sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Varsinainen hattutemppu

Sinne meni! 
Heräsin taas yhtenä päivänä aamuyöstä, ja kun en muuta viihdykettä keksinyt, aloin miettiä mitä seuraavaksi ompelisin. Hetken pähkäilyn jälkeen sain päähäni tehdä hatun. Ihan oikean lierihatun, ja villakankaasta, talvi kun vielä on tai ainakin talviset lämpötilalukemat.

Heti kun tilaisuus tuli, pistin toimeksi. Aluksi yritin tehdä "istuvan" kuvun, mutta luovutin aika pian. Vaihdoin taktiikkaa ja päädyin tekemään "tasakattoisen" kuvun.

Aloitin mittaamalla pääni ympäryksen. Noin 55 cm. Laskin sille halkaisijan. No, tiedän että sille on olemassa matemaattinen kaavakin, mutta en malttanut alkaa hakemaan sitä, joten asettelin mittanauhan ympyräksi 54 cm matkalta ja mittasin halkaisijan ihan vaan viivottimella. Noin 18 cm.

Lieriä piirtämässä. 
Seuraavaksi aloin etsiä lautasta, kulhoa tms. sillä läpimitalla. Tongin astiakaapit tuloksetta, mutta keittiön pöydällä vastaan tuli vanha kukkaruukku. Piirsin siitä ääriviivan hattuni laelle ja pistin leikaten 2 kpl pyörylöitä. Lisäksi leikkasin 2 kpl 55x8 cm kaistaleita ja tukevasta tukikankaasta vielä yhden pyörylän ja yhden kaistaleen. Silitin ne samantien paikoilleen. Ompelin kaistaleen päätysauman ja kiinnitin sen pyörylään. Siinä sai olla tarkkana. Kiinnitin osat ensin tiuhaan neuloilla ja ompelin suoran tikin, vasta sitten huolittelin reunat.

Sitten se lieri. Kukkaruukku taas esiin. Piirsin kankaaseen sen ääriviivat, ja viivottimen kanssa merkkasin kehän 10 cm päähän sisäympyrästä. Leikkasin lierin kahtena kappaleena ja lisäksi vielä tukikangasta, jonka silitin kiinni. Ompelin ensin lierin ulkoreunaan huolittelevan tikin, tukikangas tässä vaiheessa ulospäin. Käänsin lierin oikeinpäin ja tikkasin reunaan koristeompeleen.
Hattu ajaa asiansa:
varjostaa silmiä.
Mekko: Promod. 

Sitten vaikein osuus, lierin kiinnitys kupuun. Ihan ensin tikkasin lierin sisäreunaan suoran ompeleen kiinnittämään palaset toisiinsa. Sitten neulasin lierin kiinni kupuun, oikeat puolet vastakkain. Ei mennyt ihan kohdalleen, vähän piti kikkailla että osat sai isommitta poimuitta kohdilleen. Ensin suora ommel kiinnittämään osaset, lopuksi yliluotteleva huolittelu.

Nyt alkoi jo näyttää hatulta! Vuorta varten valitsin kashmir-kuvioista puuvillaa. Siitä leikkasin pyörylän ja kaistaleen ja yhdistin ne kuvuksi. Vuoren kiinnitin käsin.

Mutta mutta... lieri lepsottaa vähän. Ompelin reunaan vielä kaksi kierrosta koristetikkausta. Lepsottaa se vieläkin, mutta kelpaa pihahatuksi, ja ekaksi ommelluksi hatuksi ihan ok.

Tästäkin projektista opin jotain: ensi kerralla laitan lierin molempiin kankaisiin tukikankaan ja mielellään vielä tukevampaa sellaista (miesten kauluspaitojen kauluksiin tarkoitettua). Teen lieristä vähän leveämmän ja myös kuvusta pikkaisen isomman ja syvemmän. Muutoin teen ihan just tällaisen hatun! Paitsi eri kankaasta, sillä tämän kangaspalan lopuista tulee jonain päivänä vielä hame.

Lierin koristeommel samaa kuin Puolen Tunnin Hameessa.
Kuvia ottaessa tuli jotenkin vappu mieleen, ja sain päähäni heittää hatun ilmaan. "Heitä korkeammalle!" huusi kamerapuolta hoiteleva Isäntä, ja minähän heitin. Tuulenpuuska tempaisi hatun ja lennätti sen viisimetrisen muurin yli naapurin puolelle. Siellä se on vieläkin. Naapuri ei ole kotona, joten saas nähdä löytääkö muurin takana haukkuva hurja koira hatun ja pistelee sen palasiksi.

Mikäpä parempi syy tehdä uusi hattu ja vielä
entistä parempi.



P.S. Tulossa kunnostettuja huonekaluja ja pientä hyvää pavuista, puikoilla kilisee pusero Espanjan reissulle ja keväinen neulemekko on viimeistelyä vaille valmis.

4 kommenttia :

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Olin liukas liikkeissäni, kaunis hattu, surullinen loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin voi käydä kun on yllytyshullu... :-D

      Poista
    2. Näin voi käydä kun on yllytyshullu... :-D

      Poista