Mandariinipuun uusi kampaus

Puu teki itselleen jakauksen.

Pistäydytäänpä välillä puutarhan puolelle. Casa Vivassa on laaja, muurin ja rakennusten ympäröimä suojainen sisäpiha. Vielä puolitoista vuotta sitten puutarha kasvoi kainaloon asti heinää ja muuta epämääräistä. Pistimme ensin lammas- ja vuohiviisikon töihin, ja niiden kaluttua kaiken epätoivotun (ja vähän myös toivottua) kasvillisuuden, pisti Isäntä hihat heilumaan ja käänsi maan hartiavoimin. Nyt nurmikkoalueella kasvaa sitä mitä pitääkin: vihreää ruohoa.

Minä puolestani kaivoin maahan kukkasipuleita ja muuta kivaa, mutta esittelen niitä joskus toiste.  Tai pikemminkin niiden tuottamia kukkia. 

Ilmankos sitä oksat notkuu...

Pihan keskellä kasvaa sitruunapuu ja muurin vieressä mandariini. Yhtenä aamuna, kun avasin keittiön ulos vievää ovea, piti hieraista silmiä toistamiseen. Tuuheaan mandariinipuuhun oli ilmestynyt jakaus. Kiirehdin tutkimaan tapausta. Ei, Isäntä ei ollut heilunut oksasaksien kanssa, vaan oksat olivat painuneet hedelmien painosta. Niinpä puun keskellä on nyt leveä vako. Sitä mukaa kun mandariinit kypsyvät, poimimme niitä syötäväksi, joten eiköhän ne oksat pikkuhiljaa oikene.

Pasuunakukkapuu on aurinkoon
päin kallellaan.

Kasvun voima Portugalissa välillä ällistyttää. Valon, lämmön ja kosteuden yhdistelmä saa kasvit rehottamaan. Viime vuonna istutettu, vaivoin viidentoista sentin pituinen pasuunakukkapuun nysä on nyt toista metriä korkea ja kukkii. Minkäköhän kokoiseksi se ensi vuoden aikana ehtii…? 

P.S. Pistäydytään varsinaisen hedelmätarhan puolelle vähän keväämmällä, kun omenat, persikat ja luumut kukkivat... 

Munakoiso-suppilovahverogratiini

Pullistelevatko kaapit syksyn satoa, kuivattuja suppilovahveroita? Ai että on vielä viimevuotisiakin? No tässä yksi helppo ja herkullinen ohje niiden vähentämiseksi. Sopii kala- ja liharuokien lisukkeeksi tai pekonilla höystettynä vaikkapa pääruuaksikin.

2 keskikokoista munakoisoa

1½ dl kuivattuja suppilovahveroita

puolikas sipuli silputtuna

loraus kermaa

1½ dl gratinointiin sopivaa juustoraastetta

suolaa ja pippuria maun mukaan

oliiviöljyä paistamiseen

Pese munakoisot ja viipaloi ne pituussuuntaan. Ripottele leikkauspinnoille suolaa ja jätä ne makoilemaan lautaselle puoleksi tunniksi. Tämä ”itkettäminen” poistaa munakoisoista kitkerän maun.

Laita suppilovahverot likoamaan vesitilkkaan. Tällä välin voit touhuta jotain muuta. Kun munakoisot ovat itkunsa itkeneet, kuivaa viipaleet talouspaperilla ja paista ne oliiviöljyssä paistinpannussa molemmin puolin kunnes ne alkavat saada vähän väriä. Oliiviöljyn kanssa ei saa pihistellä. Laita puolet viipaleista uunivuokaan, jätä toinen puoli sivuun odottamaan. Kuullota pannussa sipuli, lisää valutetut sienet ja tilkka liotusnestettä. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna porista hetken aikaa. Lisää loraus kermaa, sekoita hyvin, kuumenna ja levitä seos uunivuokaan munakoisoviipaleiden päälle. Lisää loput munakoisot ja lopuksi juustoraaste. Gratinoi 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes juusto on saanut vähän väriä. Syö ja nauti!

Haluat välttää kolesterolia ja juustoa? Ei hätää. Laita juustoraasteen sijasta munakoisojen päälle korppujauhoja ja ripottele reilusti oliiviöljyä. Gratinoi kunnes alkaa olla kullankeltaista, mutta vältä polttamasta.

Ei ole suppilovahveroita? No ei se mitään. Laita gratiinin täytteeksi sipulin lisäksi kypsää, kuutioitua tomaattia ja ryöpättyä pinaattia. Tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään.

P.S. Ruokakuvaus on Casa Vivassa erittäin haasteellista. Siinä vaiheessa kun kuuma ruoka kannetaan pöytään, on väki yleensä jo odottamassa veitset ja haarukat kätösissä ja hyvän ruokahalun kanssa. Tässä kuvassa siis se mitä ehdin  evakuoida kuvausta varten ennen kuin gratiini katosi niin sanotusti parempiin suihin. 

Sinkkunaisen hätävarasulho

Sinkun toivelahja: sängynlämmittäjä.
Metallisänky Ikeasta. 

Sinkkuvuoteni ovat vielä tuoreessa muistissa. Mikä yksinelelyssä on kaikkein ikävintä? Se, ettei ole ketään lämmittämässä varpaita öisin. No, ei se ehkä ole kaikkein ikävintä, mutta tosi tylsää kuitenkin.

Sinkkunaisen öiden pelastus onkin vanha kunnon kuumavesipullo. Sen viereen on kiva käpristää varpaansa, aah! Se lämmittää aamuun asti ja mikä parasta: se ei kuorsaa.

Hätävarasulholla on toinenkin ehdoton etu: villapaidan neulominen sille on tosi helppoa. Ei tarvitse hihoja, vaan sen kun neuloo suoran pötkön, resoria päihin ja ompelee sivusaumat. Vielä 1oikein1nurin -kaulaliina kaulaan, sille kiinnityslenkit sivusaumojen kohdalle parilla pistolla niin ei lähde vauhdissa lentoon.

Ai eikö Suomesta tahdo löytyä kuumavesipulloja? Ei hätää, minä voin täältä lähettää. Portugalissa niitä myydään tähän aikaan vuodesta joka kaupassa ja kadunkulmassa.

Tämä poolokaulus lämmittää myös varpaat.
"Villapaita" portuglailaista villasekoite-
lankaa, kaulaliina Novitan Rose Mohairia.

Kuumavesipullon käyttöohjeet:

- käytä korkeintaan 60-asteista vettä (noin)

- täytä pullosta enintään kaksi kolmasosaa

- purista ilmat pois ennen korkin kiertämistä kiinni loppuun saakka

- käytön jälkeen tyhjennä pullo ja jätä se kuivumaan ilman korkkia

- käytä aina suojapussia (tai pullon ikiomaa villapaitaa)

- älä nuku pullon päällä ja vältä pitkäaikaista suoraa kontaktia

P.S. On se kuumavesipullo aika kiva vieruskaveri muillekin kuin sinkkunaisille. 

Tosihelppo kolmen silmukan palmikko.
Laita molemmin puolin pari nurjaa
silmukkaa, niin palmikko nousee esiin.
Lankana Novitan Tiinan ja Rose Mohairin
yhdistelmä. Valmista tulee parissa illassa.

Flunssa, mikä ikävä tekosyy

Kukkoaiheisen teeastiaston luulisi olevan
peräisin Portugalista, mutta asetin pohjassa
lukee Made in Russia.
Punainen alunen on virkattu Novitan
Huopanen-langasta. 

Casa Vivan väki sairastaa, flunssa meitä riepottaa. Maatilalla ei voi kuitenkaan jäädä peiton alle pötköttämään, sillä vähintäänkin eläimet pitää hoitaa. Niille tulee nälkä vaikka isäntäväellä ruokahalu olisikin kateissa.

Vaikka en tällä hetkellä ole paras mahdollinen mainostaja flunssanvälttöpoppaskonsteille, niin tässä niitä kuitenkin tulee neljän flunssattoman vuoden tuomalla varmuudella:

1. Kaikki tietävät jo käsihygienian tärkeyden. Ei siitä siis sen tarkemmin.
2. Hanskat on silti hyvä pitää kädessä oviin ja kaiteisiin tarttuessa. Äläkä sitten hieraise niillä hanskoilla nenänpieltä tai silmäkulmaa. Eiköhän ne pöpöt hanskoihinkin tartu (kai?).
3. Laske kotona huonelämpötilaa. Hiukan alle 20 asteen lämpötilaan tottuu kyllä. Hengittäminen helpottuu ja kaikenlainen touhuaminen maistuu, sillä se pitää kropan lämpimänä. Lisäksi mieli ilostuu, kun sähkölämmitystalossa saa seuraavan sähkölaskun.
4.  Olettehan nähneet sen filminpätkän, jossa joku aivastaa ja viruksia vilisevät pärskeet lentävät ilmassa kuin parvi kottaraisia? Sen filmin nähtyään tekee mieli olla hetki hengittämättä, ja siitä päästäänkin tämän vinkin ytimeen. Kun joku lähelläsi aivastaa, pidätä hengitystäsi niin pitkään kuin voit. Näin pöpöt eivät ainakaan ihan helpolla pääse hengitysteihisi.

Nam, sanoisi Nalle Puh. 

Näitä ohjeitta noudattamalla selvisin neljä vuotta flunssatta,  mutta nyt se sitten iski. No, ei se mitään. Flunssa on hyvä, joskin ikävä, tekosyy ottaa vähän iisimmin ja istahtaa sohvannurkkaan neulomaan vaikkapa villapaitaa kuumavesipullolle ja juomaan mukillinen tai pari teetä, johon on laitettu oman metsän hunajaa. Ei meillä mehiläispönttöjä ole, mutta saamme hunajaa ”maanvuokrana” mieheltä, joka kasvattaa mehiläisiä metsässämme. Hunajaa löytyykin Casa Vivan leipomuksista, ja sujahtaa sitä vähän kotitekoiseen suklaaseenkin manteleiden kanssa. Nam!


P.S. Ilmoitelkaa, jos kiinnostaa saada resepti niin helpolle leivälle, että sen tekee ihan tuosta noin vaan. Kunhan malttaa nostattaa. Pistän siinä tapauksessa ainesmittoja ylös ensi kerralla. Itse kun osaan tehdä sen jo unissanikin.

Asetilla siivu kotitekoista leipää. Leivän päällä ihanaa
portugalilaista juustoa, joka on tehty
 lehmän ja lampaan maidosta. Nam tällekin!

Piri piri eli chili

Keräsin tämän vuoden toisen sadon pienestä chili-puusta. Chili tunnetaan Portugalissa nimellä piri piri tai tämä lajike myös nimellä malagueta. Parin sentin pituinen palko on sieraimet auki räjäyttävää lajia, mutta yllättäen se ei tunnu ärsyttävän mahaa, ihan kuten meksikolainen pikkuserkkunsa habanero.

Koska olen Casa Vivassa ainoa, joka pystyy syömään chiliä, lisään sen lautasella valmiiseen ruokaan. Jääkaapista löytyy chilihilloa ja oliiviöljyyn silputtua chiliä. Pari siivua ytyä herkkua riittää yhteen annokseen. Enempää en edes minä kykene syömään.


Tulinen on portugaliksi muuten picante. 


Olen maustanut oman puutarhan chilillä myös kotitekoisia suklaakonvehteja. Ne ovat varsinaisia endorfiinipommeja, sillä sekä chili että suklaa lisäävät endorfiinintuotantoa aivoissa. Mitä parhainta kaamosajan herkkua siis!

Nopea tattipasta kuivatuista sienistä

Kultareunuksinen perintölautanen on peräisin 
Robin Hoodista, aterimet Hackmannin Careliaa. 
Ei tarvitse kovin tarkkaan katsoa nähdäkseen 
kuvassa kokin kädenjäljen lisäksi kuvaajan sormenjäljet.

Käväisin Suomessa syyskuussa parhaaseen herkkutattiaikaan. Palasinkin kotiin Portugaliin mukanani muutama nyssykkä kuivattuja sieniä. Kuivatuissa tateissa on vaan se hankala puoli, että niitä pitäisi liottaa 2-3 tuntia ennen ruuaksi valmistamista. Ja sitten niitä pitäisi vielä keittää ennen kuin tattikastikkeen voi sotkea pastan sekaan.

Kehitin kiireiselle kokille oikopolun. Näin se käy:

Liota sopiva määrä tatteja vesitilkassa puolisen tuntia. Vähempikin riittää, mutta pistä tatit siinä tapauksessa liemineen pariksi minuutiksi mikroon vertymään.

Tämä riittää kahdelle hengelle. 
Kiinalainen, hopeareunuksella  koristeltu teeasetti 
löytyi Casa Vivan vintiltä. 
Sienet ovat Sipoon korvesta. Enpäs kerro mistä sieltä. 

Laita pastakattilaan oliiviöljyä, vähän silputtua sipulia ja valkosipulia. Kuullota hetki. Lisää tatit ja osa liemestä. Kiehauta. Lisää kattilaan sopiva määrä kiehuvaa vettä, (keitä vedenkeittimessä) suolaa ja pasta. Keitä pasta kypsäksi. Kaada enin osa vedestä pois, lisää kermaa ja kuumenna nopeasti. Päälle hiukan valkopippuria ja persiljasilppua.  Herkullinen ruoka on valmis!

Ruokaisamman aterian saat lisäämällä keitetyn pastan joukkoon suikaloitua, kevyesti paistettua pekonia.

Kourallinen kuivattuja tatteja riittää parin hengen annokseen. Tarkka kokki käyttää loput tattien liotusliemestä pohjaksi tatinmakuiseen herkkusienikeittoon tai -kastikkeeseen. Käytä tuoreita herkkusieniä, sillä ne imaisevat tattien maun itseensä. Yhtään herkkutattia et tarvitse.

Alkusanat

Kiivipuut kurkottelevat muurin yli.

Tervetuloa Casa Vivaan! Tässä blogissa jaan ruokaohjeita, vilautan käsitöitä, esittelen tuunattuja huonekaluja ja kotoisia sisustusratkaisuja sekä väläytän vähän portugalilaista elämänmenoa. Välillä pistäydytään puutarhan ja hedelmätarhan puolelle ja joskus jonnekin kauemmas. Meillä kierrätetään, ideoidaan ja tehdään itse, pienellä budjetilla, suurella tarmolla, Portugalin auringon alla. Bem-vindo!