Isoäidinneliöitä kännykkälaukussa

Kaverit ja Isäntä valittavat, ettei minua saa puhelimella kiinni. Se on ihan totta. En kuskaa sitä mukanani kun liikun pitkin taloa tai pihalla tai hedelmätarhassa. Vaatteissa ei ole aina taskuja joihin puhelimen tunkisi.

Koska joskus kuitenkin odotan soittoa, päätin tehdä kännykkälaukun. Oli minulla sellainen jo ennestään, mutta uusi puhelin ei mahdu siihen. Piti siis tehdä uusi. Langaksi valitsin hehkuvan keltaisen. Se on itse asiassa kolminkertaista lankaa; kaksi hehkuvan keltaista merseroitua puuvillaa ja kolmas on liukuvärjättyä virkkauslankaa. Olin aiemmin virkannut siitä pari pientä pääsiäiskoria, mutta enpäs tänäkään pääsiäisenä muistanut kaivaa niitä esille. Anoppi purki korit ja keri langan.

Keltaisella langalla ei ainakaan minulla ole paljoa käyttöä, mutta kännykkälaukkuna se on kätevä - ainakin erottuu hyvin jos vaikka ripustan sen omenapuuhun roikkumaan siksi aikaa kun kitken kasvimaata.

Ihan ensiksi virkkasin molemmille puolille isoäidinneliöt. Hetken aikaa piti pähkäillä miten jatkaa siitä eteenpäin. Virkkasin toisen neliön vastakkaisille sivuille neljä kerrosta pylväitä ja kiinnitin toisen neliön niihin ompelemalla. Välillä piti sovitella puhelimen kanssa.

Sitten poimin alareunaa varten silmukat neliöistä ja pylväsriveistä ja virkkasin alareunan kiinteillä silmukoilla. Sama juttu yläreunan kanssa. Alareuna on suljettu ommellen.

Lopuksi vielä hihna, joka ei enää ole ihan samaa lankayhdistelmää, mutta menee täydestä kuitenkin.

Ihan viimeiseksi ompelin vielä vuoren vaaleasta puuvillasta, sillä kännykän suojakotelo on kirkkaan pinkki (sekin siksi, että löytyy helpommin) eikä oikein mene yksiin keltaisen kanssa.

Tuli aika kiva. Mutta sen verran on heleä tämä väri, että taidan tehdä vielä toisen, vähän hillitymmän.

P.S. Tein taas pannaria omilla mausteilla, mutta nyt korvasin osan maidosta rahkalla, muutoin tein tällä ohjeella. Tulipas kuohkeaa. Suosittelen kokeilemaan!