Pulujen pilaama pöytä. Tai ei sittenkään.

Pieni pöytä sai uuden elämän.

Casa Vivan vinteiltä on löytynyt kaikenlaista kivaa, muun muassa antiikkinen pottatuoli, puulipasto ja läjäpäin tuoleja. Muumioitunut rotta ei ollut niin kauhean kiva löytö, vaikka jännän näköinen olikin.

Virkkasin pari valkoista koria
kirjoille ja pikkutavaroille. 

Piharakennuksen vintillä oli myös pieni puupöytä, jota tutkailimme ja totesimme, ettei siitä ole paljoa muuksi kuin polttopuiksi. Sen nitkui ja notkui, jalat vinksottivat, puutoukat olivat syöneet sen rei’ille ja kannessakin oli halkeama. Lisäksi se oli ihan kuivuneen pulunkakan peitossa. Täyspuuta se kuitenkin oli, ei mitään lastusälää.

Muusikkokoira on löytö antiikkimarkkinoilta.
Sen veli läiskyttelee lautasia ystävän
luona Oulussa. Samainen ystävä teki
ihanan enkelin. 

Niihin aikoihin minulla oli vielä oma kaupunkiasunto, ja maalle tulin lähinnä viikonlopuiksi. Eräänä perjantaina makuuhuoneessa odotti yllätys. Ei, Isäntä ei odottanut siellä leopardikuosisessa vapaa-ajan asussa. Hän oli kuin olikin kunnostanut pienen puupöydän minulle yöpöydäksi. Hän oli pessyt pöydän, myrkyttänyt toukanreiät (se nyt vaan on tarpeen tehdä täällä), liimasi jalat ja hioi ja maalasi pöydän hohtavanvalkoisella maalilla. Samalla millä maalattiin kylpyhuoneiden tikaspyyhetelineet.

Pöydästä tuli oikein nätti, ja se sopii hyvin valkoisen metallisängyn (Ikeasta) kanssa.

P.S. Pottatuolista joskus toiste. Tokihan me senkin otimme käyttöön. 

Luinen korurasia ja kilpikonna ovat
löytöjä antiikkimarkkinoilta.