Denimiä, denimiä: kesäkassi ja hame

Käytän kesäisin yleensä itse valmistamiani Milmanda-laukkuja, mutta joskus on tarvetta vähän isommalle kassille. Teinkin tilavan kesäkassin miestenpaitatehtaalla työskentelevältä ystävältä saaduista testipaloista. Niissä on sopivasti denimin henkeä, vaikkevat varsinaisesti farkkukangasta olekaan.

Koska palat ovat pieniä ja niissä on merkintöjä, piti yhteen laukkuun leikata kaistaleet kahdesta erilaisesta palasta. Pohjaan ja sivukulmiin on ommeltu päällitikkaukset ryhtiä antamaan. Ryhtiä ohuesta kankaasta ommellulle kassille antaa myös antaa toiselta ystävältä saatu suodatinkangas, joka nyt toimittaa tukikankaan virkaa. Laukku on vuorattu paitakankaan palalla, jossa on hiukan lumberjack-henkeä.

Olkahihnat ovat "kiinakaupasta", ja ne on kiinnitetty pienillä kangaskaistaleilla.

Koska isosta kassista on työlästä etsiä vaikkapa lompakkoa tai puhelinta, nehän valuvat aina pohjalle (ja vetoketjullisia sivutaskuja en fanita koska em. tavarat ovat yleensä aika painavia), ompelin samoista kankaista vetoketjupussukan pikkusälän säilömiseen. Mahdollisten väentungoksessa liikkuvien näpistelöiden kiusaksi se on kiinnitetty kassin sisävuoreen hihnalla. Hiukan mietin, olisiko laittanut siihen ketjun, mutta en raaskinut.

Kassin sulkemiseen olisi voinut ommella vetoketjun tai laittaa vaikkapa magneettinapin, mutta ehkä sitten seuraavaan versioon.

Samaan syssyyn ompelin pari denim-henkistä hamosta. Ensimmäisen kanssa tapahtui pieni työtapaturma; huomasin vasta ommeltuani kaikki kappaleet yhteen, että kankaassa oli jokin tussilla tehty testimerkintä ja se osui vielä keskelle pyllyä. Siitä hameesta tuli sitten kasvimaankuokintahame. Kankaat antanut ystävä ehdotti kyllä, että pistäisin hameeseen jänönhännän merkintää piilottamaan. Hmm, hyvä idea.

Toisen hameen kanssa oli parempi tuuri, ei yllätysmerkintöjä, ja tästä opittiin myös se, että kannattaa laittaa valot päälle kun leikkaa kankaita. Kolmesta testipalasta, kahdesta yksivärisestä ja yhdestä kuviollisesta, sai kaistaleet yhteen aika soukkaan hameeseen. Kaistaleissa on päällitikkaukset, vyötärössä muotolaskokset, sivussa piilovetoketju ja hame on vuoritettu ohuella ruutukankaalla, sekin paitatehtaan ylijäämäpala. Kuka muka sanoo että vuorikankaan pitäisi olla aina yksivärinen?

Ihan perushame siis mutta jämäpaloista tehty. Tästä tuli uusi lempihameeni, syystä siitä että siinä ei heti näy koirantassujen jäljet eivätkä muutkaan arjen tuhrut.

P.S. Seuraavaksi taidan ommella topin. Tai vielä yhden hameen. Tai jotain muuta. Paloja riittää vielä, samoin ompeluintoa.