Rakastunut tiskiharjaan

Aurinko paistaa tiskipaikkaan. 

Casa Vivan tiskikone hajosi jo aikaa sitten. Korjaaja kävi sitä katsomassa ja lupasi palata hakemaan koneen, mutta miestä ei ole sen koomin näkynyt bluetooth-lisäkkeensä kanssa. Ei ilmankaan sitä. No, tiskikone on kodinkone jota vähiten kaipaan, vaikka ruokaa laitetaan kahdesti päivässä ja iltapäiväteet sen päälle. Leivottuakin tulee.

Tiskiä siis syntyy mutta ei se mitään, sillä minulla on salainen ase! Vuosi sitten jouluna postimies kiikutti yhdessä paketissa ihanan, siis aivan ihanan Akaassa tehdyn VS-Harjan luonnonharjaksisen tiskiharjan. 

Olemme olleet siitä lähtien erottamattomat. Sillä harjailen hellästi kultareunuksiset kristallilasit ja vanhat posliinit. Järeämpää jynssäystä varten leijonanpääkoristeisesta tiskiharjatelineestä (alun perin jääpala-astia ja löytö antiikkimarkkinoilta) löytyy myös Sinituotteen vaihtopääharja.

Keittiön tärkeimmät puhdistusaineet.

Tiskiaine ja muut jokapäiväiset puhdistusaineet sekä haavanpuhdistusaine (maatilalla se on hyvä olla nopeasti käsillä) säilyvät järjestyksessä eurokaupasta ostetussa kulhossa, jota koristaa kai karhunpää. Luulen. Pää mikä pää. Olen jotenkin hurahtanut näihin päillä koristettuihin astioihin.  

Ai miksi minulla on suomalaiset tiskiharjat? Portugalista ei aluksi oikein tahtonut löytyä kunnon harjoja. Ja kyllähän minä mielelläni suosin aina suomalaista vaikka muilla mailla asunkin. 

Salarakas ja chifonet. 

P.S. Tiskatessamme tänään neljän hengen lounasastioita Isäntä alkoi puhelemaan, että tuntisikohan naapuri jonkun muunkin kodinkonekorjaajan kuin sen jäljettömiin kadonneen veljensä. Ajattelin heti että ”Ei ei, haluan jatkaa seurustelua ihanan harjani kanssa!” 

Kyllä se karhulta näyttää.