perjantai 16. syyskuuta 2016

Pikkaisen punaista

Kermesmarja, kaunis mutta myrkyllinen.
Kasvi ei kelpaa edes vuohille. 
Kun viimeksi kerroin värjäyspuuhistani, oli melkein kaikista langoista tullut keltaista (katso juttu täältä!). No, kokeiluni jatkuivat ja lopulta sain kun sainkin jotain punaista. Katsotaan ihan ensin mitä kermesmarja (Phytolacca americana) antoi:

Liemi on punajuuren punainen.
Tätä kaunista mutta aika hirveää rikkaruohoa kasvaa peltojen laidoilla ainakin meillä päin Portugalia todelliseksi riesaksi asti. Viime vuonna käytin sitä Maija Mehiläisen mekon lankoihin (katso täältä!). Silloin sain hunajanruskeaa, lankaa oli kai aika paljon suhteessa marjojen määrään.

Keräsin kattilallisen marjoja ja keitin niitä vajaan tunnin, annoin sitten vetäytyä seuraavaan päivään ennen kuin siivilöin liemen. Kuumensin liemen uudestaan ja lisäsin kahta erilaista, alunalla esipuretettua lankaa. Toisesta tuli marjapuuron punaista, toisesta hennon vaaleanpunaista. Veikkaan, että jälkimmäisessä on mukana keinokuitua.

Sanotaan, että marjojen väri ei pysy langoissa. Isäntä kyllä sanoi, että kun lapsena tahrasi tätä marjaa vaatteisiinsa, ei väri lähtenyt ikinä. Testataan kuitenkin miten käy.

Vasemmalta: kermesmarja, kermesmarja
ja oikealla passionhedelmän kuoret.
Sittemmin luin, että kermesmarjan kanssa kannattaa käyttää etikalla esipuretettua lankaa. Kokeilen sitä seuraavaksi jos tähän kasviin vielä kosken. Se on nimittäin erittäin myrkyllinen.

Netissä tuli vastaan kyselyitä kernesmarjan kasvatuksesta Suomessa. Alleviivaan tämän nyt: en suosittele istuttamaan sitä minnekään. Vaikka Suomen talvi ehkä hillitsisikin kasvin leviämistä, niin pahimmoillaan voi käydä kuin jättiukonputkella, tai jopa pahemmin. Kermesmarja on hirveä leviämään ja sitä on suorastaan mahdoton hävittää. Täällä on kokeiltu kitkemistä, leikkaamista ja myrkyttämistä, mutta kasvit nousevat aina uudestaan kuin Fenix-lintu tuhkasta.

Passionhedelmän kuori. Vihreä sävy tuli ruokasoodalla. 
Muutakin on tullut kokeiltua. Kerran laitellessani passionhedelmien sisustaa pakkaseen huomasin että käsiin jäi kuorista väriä. Ei muuta kuin kuoret jemmaan ja kun oli tarpeeksi koossa, kattilaan. Kerrankin kasvi, joka keittäessä tuoksuu hyvälle! Keittiön täytti makea meden tuoksu.

Alunalla puretetusta langasta tuli hennon roosaa. Aika vaimea väri. Sekoitin liemeen ruokasoodaa ja kastelin vyyhden toisen pään siihen. Se muuttui heti vihertäväksi. Jätin koko vyyhdin liemeen seuraavaan päivään saakka ja sain nätin vihreää lankaa (kuvassa kernesmarjojen punaisten kanssa).

Nyt jemmaan taas passionhedelmien kuoria. Ne kypsyvät aika vähitellen.

Käväisin yhtenä päivänä naapurilla, jolta sain tummanpunaisia kukantaimia. Niistä sain vaaleanpunaista ja soodan kanssa hehkuvan keltaista lankaa. Naapuri ei meinannut uskoa, mutta lähti heti pihansa perälle ja taittoi minulle muutaman kukinnon ja lupasi tuoda lisää sitä mukaa kun kasveja kitkee. On sitä kylväytynyt nyt meidänkin pihalle.
"Punainen pihakukka". Vasemmalla kukinnoista keitetty,
oikealla ollut mukana myös varsia. 

Tällä kertaa sain tulokseksi 100 g rusehtavanpunertavaa lankaa. Ilmeisesti pelkissä kukinnoissa on punaista väriainetta vähemmän kuin rungoissa.

Alunaa ja viinikiveä olen yrittänyt metsästää täällä, mutta joka paikassa kohautellaan olkapäitä.

P.S. Sukkiakin olen jo saanut aikaiseksi, mutta se onkin sitten oma juttunsa.

2 kommenttia :

  1. Kertakaikkiaan kauniita värejä olet lankoihin loihtinut kasveilla värjäten! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No, ihan aina ei ole onnistunut, mutta sitten värjään langan uudestaan :-)

      Poista