tiistai 14. huhtikuuta 2020

Sinisateen sävyjä

Erilaisia villoja.
Kevät tulla kolisteli Portugaliin, ja läheisen rauniotalon piha täyttyi kukkivasta sinisateesta eli glixiniasta. Se on minun "lupiinini". Olen värjännyt sillä aiemminkin, ja se on ehdottomasti yksi suosikeistani. Korona-ahdistus sai minussa aikaan hillittömän värjäysvimman. Kävin keräämässä kukkia ja liottelin lankoja kunnes langat alkoivat uhkaavasti käydä vähiin.

Päätin kokeilla myös puuvillalankaa. Löytyi muutama kerä pehmoista valkoista puuvillaa, ja ne pääsivät värikylpyyn. Niiden loputtua turvauduin merseroituun lankaan. Sitä ei ollut paljoa jemmassa. Väri kuitenkin tarttui niihin ihan yhtä hyvin kuin villaan, mikä oli positiivinen havainto.

Kaikki kaupat ovat kiinni, ja Suomesta tuomiani sukkalankoja piti säästää myös ruusujen kukintaa varten. Ensimmäiset ovat jo auenneet. Kun pakko oli saada värjätä, pistin muutaman valkoisen kankaanpalan purettumaan ja väriliemeen, osa oli vanhaa kirpputorilta ostettua lakanaa, osa paitakangaspaloja. Tarttuihan väri niihinkin.

Pehmeää puuvillaa. 
Näin värjään sinisateella: 
- langat/kangas puretetaan etukäteen alunalla (puuvillaan runsaammin alunaa kuin villaan)
- tungen riivityt kukinnot kattilaan ja kuumaa vettä päälle, kunnes kukat peittyvät veteen
- sekaan loraus alunavettä, mikä saa värin irtoamaan kukista liemeen
- ensimmäinen vyyhti kukkien päälle ja kevyttä painellusta - se värjäytyy alapuolelta vihreäksi, päällipuolelta vaaleansiniseksi
- seuraavana päivänä otan vyyhdin pois, siivilöin liemen ja laitan uuden langan kuumentamatta lientä, langasta tulee sinivihreää/turkoosia
- soodalisällä saa sähäkän vihreää

Merseroitua puuvillaa.
Pidän epätasaisista eli elävistä sävyistä, ja niitä saa kun kastelee liemeen ensin vain osan materiaalista ja loput myöhemmin. Näin tein myös kankaiden kanssa. Kankaiden värinkestävyydestä ei mitään takeita. Ihan ensi alkuun ompelin laventelipusseja, nehän ovat liinavaatelaatikoiden kätköissä pimeässä.

Olemme olleet enemmän tai vähemmän eristyksissä melkein seitsemän viikkoa, ja tätä jatkuu ainakin toukokuun alkupuolelle. Vähissä olevat värjäyslangat ei tietenkään ole ongelmana kovin vakava. Nettikauppoja tutkin jo, mutta kovin ovat kalliita langat. Jos tilanne äityy oikein tukalaksi, olen yhteydessä suoraan portugalilaistehtaaseen, jonka villoja usein käytän. Sinisateen kanssa värjäysbuumi meni kuitenkin jo ohi, sillä rauniotalon omistaja myrkytytti koko pihan. Suren siellä pörränneiden mehiläisten kohtaloa.

Todennäköisesti sinisade kukkii kesän aikana toistamiseenkin. 

Kankaita. Tekstiilitehtaalta peräisin olevissa testipaloissa on merkintöjä. 
Laventelipusseja. 


P.S. Koronan ansiosta minulla on nyt "lomaa", joten sain vihdoin aikaiseksi blogipäivityksen. Värjännyt olen pitkin talvea ja neulonut lähinnä sukkia, ne ovat melkein kaikki jo maailmalla. Ompelukone on kaivettu talvisäilöstä ja sillä on jo huristeltukin. Ihan ensiksi surautin Isännälle muutamat bokserit ja korjailin vaatteita. Nyt haeskelen seuraavaa inspiraatiota - kankaita on!












Sinisade rauniotalon pihalla. 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti