Casa Vivan Porto-tärpit, osa 3: käsityötarvikeliikkeitä

Casa Vivan Porto-tärpit ovat olleet tauolla, siitä pätevästä syystä etten ole päässyt käymään Portossa vähään aikaan. Nyt kävin, ja säntäsin ensimmäiseksi täydentämään käsityötarvikevarastoja vakiokaupoissani. Tässä muutama suosikkini, lisää seuraa kunhan varsinaiset lankakaupat availevat taas oviaan kesälomien jälkeen.

Casa dos Linhos ("Pellavatalo")

Pellavakankaita ja pellavasekoitekankaita...

Virkkauslankoja ja sekä tavallisia että vähän erikoisempia neulelankoja. Myös kirjontalankoja löytyy.



Valmiiksi pätkittyjä lankoja ryijyihin ja mattoihin...












Mattovillaa Arraiolos-mattojen ja muidenkin tekemiseen. Luonnonläheiset sävyt ja taatusti kestävä lanka. Ostin itse tuon tiskillä olevan punaisen vyyhdin.

Casa dos Linhos
Rua Fernandes Tomás, 660
4000-212 Porto
casadoslinhos@sapo.pt
facebook: Casa dos Linhos







ca Marka

Korutarvikkeita, helmiä, kiviä, nauhoja ja lankoja, käsitöitä ja valmiita koruja, puolijalokiviä, lisää korutarvikkeita...

Aitoa korkkinauhaa esim. hihnoiksi.


ca Marka
Rua de Janeiro, 65
4000-543 Porto
soldosantes@mail.telepac.pt






Dream Biju

Korutarvikkeita, nauhoja, nyörejä, laukunkahvoja, kukkaronipsuja....








Kettinkejä ja nahkanauhoja...


Dream Biju
Rua Passos Manuel, 51
Porto

Companhia das Linhas

Trikookudetta valmiissa rullissa, kankaita, kipsi- ja styroksitavaraa, korutarvikkeita, nauhoja, laukunkahvoja, vetoketjuja, virkkauslankoja, laatikkokaupalla nappeja....








Companhia das Linhas
Rua Passos Manuel
facebook: Companhia das Linhas

Tarkempaa osoitetta en löytänyt, mutta tämä on ihan Dream Bijun vieressä.


Kaikki em. kaupat ovat aivan Bolhãon torin ja ostoskatu Rua Santa Catarinan tuntumassa. Mikäli jokin tuote kiinnostaa, hankin mielelläni lisätietoja niistä ja voin myös välittää niitä Suomeen. Voin myös lähteä oppaaksi ja tulkiksi Portossa vieraileville.

Porto on upea kaupunki ja loistava shoppailukohde!

P.S. Koukuttu käsilaukku on vuorta vaille valmis. Vihdoin!

Kirsikkatomaatti-pekonipasta

Casa Vivan neljä kirsikkatomaattipensasta puskevat hullunaan tomaattia. Kun samaan aikaan kasvimaalta kannetaan myös Coração de Boi -pihvitomaatteja, niin nyt tungetaan joka ruokaan kesäkurpitsan lisäksi tomaattia.

Kirsikkatomaatti-pekonipastasta tuli maukas ja nopea illallisruoka. Aineksia ja niiden määrää voi vaihdella sen mukaan mitä on saatavilla.

Tomaattinen ruoka pitää tietenkin valmistaa
punaisessa paistinpannussa. 

Näin tehdään kirsikkatomaatti-pekonikastike (2 annosta):

n. 300 g kirsikkatomaatteja
puoli pakettia pekonia suikaleina
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna
pätkä kesäkurpitsaa kuutioiksi paloiteltuna
runsas loraus punaviiniä (valkoviinikin käy)
lehtipersiljaa silputtuna
suolaa, mustapippuria
(maun mukaan tuoretta chiliä tai chilipyreetä)
runsas loraus oliiviöljyä

Ruskista pekonisuikaleita oliiviöljyssä. Lisää loppuvaiheessa sipuli ja valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää kesäkurpitsakuutiot ja huuhdellut, kokonaiset kirsikkatomaatit. Pyörittele niitä pannulla hetki ja lisää kunnon loraus punaviiniä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Hauduta mielellään kannen alla kunnes tomaatit alkavat muhentua, eli noin 10-15 minuuttia. Koristele persiljasilpulla ja tarjoile keitetyn spagetin kanssa. Siinä se!

P.S. Tulossa mustekalaa pihvitomaattikastikkeessa. Sitä odotellessa kokeile näitä nopeita arkiruokia:



Sahramikana                   







Ruokaisa pannukakku

Nyt nakkas haasteen!

Satumaisia silmukoita -blogin pitäjä laittoi minulle Liebster award -haasteen. Liebster award -tunnustuksia bloggaajat jakavat toisilleen ja ideana on uusien blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saavat näkyvyyttä ja mahdollisesti uusia lukijoita.

Ohjeet Liebster Award-haasteeseen ovat seuraavat:

1. Kiitä tunnuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award-tunnuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Satumaisia silmukoita kysyi seuraavia asioita: 

1. Mikä innosti sinut aloittamaan bloggaamisen?

Alun perin tavoitteena, joskin ehkä epärealistisena, oli saada tätä kautta vähän lisätuloja. Sittemmin olen huomannut, että blogin pitäminen ja muiden blogien seuraaminen on innostanut kokeilemaan tekniikoita ja tekemään juttuja, jotka ehkä muutoin olisivat jääneet tekemättä. 

2. Mitä käsityöt merkitsevät sinulle ja minkä ikäisenä aloitit käsityöharrastuksen?

Ne ovat ennen kaikkea tapa rentoutua ja purkaa luovuuttani. Aloitin ala-asteella kun koulussa opeteltiin perustekniikat ompelusta, virkkaamisesta ja neulomisesta. 

3. Teetkö käsitöitä yleensä ohjeen mukaan vai keksitkö mallit itse?

Teen mallit itse, myös ompelukaavat. Mallineuleita ja virkkausmalleja sekä erilaisia tekniikoita katson toki lehdistä ja netistä. 

4. Teetkö yleensä lahjoiksi/perheelle vai myös tilaustöitä?

Sekä että. Lisäksi teen Milmanda-laukkuja myyntiin. 

5. Lempipaikkasi käsitöiden tekemiseen?

Sisäpihalla aurinkovarjon alla. 

6. Minkä taidon haluaisit vielä opetella? Miksi?

Kutomaan mattoja. Isoäitini oli ahkera käsityöihminen ja kutoi mattoja. Olen varmaan perinyt häneltä käsityögeenit. 

7. Oletko luontoihminen, onko sinulla lemmikkejä?

Pakko olla kun maalla asuu! Meillä on kaksi lutuista narttukoiraa ja kolme munivaa kanaa. 

8. Mikä on isoin projekti jonka olet toteuttanut?

Virkattu päiväpeite tai täyspitkä villakangasulsteri. Käytävämaton ompelu laakapistoilla (käsin) villalangalla pohjakankaaseen oli myös aika kova työ. 

9. Onko sinulla paljon keskeneräisiä projekteja tällä hetkellä?

Muutama Milmanda-laukku on viimeistelyä vaille valmis ja monta muuta ideaa odottaa toteuttamista. 

10. Mikä on mieluisin/mieleenpainuvin käsityö-juttu jonka olet toteuttanut? Miksi juuri se?

Luulenpa, että en ole vielä sitä tehnyt. Ehkä matto tai rahinpäällinen Arraiolos-tekniikalla voisi olla se. 

11. Tunnustatko olevasi hamsteri käsityötarvikkeiden suhteen?

En kovin paha! Muuttaessani Portugaliin piti luopua isosta osasta lankoja ja kankaita. Osan myin, osa meni heinolalaiseen kouluun. Pystyn käymään lanka- tai kangaskaupassa ja tulemaan ulos tyhjin käsin. Joskus. 

Innostusta ja inspiraatiota olen saanut mm. seuraavista blogeista, linkki vie ohjeeseen, jonka olen jemmannut talteen. Osa bloggaajista lienee saanut haasteen jo muuta kautta. 

Lanka, puikot ja inspiraatio (Yritin tehdä Mollie-kukkasia kukkahattuuni, mutta ohuesta puuvillalangasta tehtynyä niistä ei oikein tullut hyviä, pitää kokeilla vielä villasta). 

Sukkapuikot nutturassa (tämän avulla kokeilin lankavärjäystä, joskin mausteilla ja kasveilla).

Punos-sidos-silmukka (ohje korin tekemiseen lehdistä, tätä pitää kokeilla joskus). 

Puikkoillen, koukkuillen (ohje siksak-virkkaukseen, tätäkin pitää kokeilla vielä). 

Helmoja ja hepeneitä (tästä sain innostuksen koukkuamiseen, Milmanda-laukku työn alla!)

Omin käsin (tämä sai minut vihdoin ompelemaan ripsikankaisen palamaton - tulossa blogiin vielä)

Arkimamman arkiralli (ohje sukkien neulomiseen pyöröpuikoilla, jokohan sitä vihdoin pääsisi eroon viidellä puikolla taiteilusta...?)

Jatan tapaan (kiva, huoleton blogi!) 

Ei tullut yhtätoista, mutta kahdeksan riittänee... Kysymykseni heille, jotka eivät haastetta ole vielä saaneet (saavat toki haasteen saaneet vastata toistamiseenkin jos haluavat): 

1. Oletko täysi käsityöhullu, viaton harrastelija vai vielä aloittelija? 

2. Mitä tavoitteita sinulla on oman blogisi suhteen?

3. Millaisia blogeja itse mieluiten seuraat? 

4. Haluaisitko käsityöstä ammatin, jos se olisi taloudellisesti kannattavampaa?

5. Mitä sinulla on tällä hetkellä aktiivisimmin työn alla?

6. Mitä sait viimeksi valmiiksi?

7. Minkä tekemisestä haaveilet/mitä suunnittelet?

8. Mitä käsityötarvikkeita olet viimeksi hankkinut? 

9. Jos sinulla olisi rajattomasti vapaa-aikaa, harrastaisitko myös muuta kuin käsitöitä? 

10. Oletko koskaan opettanut kenellekään virkkaamista, neulomista tms.?

11. Onko sinulla ollut kiva kesä? Ilmoista huolimatta? 

Laitathan kommentteihin osallistumisesi ja myös linkin blogiisi. Kiitos Satumaisille silmukoille haasteesta ja hyvää elokuun jatkoa kaikille! 

Kärpäsille porttikielto nopeilla verhoilla

Muutama päivä sitten koimme varsinaisen kärpästen invaasion. Niitä tunki sisälle ovista ja ikkunoista, ja ne hyppivät kirjaimellisesti silmille. Maalla, maatilalla se on toki aika normaalia, kun laitumella on nautojen "pannukakkuja", mutta normaalius ei tee siitä yhtään miellyttävämpää. Ikkunoita ja ovia pidetään kuitenkin kesällä auki talon tuulettamiseksi, joten jokin ratkaisu piti keksiä.

"Taskut."

Rautakaupasta ostettu lankaverho keittiön ovessa ei tehonnut pörrääjiin ollenkaan, joten turvauduin samaan konstiin jota Suomen asunnossani aikoinaan käytin. Kaivoin esille pari vanhaa valoverhoa, joille ei ole ollut kummoista käyttöä. Ne olivat keittiön oveen liian pitkät, ja lyhensin niitä ompelemalla alareunaan leveän päärmeen. Päärmeeseen ompelin pystysaumoja "taskuja" varten. Sivuihin jätin aukot, ja aukoista tiputtelin "taskuihin" viinipullonkorkkeja painoiksi. Tuuli nimittäin löyhyttelee kevyitä verhoja välillä aika reippaasti. Verhojen pesua varten korkit voi pujotella pois.

Solmussa.

Saimme samalla vähän toisenlaisen tuulikellon, sillä korkit kumahtelevat ovenkarmeihin. Olen nyt monta kertaa ruokaa laitellessani kääntynyt katsomaan, että kuka siellä ovella kolistelee!

Viinipullonkorkit painoina ovat siitä kätevät, ettei niistä tule kolhuja ovenpieliin, ei verhojen läpi kulkeviin ihmisiin eikä koiriin. Siitä ne ovat hankalat, että kovalla tuulella ovi on vaikea sulkea korkkien mennessä oven väliin. Silloin verhoihin tehdään reipas solmu ja jätetään ne niille sijoilleen roikkumaan.

Ja miten on kärpästen laita? Joko ne muuttivat muihin maisemiin tai oviverhot tehoavat, sillä kärpäsiä ei ole enää pahemmin näkynyt sisällä. Uskotaan niin, että se on verhojen ansiota!

P.S. Tällä viikolla tulossa vielä visiitti muutamaan portolaiseen käsityötarvikeliikkeeseen.

Kivasti potkiva chilipyree

Keväällä istuttamani chilipensaat ovat tuottaneet satoa mukavasti, tosin ostamastani kolmesta taimesta yksi osoittautui paprikaksi. Chilit eivät ole lähteneet kypsymään ollenkaan, vaan jäävät vihreiksi. Ei se mitään, pidänkin eniten vihreästä chilistä.

Casa Vivassa olen ainoa, joka syö chiliä, joten sitä ei voi laittaa suoraan ruokaan vaan minun pitää lisätä se lautasella. Olenkin tehnyt chilihilloa, joka käy hyvin paneroitujen ruokien ja kana- tai porsaanpihvien kanssa. Makeana se ei kuitenkaan sovi joka ruokaan. Kokeilin nyt tehdä chilipyreetä, jossa onkin niin mukavasti ytyä, että pieni lusikankärjellinen riittää vaikkapa pasta-annokseen.

Näin tehdään chilipyree: 

200 g pieniä chilipalkoja
vajaa ½ dl oliiviöljyä
vajaa ½ dl sokeria
2 tl suolaa

Huuhtele ja viipaloi chilit. Se käy kätevästi esim. saksilla. Laita chilipalat pieneen kattilaan, lisää oliiviöljy, sokeri ja suola. Kuumenna sekoittaen ja anna kiehua hiljalleen noin 15-20 minuuttia.

Anna seoksen jäähtyä hetken ja hienonna se pyreeksi sauvasekoittimella. Purkita puhtaaseen, kuumennettuun pieneen lasipurkkiin. Tästä määrästä ei tule paljoa, mutta tujuna se on riittoisaa.

Säilytä pyree jääkaapissa. Chilipyree näyttää erehdyttävästi guacamolelta, joten etiketin laittaminen purkin kylkeen voi olla ihan hyvä idea.

Pyreen säilyvyydestä en osaa sanoa vielä. Jos haluaa varmistella, voi lisätä suolan ja sokerinkin määrää ja lisätä vaikka lirauksen etikkaa.

Varoitus: chiliin voi jäädä koukkuun! Se lisää endorfiinin, mielihyvähormonin tuotantoa, ja ennen kuin huomaatkaan, voit kuolata päivittäisen chiliannoksen perään. Toisaalta, ei siinä ole mitään vaarallista, päinvastoin.

P.S. Tulossa tomaattiruokaohjeita. Siitä sattuneesta syystä, että niitä on nyt "aika" paljon...

Onnelliset jalat Happy feet -tohveleissa

Näihin on nopea sujauttaa jalat. 

Torilta parilla eurolla ostamani kevyet kesätohvelit osoittautuivat hirvittävän hiostaviksi. Niiden kanssa on pakko käyttää sukkia. Siksi aloin miettiä hengittäviä, pelkästään luonnonkuiduista tehtyjä tohveleita kesäiseen sisäkäyttöön. Pikkaisen oli väsäämistä, purkamista ja tekemistä, mutta lopulta sain aikaiseksi mukavat tohvelit, jotka eivät ole kuumat eikä kylmät, vaan juuri sopivat. Jalkani ovat nyt onnelliset, siksi ristinkin tohvelit Happy feet -tohveleiksi.

Näin syntyy tohvelit: 

Käytin kalalankaa ja kolminkertaista merseroitua puuvillalankaa
sekä 4 mm virkkuukoukkua. Virkkauksen pitää olla jämäkkää. Tukea antamaan käytin hamppulankaa, se kulkee virkkauksen sisällä. Koko työssä on käytetty pelkästään ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita.

Tukilanka kulkee kiinteiden silmukoiden sisällä. 

Aloita virkkaamalla 30 ketjusilmukkaa eli noin 3/4 jalkapohjan pituudesta (koko 38). Sen jälkeen virkkaa kiinteillä silmukoilla spiraalia. Ensimmäisellä kierroksella virkkaa päätysilmukoihin 5 kiinteää silmukkaa, sen jälkeen lisää molemmissa päissä 3 silmukkaa joka kierroksella, aluksi peräkkäisiin silmukoihin, sen jälkeen yhden silmukan välein, lopuksi 2-3 silmukan välein.

Virkkaa 6 kierrosta ja vielä toiselle puolelle seitsemättä kierrosta jalkaterän pituudelta (n. 2/3 läpyskän pituudesta). Lopeta piilosilmukalla, katkaise lanka. Tee toinen samanlainen läpyskä, sillä pohja on kaksinkertainen. Älä katkaise lankaa!

Kääntyminen kerrokselta toiselle:
kaksi kiinteää silmukkaa. 

Läpyskät on hyvä höyryttää tässä vaiheessa, sillä ne tuppaavat vähän kupristelemaan. Itse en kyllä malttanut tehdä sitä.

Liitä läpyskät kiinteillä silmukoilla toisiinsa niin, että päällyspuolelta pistät koukun molempien silmukkalenkkien läpi ja pohjapuolella vain ylimmästä silmukasta. Näin reunus kääntyy hiukan ylöspäin (ks. ylimmäinen kuva, kantaosa). Laita ensimmäisen läpyskän langanpäät virkkauskierroksen sisään, niin vältyt tylsältä päättelyltä.

Kun pohjaläpyskät on kiinnitetty, virkkaa tukilankaan 20 kiinteää silmukkaa ja kiinnitä se pohjan vastakkaiselle reunalle. Tästä lähtee tohvelin päällys. Virkkaa edestakaisin, kääntäessäsi työtä virkkaa pohjapuoleen kaksi kiinteää silmukkaa (ks. kuva) Kavenna joka toisella kerroksella yksi silmukka: vie koukku ja vedä lanka yhden silmukan läpi, vie koukku ja vedä lanka seuraavan silmukan läpi, vie lanka kaikkien koukulla olevan kolmen silmukan läpi (ks. kuva). Vaihtele kavennuskohtaa, niin päällyspuoli ei ala kupristella.

Kavenna näin. 

Kun saavut tohvelin kärkeen, virkkaa kärki umpeen. Katkaise langat ja päättele ne.

Jalkoja on erilaisia, kuten ihmisiäkin. Työn edistyessä kannattaa sovittaa tohvelia omaan jalkaan ja muunnella ohjetta tarpeen mukaan. Aina ei mene ekalla kerralla kohdalleen - ei mennyt minullakaan. Tohvelien pitää olla suht tyköistuvat, etteivät ne karkaa jaloista kävellessä.

Kärkiosan sulkeminen.

En tiedä miten tukilankana käyttämäni hamppulanka suhtautuu konepesuun, mutta kerron sitten kun sen aika on. Sen verran tykkäsin tohvelien teosta että teen varmasti toisetkin, ja kehitän samalla mallia. Mielessä kangastelee talvitohvelit, mutta miten niihin saa riittävän eristävän pohjan...? Casa Vivan alakerrassa kun lattia on aika kylmää graniittilaattaa ja Emännällä viimeisen päälle viluiset varpaat...

P.S. Tänään tein keittiön oveen nopean kärpäsverhon. Siihen tuli myös viinipullonkorkkeja. Seuraa blogia niin näet millainen verhosta tuli ja toimiiko se.

Oma minimuseo

Casa Viva on aikoinaan ollut viinitila, ja sitä perua taloon tullessamme löytyi mm. viiniprässi ja puolentusinaa tammitynnyriä, aika madonsyömiä tosin. Tilalla on tehty vinho verdeä, jonka nimi ei viittaa vihreään väriin (verde on suomeksi vihreä) vaan siihen, että viini on nuorta, kypsyttämätöntä. Vinho verdeä on siis sekä valkoista, punaista että roséta, ja parhaimmillaan se on kevyt, raikas kesäviini.

Viiniköynnökset on hävitetty tilalta jo aikaa sitten, mutta joitakin pieniä tarvekaluja ja vanhoja työkaluja vinteiltä löytyi. Putsasimme pölyt niistä ja asettelimme ne pieneksi kokoelmaksi autokatokseen. Nyt meillä on ihan oma, talon historiaan liittyvä minimuseo. Tervetuloa virtuaalikierrokselle!








Vanhojen sahojen puukahvat ovat taatusti ergonomisesti muotoillut ja huolella hiotut. 

Vanhoja sirppejä ei laitettu "museoon". Ne ovat yhä ahkerassa käytössä.

Korkitusvekotin, poria ja rautapainoja.

Tavarat on aseteltu vanhalle lankulle, tietenkin. Lastulevy ei oikein tähän kohtaan sopisi.









Ruosteisia kettinkejä, siivilä ja jotain joiden käyttötarkoituksesta minulla ei ole hajuakaan... toinen näyttää vähän leipälapiolta.



Seinälle on ripustettu pari länkeä ja moottorisahan edeltäjä. Ruukkukasveja on joka paikassa, ja ilta-aurinko tavoittaa ne katoksenkin alta.

Pari isoa viinipulloa eivät ole oikeasti vanhoja. Ne vanhat ovat varmassa tallessa olohuoneessa (katso tästä!).


Sisäpihan puolella riittää vielä tekemistä, mutta olen luopunut siitä ajatuksesta, että ison katosalueen alle laittaisi oleskelutilan. Toimivalla maatilalla sille tilalle on muutakin käyttöä. Mutta saisikohan tuonne seinustalle, passionhedelmäköynnösten alle tuumiskelupaikan sitten kun ne vähän tästä kasvavat ja tuuheutuvat...? Palmu (jätti-jukka?) uhkaa muuten painovoimaa, kallistelee, kallistelee, mutta ei vielä ole keikahtanut kumoon.



P.S. Yhden pihaportin pieleen on tulossa kivipuutarha mehikasveineen. Vielä tarvitsisi muutamankymmentä pientä sileää rantakiveä...