Juhlahumun jälkeen

Juhannukset on juhlittu rauhallisissa merkeissä, mitäpä sitä maalla muutakaan voi. Portugalin kalenterin mukaan kesä vasta alkoi, joten edessä on vielä suven parhaat palat. Niitä odotellessa katsotaanpa mitä puutarhaan kuuluu, ja tietysti kuvien kera:

Pasuunakukkapuu näyttää nyt tältä. Illalla kukista levittäytyy kauas asti huumaava tuoksu. Näitä ei kannata maljakkoon laittaa sisälle, voipi tulla pää kipeäksi jollei juhannuksena tullut.

Etualalla itsestään kylväytynyttä kaliforniantuliunikkoa, joka on varsinainen puutarhan väriläiskä.

Viime kesänä tässä paikassa kasvoi sinikukkaista pellavaa. Tänä kesänä paikalle putkahti pienenpieni kasvi, jolla on samanlaiset lehdet, mutta violetit kukat. Ei taida olla sama? Sitä paitsi pellava pudotti kukkansa muutaman tunnin jälkeen (ja avasi seuraavana päivänä uudet), tämä ei.













Vanha passionköynnös peitti ennen kokonaan vasemmalla olevan pensaan. Nyt se on levittäytynyt pihakatoksen eteen "verhoksi". Punaisessa pömpelissä on ennen vanhaan säilytetty vinho verdeä. Etualalla on kukkivaa sileälehtipersiljaa, joka on ilmestynyt tänne betonoidulle alueelle itsestään. Ennen täällä pihan perällä on kuivatettu viljaa ja maissia, nykyään meidän pyykkejä. Paikka on kuuma pätsi kesäpäivänä.

Tulipunainen pelargonia kukkii nyt hurjasti. Olen lisännyt sitä pistokkaista sinne sun tänne. Naapurin kanssa tehtiin taimivaihtoa, sain häneltä ison kimpun kukkien ja cantaloupe-melonin taimia. Osa kukista istutettiin tähän kukkalaatikkoon, jossa ennen oli lähinnä punaista kannaa. Se ei oikein jaksanut kukkia tässä paikassa, pelkän aamuauringon varassa. Saas nähdä mitä noista uusista kukista tulee.

Tänä vuonna saamme hurjan passionhedelmäsadon! Kahden köynnöksen oksat notkuvat, ja vielä ne jaksavat pukata kukkaakin. Kypsyminen on aika hidasta, vielä menee joitakin viikkoja ennen kuin päästään näitä nauttimaan.

Kypsä hedelmä tipahtaa maahan ja jatkaa vielä jälkikypsymistä sisällä hedelmäkulhossa.

Onnistuin muuten vihdoin kasvattamaan muutaman passiontaimenkin. Mutta minne ihmeessä ne istutan...?


Korianteri kukkii ja tekee siementä. Näistä kylvän lisää tätä maistuvaa maustekasvia. Laitamme korianteria muun muassa äyriäisruokiin ja esimerkiksi härkäpapu-chouriçomuhennokseen (resepti täällä). Talvella se tuntuu kasvavan vahvemmaksi, eli kai se tykkää viileästä.













Ja mikäs se täällä kurkistelee pussista ulos...? Avomaankurkut ovat saaneet kodin koiranmuonasäkeistä ja tuntuvat viihtyvän. Kasvimaalle istutetut taimet kärsivät niin tuulesta, kuivuudesta kuin myyristä, nämä eivät.

Mietin kyllä sitä, liukeneeko säkeistä haitallisia aineita, mutta jos niissä koiranruokaa säilytetään, niin ei kai syytä huoleen.

Katsotaan jonain päivänä miltä hedelmätarhan ja kasvimaan puolella näyttää. No, kasvimaa on rikkaruohojen peitossa, mutta on siellä jotain muutakin sentään.

P.S. Muistathan, että Casa Vivan romanttinen kesäjatkis alkaa heti heinäkuun alussa! Luvassa on rentoa lomalukemista, jonka kanssa ei tarvitse paljoa aivosoluja vaivata. Ei vaivannut tarinan kirjoittajakaan.