Fakiiritemppuja

Tein joskus nuorena tyttönä itselleni neulatyynyn virkkamalla ohuesta puuvillalangasta. Pumpulilla pehmustettu tyyny on kulkenut mukanani kodista toiseen ja jopa maasta toiseen.

Se vaan alkoi olla jotenkin sotkuinen. Se oli niellyt sisuksiinsa ties kuinka monta silmäneulaa, ja aloin jättämään niihin langanpätkät jotta ne olisi helpompi onkia esille. Langat vaan sotkeentuivat nuppineuloihin. Se alkoi ottaa nuppiin.

Jossain vaiheessa virkkasin himmeästi hohtavasta harmaasta langasta uuden neulatyynyn. Se oli muka tyylikäs, mutta silti - tai ehkä juuri siksi - ei koskaan päätynyt käyttöön. Pistin siihen mustia ja valkoisia nuppineuloja, ja samassa tilassa se on yhä.

Jokin aika sitten ompelin kaakelikuvioisesta gobeliinikankaasta kattausalustat (katso tästä!). Kangasta jäi yhden kaakelin levyinen kaistale. Mitä niin pienestä voi tehdä? No, neulatyynyjä. Tein ensin kaksi. Taakse laitoin magneettinapin puolikkaan, jolla neulatyynyn saisi kiinni ompelukoneeseen. Ja pöh. Melko uusi koneeni on täyttä muovia, ei magneetti tartu kiinni.

Neulatyynyjä oli kuitenkin kiva tehdä. Täytteeksi laitoin talven sukkaneulonnoista kertyneitä langanpätkiä. Niitä napakasti tyyny täyteen, ja johan pysyvät neulat ojennuksessa.










Mitä teen näin monella neulatyynyllä? No, sujautan Suomeen lähteviin joulupaketteihin, annan ompeleville ystäville ja kelle nyt vaan keksin.

Ja tässä se fakiiritemppu: neulatyyny pysyy kuin pysyykin ompelukoneessa. Salaisuus: koneeseen on kiinnitetty magneetinpala kaksipuoleisella teipillä. Ranteeseen neulatyynyn saa halutessaan napinlävet sisältävällä kuminauhalla - magneettinapin toinen puolisko siihen vaan.

P.S. Viime viikon varsinainen hattutemppu (lue tästä!) päättyi sittenkin onnellisesti. Naapuri oli käynyt tuomassa hatun navetan avoimesta ovesta ja jättänyt sen rehusäkkien päälle. Oli se kai vähän kastunut, mutta hyvin on pysynyt kuosissaan.