Matka paratiisiin

Sain vähän yli vuosi sitten Suomi-tuliaisina, entisen työkaverin käydessä meillä kyläilemässä, kahden metrin palan Marimekon Matka paratiisiin -kangasta (suunnittelija Maija Louekari) ja haasteen tehdä siitä jotain. Ihan aluksi tein siitä pari pientä sisustuskoria (katso täältä), joista toisessa säilytämme lautasliinoja. Kovikkeena käyttämäni tukikangas on kuitenkin heittäytynyt lepsuksi, ja tätä nykyä korit ovat aika lerpahtaneita.

Jokin aika sitten sain piiiitkän pätkän tukevaa huopakangasta suomalaisystävältä, joka on töissä teknisiä kankaita valmistavassa tehtaassa. Kankaan toinen puoli on ikäänkuin muovitettu ja toinen huopamainen, ja tanakkuutta löytyy. En tiedä mikä sen käyttötarkoitus varsinaisesti on, ehkä se on parketin tai laminaatin alle laitettavaa vaimennuskangasta. Päätin kokeilla sitä sisustuskoreihin. Tein ne samalla tavoin kuin aiemmat korit, mutta yhtä helppoa ei tällä kertaa ollut. Jämäkkä tukikangas on aika hankalaa ommella, ja päällikangas tuppasi venymään.

Pohjapyörylän kaavana käytin Ikean 365-keittolautasta.

Ähellettyäni ensimmäisen korin valmiiksi päätin, että se jää viimeiseksi. Mieli kuitenkin muuttui ja tekniikkakin. Ensinnäkin aloitin sillä, että neulaamisen sijasta kiinnitin päällikankaan tukikankaaseen harsimalla. Näin tein sekä pohjapyörylän että sivukaistaleen kanssa. Sitten ompelin kaistaleen sivusauman koneella ja kiinnitin kaistaleen pohjapyörylään harsimalla. Sitten taas ompelua. Lopuksi ompelin vuoren ja kiinnitin sen päälli- ja tukikankaisiin kääntämällä yläreunat kaksinkerroin ja tikkaamalla läheltä reunaa.

Vuorena käytin ohuehkoa pellavakangasta, joka ei ollut ihan helpoimpia materiaaleja. Oli pakko hyväksyä se, että vuoresta tuli löperö pussukka, mutta ei se toisaalta sittenkään haittaa. Aika kivojahan näistä tuli. Koreja on tähän mennessä valmistunut neljä. Hauskaa näissä on se, että kaikki ovat erilaisia. Kankaassa on niin runsaat ja rehevät kuviot, ettei edes yrittämällä saisi tehtyä kahta samanlaista.

Nämä eivät lerpata. 

Haasteen tarkoituksena ei varmaan kuitenkaan ollut tarkoituksena ommella pelkästään yhtä ja samaa, joten pienestä hukkapalasta ompelin kännykkäpussin. Siinäkin vuorena on valkoista pellavaa. Hihnan leikkasin paratiisikankaan reunasta, joka on enimmäkseen valkoista, ja jätin siihen myös kankaan "tekniset" tiedot niin eipä jää epäselväksi mistä kankaasta on kyse. Tekstit ovat kuitenkin hihnan alapuolella, joten eivät niin hyppää silmille. Ihan hauska näin. Pussukka suljetaan magneettinapilla. Tämän ompelussa ei nokka kauaa tuhissut.

Vielä pienemmästä palasta ompelin simppelin neulatyynyn. Täytteenä on runsaasti lankasotkua ja kankaiden leikkuutähdettä, jota sattuneesta syystä on päässyt kertymään.

Kangasta on vielä pieni pala jäljellä, ja siitäkin syntyy vielä jotain uutta. Mietinnässä on, että mitä, mutta välillä hurautan jotain muuta. Tarkoitus on nimittäin pikatuunata paria vanhaa vaatetta.

P.S. Matkatohvelini ovat päätyneet arkikäyttöön. Jalassa ovat nytkin. Huopapohjat ovat tosi hyvät luuttuamaan koirankarvoja lattioilta. Koirilla on nimittäin nyt hurja karvanlähtö. Taidan joutua ompelemaan uudet matkatohvelit.