanviulu valmistettiin: 

Viulu likoamassa.
1 hieman yli kilon painoinen lampaanviulu

Liotukseen:
1,5 sitruunaa viipaleina
5 laakerinlehteä
raikasta vettä

Marinadiin:
½ litraa kuivaa valkoviiniä
2 rkl paprikatahnaa (massa de pimentão)
muutama rosmariinin oksa
5 valkosipulinkynttä paloina
2 laakerinlehteä
oliiviöljyä
suolaa

Laita viulu tilavaan astiaan runsaaseen, kylmään veteen. Lisää veteen viipaloitu sitruuna ja laakerinlehdet. Anna liota noin vuorokauden verran.

Poista lihasta ylimääräinen rasva. Laita liha uunivuokaan ja hiero mausteet pintaan, molemmin puolin. Kaada päälle viiniä ja oliiviöljyä ja sivele seosta lihalle. Anna maustua viileässä paikassa pari tuntia. Ota liha lämpenemään puolisen tuntia ennen paistoa.

Paista viulua 200 asteessa 10 minuuttia, laske sitten lämpötila 170 asteeseen ja paista vielä noin puolitoista tuntia. Sivele lihaa paistoliemellä kerran tai pari paistamisen aikana.

P.S. Portugalissa vielä perinteisempi pääsiäisruoka on uunissa paahdettu vuohi.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Sohville uusi kevätilme

Olohuoneemme kaksi isoa, kolmenistuttavaa sohvaa ovat peräisin eri asunnoista. Ne ovat malliltaan erilaiset, kuten myös väreiltään. Toinen sohvista on ollut minulla jo yli 10 vuotta, siinä on tukeva runko ja höyhentäytteiset pehmusteet. Siitä en ihan heti luovu. Toinen, Ikean Kivik-sohva on melkein uusi. Molemmat sohvat soveltuvat myös varavuoteiksi.

Jotain piti keksiä sohvien ilmeen yhtenäistämiseksi. Päädyin valkoisiin päällisiin. Maatilalla kun ollaan, se on silkkaa siisteyden surmaa. Pelloilta lentää pölyä, koirat könyävät syliin, syövätpä jotkut talon asukkaat mm. voileipiä sohvalla ja kärpäset, kesän mukana tulevat kärpäset, ja kärpäset tykkäävät valkoisista pinnoista ja merkkaavat ne ikävin tummin pilkuin. Alun alkaen oli siis itsestään selvää, että valkoisten sohvien suojaksi laitetaan vanhat pellavalakanat. Sehän sopii.

Tämä sohva saa joskus vielä uuden mekon. 
Ruutua, raitaa... Kappaleiden keskisauma piilottaa
testipalaan tehdyt merkinnät.
Ikean sohvaan löytyi uusi valkoinen päällinen tarjoushintaan. Kätevää. Suomesta tuotuun selkeälinjaiseen sohvaan ompelin irtopäällisen torilta ostetusta huonekalukankaasta (3 e/m). Sen kutistus vesipesussa oli virhe. Kangas oli käsitelty vettä ja likaa hylkiväksi, ja pesu vain kurtisti sen. Koska päällisen ompelu oli suorien linjojen ansiosta varsin helppoa, teen joskus joutessani uuden päällisen oikeasti vesipestävästä kankaasta. Päällinen on ommeltu ottamalla suoralinjaisten kappaleiden mitat vanhasta päällisestä. Kaavoja ei siis tarvinnut tehdä. Pehmusteissa on toistaiseksi vanhat, terrakotan väriset päälliset piilossa pellavalakanan alla.

Ruutua, raitaa... 
Koska paksut pellavalakanat ovat varsin karkeita, on istuinosissa mukavuuden vuoksi halkaistusta päiväpeitteestä tehty peite. Sen sain alennetulla hinnalla (15 e) portolaisesta kodintekstiilejä myyvästä liikkestä ja vielä pääsiäisaiheisen keittiöpyyhkeen kaupan päälle. Peite olisi voinut olla valkoinen, mutta kun on niitä voileipiä ja koiria... Siniharmaa sietää pienet sotkut valkoista paremmin.

Irtopäällisten kanssa kannattaa huomioida se, että karkeampi kangas kuluttaa pehmeämpää. Jos siis irtopäällinen on karkeampaa kuin alla oleva kangas, kannattaa väliin laittaa jotain suojaksi.

Kaiken kruunaa kuitenkin sohvatyynyjen uudet päälliset. Ne on ommeltu pellavapaloista ja
pellavasekoitepaloista, jotka sain paitatehtaalla työskentelevältä ystävältä (kiitos vielä!). Osan niistä ompeli toinen ystävä syntymäpäivälahjaksi (kiitos vielä!), osan tein itse. Näissä noin 60x60 cm kokoisissa testipaloissa sävyt sopivat toisiinsa ja palojen yhdistely oli hauskaa. Kahta samanlaista tyynynpäällistä ei ole, eikä ole samaa kangasta edes päällisten molemmat puolet, mutta mitä se haittaa? Ei yhtään. Virittämistä oli testipaloihin tehtyjen merkintöjen vuoksi - niiden avulla mitataan kankaan kutistumista. Palapeliä sai paloista siis koota.
Nojatuolin seurana höyhentäytteinen tyyny
ja jalkapalli Hjallis

Ruutua, raitaa... 
Päällisissä on pieni läppä kiinnitystä varten. Sen olisi voinut taittaa sisäpuolelle, mutta jätin läpät näkyviin. Vielä olisi voinut leikitellä erivärisillä napeilla, mutta päätin oikaista vähän ja laitoin kaikkiin samanlaiset, yksinkertaisen selkeät napit. Ne on portolaisesta käsityötarvikeliikkeestä ja maksoivat 1,50 e/tusina. Neljä tusinaa ostin ja kaikki napit meni. Ompelukoneen automaattinen napinläpitoiminto oli erinomaisen näppärä.

Koska pellavakangas oli hyvin ohutta, on päälliset vuorattu vanhoista lakanoista leikatulla kankaalla.

Nyt ei enää niin pistä silmään se, että sohvat ovat malliltaan erilaiset. Irtopäälliset ja yhteen sointuvat tyynyt antavat olohuoneelle rennon leppoisan ilmeen.


Kuvausassistentit lakisääteisellä lepotauolla. 
Katso täältä lisää sohvapöydästä, jonka alusta on tehty ikeestä.

P.S. Mitäköhän sitä seuraavaksi ompelisi...? Työhuoneessa tehty kevätsiivous, joten nyt kelpaa surautella siellä.