maanantai 25. heinäkuuta 2016

Syö silmät kiinni: choco-mustekala

Iik, se tuijottaa mua!
Sen verran kauan olen Portugalissa jo kulkenut ja asunut, että lautaselle on päätynyt kaikenlaista kummaa. Jos perinneruoka cozido á Portuguesasta jätänkin siansorkat ja -korvat heille, jotka niitä osaavat paremmin arvostaa, niin sitäkin paremmin kurkusta alas luistaa erilaiset merenelävät ja mustekalat. Tällä kertaa Isäntä laittoi choco-nimistä mustekalaa, jota on niin isoja kuin pieniäkin. Me söimme pieniä. Vasta lautasella minulle selvisi, että tällä turilaisella on selkäpanssari. No, se lähti veitsellä pois. Kerran löysin rannalta ison läpyskän, enkä osannut kuvitellakaan että se on kotoisin chocosta. Nyt tiedän, eli oppia ikä kaikki.

Näyttää vähän alienilta, eikö vaan? Lonkerot ovat jänskän näköisiä ja hauskoja pureskella.

Gobeliinikankaiset kattausalustat kuultavat lasilautasen läpi. 
Chocoa pitää keittää aika kauan, jopa puolisen tuntia, että liha pehmenee. Maustekastikkeeseen tuli muun muassa valkoviiniä ja tomaattisosetta, mausteeksi sipulia, valkosipulia, laakerinlehtiä ja pippuria. Kastike saa väriä myös itse mustekalasta - nämä eivät olleet ns. puhdistettuja, limpo. Maultaan tämä mustekala on aika vahva, osa tulee tietenkin kastikkeen mausteista.

Vaikka ihan hyvällä halulla näitäkin söin, niin lempparimustiksia ovat edelleen lula, myös pota-suikaleet ja lonkerot maistuvat hyvin. Isoa tursasta, polvo, en kovin mielelläni syö. Ne imukupit on jotenkin inhoja!


Vaalea läpyskä suojaa otuksen selkää. 






Chocon reseptiä en saanut talteen, mutta tässä muutama muu hyväksi koettu mustekalaresepti:

Caldeirada de lulas eli mustekalapata

Pota-mustekalan mehevät lonkerot

Pihvitomaattikastike mustekalalle tai kalalle 

Pota-mustekalaa perunoiden kera (nam!)



P.S. Luumut alkoivat yhtäkkiä kypsyä. Nyt syödään sitten niitä niin paljon kuin maha kestää.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti