torstai 15. joulukuuta 2016

Hitukeitto vihanneksista

Onko sinunkin mielestäsi kotoinen makkarakeitto parhaimmillaan seuraavana päivänä, lämmitettynä, kun juurekset hajoavat hitusiksi ja tekevät liemestä sakean ja maukkaan? Makoisan hitukeiton voi tehdä myös ihan vartavasten ja ilman makkaraa. Korvaat sillä vihannessosekeiton, ja sauvavatkaimen - portugaliksi muuten varinha mágica eli taikasauva - sijasta käytät soseutukseen muussinuijaa ja muskeleitasi.

Keittoon käy melkein mitkä vaan vihannekset, juurekset ja esikeitetyt pavut. Käytä sitä mitä kaapista löytyy ja vaihtele kombinaatioita. Tässä yksi esimerkki:



Hitukeitto Casa Vivan tapaan (n. neljälle)

4 keskikokoista perunaa, jauhoinen lajike
1-2 porkkanaa
1 keskikokoinen sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
pala kurpitsaa tai kesäkurpitsaa
pala kaalia ja/tai kukkakaalia
esikeitettyjä valkopapuja niin paljon kuin sielu sietää
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
(1 liemikuutio)
n. 1 l kiehuvaa vettä
persiljaa silputtuna

Kuori ja siivuta kasvikset. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja kuullota sipuli- ja valkosipuliviipaleet kevyesti. Lisää kasvikset papuja lukuun ottamatta ja kiehuvaa vettä niin paljon, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Kaalista irtoaa keittäessä nestettä. Jos harrastat liemikuutioita, lisää tässä vaiheessa sellainen tai hiukan suolaa. Keitä kymmenisen minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää pavut ja kuumenna vielä kunnolla.

Siirrä kattila syrjään liedeltä. Hienonna kasvikset muussinuijalla eli perunasurvoimella mahdollisimman hienoksi. Pienet sattumat eivät haittaa, päinvastoin. Sattumat maustavat elämääkin kivasti. Tarkista maku ja viimeistele keitto pippurilla ja persiljasilpulla. Tarjoile vaikkapa lämpimien juustoleipien kanssa.

Eri variaatioita keitosta saat lisäämällä sipulien ohella hiukan pekonikuutioita tai mausteista makkaraa, tai loppuvaiheessa sulatejuustoa tai lorauksen kermaa. Tai kokeile maustaa keitto kurkumalla tai tuoreella timjamilla tai muulla mieliyrtillä.

P.S. Kuuma keitto lämmittää kylmänä päivänä, kuten tänään. Lämpötila meillä päin 12 asteen tienoilla, mutta ilmankosteus tekee siitä vielä kylmemmän tuntuista. Talvi se on nyt täällä Portugalissakin.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulusukat joulupukin muorille ja pikkutontulle

Näiden sukkien lähtökohtana oli punaisesta mekosta yli jäänyt kerällinen mohair-villasekoitelankaa, hieman reilut 100 g. Lanka on peräisin lähikaupungin lankakaupasta ja se on vanhaa varastoa. 100 % villalanka on kaksinkertaisena ja lisäksi on 90-prosenttista mohairlankaa, joten nämä sukat ovat Lämpimät.

Olin epävarma langan riittävyydestä, joten sain ajatuksen tehdä reunuksen valkoisesta pörrölangasta kaksinkertaisena. Lisäpaksuutta on tuomassa ohut Rose mohair. Reunus on neulottu tasona edestakaisinneuleena ja lopuksi takasauma on ommeltu kiinni. Helppoa!

"Näyttää ihan joulupukin sukilta", hörähti Isäntä kun näki mitä olen tekemässä. "Jollet ole kiltisti, teen sinulle samanlaiset", kuittasin vastaukseksi.

6 mm puikoilla ja 4x8 silmukalla sukat valmistuivat parissa illassa. Lopuksi harjaus tuomaan mohairkuitua vähän pörröisemmäksi.

Tämän jouluisempia ei sukista taida saada. Nämä sukat jäävät omaan käyttöön ja vetäisen ne jalkaan vain joulunpyhinä.




Pikkutontun sukissa lähtökohtana oli kaksi punaisella elintarvikevärillä värjättyä lankakerää, joista toisessa oli hieman vahvemmin punaista. Pähkäilin tovin että miten niistä saa järkevästi sukat, ja päädyin sitten neulomaan vuorokerroksittain kummallakin langalla. Eli lanka vaihtuu joka kerros (katso tarkemmin täältä). Lankoja ei tarvitse kieputella keskenään eikä pääteltäviä langanpäitäkään tule.

Lankana on Aapo, 3 mm puikot ja silmukoita taisi olla 4x11.

Näissäkin sukissa on reunuksena pörrölankaa, tällä kertaa punaista ja yksinkertaisena. Nämä sukat lähtevät pikkutontulle Suomeen.

P.S. Punaista villamekkoa en olekaan esitellyt täällä. Siitä tuli aika "tilava". Mutta lämmin!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Kastanjoilla ja herkkutateilla täytetty porsaan kassler

Suomesta tuodut kuivatut tatit solmivat maukkaan liiton portugalilaisten kastanjoiden kanssa, ja yhdessä ne tekevät mehevän täytteen kassler-siivuille.

Kastanjoiden puutteessa ne voi korvata pähkinä- tai mantelirouheella.

Kastanjoilla ja herkkutateilla täytetty porsaan kassler (neljälle)

n. 800 g pala porsaan kassleria
2,5 dl kastanjoita karkeana rouheena
½-1 dl kuivattuja herkkutatteja
1 pieni sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
n. ½ dl kuivaa valkoviiniä
n. ½ dl kermaa
oliiviöljyä
suolaa, valkopippuria
cocktail-tikkuja kiinnittämiseen

Kastikkeeseen lisäksi n. 1 dl kermaa
Lisukkeeksi: paahdettuja perunoita
Koristeluun: silputtua persiljaa

Paloittele sieniä vähän ja laita ne likoamaan vesitilkkaan. Liota mielellään vähintään puoli tuntia.

Ota liha lämpenemään ja leikkaa se poikittaissuunnassa isoiksi siivuiksi (n. 4 kpl). Voit poistaa isommat rasvat, mutta älä poista kaikkea, sillä se mehevöittää lihaa.

Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli öljytilkassa. Lisää sienet liemineen sekä kastanjat. Kuumenna hetki ja lisää valkoviini. Keitä muutama minuutti ja lisää lopuksi kermaa sen verran, että saat paksuhkon muhennoksen. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla.

Täytä kassler-viipaleet muhennoksella ja kiinnitä ne cocktail-tikuilla. Ripottele kääröihin suolaa ja laita ne tilavan uunivuoan keskelle. Kääröjen ympärillä voit samalla kertaa paahtaa kuoritut ja paloitellut perunat ja vaikkapa myös viipaloituja porkkanoita.

Ripottele lihakääröjen ja perunoiden päälle oliiviöljyä ja paista 200-asteisessa uunissa noin tunti, eli kunnes liha on saanut vähän väriä ja perunat ovat kypsiä. Jos liha tuntuu alkavan kuivua liikaa, voit laittaa sen suojaksi palan alumiinifoliota.

Valmista muheva kastike lopusta täytteestä lisäämällä siihen kermaa ja kuumentamalla se ennen tarjoilua.

Vinkki perunoiden paahtamiseen uunissa: käytä jauhoista lajiketta. Liota kuorittuja ja paloiteltuja perunoita kylmässä vedessä puolisen tuntia. Kuivaa perunapalat talouspaperilla tai puhtaalla pyyhkeellä, mausta ne suolalla ja lorauta päälle oliiviöljyä. Myös tuoreet yrtit, esim. rosmariini, salvia tai timjami sopivat hyvin perunoiden sekaan makua antamaan.

P.S. Meillä loppui cocktail-tikut kesken, joten kääröt pääsivät vähän irvistämään...

tiistai 6. joulukuuta 2016

Isoäidin jättiruuduista torkkupeitto


Sain viimein valmiiksi jo elokuussa aloittamani virkkuutyön, jota olen tehnyt aina siinä sivussa sukkien ynnä muun ohessa. Alun perin tarkoitus oli neuloa näistä langoista shaali, mutta mieli muuttui kuten niin usein tapahtuu, ja torkkupeitto tuli.

Lankana on lähikaupungin lankakaupasta ostettu ohut villalanka kaksinkertaisena. Alun perin lanka oli vitivalkoista, mutta värjäsin vyyhdet eukalyptuksenlehdillä, sipulinkuorilla, teellä, hennalla ja lopuksi vielä teen ja kurkuman yhdistelmällä, joka tuntuikin antavan kauneimmat keltaisen sävyt tähän kuohkeaan lankaan, johon ei väri oikein tahdo tarttua.

Kuudessa isoäidin jättiruudussa on 30 kerrosta kussakin, virkattu 3,5 mm koukulla. Viimeisimmät kerrokset olivat hiukan puutavia virkata, mutta kyllä se sujui iltapuhteella puoliunessa ja silmät ristissä. Ruudut on yhdistetty toisiinsa viimeisellä kerroksella. Ruudut eivät ole identtisiä keskenään, sillä eri värejä oli eri määriä ja osa oli jo valmiiksi keritty kaksinkertaiseksi. Värit vaihtuvat osittain portaattain, lanka kerrallaan.

Isoissa ruuduissa on tietysti se hyvä puoli, että ei ole tolkutonta ruutujen asettelua ja yhdistämistä ja langanpätkien päättelyä, mutta myös se, että lopputulos on hiukan rauhallisempi varsinkin tällaisilla maanläheisillä sävyillä.

Ensin pelkäsin ettei lanka riitä, kun kaupastakin se loppui, mutta jatkoin silläkin riskillä ja kyllä peitosta riittävän suuri tuli: 115x178 cm ja painoa kertyi 1263 g.

Heti kun sain peiton valmiiksi testasin sen: lämmin on. Pukinkonttiin matkaa hän!

P.S. Tulossa vielä mm. jouluisia sukkia ennen kuin pistän sukkapuikot vähäksi aikaa naftaliiniin.


perjantai 25. marraskuuta 2016

Jahtisukat spiraalineuleena

Äitini lähetti minulle Novitan Polaris-lankaa, ja mietin tovin mitä siitä tekisi. Yksistään se vaikutti hiukan levottomalta ja kirjavalta. Onneksi olin muutama päivä aiemmin nähnyt jossain facebook-ryhmässä maininnan spiraalineuleesta, ja päätinkin nyt kokeilla sitä yhdistämällä monivärisen Polariksen harmaaseen Seitsemän Veljestä Eero -lankaan, jota tuli samassa paketissa.

Spiraalineuleen ideana on, että langat vuorottelevat kerroksittain eivätkä ne risteä koskaan. Ne siis ikään kuin ajavat toisiaan takaa tai jahtaavat toisiaan. Siitä siis nimi näille sukille. Sukat valmistuivat suurin piirtein näin:

Koko: n. 39-40
Puikot: 3 mm
Silmukoita: 4 x 13
Langanmenekki: yht. 125 g
Resoria on neulottu 20 krs 1 o 1 n niin, että oikeat silmukat on neulottu kiertäen eli takareunasta.

Resorin jälkeen neuloin harmaalla langassa 5 puikollista ennen kuin siirryin kirjavaan lankaan. Lankojen vaihtokohta on siis sukan sivussa.

Neuloin vartta vuorotellen molemmilla langoilla kerros kerrallaan kunnes kirjavia raitoja oli kertynyt 16. Vaihdoin harmaaseen lankaan (kirjavaa lankaa ei katkaista vaan se jää odottamaan) kantalappua varten. Kantalappu sijaitsee aloituskohdan molemmin puolin, eli sukan aloituslanka jää keskelle taakse.

Kantalapun ensimmäinen krs on sileää neuletta, sen jälkeen vahvistettu. Samoin kantapään alaosa on vahvistettu. 13 krs:n ja kantapään jälkeen poimin silmukat kantalapun ensimmäisestä reunasta ja vaihdoin seuraavan puikon alussa kirjavaan lankaan, joka oli siinä sopivasti odottamassa.

Kantalapun toisessa reunassa poimin silmukat harmaan apulangan avulla ja neuloin ne sitten heti perään kirjavalla langalla.  Näin raitakerrokset pysyvät kohdillaan.

Terässä neuloin yhteensä 28 raitaa kirjavalla langalla ennen kärkikavennuksia harmaalla langalla.

Spiraalineuleessa kannattaa varoa kiristämästä lankoja vaihtokohdissa, muutoin siihen muodostuu eräänlainen harjanne, joka varmasti kyllä katoaa kun sukat viimeistelee höyryttämällä tai kastelemalla.

Minusta näistä tuli kivat. Harmaa hillitsee kirjavaa lankaa ja kirjava lanka antaa harmaalle langalle eloa. Hyvä yhdistelmä! Pukinkonttiin matkaavat nämä sukat äidin sponsoroimin langoin.

P.S. Kuvausalustana jalkapalli Hjallis, jossa on täytteenä mm. viinipullonkorkkeja.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Valkosipulikanaa padassa


Mieleeni on painunut vuosia sitten helsinkiläisessä Parrilla Española -ravintolassa syömäni mehevä valkosipulikana, joka oli valmistettu luineen nahkoineen päivineen. Yritin jäljitellä sitä kotona, ja pienen kehittelyn jälkeen olen päätynyt tällaiseen ohjeeseen:

Valkosipulikanaa padassa

1 kokonainen broileri tai 2 koipireittä ja 2 rintaleikettä (nahallisia ja luullisia)
n. 30 g voita
½-1 dl kuivaa valkoviiniä
ainakin 10 isoa valkosipulinkynttä viipaleina
ripaus sokeria tai nokare hunajaa
suolaa

Lisukkeeksi: riisiä tai ranskalaisia perunoita, salaattia

Paloittele broileri; koivet ja reidet erikseen ja rintapala kahteen osaan. Sulata voi tilavassa padassa. Ruskista broileripalat kevyesti ja mausta ne suolalla. Lisää valkoviini ja sokeri tai hunaja. Lisää suurin osa viipaloiduista valkosipuleista. Pistä kansi päälle ja hauduta miedolla lämmöllä aina välillä paloja käännellen noin 30 minuuttia. Lisää loppu valkosipuli ja hauduta vielä muutama minuutti, kunnes liha on kypsää. Testaa kypsyys pistämällä cocktail-tikulla paksuimpaan kohtaan. Jos lihasta tuleva neste on sameaa, jatka vielä kypsentämistä. Jos neste on kirkasta, on broileri kypsää. Jollei nestettä tule, meni jo vähän överiksi.

Tarjoile kevyen salaatin ja ranskalaisten perunoiden tai riisin kanssa. Luineen ja nahkoineen haudutetussa broilerissa on mehevät maut tallella, varsin rasvaista kastiketta ei tarvitse syödä vaan sen tehtävä on edesauttaa kypsennystä ja antaa makua.

Broilerin kanssa on tärkeää käyttää mietoa lämpöä - liian kuumassa liha vain kuivuu ja sitkistyy.

 P.S. Olipas haasteellista kuvata valkoista riisiä mustalla lautasella...

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kiivipuun lehtiä, kurkumaa ja apurina Mustakaapu

Alarivi: kiivipuun lehdet.
Ylärivi: vasemmalla kahvi, oikealla tammenterhot. 
Kesän ja alkusyksyn mittaa värjäilin vähän kaikenlaisilla kasveilla mitä pihalta ja pellonlaidalta löytyi. Keltaista on kertynyt paljon, mutta mieli teki myös ruskeaa ja vihreää. Siinä tarkoituksessa kävin napsimassa lehtiä kiivipuista ja keittelin paritkin liemet.

Kiivipuiden lehdet ovat rapsakoita ja voimakkaan vihreitä, mutta langasta tuli ruskeaa. Ensiväri oli hailakka, soodalisäys vähän voimisti sitä, mutta langasta tuli samalla aika karkeaa. Ei hätää, saatuani sukat valmiiksi viimeistelen ne liottamalla pari minuuttia huuhteluainevedessä, jolloin ne pehmenevät ja siliävät kuivuttuaan.

Täkäläiset tammenterhot.
Kuvassa alakerät ovat kahdesta eri kiivinlehtisatsista. Toisessa oli lehtiä enemmän ja sävy hiukan voimakkaampi.

Lisäksi kokeilin täkäläisiä tammenterhoja. Keräsin niitä kattilallisen pellon laidalla kasvavista puskista ja kaadoin kuumaa vettä päälle. Annoin terhojen liota seuraavaan päivään niin että ne pehmenivät ja rikoin ne sitten pähkinänsärkijällä. Vaikka ne eivät enää kovia olleetkaan, niin oli siinä aika kova työ koska niitä oli paljon.

Keitin lientä jonkin aikaa ja siitä tuli voimakkaan ruskeaa. Keitin lankoja siivilöidyssä liemessä alunan kera. Tuli kullanruskeaa (kuvassa ylh. oikealla).

Takuuvarmaa ruskeaa saa kahvilla (kuvassa ylh. vasemmalla). Muuhun sitä ei tässä talossa käytetäkään, sillä kahvit juodaan kahvilassa. Ostinkin värjäystarkoitusta varten halvinta löytämääni kahvia.

Kurkumasta keltaista.
Joidenkin portugalilaisvillojen kanssa on ollut vaikeuksia saada väri tarttumaan. Kokeilin lopuksi kurkumaa, ja jopas tuli väriä! Olin mielessäni kuvitellut saavani sellaista poltettua oranssia tms. kivaa sävyä, mutta nyt tuli niin keltaista että ei näytä enää luonnolliselta.

En tiedä vielä mitä näillä langoilla teen. Ehkä unisukat, muissa sukissa ei pehmeä lanka ehkä kestä.


"Mustakaapu" suojaa.
Taustalla maissintähkiä kuivumassa kanojen
ruuaksi. 
Ilmasto täällä on lähes aina kostea, ja varsinkin talvisaikaan pyykin saa kunnolla kuivaksi oikeastaan vain auringossa. Värjätyt langat ja valmiit sukat on siis vähän pakko laittaa narulle aurinkoon kuivumaan. Värejä suojaa "Mustakaapu", pala mustaa vuorikangasta. Musta väri vetää auringon lämpöä puoleensa ja nopeuttaa kuivumista.
Mitä kaavun alta paljastuu...?


















P.S. Kokeilujen kautta olen keksinyt sen, että harmaa lanka keltaisessa liemessä saa aikaan vihreää. Pieni koelanganpätkä värjätty, lisää seuraa kunhan ehdin.

torstai 17. marraskuuta 2016

Aurinkoiset

Kun värjää lankoja kasveilla, saa väkisinkin paljon keltaista. Se on lähes varma väri melkein kasvista kuin kasvista, jollei muutoin niin soodalisäyksen avulla. Keltaisia sukkalankoja on kertynyt minullekin ja mikäpä sen parempi, sillä hiljattain Ylenkin jutussa kerrottiin että sukkien trendiväri on nyt keltainen. Olen siis kerrankin kiinni trendeissä!

Keltaisen eri sävyjä voi olla vaikea sovitella yhteen. Kirkkaan sävyn rinnalla lämmin sävy näyttää hailakalta, sävyt voivat vivahtaa oranssiin tai ruskeaan tai olla
vaihtoehtoisesti puhtaita. Päätin tehdä keltaiset sukat käyttämällä muutamaa eri värjäyserää. Sävystä toiseen vaihdettaessa käyttäisin tarvittaessa "siltana" ruskeaa.

Näin syntyivät Aurinkoiset. Sukat, jotka loistavat harmaanakin päivänä.

Langat on värjätty mm seuraavilla kasveilla: villiminttu, samettiruusu (oranssihtava ruskea), sipulinkuori (monisävyinen Jaffan mieleen tuova osuus), elämänlanka, tuntematon punainen pihakasvi (kirkkain keltainen), kosmoskukka, ihmekukka sekä kiivipuun lehdet (lämmin ruskea).




Raidat ovat neljällä jaolliset, eli 4, 8, 12 jne kerroksen korkuisia. Sukat on neulottu 4x13 silmukalla, ja kokoon 38/39 lankaa kului 124 g.

Molemmissa sukissa on samat sävyt, mutta eri järjestyksessä. Resori, kantalappu ja kärki ovat kuitenkin molemmissa sukissa samanväriset, se vähän rauhoittaa sävyjen sinfoniaa.




Näistä tuli aika kivat. Sellaiset Aurinkoiset. Teen vielä toisetkin, sillä pukinkontti on vielä vähän vajaa. Tällä tavalla sitä siirretään Portugalista auringonvaloa Suomen kaamokseen!

P.S. Seuraavaksi taidan raportoida viimeisimmät värjäilyt. Kiivipuun lehtien lisäksi on tullut kokeiltua myös tammenterhoja, tosin erilaisia kuin mitä ne ovat Suomessa.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Välityönä villapaita

Jokunen aika sitten ilma Portugalissakin viileni, ja lämpimille vaatteille ilmeni tarvetta. Kaiken sukankutomisen välissä pyöräytinkin itselleni uuden villapaidan. Tosin siinä vaiheessa kun sain sen valmiiksi oltiinkin taas hellelukemissa, joten kuvat otettiin vasta nyt kun ilma vaihteeksi viileni. Tällaista on syyssää Portugalissa!

Lankana on lähikaupungin lankakaupasta haettu vanha mohairsekoitus á 1,50 e/50 g. Lilahtavaa lankaa oli vain 5 kerää, joten oli tarpeen laittaa raidat vihreästä langasta. Samaa vihreää väriä on lilankin seassa. Tavoitteena oli tehdä lyhyt pusero parin lyhyen talvitakin alla pidettäväksi, ja lyhyt tästä tulikin. Hyvä kun selän peittää. Kaikki lanka meni, ei jäänyt kuin pari pientä nyssäkkää. Olisi voinut tietysti käyttää vähän paksumpia puikkoja niin kuohkea lanka olisi riittänyt pidemmälle. Mitat otin toisesta, sopivan kokoisesta puserosta mallitilkun avulla.

Pusero on neulotti pyörönä kädenteihin asti 3 mm puikoilla. Miksi? No, pyörönä neulominen on vaan nopeampaa pelkillä oikeilla silmukoilla eikä tule pönäköitä saumoja. Resorit on neulottu 3o2n. Malli on lievästi slimmattu ettei olisi ihan laatikkomainen. Tarkoittaa siis sitä, että vyötärön kohdalla on molemmissa sivuissa kavennettu 2x2 s.

Kädenteissä on kavennettu ensin 4 s, sitten yhden välikerroksen jälkeen vielä 1 s. Vastaavasti hihoissa aloitin kavennukset samalla tavalla ja jatkoin sitten kavennuksia joka kerros, kunnes hihapyöriöllä oli tarpeeksi pituutta ja puikolla jäljellä vähän toistakymmentä silmukkaa. Pikkaisen sovittelemalla istutettukin hiha onnistuu ilman tarkempia ohjeita. Molemmat hihat on neulottu samaan aikaan, silmukoita on lisätty pitkin matkaa muutama ennen hihapyöriötä. Tällä kertaa pituuttakin tuli juuri sopivasti.

Pääntie on takana huoliteltu 4o4n-helmineuleella muutaman viimeisen kerroksen aikana. Etupuolella on 2o2n-helmineuletta molemmissa reunoissa 6 silmukan verran. Teen pääntien huolittelun melkein aina kappaleen neulonnan yhteydessä, niin ei tarvitse poimia silmukoita ja arpoa tuleeko resorista sopiva. Pääntiessä on kavennukset joka toinen kerros ja se alkaa suhteellisen ylhäältä ihan lämpöteknisistä syistä. Mitä avarampi kaula-aukko, sen viluisampaa on ja päinvastoin.

Pikkupusero valmistui muutamassa illassa ja siitä tuli lämmin.

P.S. 11.11. vietetään S. Martinhon päivää ja silloin syödään paahdettuja kastanjoita. Se onnistuu kotikonsteinkin tällä ohjeella.




lauantai 5. marraskuuta 2016

Vähemmän värejä

Viime aikoina on tullut tehtyä monivärisiä sukkia itsevärjätyistä langoista. Nyt sitten vähän suitsin itseäni ja kilkuttelin pikkaisen hillitymmät sukat. Tai sitten ei...

Rosa-sukissa on pörröiset resorit. Ne on neulottu ainaoikein-neuloksena ja tasona, ja silmukat on siirretty neljälle puikolle vasta punaisella elintarvikevärillä värjätyn langan alkaessa. Takasauma on ommeltu lopuksi kiinni. Pienen tytön kokoa, 4x10 silmukkaa ja 3 mm puikot.

Vaaleanpunaista värjäyksessä tavoittelin, tulikin kivan kirjava. Eihän tähän muita värejä enää tarvita.







Kermesmarjalla värjätty lanka sai seurakseen keltaiset raidat. Aika hyvä yhdistelmä. Itse asiassa väriraita erottaa kermesmarjan kaksi eri värjäyserää, joskin ero on tuskin huomattavissa.

Sanovat, ettei marjojen väri langoissa kestä, siksi nämä sukat jäävätkin omaan käyttöön jotta näen miten käy. Langat on esipuretettu etikkaliemessä. Jos väri kestää, on ensi syksynä luvassa kermesmarjalla värjäystä ihan urakalla, sillä väri on sotkuisen homman arvoinen. Onhan se vaihteeksi jotain muuta kuin keltaista.

No, pitää muistaa, että marja on myrkyllinen ja vaatii tiettyjä varotoimia. Myrkky ei kuitenkaan siirry enää lankaan, joten sen puoleen voi olla huoleton.

Resori on 2o2n, oikeat silmukat neulottu takareunoistaan. Tulee kivan jämäkkää.


Hillityn siniharmaissa Helmiraita-sukissa on 1o1n-helmineuleresori, jonka voi kääntää varren päälle. Olisin kovasti halunnut tehdä kirjoneulekuvion varteen, mutta en siihen hätään löytänyt 4x13 silmukalle sopivaa kuviota ja neulomisen tarve oli valtava. Sukat saivat siis valkoiset raidat.

Näitä lankoja en värjännyt itse, ja sukat menevätkin henkilölle, jolta käsipyykkäys ei ehkä oikein luonnistu. Nämä voi huoletta heittää koneeseen.


P.S. Kuvausalustana kaikissa kuvissa jalkapalli Hjallis. Se on ihana!


torstai 3. marraskuuta 2016

Väriä vihanneksista

Sain vihdoin kerättyä tarpeeksi sipulinkuoria värjäystä varten: 90 g. Sipulinkuorilla on helppo värjätä ja voimakas väri on aika takuuvarma, mutta nyt sai yllättyä. Ensimmäisenä heitin liemeen, kuorien sekaan, 30 g Povoeira-lankaa (lankakauppiaan mukaan 100 % villaa), jota käytetään kalastajien paitoihin ja saapassukkiin. Se on kuohkeaa ja lämmintä, aika huopuvaisen oloista. Persikkaista väriä tähän paksuun lankaan ei juuri tarttunut sipulinkuorista (yläkuvassa vasemmanpuoleisin). Harmi!

Sipulinkuori III
Seuraavaksi pistin samaan liemeen ja yhä kuorien sekaan pienen vyyhdin pehmeää portugalilaista villaa, josta olen neulonut mm. Maija Mehiläisen mekon. Väriä se veti sipulinkuorista yhtä vähän kuin Povoeira, mutta keltaisena. Kerä yläkuvassa toisena vasemmalta.

Eipäs luovuteta. Nyt kattilaan hulahti, edelleen kuorien sekaan, 33 g Nalle-lankaa. Jopas vetäisi väriä. Oranssin ruskehtavia sävyjä, eläväisinä, sillä väriä tarttuu myös kuorista suoraan. Voi kun noihin edellisiinkin olisi saanut tällaiset sävyt! Kerä yläkuvassa kolmas vasemmalta.

Sipulinkuori IV
Vielä oli väriä liemessä jäljellä ja niin oli
Nalleakin. Neljäs vyyhti kattilassa poiki nyt keltaisempaa ja samankaltaisina eloisina sävyinä kuin edellisessäkin erässä. Kerä yläkuvassa oikealla.

Muutoinkin olen huomannut, ettei väri tahdo tarttua käyttämiini portugalilaislankoihin. Liekö syy niiden pörröisyydessä ja kuohkeudessa, en tiedä. Tänään kävin hakemassa kokeiluun paria muunlaista lankaa, täyttä villaa nekin.

Vihanneksilla on tullut värjättyä muutenkin. Kilon keräkaalin (edit: punakaali) keitinliemi tuotti kylmävärjäyksenä (alunalla esipuretettu lanka jäähtyneessä liemessä kolmisen päivää) kivan liilan sävyn Nalle-lankaan. Kaalista tehtiin maukasta höystöä ja kaalipiirakkaa, joten kaikki tuli hyödynnettyä.

Pienellä suomalaisporukalla kokkailimme jokin aika sitten muun muassa sienikeittoa, Janssonin kiusausta ja paria erilaista punajuurisalaattia. Nappasin punajuurien keitinliemen mukaani ja kannatti: kylmävärjäys antoi Nalle-langalle punajuuren värin. On välillä jotain muutakin kuin keltaista. Sitä on nimittäin tullut melkein kaikesta muusta kokeilemastani.

P.S. Tulossa sukkaraporttia, ja välityönä tuli tehtyä myös villapusero.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Jalkapalli nimeltä Hjallis

Käden jälki saa näkyä.
Tein taannoin trikookuteesta Salli-jalkapallin (katso täältä!). Salli on hoitanut hyvin tehtäväänsä, mutta nyt syksyn tullen huomasin sen käyneen hiukan viileäksi. Kaipasin tilalle jotain lämpimämpää, jotain, jonka huomaan olisi hyvä jalkansa heittää iltaisin kun olohuoneessa oleilen neuloen.

Taannoin lupasin myös että kun Casa Vivan facebook-sivu saa 100 tykkäystä, kehitän jotain käyttöä viinipullon korkeille. Aika hitaanlaisesti tykkäyksiä kertyi, mutta muutama päivä sitten tämä maaginen rajapyykki täyttyi. Hienoa, mutta apua! sillä olin jo julkaissut ideani korkkien käytöstä oviverhon painona ja pöytäliinapainoina. Yötä päivää mietin mitä nyt keksisi, ja sitten eräänä aamuyönä nämä edellä mainitut tarpeet kohtasivat.

Aloita sivuosan ja pyörylän kiinnittäminen vähän
matkan päässä sivusaumasta, niin voit vielä kaventaa 
sitä jos tuli liian suuri. 
Ratkaisu: teen Sallin tilalle uuden jalkapallin, Hjalliksen. Ja täytän sen viinipullon korkeilla. Korkkihan on lämpöeristeistä parhaimpia. Se tekee pallista myös tukevamman kuin esim. vanu tai vaahtomuovirouhe.

Tuumasta heti toimeen. Leikkasin ystävältä saadusta vahvasta eristekankaasta kaksi pyörylää, joiden halkaisija on 39,5 cm. Apuna käytin roskasäiliön kantta. Mittasin ympäryysmitan (voihan sen laskeakin) ja leikkasin samasta tukevasta kankaasta 20 x 122 cm kokoisen suikaleen. Näistä tulisi jalkapallin sisäosa.

Käytä pyörylän piirtämisen apuna jotain
pyöreää, esim. kantta, tarjotinta, ruukkua...
Seuraavaksi leikkasin päällisen pohjaa varten pyörylän säämiskämäisestä kankaasta, jonka ostin Madridista á 4 e/metri. Sivua ja päälliosaa varten leikkasin pitkän suikaleen ja pyörylän villakankaasta, joka löytyi 10 euron pala portolaisesta kangaskaupasta. Villakankaaseen lisäsin sentin saumavarat.

Ompelin ensin sisäosan sivusuikaleen lyhyen sivun. Sitten harsin kiinni toisen pyörylän ja ompelin ensin suoran tikin, sitten huolittelevan ompeleen. Käänsin työtä niin, että saumat jäivät sisäpuolelle. Sitten harsin kiinni toisen pyörylän ja ompelin sen kiinni niin, että siihen jäi muutaman sentin pituinen täyttöaukko. Koska kangas on hyvinkin tukevaa, ei sitä olisi voinut tässä vaiheessa enää voinut kääntää, joten sauma jäi ulospäin. Ei haittaa.

Täytteeksi kaikki viinipullon korkit mitä löysin (kassillinen), mutta koska palli jäi vielä vähän vajaaksi, lisäsin vielä styroxrakeita, joita sattui olemaan koiranpedin ompelun jäljiltä. Ne samalla pehmentävät korkkeja. Täyttöaukon suljin käsin ompelemalla.

Korkit ovat jo sisällä, styroxrakeet ujutetaan pussin
avulla. 
Päällinen valmistui samaan tapaan: ensin sivusuikaleen lyhyen sivun ompelu, sitten säämiskäisen pohjapyörylän kiinnitys ensin neulaamalla, sitten ompelemalla. Kaikki reunat on huoliteltu purkautumisen estämiseksi.

Sitten piti tuumia hetki. Jäykähköä pallia ei saisi ujutettua mistään pienestä eikä edes kohtuusuurestakaan aukosta päällisen sisälle. Irtopäällisen saisi aikaan ainoastaan laittamalla vetoketjun melkein koko pyörylän matkalle, eikä minulla nyt sattunut olemaan tarpeeksi pitkää vetoketjua. Ratkaisu: Sujautin pallin päällisen sisään, laitoin yläosan päälle kuin kannen ja käänsin yläsauman päärmeet niillä sijoillaan. Ensin kiinnitys nuppineuloin, sitten ompelu käsin lyhyin pistoin. Saa näkyä kuten vaatturin tekemässä takissa. Jos/kun joskus haluan pestä päällisen, puran ompeleen ja pesen ja ompelen sen takaisin paikoilleen. Se ei nimittäin ole mikään iso homma.

Valmista tuli parissa tunnissa ja kaikki korkit meni.

Sisuspalli valmis. Ulospäin oleva sauma jää pohjaan. 




Käyttämäni eristekangas on niin tukevaa, etteivät korkit pullistele sen läpi. Vahva huonekalukangas tai muu vastaava ajaa varmasti saman asian. Styroxrakeet pehmentävät pallia eikä korkkien kulmikkuus tunnu. Rakeiden sijaan voi käyttää huopaa tai vanulevyä sisäosan ja päällisen välissä. Päällisen voi myös virkata. Tai sille voi tehdä irtohupun. Kesäksi ehkä Hjalliskin saa uuden paidan.

Tarvikkeet tähän palliin maksoivat siis vain muutaman euron. Jollei oteta huomioon montako viinipulloa piti tyhjentää täytteen eteen...

Päällisen sulkeminen: päärmeiden kiinnitys nuppineuloilla
ja sen jälkeen käsintikkaus. 

Vihreässä villakankaassa on kullanhohtoisia ornamentteja. Alhaalla pilkottaa pohjan säämiskämäinen kangas. Se kestää paremmin lattiakosketusta kuin villakangas.










Koirulit ovat aina lähettyvillä... 


Sopii mainiosti mukavan punaisen, vihreäpilkkuisen nojatuolin eteen. Ja passaa myös käsityökorin oliivinvihreään väriin. Nyt kelpaa jalkoja lepuutella ja sukkia neuloskella.

Vihreää villakangasta jäi vielä. Pitäisiköhän nojatuolille tehdä talvitakki...?


P.S. Tiesitkö, että Portugali on maailman suurin korkintuottajamaa? Täällä kierrekorkki viinipullossa on harvinaisuus.









Nyt ei enää kivilattia hohkaa jalkoihin kylmää. 






keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Juopot viikunat, figos bêbados


Hedelmätarhamme viikunapuun hedelmät liki kirjaimellisesti räjähtivät käsiin, sillä muutaman päivän sadejakso sai kypsymässä olleet viikunat halkeilemaan. Keittelin niistä parit hillot, laitoin pizzaan ja piirakkaan ja ehdotin Isännälle että tehdään niistä kastike possupihveille. Siinä vaiheessa hän alkoi toppuuttelemaan, ettei nyt sentään niin extremeä aleta kokeilemaan. Laitoin sen päivän viikunat sitten uuniin tykötarpeiden kera mukaellen löyhästi päärynäjälkiruokaa (katso meidän versio täältä), ja näin syntyi

Juopot viikunat, figos bêbados

Tuoreita viikunoita
portviiniä
hunajaa
voita
kanelia

Huuhdo viikunat ja poista niistä kanta. Laita ne sopivan kokoiseen uunivuokaan. Laita jokaisen viikunan päälle vajaa teelusikallinen hunajaa ja nokare voita. Kaada päälle portviiniä niin paljon kuin raaskit, mutta ainakin vajaan desin verran. Täällähän ruuanlaittoon kelpaavaa portviiniä saa jo noin neljällä eurolla/pullo.

Ripottele päälle kanelia. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoile vielä lämpimänä kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa. Käytä myös maukas liemi.

P.S. Kesäisissä keleissä mennään taas, salaatti viihtyy pihalla ruukuissa ja passionhedelmäköynnös alkaa kukkia toistamiseen tänä vuonna. Kiivien kypsymistä odotellaan.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Kolme värimaailmaa: Villiviini 2, Kinuski ja Moottoritie on kuuma


Eräs kyläilemässä ollut ystävä kysyi miksi värjään lankoja kun niitä saa valmiiksikin värjättynä. Selitin, että tavallisia sukkalankoja löytyy yleensä perusväreissä: yhtä tai kahta sävyä sinistä, ruskeaa, harmaata, ehkä kirkkaanpunaista ja sitten valkoista. Sen jälkeen vein hänet katsomaan värjäämiäni lankoja. Ei tarvinnut selittää enempää.

Nämä sukat osaltaan myös selittävät miksi värjääminen innostaa. Näissä on käytetty neljää eri sävyä, mutta kaikki väri on peräisin villiintyneen viiniköynnöksen lehdistä, seassa hiukan elämänlankaa. Neljä eri värjäyserää ja myös hieman eri tekniikoita, mm. yksi erä pätkävärjäten, mikä selittää osan raidoista. Vihreästä langasta tuli elävää, väri ei ole tylsän tasainen. Keltaiset puolestaan ovat lämpimiä sävyjä ja piristävät hillitympää vihreää.

Tältä näyttää Villiviini 2, naisten kokoa. Lankana Aapo. Pääsevät pukinkonttiin.

Villiviini 1 miehelle löytyy täältä.



















Kinuski-sukkien päävärinä on hennalla värjätty lanka. Yksistään se olisi lattea, mutta lisäväriä tuovat mm. passionhedelmän kuori, elämänlanka ja kameliapuun hedelmäkodat. Lankana Aapoa ja jotain muuta.

Kavennan jalkateräosuutta yleensä varteen nähden. Näin sukat saa halutessaan vedettyä kapealahkeisten housujen päälle, ja jalkaterä on kuitenkin hyvin istuva.

Kärjissä keltainen valopilkku.

Pukinkonttiin menevät nämäkin.








Moottoritie on kuuma
Pikavilkaisulla näyttää mustavalkokuvalta, mutta kyllä tässä väriä on, joskin hillitysti. Värit on saatu mustapavusta, kahvista (harmaaseen lankaan) ja pellonlaidan rikkaruohosta. Väljä miesten koko ja lankana ainakin Aapoa ja Seitsemää veljestä. Langan vahvuus hieman vaihtelee siitä syystä.

Mistä sukkien nimi? Se nyt vaan juolahti mieleen näistä asfalttisista värisävyistä.

Pukinkonttiin matkaavat myös nämä sukat.


Langat olen päätellyt kätevästi neulomisen yhteydessä, kuvallinen ohje löytyy täältä.

Kolmet eri sukat, kolme erilaista värimaailmaa, kaikki peräisin kasveista. Siinäpä syitä värjätä itse lankoja!

P.S. Seuraavaksi neulon sukat ihan vain itselleni.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Maukas punakaalipiirakka

Keittelin muutama päivä sitten kilon punakaalin. Siitä on moneksi. Ensin tein maukasta punakaalihöystöä, sitten vielä punakaalipiirakkaa. Salaatin kanssa piirakasta saa ruokaisan aterian, mutta se sopii mainiosti myös pieneksi välipalaksi, lanche,  joita Portugalissa on tapana syödä lounaan ja illallisen välissä.

Keitinliemikään ei mennyt hukkaan. Siitä sai villalanka kauniin lilan värin.



Punakaalipiirakka (n. uunipellillinen)

Rahkavoitaikina:
250 g maitorahkaa
250 g voita tai leivontamargariinia
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
½ kg punakaali suikaloituna ja keitettynä
½ farinheira-makkara viipaleina tai 100 g pekonia suikaleina
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
loraus valkoviiniä
liraus oliiviöljyä
nokare voita
suolaa
(maustepippuria)

voiteluun munaa

Valmista ensin rahkavoitaikina: sekoita pehmeä rasva ja maitorahka keskenään. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos ja sekoita tasaiseksi. Muotoile taikinasta pötkylä ja laita se esim. pakastepussiin tai kelmun sisään, ja laita se jääkaappiin lepäilemään.

Kuumenna oliiviöljy ja voinokare tilavassa paistinpannussa. Lisää sipuli ja valkosipuli, kuullota hetken aikaa. Lisää makkara tai pekoni ja paista kevyesti. Jauhoinen farinheira-makkara lähestulkoon sulaa pannulla. Se samalla hiukan suurustaa täytettä ja antaa makua.

Lisää keitetyt punakaalisuikaleet ja kuullota niitäkin hetki. Lisää loraus valkoviiniä ja suola, anna täytteen hautua pannulla muutama minuutti. Tarkista maku. Farinheiran kanssa ei välttämättä muita mausteita tarvitse, mutta pekonin kanssa ripaus maustepippuria antaa varmasti hyvän säväyksen.

Anna täytteen jäähtyä hetken aikaa.

Jaa rahkavoitaikina kahteen osaan ja kauli niistä toinen levyksi leivinpaperin päällä jauhoja apuna käyttäen. Laita täyte taikinalevyn päälle, jätä reunat kuitenkin vapaiksi ja voitele ne kevyesti vatkatulla kananmunalla. Kauli loput taikinasta toisen leivinpaperin päällä ja kumoa se kanneksi piirakalle. Painele reunat kiinni haarukan avulla ja pistele kanteen muutamia reikiä.

Voitele piirakka ja paista se 200 asteessa noin 20-30 minuuttia, kunnes se on kauniin kullankeltainen. Tarjoile raikkaan salaatin kanssa.

Rahkavoitaikinan ohje on peräisin Valion sivuilta. Taikina sopii mainiosti myös makeisiin leivonnaisiin.

P.S. Apua apua, olen luvannut ideoida uutta käyttöä viinipullonkorkeille kunhan Casa Vivan facebook-sivulla on 100 tykkäystä. Niitä on nyt 97, joten koitan tässä kuumeisesti loihtia korkeista jotain uutta ja käytännöllistä. Niitähän olemme jo laittaneet oviverhon painoksi sekä pöytäliinapainoihin.


torstai 13. lokakuuta 2016

Hedelmäisiä sävyjä

Passionhedelmän kuori I
Lankojen värjääminen on kiinnostavaa. Lopputuloksesta ei aina tiedä, usein se yllättää. Jännää on myös miten eri lisäaineilla on vaikutusta. Itse käytän puretukseen vain alunaa tai etikkaa ja lisänä joskus ruokasoodaa. Katsoin kyllä kyläkaupassa kidesoodapussia, mutta siinä oli niin monta pääkallonkuvaa kyljessä, että jäipä sinne. Käytän siis ruokasoodaa, jota ostin venäläismarketista Portosta puolen kilon paketin eurolla.

Passionhedelmän kuori II, soodalisäys
Sooda nostaa liemen emäksisyyttä. Myös normaalilla pulveripesuaineella on sama vaikutus, joskin lievempi. Kokeilin tätä viininlehdillä värjäämisen yhteydessä. Pulveripesu kirkasti vihertävää väriä, soodalisäys liemeen teki langasta lämpimän
keltaista.

Sooda muuttaa punertavat värit vihreiksi tai keltaisiksi. Sen sain todeta värjätessäni passionhedelmän kuorilla. Ensimmäinen väri on vaaleanpunainen, soodalisäys sai aikaan mintunvihreää. Samasta liemestä. Ei oikein mahdu kaaliini, vaan mahtuu ehkä sittenkin. Se on se emäksisyys.

Siksi kasvivärjätyt langat pitäisikin pestä ph-neutraalilla pesuaineella. Ei se väri lähde tavallisella pulverilla, mutta voi muuttua. Teen pesutestin solmimalla sukan eri langoista kaksi lankaa. Toista liotan pulverivedessä jonkin aikaa, toinen jää vertailukohteeksi. Ero on huomattava, mutta eivät muuttuneet sävyt yhtään hullumpia ole nekään. Etikkahuuhtelu ei näyttäisi juuri vaikuttavan asiaan.

Ulompana pesty lanka, sisempi lanka on alkuperäinen. 
Aina sooda ei suinkaan vaikuta lopputulokseen, mutta usein testaan sitä pienellä langanpätkällä jos ensimmäinen väri on vaisu. Eihän siinä mitään menetäkään.

Kamelian hedelmäkota...
Kaunis kamelia

Kun aloin värjäyksestä innostua, aloin katsella vähän kaikkia kasveja "sillä silmällä". Mitä miettii värjäri kun näkee kameliapuun auenneita hedelmäkotia? "Saisikohan tuosta väriä irti", tietenkin. Pitihän sitä kokeilla. Keräsin kaikki kodat mitä löysin ja keitin vähän aikaa. Liemi oli rusehtavaa. Poistin kodat ja keittelin vielä lankaa vähän aikaa. Lopputulos hennon aprikoosimaista. Ei yhtään huono.

Muitakin kokeiluja mm. puutarhakasveilla on tullut tehtyä. Niistä lisää kun saan langat kuiviksi ja kuvattua. Harmaita hiuksia aiheuttaa nyt vain eräs villalanka, joka ei tahdo ottaa väriä itseensä ollenkaan. Ja olen vielä hamstrannut sitä laatikollisen verran.

... ja väri jonka se antoi. 


P.S. Itse värjätyistä langoista on todella kiintoisaa neuloa sukkia. Näytteitä tulossa!