Koukkusiili

Puurasia saa yhä säilöä sukkapuikot. 

Kaivella rapistelin toissailtana uskollista virkkuukoukkurasiaani, jonka joskus vuosia, vuosia sitten toin joltain Kreikan matkalta, ehkä Santorinilta. Kaivelin ja kaivelin löytääkseni nro 3 koukun, jonka sitten totesin työhöni liian pieneksi. Lisää kaivelua nro 3,5 koukun paikallistamiseksi. Huokaus. "There must be a better way", ajattelin mielessäni.

Ajatus jäi hautumaan. Seuraavana päivänä punoin nyöriä kumihimoksi kuulemma kutsutulla kiekolla, ja ajattelin miten näppärää olisi sellaiseen materiaaliin tehdä reiät kullekin koukulle. Mutta eihän sellaista pientä palasta kannata ostaa, ja kiekkokin on kovassa käytössä.

Mietin ja mietin, kunnes muistin että minullahan on kuumavesipullonraato kierrätystä vailla. Sellaisesta leikattu pala sopisi hyvin koukkujen  ruodussa pitämiseen. Mutta mihin sen laitan? Virkkaanko sille mittojen mukaan korin? Entäpä tyhjä säilykepurkki?

Ei järin nätti mutta on ainakin sävy sävyyn.

Netin avarassa maailmassa silmiini sattui Vicia Faba Designin rahkapurkkituunaus. Sen nähtyäni ei vierähtänyt montaa tovia kun muistin, että "Haa, minulla on tyhjiä kilon jugurttipurkkeja!". Kipin kapin keittiöön. Kun näin kaapissa jo kertaalleen sopanpakastukseen käytetyn ison rahkapurkin, päätin vihkiä sen uuteen käyttöön.

Koska heti piti päästä ryhtymään tuumasta toimeen, en alkanut ompelemaan purkille mittatilauspukua. Leikkasin kevyestä kankaasta sopivan palan ja liimasin sen purkin pintaan. Laskokset purkin alle ja sitten vaan peukut pystyssä toivomaan että kiinalainen liima pitää.

Kuumavesipullosta leikkasin kanteen sopivan palan ja siihen Fiskarsin teräväkärkisillä ompelusaksilla ristiviillot koukkuja varten. Kynällä raapustin koot ja koukut ujutin koloihin.

Hups, minullako olikin noin monta nro 3 ja nro 3,5 koukkua..?

No, ei tästä Koukkusiilistä nyt mikään kauneuskilpailun voittajayksilö tullut, mutta joskus käytännöllisyys menee kauneuden ohi. Aika monesti käy täysin päinvastoinkin.

P.S. Esittelin aikaansaannostani Isännälle, joka hieman skeptisesti kysyi: "Ja sinä laitat sitten koukut aina takaisinkin siihen?" "Totta kai", vastasin kirkkain silmin. Katsotaan, jos muistetaan, puolen vuoden kuluttua miten on käynyt.