Unikoita ja muita puutarhaunelmia

Jollen vielä ole todennut, niin kevät tai kesä on edennyt tosi takkuisesti pohjoisessa Portugalissa. Lämpötila on muutaman asteen enemmän kuin talvella, mutta muuten on aika samanlaiset tunnelmat. On siis satanut paljon, ihan liikaa.

Salaatit kasvavat mainiosti mullalla täytetyissä 
vesikanistereissa. Käy näin vaikka parvekkeelle. 
Ja näihin ei etanat iske niin helposti.

Puutarhassa ja kasvimaallakin istutukset ponnistelevat kasvaakseen. Ensinnäkin hedelmäpuiden kukinta-aikaan on satanut paljon eikä pölyttävistä mehiläisistä ole juuri havaintoja muuta kuin tokkuraisina maahan pudonneina. Toiseksi lämpöä saisi olla vähän enemmän, että kasvu pääsisi kunnolla vauhtiin. Tänä vuonna en kasvimaalle edes laittanut kovin paljoa taimia. Kesällä niitä joutuu kastelemaan joka päivä, ja se on oma, aikaa vievä urakkansa. Tosin jos ilmat tätä menoa jatkuvat, niin eipä tarvitse kastelusta huolehtia.

Villimansikka-amppeli. 

Ilonaiheitakin kuitenkin on. Huhtikuun alussa vesikanikkoihin istutetut salaatit tuottavat satoa täyttä häkää, ja hankimmekin jo lisää taimia ettei salaatintuotannossa vaan tule taukoa. Sitä tullaan syömään taas ähkyyn ja närästykseen asti ihan kuten viime kesänäkin. Lisäksi pari kesää sitten istutettu limettipuu kukkii vallan ahkerasti, joten pääsemme tänä vuonna vielä varmaan limettipiirasta maistelemaan. Uusi sitruunapuu vanhan, kuolleen tilalle on kuitenkin ostamatta vielä. Jonain päivänä pitää lähteä Portoon Bolhãon torille.

Vuosi sitten kesäkuun alussa kylvin idäntuliunikon siemeniä. Ensin ruukkuun, sitten itäneet kolme tainta maahan. Niistä vain yksi selvisi erilaisten vihulaisten (mm. koirat) kynsistä. Olen varjellut sitä kuin silmäterää. Muutama päivä sitten havaitsin siinä ensimmäisen nupunpallukan, ja lauantaina se avasi ensimmäisen kukan. Kyllä se on kaunis, vaatimattoman yksinkertaisella tavalla.

Idäntuliunikon ensimmäinen kukka.

Kukaan ei luvannut ruusutarhaa,
sain sen kuitenkin.

Unikoita on pihalla muitakin. Jonkinlaista vaaleanpunaista silkkiunikkoa, joka nyt tätä kirjottaessa on tosin rehahtanut ylikokoiseksi ja odottelen vain sen tekevän siemeniä, ennen kuin leikkaan sen alas. Lisäksi on hehkuvan oranssia kaliforniantuliunikkoa, joka ei täällä olekaan yksivuotinen, yllätys yllätys, vaan vanhin kasveista viettää jo kolmivuotissynttäreitä. Sen jälkeläisiä on putkahtanut pariin muuhunkin paikkaan, mutta jännintä on, että yhdessä kasveista on terälehdissä voimakkaan tumman oranssista sävyä. Olisiko se jonkinlainen muunnos alkuperäisestä, en tiedä, mutta kaunis se on.

Ei jaksa aueta sadepäivänä. 

Unikoita olisi kiva kylvää pihan ulkopuolellekin navetan viereen, mutta en uskalla. Se saattaa sieltä päästä leviämään hallitsemattomasti. Tosin esiintyyhän unikkoa täällä villinäkin.

Passionhedelmäköynnöksistä odotellaan tänä vuonna muhkeaa satoa. Ainakin kukkien ja nuppujen määrä lupailee sellaista.

Myös hortensiat aloittelevat kukintaa. Hortensiaa onkin putkahdellut sinne tänne. Miten sitä lisätään? No, leikataan puskasta oksa, tökätään maahan ja pidetään kosteana. Se juurtuu siihen. Samoin toimitaan ruusun kanssa. Naapuri leikkasi ruusupuskiaan ja antoi meille muutaman oksan viime kesänä. Nyt ne jo kukkivat.

Näitä täällä siis tällä hetkellä. Kuukauden kuluttua on jo jotain muuta.

P.S. Nurmikon joutuu leikkaamaan kahdesti viikossa. Jos sen päästää kasvamaan pidemmäksi, hyytyy sekä kone että leikkaaja.

Ruukkupuutarha autokatoksen seinällä. Isäntä saa kastella, minä en yletä.