Pyörittelin pitkään mielessäni ideaa vähän karheammasta
lampunvarjostimesta. Ostin rautakaupasta kattolampunpidikkeen, johon
varjostimen saa kiinnitettyä kierrettävän renkaan avulla. Portolaisesta
käsityötarvikeliikkeestä löysin juuttilankaa ja aloin kokeilla miten se
virkatessa taipuu. Taipuuhan se. Haisee myös. Pölyääkin, varsinkin purkaessa… Homma ei mennyt nimittäin ihan kerralla putkeen.
Aloitin virkkaamisen yläreunasta. Ensimmäisillä kierroksilla
lisäsin silmukoita, sen jälkeen suurensin vain virkkuukoukkua vähän kerrallaan.
Aloitin työn numero 3,5 koukulla ja lopetin numero 8:lla. Kiinteät silmukat
virkkasin vain toisesta reunastaan, näin lopputulos on harvempi ja valo pääsee
läpi. Viimeinen kierros on virkattu tiheämpään pienellä koukulla ja sisään on
virkattu metallilanka.
Varjostin oli vähän lommoinen ja kuhmuinen. Kokeilin
mallitilkun kovettamista sokeriliemellä, mutta arvasihan sen, että täkäläisessä
kosteassa ilmastossa siitä tulee vain tahmea, ei kovettunut. En malttanut
odottaa seuraavaa kauppareissua tärkin ostamiseksi ja askartelukauppaan on aika pitkä matka, joten suihkutin varjostimen
halvalla hiuslakalla. Toimii. Kuhmut oikenivat ja varjostin sai kivan kukkaisen tuoksun.
Isäntä ruuvasi lampun varjostimeen ”ompeluateljeeni” kattoon.
Mitäs pidätte?
 |
| Lamppuna on Ikean led-lamppu, joka ei kuumene pahemmin. |
P.S. Työn alla on muitakin juuttijuttuja. Niistä
tuonnempana.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti