Oodi kädentaidoille

Parina aurinkoisena päivänä vein ulos narulle tuulettumaan Isännän äidin ja isoäitien tekemiä liinavaatteita, pöytäliinoja ja virkattuja päiväpeittoja. Katselin ahkerien käsien aikaansaannoksia; pieniä pistoja, nimikointeja,  

virkattuja kuvioita, kudottuja pellavakankaita, helmiäisnappeja. Miten ennen on osattu, jaksettu ja ehditty, kaiken muun työn ohella. Muistin millainen oma mummoni oli; kädet eivät pysähtyneet koskaan. Itsessä on vähän samaa vikaa.

Nämä aarteet on pakattu eteisaulassa olevaan isoon puuarkkuun. Yläkerrassa niitä on vielä lisää. Sitten joskus kun teen sohviin valkeat kesäpäälliset, levitän suojaksi vielä paksut pestävät pellavalakanat, laitan tyynyihin kirjotut päälliset ja kuvittelen olevani hienon sisustuslehden sivuilla!

Ihastuksesta mykkänä näpsyttelin kuvia pyykkinaruille levitetyistä liinoista. Tässä niistä valikoima – oodi kädentaidoille.

P.S. Nyt sataa. Illalla kaivaudun sohvannurkkaan kutomaan punaista neulemekkoa. Työn alla on myös kokeiluja juuttilangasta. Ei, siitä en tee mekkoa ;-)